Ei, en ole vielä menettänyt läheistä. Mutta sekin mahdollisuus on nyt otettava huomioon. Puolisoni on menossa leikkaukseen , joiden tulokset ovat ratkaisevia.
Tämä odotus on pahinta..
Työnteostani ei meinaa tulla mitään, ajatus katkeaa koko ajan pahinta peläten.
Olen jo ehtinyt suunnitella elämääni ilman puolisoani. Mutta tiedän että en ole siihen
millään tavalla valmis.
Katselen puolisoani nyt aivan uusin silmin, vakka hellyyttä ja rakkautta ei suhteestamme ole puuttunut. Mutta nyt tajuan myös miten paljon voikaan pelätä rakkaansa menettämistä.
Olemme molemmat eläneet ns. aiemminkin, mutta yhdessä olemme jo olleet yli kymmenen vuotta.
Sinä aikana olemme hitsautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Nautimme suunnattomasti toistemme seurasta kotona ja matkustaessamme maailmalla.
No niin, siis viikon päästä tiedämme enemmän.
Tänä vuonna perheessämme ei juhlita pääsiäistä.
Tämä odotus on pahinta..
Työnteostani ei meinaa tulla mitään, ajatus katkeaa koko ajan pahinta peläten.
Olen jo ehtinyt suunnitella elämääni ilman puolisoani. Mutta tiedän että en ole siihen
millään tavalla valmis.
Katselen puolisoani nyt aivan uusin silmin, vakka hellyyttä ja rakkautta ei suhteestamme ole puuttunut. Mutta nyt tajuan myös miten paljon voikaan pelätä rakkaansa menettämistä.
Olemme molemmat eläneet ns. aiemminkin, mutta yhdessä olemme jo olleet yli kymmenen vuotta.
Sinä aikana olemme hitsautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Nautimme suunnattomasti toistemme seurasta kotona ja matkustaessamme maailmalla.
No niin, siis viikon päästä tiedämme enemmän.
Tänä vuonna perheessämme ei juhlita pääsiäistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei nimimerkki, Leuku1
Ikävää, että olette tuollaisessa elämän tilanteessa ja huoli kulkee mukana. Odottaminen on raskasta. Keskittymiskyky työhön tai mihinkään on vaikeata, kun on raskas asia sydämellä. On hienoa kuulla kuinka kauniisti puhut puolisostasi ja teidän yhteiselämästänne. Sanot, että olet jo miettinyt elämää ilman puolisoasi. Tiedän, ettemme voi ajatuksiamme määrätä, kieltää tai käskeä, ajatukset kulkevat omia polkujaan. Mutta silti, yritä olla ajattelematta pahinta. Helposti me ajattelemme pahimman mukaan ja pelkäämme, mutta usein onneksi se pahin ei tapahtukaan. Olisi niin hyvä oppia elämään luottavaisesti ja päivä kerrallaan. Huomisesta emme tiedä.
Kaikkea hyvää teille toivoen,
Pirkko-pappi
Kiitos lohduttavista ajatuksista
Kirjoitin ajatuksiani viime keväänä tälle palstalle, kun en muitakaan paikkoja silloin keksinyt. Piti vain äkkiä päästä avautumaan, ei ollut oikeastaan edes väliä kommentoiko tai lohduttaako kukaan..
Haluan vain nyt kertoa miten olemme selvinneet viime kuukaudet.
Puolisollani siis todettiin vakava sairaus, joka silloin leikattiin.
Leikkaus onnistui hyvin ja leikanneet lääkärit olivat optimistisia ja kannustavia.
Jatkohoidot olivat melko rankat mutta niistäkin puolisoni (ja minä) selvisi..
Tänään rakkaani kävi toista kertaa seurantakäynnillä (joita tulee jatkumaan useita vuosia), ja saimme kuulla vain hyviä asioita; paraneminen edennyt odotetusti, kaikki arvot kunnossa, ei uusia löydöksiä.. ennuste erinomainen.
Olen tästä kaikesta kiitollinen , olemme molemmat. Olemme saaneet kokea mielestämme ihmeen, tai lottovoiton, miten asiat kukin halua ilmaista. Kävi säkä, oli onnea, johdatusta tai jotain.
Koitamme aloittaa taas elämän uudelleen, olemme tavallaan kokeneet pohjakosketuksen ja elämän käännekohdan. Tulee aina olemaan elämässämme aika ennen ja jälkeen sen, kun saimme ensimmäisen kerran kuulla lääkäriltä nuo pelottavat sanat " SYÖPÄ".
Nyt elämme hetkessä, suunnittelemme toki tulevaisuutta, mutta olemme myös realisteja. Mikään ei ole varmaa.
Ihanaa kesän odotusta kaikille , ja jaksamista kaikille kohtalotovereille ja myös muille elämässään kovia kokeneille. Koitetaan jaksaa, kaikesta huolimatta.
Hei
Kiitos ihanasta viestistäsi. Olette tosiaan olleet onnekkaita mitä sairauden voittamiseen tulee. Ja yhtä paljon olette onnekkaita kun teillä on toisenne.
Kun on vahva ja rakastava parisuhde, sitä selviää mistä vaan yhdessä. Ja tuollainen parisuhde ei ole mikään itsestäänselvyys.
Kun elämä muuttuu ja tulee sairautta tai muuta hyvin vakavaa, joutuu kasvokkain uuden todellisuuden kanssa. Ajatus lopullisesta luopumisesta on kohdattava vaikkei tahtoisikaan. Ja samalla sitä näkee elämän, jokaisen päivän, merkityksen ihan uudessa valossa. Sitä oppii olemaan kiitollinen tästä mikä on tänään, juuri tästä hetkestä.
Lämpimiä ajatuksia teille ja muillekin palstalaisille!
Pappi Elisabet
Onko sinulla vahva parisuhde?