Olen 27-vuotias sinkku, joka on mielestään komea, urheilullinen, älykäs, mukava ja empaattinen. Opiskelen matematiikkaa ja vapaa-ajallani harrastan urheilua ja kuvataidetta. Pidän huolta ulkonäöstäni, vaatteistani ja asuntoni siisteydestä. Olen yrittänyt kehittää itseäni ihmisenä kaikilla eri osa-alueilla, mutta jostain syystä se ei ole johtanut parisuhteeseen. Baareissa en käy enkä aio käydä, sillä mielestäni kunnon suhde saadaan kyllä jostain ihan muualta kuin alkoholin ääreltä. Ja olen kaiken lisäksi absolutisti.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miten parisuhde sitten saadaan, mutta teorioita minulla toki on.
Pidän itse suurimpana ongelmana sitä, että naisiin ei yksinkertaisesti törmää missään. Tai no joo, kyllä törmää. Aina sanotaan, että pitää vaan mennä ulos tutustumaan.
Mutta miten käykään jos salilla lähden naurattamaan jotain tuntematonta neitiä tämän tehdessä harjoituksia? Näinkin tulee välillä tehtyä, koska ujo en ole. Ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miten monet ujotkin miehet pariutuvat ja minä en. Tilanne menee jotakuinkin näin:
Tyttö hätkähtää ja menee aivan hämilleen siitä että joku tuntematon äijä alkaa yhtäkkiä häiritsemään. Tyttö sanoo vaivaantuneena jotakin ja kääntyy kaverinsa puoleen ja minut suljetaan pois keskustelusta.
Kirjastossa, kaupassa, puistossa täysin sama juttu. Suomalainen etiketti ei salli sitä, että tuntematonta lähestytään vailla sopivaa tekosyytä. Olen jo oppinut tämän. Minkä takia sitten aina sanotaan, että pitää mennä ulos seuraa etsimään?
Eli missä sitten kaikki muut pariutuvat? Käsittääkseni he pariutuvat "luonnostaan", yrittämättä. Kaveripiirien ja muiden valmiiden sosiaalisten verkostojen kautta. Minulla ei sellaisia valitettavasti ole. Kaikki kaverini ovat miehiä eikä heillä ole naispuolisia ystäviä joihin voisin tutustua. Koulussa vähän sama juttu, miespuolisia kavereita kyllä löytyy, mutta ei siellä yksinkertaisesti ole naisia.
Olen jo vakavissani harkinnut jotain lestadiolaisten suviseuroja, mutta tuskinpa sieltäkään onnistaisi. Uskovaisten piireissä pariudutaan jo teininä ja mennään 18-vuotiaana naimisiin.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miten parisuhde sitten saadaan, mutta teorioita minulla toki on.
Pidän itse suurimpana ongelmana sitä, että naisiin ei yksinkertaisesti törmää missään. Tai no joo, kyllä törmää. Aina sanotaan, että pitää vaan mennä ulos tutustumaan.
Mutta miten käykään jos salilla lähden naurattamaan jotain tuntematonta neitiä tämän tehdessä harjoituksia? Näinkin tulee välillä tehtyä, koska ujo en ole. Ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miten monet ujotkin miehet pariutuvat ja minä en. Tilanne menee jotakuinkin näin:
Tyttö hätkähtää ja menee aivan hämilleen siitä että joku tuntematon äijä alkaa yhtäkkiä häiritsemään. Tyttö sanoo vaivaantuneena jotakin ja kääntyy kaverinsa puoleen ja minut suljetaan pois keskustelusta.
Kirjastossa, kaupassa, puistossa täysin sama juttu. Suomalainen etiketti ei salli sitä, että tuntematonta lähestytään vailla sopivaa tekosyytä. Olen jo oppinut tämän. Minkä takia sitten aina sanotaan, että pitää mennä ulos seuraa etsimään?
Eli missä sitten kaikki muut pariutuvat? Käsittääkseni he pariutuvat "luonnostaan", yrittämättä. Kaveripiirien ja muiden valmiiden sosiaalisten verkostojen kautta. Minulla ei sellaisia valitettavasti ole. Kaikki kaverini ovat miehiä eikä heillä ole naispuolisia ystäviä joihin voisin tutustua. Koulussa vähän sama juttu, miespuolisia kavereita kyllä löytyy, mutta ei siellä yksinkertaisesti ole naisia.
Olen jo vakavissani harkinnut jotain lestadiolaisten suviseuroja, mutta tuskinpa sieltäkään onnistaisi. Uskovaisten piireissä pariudutaan jo teininä ja mennään 18-vuotiaana naimisiin.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Voihan sielllä baareissa käydä ihan selvinpäin ja kukaan ei pakota ottamaan mitään ja voit sanoa että olet autolla mutta harva nainen ei halua raitista ,iesta kun elämä olisi liian tylsää.
Nykyisin netti on normaali apukeino pariutumisasioissa. Kokeile sitä.
Paitsi että netti on naisten karkkikauppa.
Pariutumisen siirtyminen nettiin on ollut kaiken pahan alku. Naiset valkkailee ja nirsoilee ja miehet tyytyy lähes mihin tahansa kun ketään ei saa.
Tuttu nuori mies löysi itselleen parikymppisen, kauniin ja viattoman tytön netistä parissa päivässä. Muutama vuosi takana ja tuntuvat olevan tyytyväisiä toisiinsa. Mies on tavallinen perunanenä ja niin laiha, että voisi piiloutua katulampun taakse, mutta nuori ja mukava.
Ennen oli kirjeenvaihto, ennen nettiä apukeino niille, jotka ei viihtyneet maailmalla etsimässä. Nyt on tosiaan netti ja tällä pääsee ulkomaille saakka!
Toki verbaalisesti vain. Nyt on toki noi valokuvat joka paikassa, toisin kun ennen ne ei ollut niin kovaa valuuttaa markkinoilla. Joku aina toivoi jos sais kuvankin, mutta läheskään aina ei saanut kuvaa. Piti luottaa mielikuvaan ja tyypin kertomukseen ulkonäöstään, jotta tunnistaa shellin baarissa treffeille mennessä. :)
Oli se ennen jotenkin haasteellisempaa, kun ei voinut selata ilmoituksia kuin kuvastoa konsanaan. oli muutama kirje jotka luki läpi, mietti kelle vastaa tai vastasi kaikille. Käsin kirjoittamalla ja ajan kanssa. Sitten ooteltiin helposti viikko, että saat vastauskirjeen jos ylipäänsä saat. :)
Ei siinä hosumalla mitään saavutettu.
Aina kun joku asia tehdään helpommaksi, niin eikös ihmiset kohta keksi tehdä siitäkin vaikeampaa. Tyypillistä tunarointia. :D
Sinuna en piilovittuilisi kenellekään. Itse kun aloitit huoraamalla nykyisen suhteesi.
Kaverista mieheksi ei vielä tee naisesta huoraa, valitan. :)
Kyllä sinusta tekee, koska olet aloittanut suhteen ollessasi vielä aviossa. Joten ei sinulla kärsi yhtään piilovittuilla täällä kenellekään, huora.
Ei tee. Huora ottaa palveluistaan rahaa, eikä siihen liity tunteet. Epäreilun se minusta voi tehdä, muttei huoraa. :)
Äläkä suotta solvaa, se on netissäkin tuomittavaa. tohon kun läväyttää naamansa kuvan, menee herjaamiseksi.
Ketähän sinä mahdat tuossa tarkoittaa niillä tunareilla? Naisiako jotka on tehneet netistä karkkikaupan itselleen? Vai niitäkö alemman tason miehiä joilta on viety nykyään nekin pienet mahdollisuudet saada parisuhde edellä mainituista syistä.
Sano vaan ihan suoraan kuka tässä tunaroi.
Se on heitto, sarkamisa ja ironiaa. Ihmiskunnalle annetaan mitä vain mikä helpottaa elämään, niin eiköhön sekin saada käännetyksi nurinpäin. En viittaa kenehkään yksilöön tai suoranaiseen ihmiseen vaan yleiseen ilmiöön.
Netti helpottaisi paljonkin, mutta sitten sen myötä tulee ne lieneilmiöt jotka saa senkin tilaisuuden muuttumaan vaikeaksi.
Ihmiselle annettiin apuväliineksi vinssi, mutta kun ihminen sai vinssin sillä ei ollut paikkaa minne laittaa se. Ja kun sillä lopulta oli paikka minne laittaa se, sillä ei enää ollutkaan mihin käyttää sitä. Sitten kun sillä oli mihin käyttää sitä, sillä ei ollutkaan enää käsiä millä käyttää sitä itse. Jos ymmärrät mitä tässä haen?
Aina joku este ja hankaluus.
Joo, no se on helppo heitellä tuollaista muka hauskaa läppää ätmeistä kun itse saa parisuhteen sormia napsauttamalla. Sen kyllä huomaa että ei ole hajuakaan siitä, miltä tuntuu olla vuosikymmeniä sinkkuna vasten tahtoaan. Vittuilua päivästä toiseen sinun taholta.
En vieläkään viitannut ätmeihin, vaan ihmisiin yleensä. Ihmiset on mestareita keksimään ongelmia, vaikka tikusta tekemällä asiaa. Kunhan ei vaan ongelmitta säästyisi. Se on elämän ironiaa. Teen tätä itsekin. :)
Otat tämän nyt jostain syystä henkilökohtaisesti, vaikka sinusta henkilökohtaisesti ei tässä puhuttu mitään. Eikä ätmeistä ylipäänsäkään. Vain asiasta.
Olet oikeassa siinä, että en tiedä mitään vuosikausia sinkkuna olemisesta mitään. Somria napsauttamalla en ole suhteita saanut minäkään, poikkean kuitenkin hiukan massasta jo siksi etten ole perusterve ihminn, jolle vaan tapahtuu spontaanisti asioita. Mun pitää saada asiat tapahtumaan tai maata sängyssä.
Mä nyt olen jo pidemmän aikaa seurannut sivusta tuota sinun naljailua sellaisille miehille jotka ei parisuhdetta saa. Olet täällä työksesi muistuttamassa kuinka helppoa pariutuminen on itsellesi ollut.
Ylimielisyys oikein haisee sinun kirjoituksista.
Minä taas luulen, että sinä ja kyseiset miehet vaan herkemmin tulkitsette kaiken naljailuksi, mistä vaan voi saada pienenkin otteen. Siihen tartutaan. Se on jollain tavalla ymmärrettävää. Tulee herkäksi kaikelle mikä vähänkään muistuttaa omasta huonosta olotilasta tai tilanteesta.
vaikkei sitä olisi edes tarkoitettu naljailuksi, se otetaan niin koska mitään muutahan se mielensäpahoittajan mielestä ei voi olla. Mä tiedän tuon tunteen, kun käpertyy itteensä ja luulee, että kaikki vaan kiusaa sanoo ne mitä vaan, aina sieltä saa poimittua jotain minkä voi ajatella naljailuksi.
Olet syvällä. Jos pääset yhtään sieltä ylemmäs, näet ettei kaikki ole niin pahaa miltä se nyt tuntuu.
Elämä on helpompaa, kun oivaltaa ne pyykit joiden kohdalta kurvata. Helpoksi se ei asioita tee, mutta se helpottaa niihin suhtautumista.
Siitä tässä on kyse, eikä siitä että mulle olis kaikki ollut helppoa tai helpompaa kun muille. Mä en vaan enää suostu vaipumaan synkkyyteen, kun olen sieltä suosta kerran ylös päässyt. Teen elämästäni mukavempaa asennoitumalla siihen huumorilla, ironialla ja tosiasiat hyväksymällä. Mulla se toimii, kaikilla ei välttämättä. :)
Mulla menee muutenkin niin, että mitä ilkeempiä ihmiset mulle koittaa olla. Sitä vahvemmaksi mä tuun. oikeasti ilkeiden ihmisien kanssa pakosti olleena, senkin voi kääntää voimaannuttavaksi. Ei ole pakko antaa imulle voimaa. Se on oman psyyken kanssa pelaamista...sen kanssa voi pelata muille ihmisille ei voi mitään. Ne on mitä on, siks vain itteään voi muokata.
Ja jos olen pahoittanut jollakin kirjoituksellani sinun mielesi, niin pyydän anteeksi. Se ei ole ollut perimmäinen tarkoitus. Sanat on sanoja ja niillä ei aina saa kaikkea kerrotuksi mitä sisällään kokee ja haluaa sanoa. Huumori on vaarallinen väline, sen kanssa täytyy olla varovainen. :(
Harrastuksissa? Aloita jokin kurssi tai mene mukaan vapaaehtoistoimintaan tai järjestötoimintaan. Siis toki joku sellainen homma, missä itsekin todella viihdyt. Kyllä sielläkin sinkkuja on! :)
Miksi miesten pitäisi aina mennä naisten harrastuksiin mukaan, jotka ei voisi vähempää kiinnostaa, pelkästään sen takia että sieltä voisi löytää naisen? Jos ei ole komea mies, niin ei löydä yhtään mitään vaikka joukossa olisi kaikki muut naisia.
"Miksi miesten pitäisi aina mennä naisten harrastuksiin mukaan, jotka ei voisi vähempää kiinnostaa"
Ei ketään pakoteta tekemään yhtään mitään. Vinkki oli miehille joita kiinnostaa löytää jostain nainen. Huomaa lause "Siis toki joku sellainen homma, missä itsekin todella viihdyt."
Löysin itse aikanaan harrastasu toiminnasta naisystävän. En menisi savenvalantaan vain naisen löytääkseni.
Kirjoitit opiskelevasi matematiikkaa joten yliopistolta löytyy varmasti monenmoista rientoa jossa voit laajentaa sosiaalisia piirejäsi. Mene mukaan osakuntatoimintaan, ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin yms. Äläkä nyrpistä nenääsi vaikka jossain tapahtumassa olisikin alkoholia tarjolla, jokainen osallistuja ei siltikään välttämättä juo eikä sinunkaan ole pakko.
Käy baarissa vähintään sen verran, että tiedät millaisia ihmiset baareissa ovat. Kokemus voi olla samanlainen kuin menisit Luke Skywalkerina tapaamaan Han Soloa paitsi että porukka voi olla vähän erikoisempaa.
Tässä maassa harvempi pariutuu luonnostaan, yrittämättä.
Suurin ongelma tässä yksinäisyydessä (sinkut on vain yksi ryhmä, eikä yksinäisyys tarkoita nyt pelkästään negatiivista ilmiötä) on sosiaalisen elämän kapea-alaisuus. Ehkä moni mieltää tapaavansa paljonkin ihmisiä päivän aikana, mutta todellista kohtaamista ei synny.
Eli lyhyesti ei olla kiinnostuneita toisesta ihmisenä, eikä anneta itsestä sitä inhimillistä kuvaa, minkä sen kuorukkeen alla piileskelee. Ja kun ilmiö vakiintuu esim samanikäisten kanssa aina vain laajemmalle, niin alkaa olla todella pöhköä alkaa yrittääkään tehdä keskusteluavauksia. Ennenaikaan oli normaalia keskustella ihmisten kanssa. Nyt sen kuvitellaan olevan epäillyttävää. Mikä on huomattavaa, ilmiö on tavallistunut kaikissa ikäluokissa. Asiaan oikeastaan voi vaikuttaa vain omalla esimerkillä. Ihmiset lämpenevät kun huomaavat ettei heitä uhkaa mikään, tai vaatimuksia ei esitetä.
Ulosmeno on hyvä neuvo. Mutta reviirejä pitää laajentaa. Opiskeluryhmissä ja monipuolisessa harrastustoiminnassa näkee paljon ihmisiä. Ehkä sieltä sitten puuttuu jotain mitä ei tavoita? Matkaaminen on yksi hyvä keino tutustua ihmisiin, Suomessa ja ulkomailla. Erämatkailua unohtomatta. Harrastajat tietävät että on luonteenomaista keskustella ja tutustua ihmisiin vieraissa paikoissa.
"Tässä maassa harvempi pariutuu luonnostaan, yrittämättä."
Paitsi komeat miehet ja kaikki naiset.
Opiskele, valmistu, hanki hyväpalkkainen työ. Kun on rahaa, naisia ja suhteita riittää kyllä.. Muuten ei onnaa.
Olet oikeassa. Noin pääsee kolmekymppisenä aisuriksi naiselle, joka on viettänyt edelliset vuodet muiden miesten kanssa.
Paljon tuota rahaa pitäisi tienata? Tienaan yli 4000€/kk, mutta en siltikään voi kehua naisonneani.
"Baareissa en käy enkä aio käydä, sillä mielestäni kunnon suhde saadaan kyllä jostain ihan muualta kuin alkoholin ääreltä. Ja olen kaiken lisäksi absolutisti."
Tämä varmaan kertoo kaiken. Eivät naiset halua tutustua mieheen jollei alkoholi ole mukana kuvassa.
Suosittelisin kyllä, että menisit baareihin. Juuri alle 30-v ikäiset käy paljon baareissa ja moni etsii ihan vakavissaan parisuhdetta. Olen nainen ja kävin 18-22-v ikäisenä viikoittain baarissa ihan siksi, että löytyisi joku poikakaveri. Välillä kävin treffeillä, mutta tuntui, etten ikinä löydä sitä oikeaa. Yhden yön juttuja en harrastanut, vaikka tiedän, että joillekin yhden yön juttu voi olla väylä seurusteluun. Olin baarissa selvin päin tai join vain vähän. Tanssin ja juttelin ihmisten kanssa ja pidin hauskaa, joten käytöksestäni ei välttämättä tiennyt, että olin ihan raitis, sillä monihan juo vähän jotta saisi rohkaisua juttelemiseen.
Nykyään on trendikästä olla selvinpäin tai ainakin niin, että juominen on kontrollissa. On turha kuvitella, että kaikki baareissa on ihan nakit silmillä. Baarissa moni myös harjoittelee "iskemistä" ja vastakkaisen sukupuolen kanssa juttelemista. Minusta baarissa oppii siis tärkeitä sosiaalisia taitoja, koska iskuyrityksiä voit tehdä yhden illan aikana useita.
Totta kai voit kokeilla myös Tinderiä tai muita deittisovelluksia, mutta niistä voi olla vaikea päästä eteenpäin, jos et ole kasvoiltasi kivannäköinen. Baarissa pärjää paremmin esim. ne miehet, joilla on kiva treenattu kroppa, mutta naama ei ole kovin kaksinen.
Osallistu myös opiskeluaikanasi vapaa-ajan viettoihin. Moni parisuhde saa alkunsa opiskeluaikana, sillä varsinkin moni itsekin akateeminen nainen haluaa vertaisensa miehen.
Ole rohkea ja ennakkoluuloton äläkä kaavoihin kangistunut ja jähmeä! Ota riskejä!
Naisen iskeminen on melko helppoa. Mutta sinun pitää olla humalassa. Selvinpäin ei naista pysty iskemään. Pariutuminen tapahtuu baareissa, yökerhoissa, tapahtumissa missä on munaa kuten festarit. tai joku paikallinen musa tapahtuma missä on rento meno. Juttu etenee kutakuinkin niin että näen jossain anniskelualueella naisen joka istuu yksin ja vieressä on vapaa paikka joten menen kysymään saako siihen viereen istua. Kiitän kauniisti ja sitten yritän jutustella kaikenlaista mitä nyt mieleen tulee. Kyllä sen äkkiä huomaa jos naista kiinnostaa jutustella, jos ei niin vaihdan paikkaa. Rohkeutta vaan ja sekaan sinne missä muutkin on.
Oot koulussa niin alat juttelee jollekkin nörttitytölle ja pyydät kahveelle. Saat varmaan pakit 50 kertaa ennen kun natsaa. Koulussa myös muut näkee jos yrität iskeä joten se paikka on vain todella itsevarmoille tyypeille koska sitten muut alkaa kuiskii kun yrität iskee naisia.
Välttelet parisuhteita ja etköhän ennen pitkää huomaa olevan pallo jalassa... :)
Just näin. Sitten sitä P*SK** riittää. Ja riittää. Ja sitten ottaa päähän monta vuotta kun erotaan.
Mä olen vaan elänyt normaalia elämää ja tutustunut asiallisesti ihmisiin eri tilanteissa. Yleensä katsekontaktista huomaa, kannattaako toiseen tutustua. Sitten vaan juttelu käyntiin. Joku on sanonut mulle, että pitää olla positiivinen, mutta minusta myös realismi keskusteluissa on tärkeää. Kohtelias käytös auttaa varmasti.
Tai jos pitkällä tähtäimellä miettii, niin kannattaa maksimoida todennäköisyys elää pitkään, koska miehet kuolevat nuorempina kuin naiset.
Kerran yks nainen halusi seurustella mun kanssa ja tehdä lapsiakin. En silloin halunnut ja nyt kadutta. Sillä naisella 3 lasta toisen miehen kanssa.
Jos homma ei napannut, niin mitä kadut?
Kyllä se vastaus on valitettavasti ulkonäkö. Jos olet miehenä sen näköinen että naiset tykkää tyyliin ai että on söpö ja komea niin sitte ne tykkää. Ei varmasti oo ongelmaa löytää mimmejä.
ELI MITÄ. No sitä että satsaa niin paljon kun voit ulkonäköön, vaatteita ja fledaa myöten.
Jos näytät ulkoista habitusta ja massia niin akat kiinnostuu. Tottakai, semmosia me ihmiset ollaan, harakoita, kiiltävän perässä ähähähähä
Jotainhan se on tehtävä jos jotain haluaa, ja monesti mentävä ulos omalta mukavuusalueeltaan ai ainakin yritettävä jotain uutta. Esimerkiksi yhteen aikaan jätkät liittyivät vihreiden/vasureiden puuhiin koska sieltä sai helposti.
JUO VIINAA BAARISSA! JUTTELE IHMISILLE! VIE NAINEN KOTIISI ILLAN PÄÄTTEEKSI!
OLE VIINAPORUKOISSA KUNHAN EIVÄT OLE RÄKÄJUOPPOJA!
Ei viinaa saati viinaporukoissa oleilua! Olen nyt sinkkuna (nainen olen), mutta seurustelin monta vuotta täysin raittiin ja tupakoimattoman miehen kanssa. Tapasimme ihan perinteisellä tanssipaikalla kesäaikaan, emme siis baarissa tai ravintolassa. Mies oli käynyt tanssikurssilla ja tanssi hyvin, minun oli pelkkää räpellystä, mutta menin tanssiin, kun pyysi, vaikka häpesinkin osaamattomuuttani. Kun ei ole rytmitajua, niin ei ole. Siellä oli miehistä todellinen puute. Monet naiset saivat yksin odotella koko illan sievissä mekoissaan tai farkuissa, jopa noin parikymppiset. Känniläisiä ei ollut kummankaan sukupuolen edustajissa. Minä join joskus kotosalla ollessamme lasillisen, pari (en koskaan enempää) viiniä. Juovuksiin en siis tullut koskaan, eikä raitis miesystäväni pitänyt tuota lainkaan pahana. Vaihtoehdot eivät siis ole olla joko absolutisti tai täysin alkkis. Onneksi. Pidä sinä ap oma linjasi, mutta älä vaadi mahd. naiselta, ettei hänkään saa ottaa tippaakaan koskaan. Liikakäytön huomaat kyllä äkkiä, jos sellaista on. Meidän suhteemme loppui, kun mies ihastui toiseen.
Mielestäni otat asian liian vakavasti, miksi se haittaisi jos joku uusi tuttavuus löytyisi vaikka baarista?Eihän sun tarvii ite juoda mitään ellet halua mutta monesti se saattaa tuoda itsevarmuutta ja vähentää paineita menemään juttelemaan uusille ihmisille ja uusis tuttavuuksia tulee myös ne naiset joita lähestyisit siellä saattavat todennäköisesti
suhtautua rennommin kun tuntematon mies tulee juttelemaan. Itse vain hämmennyn jos yhtäkkiä tuntematon mieshenkilö tulee juttelemaan ja koittaa kysyä puhelinnumeroa. Monesti miehet tulevat lian tunkeilevasti ja tulee vähäänniinku tunne päähän että "mitä tapahtuu? Kuka toi ees on? Mitä se haluaa?" Itellä tulee ylensä noissa tilanteissa päähän että äkkiä eroon jollakin keinolla ettei mun tarvii antaa numeroa ja alkaa vastailemaan viesteihin jos en ole kiinnostunut.
Koita vaikka tutustua netissä, sieltä ite nappasin mun nykyisen poikaystävän. Siellä on helpompaa aloittaa juttelemaan ja tutustua toiseen. Sitten kun löytää jonkun kivan jonka kanssa tulee juttuun voi vaikka kysyä ulos. Näin mun ensimmäinen parisuhde lähti käyntiin ja en vois olla onnellisempi. Kohta vuosi ollaan oltu yhdessä. Koita ihmeessä, ei siinä mitään voi ainakaan hävitä.
Jotain tässä tarinassa en nyt naisena osta. Jos naisia lähestyy komea, hauska ja hyvä kroppainen mies, tuskin he vaivautuneena kääntyvät supatellen pois. Ei ainakaan aikuisena.
Sanotko jotain todella outoa?
OIsko syynä sellainen sosiaalinen jäykkyys? Että naiset on rotu toiselta planeetalta, jolle ei oikein osata puhua. Semmoinen yliyrittäminen? Että on heti selvät sävelet mitä jostain halutaan, että ei osata tutustua ihmisiin ja oppia mitä ne oikeasti on.
Kyllä mulle ainakin monet fiksut miehet tulee ihan vaan juttelemaan niitä näitä. Riippuu varmaan luonteista. Itse en kyllä huomaa yliyrittämistä yhtään.
Toki en ota näitä iskuyrityksinä vaan tavallisena kanssakäymisenä toisen ihmisen kanssa.