Kuten monesti olen kertonut, olin teini-ikäisenä täysin raitis ja aloin juomaan vasta vähän ennen 20-vuotispäivääni. Teini iässä päätin olla juomatta alkoholia koska koin sen positiivisena asiana. Olihan suvussani surullisia esimerkkejä alhokolismista ja mihin sen ennenpitkää johtaa.
Raittius näytti minulle samanlaiselta positiiviselta asialta kuin kunnosta huolehtiminen. Ajattelin että alkoholista erossa pysyminen on samanlainen tahdonosoitus mitä säännöllisesti kuntoilemaan lähteminen tai koulutyössä ahkerointi. Ja tälläinen asiahan se varmasti onkin keski-ikäisille alkoholismista irtipyristeleville ihmisille.
En kuitenkaan tällöin ymmärtänyt millainen sosiaalinen aspekti alkoholiin liittyy. Amerikkalaisten TV-ohjelmien myötä kuvittelin, että ihmissuhteet toimivat ihan normaalisti ilman alkoholia ja tyttöystävänkin voi löytää ihan normaali elämän myötä. Vanhempanikaan eivät asiasta osanneet oikein valistaa, olivathan he eläneet nuoruutensa 60-luvun suomessa jossa alkoholilla ei ollut nuorten elämässä samanlaista roolia mitä 90-luvulla.
18-19 -vuotiaana vasta aloin sitten kyseenalaistamaan omia näkemyksiäni asiasta kun huomasin että suhteet kaveripiiriin olivat katkenneet ja sitä ensimmäistäkään tyttöystävää ei vielä löytynyt. Kun aloitin ryyppäämisen, alkoi taas elämässä olemaan kavereita ja suhteita naisiinkin syntyi.
Raittius näytti minulle samanlaiselta positiiviselta asialta kuin kunnosta huolehtiminen. Ajattelin että alkoholista erossa pysyminen on samanlainen tahdonosoitus mitä säännöllisesti kuntoilemaan lähteminen tai koulutyössä ahkerointi. Ja tälläinen asiahan se varmasti onkin keski-ikäisille alkoholismista irtipyristeleville ihmisille.
En kuitenkaan tällöin ymmärtänyt millainen sosiaalinen aspekti alkoholiin liittyy. Amerikkalaisten TV-ohjelmien myötä kuvittelin, että ihmissuhteet toimivat ihan normaalisti ilman alkoholia ja tyttöystävänkin voi löytää ihan normaali elämän myötä. Vanhempanikaan eivät asiasta osanneet oikein valistaa, olivathan he eläneet nuoruutensa 60-luvun suomessa jossa alkoholilla ei ollut nuorten elämässä samanlaista roolia mitä 90-luvulla.
18-19 -vuotiaana vasta aloin sitten kyseenalaistamaan omia näkemyksiäni asiasta kun huomasin että suhteet kaveripiiriin olivat katkenneet ja sitä ensimmäistäkään tyttöystävää ei vielä löytynyt. Kun aloitin ryyppäämisen, alkoi taas elämässä olemaan kavereita ja suhteita naisiinkin syntyi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jep, suomen estyneessä ja epäsosiaalisessa ilmapiirissä alkoholi toimiikin kuin lääkkeen tavoin, taas jossain muualla missä ihmiset kasvaa jo pienestä pitäen enemmän avoimiksi jne, ei tälläistä ryyppäyskulttuuria ole.
Kun lueskelee nettilehtiä, enemmän, tai vähemmän julkkiksista, niin yksi, tai toinen on kuulemma laittanut korkin kiinni, ainakin vähäksi aikaa ja taas aloittaneet, jotkut taas ovat ryypänneet itsensä lähes kuoliaaksi, yhtä kaikki ei viinan kanssa läträävää julkkistakaan taida löytyä? taitaa olla mahdoton yhtälö.
Harvoin kuolinilmoituksissakaan mainitaan, että kuoli viinaan, vaikka tosi on.
Jollet juo alkoholia vähintään pari kertaa kk niin jäät ilman parisuhdetta ja kavereita. Huomasin sen että jos ei juo niin ei sellaisen kanssakukaan halua olla edes kaveri.
Pelasin säbääkin vuosia ja joukkuekaverit joi, minä en juonut ja ei kukaan halunnut kentän ulkopuolella olla kaveri.
Pakko myöntää että alkoholi kohtuullisessa määrin nautittuna edesauttaa huomattavasti suhteeseen etenemistä. Luulen että ilman viinaa suomalaiset olisivat kuolleet sukupuuttoon.
Edelleen on tosi, että minun sukupolveni saavuttaessa "sukukypsyyden", ei ollut hirveän tarkkaa kuinka monta prosenttia viinaa oli veressä. Riitti kun itseluottamus oli tapissa ja pystyi keskustelemaan niin selkeästi että daami ymmärsi sun olevan pillua vailla.
Minulla meni n. 15 vuotta elämästäni lujaa, eikä naisista ollut ikinä pulaa. Vasta lapset pysäytti mut ja lopetin rilluttelun. Seesteistä aikaa suhteessa ei kyllä jatkunut montaakaan vuotta.
Edelleen nyt eron jälkeen kaikki mun seksijutut on tullut haettua kämpille paikallisista kuppiloista. Nykyisin käyn niissäkin aniharvoin, mutta aina minä johonkin rysään sotkeudun kun käyn viihteellä.
Vaikka ihmiset tutustuisivat toisiinsa alunperin missä tahansa, niin varsinainen ihokontakti syntyy edelleen pikku sievissä.
"Vaikka ihmiset tutustuisivat toisiinsa alunperin missä tahansa, niin varsinainen ihokontakti syntyy edelleen pikku sievissä."
Tämä on hyvä huomio. Monet ihmiset sanovat, että ovat löytäneet puolisonsa esim. harrastusten parista. Todellisuus kuitenkin on se, että vaikka olisikin ensialkuun tutustuttua harrastusten parissa, on varsinaiseksi suhteeksi tämä tuttavuus muodostunut vasta siinä vaiheessa kun harrastusporukalla on oltu baarissa tai bileissä ryyppäämässä.
Ei kaikilla. Kyllä suhteita aloitetaan ihan puhtaasti selvinpäinkin, ilman että koskaan juodaan alkoholia yhdessä tai erikseenkään. Alkoholia ei tarvita suhteiden luomiseen.
Se on enemmänkin opittu tapa, kuin edellystys.
Se on kyllä opittu tapa, mutta hyvin vahvaan juurtunut tapa. Muistan nuoruudestani jopa sellaisia pariskuntia jotka kulkivat kuppiloissa kimpassa vielä pitkäänkin sen jälkeen kun olivat ryhtyneet suhteeseen, tuli joskus mieleen etteikö sitä voisi jo yrittää olla selvinpäin yhdessä.
Vanhaa perinnettä, jota ei katkaista. Siksi että se toimii yhä vieläkin monilla paremmin, kuin hyvin parisuhteen saamiseksi. Tai ylipäänsä ihmisuhteiden luomiseen.
Niinpä. Voisihan sitä varmasti yrittääkin olla selvinpäin, mutta ehkä ne tuttavatkin ovat siellä ravintolan puolella ja tavat istuu tiukassa? Ja hauskanpitoon menomesta on tietysti hyvä paikka. Itse voisin käydä ravintolassa pelkästään tanssimassa. Ja olenkin mm. juoppokuskina ollessa viihtynyt tanssilattialla mehulasin kera. Menee se niinkin, joskin pidemmän päälle humaltuneessa seurassa oleminen käy raskaaksi.
Varsinkin jos jutut alkaa olemaan ihan paskan puhumisen ennätystasoa. :)
Nuorena oli naisia koska join ja juhlin paljon. 30 v jälkeen en ole pahemmin juhlinut ja niin vaan 10 vuotta sinkkuna mennyt. Samalla oon huomannut että kaverit jotka juhlii, niillä on naisia ja lapsiakin ovat saaneet
Mikset sitten juhlinut ja juonut kuten muutkin?
Naiset rakastuu viinaa juoviin jännämiehiin.
Alkoholi ei kuulu elämääni mitenkään, mutta parisuhde on silti olemassa ja ihmissuhteita on myös.
Heh, komppaus on kiellettyä. joten komppaan uudelleen. :)
Tein myös nuorempana virheen, että luulin naisiin tutustumisen onnistuvan myös selvänä. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa, alussa homma on lähes pakollista polkaista käyntiin humalassa.
Naisilla on jo muutenkin miljoona defenssiä päällä selvänä ja jo treffeille pääsy on melkein silkka mahdottomuus. Suhteessa ollessa dokaaminen ei ole mikään pakollisuus ja siitä voi olla jopa haittaa kun kännissä tulee aika usein sutaistua jotakuta muuta.
Olen absolutisti ja silti elämäni on ihan normaalia ihmissuhteineen. Kierrän myöskin juopot kaukaa. Sain sellaisesta tarpeekseni juopon isän muodossa.
Minulla oli myös juoppo isä ja joitakin vuosia myös juoppo äiti. En vieläkään ymmärrä miten selvisin niistä vuosista edes hengissä. Itse asiassa kuljetin pari vuotta koko ajan mukana tädiltäni varastamaani unilääkepurkkia jossa oli varmaan 50 kapselia. Ainoa minkä takia jaksoin elää oli että tiesin että ei ole pakko, vaan pois pääsee jos haluaa.
No en sitten poistunut ja siitä olen tosi iloinen sillä elämästä tuli loppujen lopuksi todella hienoa.
Olin monta vuotta niin että en juonut alkoholia ollenkaan; sitten pikku hiljaa aloittelin mutta olin koko ajan varovainen sillä pelkäsin että minulla on taipumus alkoholismiin.
Loppujen lopuksi ei ollut, mistä olen myös iloinen sillä uskon että elämä täysin absolutistina ei olisi ihan näin antoisaa.
Löysin samanhenkisen kumppanin, onneksi, ja voi mennä kuukausia että kumpikaan meistä ei juo mitään alkoholia. Emme esim. juo alkoholia kotona emmekä osta ikinä kotiin viiniä, olutta tai väkeviä. On aina hassua kun saadaan viinipulloja lahjaksi ja tiedän etukäteen että ne pölyttyvät jossain ja menevät lopulta viemäriin.
Sen sijaan juomme, jos juomme, ravintolassa, useimmiten hyvän illallisen merkeissä. Kun on oikein oikein hyvä sisäfileepihvi niin kyllä se lasillinen laadukasta punaviiniä nostaa sen ihan toiselle tasolle.
Tästä vähäisestä alkoholinkäytöstä on sekin hyvä puoli että tulee tosi halpa humala. Kun ei paljon juo niin kesto on sellainen että pari lasia viiniä ja olemme molemmat aivan kekkulissa.
Isäni pystyi vetämään pullon nelikymppistä vodkaa ja vaikutti täysin selvältä.
Vanhemat eivät minun lapsuudessa juurikaan viinan kanssa lätränneet, en minä ainakaan huomannut. Itse aloitin "kännäämisen" kyllä turhan varhain, olin 15 kun kuvioon tuli pussikalja viikonloppuisin. Täysi-ikäisenä tuli kyllä todella usein käytyä baarissa kavereiden kanssa. Sitten tuli avioliitto ja lapset, en juurikaan kännännyt melkein kolmeenkymeneen vuoteen. Nyt taas kun lapset ovat jo aikuisia ja avioliitto historiaa niin tulee kyllä käytyä baarissa kerran tai pari kuukaudessa. Lapsuuden ystävien kanssa käydään bändikeikoilla ja välillä ihan muuten vaan. Se että pienessä jurrissa tutustuu helpommin ihmisiin pitää kyllä paikkaansa ja nuorempana ns. "saaminen" oli helpompaa. Nykyään taas toki voin keskustella vastakkaisen sukupuolen kanssa kun olen baarissa mutta en kyllä missään nimessä yritä "hinata" ketään sänkyyn sieltä. Kai se että tulee ikää ja kurppaantuu vaikuttaa asiaan, mene ja tiedä.
Tähän vanhaan Veli Puolikuun sketsiin tämä on oikeastaan aika hyvin kuvattuna:
https://www.youtube.com/watch?v=neeViFdWh3k
Alkoholia pitää juoda jos haluaa saada seksiä ja naisia japarisuhteen.
Alkoholilla on hyvä ja pysyvä asema elämässäni.