Kuolinvuoteellaan monet uskoviksi itsensä tunnustavat joutuvat syvään ahdistukseen ja epätoivoon. Terveenä omalla uskollaan uhoavat ovat voimissaan, mutta sairauden ja kuoleman hetkellä moni epäilee. Tämä on kokemukseni kuolevien sielunhoitajana. Tämä on havaittavissa Raamatussakin. Johannes Kastaja, joka oli Jeesuksen silminnäkijä, joutui epäuskoon vankilassa odottaessaan pyöveliään. Jäikö hän epäuskoon, siitä jatko ei kerro. Samoin kävi Jeesukselle itselleen ristillä hänen huutaessaan Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Jatkossa kuitenkin kerrotaan että hän luovutti henkensä Jumalan käsiin.
Kuoleman lähestyminen vie epäuskoon
Hyvää_Pääsiäistä
7156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi olla että tuollainen ahdistuneisuus kuoleman lähestyessä aiheutuu uskovien helvettipelottelusta. Uskova ei voi olla koskaan varma onko hänen uskonsa riittävää tai edes oikeata.
Aloituksesta:
Noin puhuu vain täydellisesti Saatanan vallassa oleva ihminen joka ei tiedä puheena olevasta asiasta mitään mutta jolla on sammumaton viha Kristusta ja Hänen omiaan kohtaan.
"MIllä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan!" (Matt. 7:2)
Jumala maksakoon sinulle pahuutesi mukaan!
"Noin puhuu vain täydellisesti Saatanan vallassa oleva ihminen joka ei tiedä puheena olevasta asiasta mitään mutta jolla on sammumaton viha Kristusta ja Hänen omiaan kohtaan."
Taisit juuri asettua tuomariksi ja tuomita aloittajan.
Näinhän se on! Aloitus oli vaan uskovien epäsuoraa vainoa. Uskovat ovat myös kuolinvuoteellaan Jumalan kämmenellä kuin pieni lapsi, hauraana mutta turvassa. He kyllä tiedostavat, että Jeesus on niin rakastava, että ei hylkää omaa lastaan kuten maallinenkaan isä ei hylkää lastaan, jos lapsi sairastaa ja on heikko. Ei tule tosiaankaan tule panna tuollaista epäluottamuslausetta Jeesuksen tahdolle ja kyvylle olla se hyvä Paimen. Kannattaa aloittajan lukea Psalmi 23.
Uskovia vainotaan taas:):):)
Minua on aina ihmetyttänyt se, että uskoa todistellaan raamatunlauseilla ja -kertomuksilla. Tilanne on sama kuin Hitlerin tekoja yritettäisiin todistaa hyviksi Mein Kampf- teoksella. Hitlerin teoksessa moni asia lienee varmemmin totta kuin Raamatussa. Raamattu ei ole sen kummempi todistusvälinen kuin Koraani tai mikä tahansa muu pyhä kirja. Vanhassa Allakassakin asiat ovat paremmin oikein kuin pyhissä kirjoissa.
Ihmettelen suuresti, jos aloittajan kokemus on aito, koska itselläni on erilainen. En ole työssä sairaiden parissa, mutta toisentyyppistä viestiä olen kuullut. Aikanaan eräs munkki (tai vastaava, en muista varmuudella lukemaani kirjaa) kertoi syövän, mitä aikamme ihmiset kovin pelkäävät, olleen suureksi siunaukseksi ihmiskunnalle. Hän puolestaan kertoi, että juuri kuolemaa tekevät ihmiset kääntyivät Jumalan puoleen pelastusta etsimään. Edes uskoville ei Jumala lupaa säästymistä kärsimyksiltä ja vaikeuksilta. Tämä maallinen matkamme on välivaihe taivastiellä iankaikkiseen elämään ja se tulee elää kuuliasena Jumalalle, joka on meille elämänlahjan antanut määräajaksi. Sydän Jeesuksen Kristuksen verellä pestynä voimme levollisin mielin kohdata kärsimystä ja kuolemaa tietäen, ettemme ole yksin ja meillä on taivaallinen asumus, jonne Herra meidät tämän ajan jälkeen vie. Jos laittaisimme Jumalaan toivomme vain täksi ajaksi, olisimme "muita surkuteltavammat". Mutta tiedämme olevamme täällä muukalaisina täyttäen tehtävän, jonka Jumala itse kullekin antaa, jos haluamme Hänelle Hänen Poikansa lunastustyön kautta kuulua. Kristuksen asuessa sydämissämme käymme helpot ja vaikeat päivämme täällä läpi odottaessamme (kuitenkin työtä tehden) iankaikkista elämää siihen itseämme ja toisiamme valmistaen. Juuri nyt pääsiäisen kärsimyssanoma voi antaaetenkin kaikille kärsiville lohdutuksen ja toivon, mihin voi rukouksessa turvautua..siihen vastataan.
Elämä on meille Kristus ja kuolema voitto.