Tapa ajatella "mä tiedän mitä haluan enkä vähempään tyydy" ja "että ansaitsen hyvää". Milloin maailma on muuttunut niin että ajatellaan vain omia mielihaluja, aivan kuin ne jotain merkitsisi. Ja miten muka joku ansaitsee jotain hyvää, etenkään mitään hyvää tekemättä.
Parisuhteisiinkin iskostunut nykypäivän
påååååp
23401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei parisuhde tai rakkaus olekaan sellaisia asioita, joita "ansaitaan" - muuten kuin olemalla itse rakastettava ihminen. Parisuhteelta toivotaan nykyisin eri asioita kuin ennen. Nykyisin toivotaan kumppanuutta, rakkautta ja tyydyttävää seksielämää (ja toki usein perheen perustamista). Mutta enää ei ole pakko ottaa ketään tavan vuoksi. Nykyihminen pärjää taloudellisesti yksinkin, joten ketään ei tarvitse ottaa välinearvon vuoksi.
Nyt ollaan aiheessa joka mua on aina kiinnostanut, nimittäin lisääntyminen parisuhteessa.
Kaveripiirissäni on lukuisia miehiä jotka eivät olisi halunneet lapsia ollenkaan, mutta heidän elämänkumppaninsa ilmoittivat että he eivät jää suhteeseen johon ei tehdä lapsia.
Mikä on siis naisten lisääntymisvietin vahvuus ja miten se toimii? Naiset voivat siis elää ilman kumppania ja lasta hyvinkin, mutta parisuhteessa lapsettomuus ahdistaa...
Se vaan että nykyisin etenkin naisten odotukset ovat epärealistisia hömppämedian kehittämiä fantasioita. Ja kun nykyisin ei tarvitse ottaa ketään tarpeen tai hyödyn takia niin miehille jää pelkkä luu käteen, koska monikaan ei millekään harlekiinifantasian tasolle yllä. Paitsi pelimiehet koska osaavat näytellä.
Pissiksille ei kelpaa muut kuin statusmiehet, mutta suurin osa suominaisista tykkää ihan tavallisista suomimiehistä.
Olen tavannut naisia, joilla on vauvakuume, ja se näyttää olevan sellainen tila, ettei nainen kertakaikkiaan voi olla ajattelematta äidiksi tulemista. Äitiys on monelle sellainen suuri unelma, jota he tavoittelevat ja joka voi mennä parisuhteenkin ohi. Sieltä siis nämä "lähden jos et lisäänny kanssani" -kommentit kumpuavat. Lisääntymisvietti voi olla siis hyvinkin voimakas ja määritellä naisen halukkuuden jäädä suhteeseen.
Mutta nämä ovat siis vain pohdintojani ja oletuksia, jotka perustuvat ystävieni kertomiin asioihin ja omiin havaintoihini heidän käyttäytymisestään. Itse kun en ole vauvakuumetta kokenut tai ollut koskaan kiinnostunut lasten hankinnasta, niin en voi tietenkään varmuudella sanoa.
Niinpä, vauvakuume on multakin kokematta mutta exän vauvakuumeella tehtiin lapset. Tuli ihanat lapset, ei kaduta.
"Nykyihminen pärjää taloudellisesti yksinkin"
Mutta harva elää oikeasti itse ansaitsemilla rahoilla. Etenkin naiset elää yhteiskunnan (miesten) rahoilla.
Minä ainakin olen aina elänyt ihan omilla tuloillani. Ja tunnen monia muitakin sekä miehiä että naisia, jotka kustantavat oman elämänsä omilla tuloillaan ilman minkäänlaista mahdollisuutta maksattaa menojaan kenelläkään. Eli elät jonkinlaisessa kuplassa, kun et elämästä mitään tiedä. Tai puhutkin omasta kokemuksesta, äitikö sinua elättää?
Käsittämätöntä sinällään koska olen itse jo lähes neljääkymppiä käyvä ja noin parikymmentä vuotta haaveillut lapsesta. On ollut parisuhteita useitakin mutta koskaan en ole törmännyt naiseen joka haluaisi lapsia kanssani. Jotenkin en vaan voi uskoa tätä naisten lisääntymisvimmaa mistä yleisesti puhutaan sillä jo tilastollisestikin olisi jonkun pitänyt osua myös kohdalleni. Nimimerkillä lapsihaaveista hiljalleen luopumassa.
Erikoinen yhtälö. Yleensä sinkkunaiset ilmoittavat etteivät kaipaa lapsia, mutta suhteessa olevat naiset saavat jostakin helvetistä sen lisääntymisvimman.
Olen ymmälläni tuosta sun kokemuksestasi.
En osaa sanoa miksi noille mainitsemillesi naisille tuo asian on ollut niin iso juttu. Mutta sen verran asiasta jotain tiedän itsekin, että paljon on naisia joille vapaaehtoinen lapsettomuus on arkipäivää ja vaikkei lapsettomuus olisi vapaaehtoistakaan, niin parisuhde on riittävän hyvää kaksistaankin. :)
Ehkäpä ajatuksena on, että ensin on pari ja rakkaus ja suhde jonka päälle se kaikki muu rakennetaan. Tai niin mulle on ainakin ollut. Suhde on i ja lapset piste i:n päälle. Niitä lapsia tulee, jos on tullakseen. Jos ei elämä jatkuu silti.
Voi elää varsin hyvää ja täysipainoista ja täyteläistä elämää kaksitaankin. Jopa vapaampaa ja antoisampaakin, kuin lasten kanssa. Ainakin jos haluaa elää niin, ettei mikään perhe estä tekemästä mitään missään vaiheessa. Rutiinivapaammin. Voi mennä minne milloinkin nokka näyttää. Hypätä vaikka seuraavaan junaan ja jättää menemättä kotiin töiden jälkeen. Kun ei ole pakko mennä ruokkimaan ketään, eikä kantaa huolta kenestäkään.
Itsestään ja kumppanistaan, muttei lapsista ja perheestä, joilla on omat arkirutiinit.
Eeeeh, ei se vimma kaikille tule suhteessakaan.
"Ajatellaan vain omia mielihaluja, aivan kuin ne jotain merkitsisi." Kenenkäs mielihaluilla sitten on merkitystä? Sinun? Aloitus on aivan käsittämätöntä paskaa alusta loppuun. Katkeran ja naisettoman ruikuttajan avautuminen taas. Toimiva parisuhde vaatii kaksi toistaan kunnioittavaa ja rakastavaa ihmistä yhteen. Jos laitetaan vain kaksi random tyyppiä yhteen pelkästään lisääntymistarkoituksessa, ei hommasta tule mitään.
Aloitus oli kyllä enemmän sellaista katkeraa tajunnanvirtaa, mutta luulen että pohjimmiltaan siinä kritisoitiin ilmiötä jossa ihmiset eivät mieti mitä heillä itsellään on annettavanaan suhteelle.
Monien ajatus tuntuu olevan että "koska olen tyylikäs ja mielenkiintoinen, niin ansaitsen todellista rakkautta". Jotenkin epäsymmetrinen ajatusmalli siis. Ajatellaan että coolilla tyylillä ansaitaan lämpöä, vaihtelunhalulla sitoutumista, itsenäisyydellä rakkautta jne. Ikään kuin omat mielenkiintoiseksi koetut ominaisuudet pitäisi automaattisesti jalostua toisessa ihmisessä aidoksi kiintymykseksi ilman että itse joutuu osoittamaan vastaavaa.
Hyvin kiteytit asian, tuossa moni ajaa metsään.
Varmaankin pointti oli se että nykyisin omia mielihaluja käytetään oikeutuksena pettämiselle, huonoille tavoilke yms..
Löi vika kohtaan, piti tulla pykälän ylemmäs.
niin varmaankin toiset tinderitytötkin ajattelevat kun varatuille miehille tarjoaa itseään ja rakastuvat heihin niin haluaisivat varatun omakseen niin luulevat että varattu mies rakastuu heihin ja kun menevät suoraan asiaan ovat määrätietoisia mutta varattu mies etsii sen helpoimman ja nusasee ja nauraa olipa tyhmä muija ja tinderinaiset on päättänyt kun en kunnon miestä saa tai he huoli häntä niin jaan itseäni varatuille joille kelpaan ja jokaista panoa sann suhteeksi ja pitkäksi suhteeksi jos mies käy toistenkin pika visiitillä
Sulla ei vissiin minkäänlaisia välimerkkejä ole kirjoituslaitteessasi?
Kysynnän ja tarjonnan laki vallitsee myös parisuhdemarkkinoilla.
Kysyntää voi olla vaikka millaisille adoniksille ja bardoteille tahansa, mutta jokaisen on kuitenkin tyydyttävä siihen, mitä tarjolla on.
Varsinkin naisille syötetään siinä hieman pajunköyttä että kaikki "tulee jostain" ja onnellisuus tipahtaa syliin kun on huono olo. Todellisuus on karumpi, epästabiilimpi ja arvaamattomampi.
Ei pitäisi olla mikään ongelma, jos tietää mitä parisuhteelta haluaa. Mutta molempien pitää tietää, mitä se toinenkin haluaa. Oikeastaan ne ongelmat alkavat juuri silloin, kun haahuillaan eikä oikein olla mitään mieltä mistään.
Ensinnäkin varmuus siitä, että haluaa parisuhdetta. Silloin on oltava valmis muutostöihin ja uskallettava myös tarvittaessa edellyttää niitä. Ei vastaansanomattomasta matosta mihinkään parisuhteeseeen ole.