Jouduin petetyksi viime vuonna ja sain kuulla selityksiksi, että "tunteeni olivat niin sekaisin", "se nyt vaan tapahtui" tai "olin niin humalassa" selityksillä. Pettäminen ei ollut mikään yhden yön hairahdus, vaan parin kuukauden suhde ja ihastuminen toiseen. Silti yritän antaa toisen mahdollisuuden. Oikeaa syytä tapahtuneeseen en ole siis vieläkään saanut tietää. Vielä yksi selitys oli, että meidän suhde oli silloin niin etäinen yms.
Se on osin totta, mutta syy minkä takia olin itse "etäinen" enkä koko ajan hellitellyt kihlattuani, oli että olin tullut torjutuksi NIIN MONTA KERTAA, että en enää "uskaltanut" lähestyä puolisoani pelätessäni torjutuksi tulemista.
Tilanne meni siis lopulta siihen etten itse enää tehnyt aloitteita, vaan odotin kumppanini tekevän sen. Kumppanini päätti sitten tehdä aloitteet toisen ihmisen kanssa ja jatkoi sitä jonkin aikaa, kunnes jäi kiinni.
Lapsia meillä ei vielä ole, kaikki muu on kuitenkin jo yhdessä hankittu. Mielestäni olen aina ottanut puolisoni tarpeet ja toiveet huomioon parhaan kykyni mukaan ja toivonut samaa myös häneltä.
Ilmeisesti hänen pettämisen syy oli siis se, että minä olin etäinen. Tämä taas johtui siitä, että kaikki (myös romanttiset) lähestymisyritykseni torjuttiin ja seksin määrä oli minulle liian vähäinen 2 kertaa kuukaudessa. Tämä oravanpyörä johti siis lopulta siihen, että avopuolisoni aloitti sivusuhteen toisen miehen kanssa!? Juuri tätä en ymmärrä. Tietääkseni pystyn tyydyttämään kumppanini (silloin kun saan siihen mahdollisuuden), joten siitäkään ei käsittääkseni ollut kysymys.
Jos hän ei olisi torjunut minua niin usein, olisin minäkin ollut paljon läheisempi ja parisuhde parempi.
Asian paljastuttua olin tietenkin raivoissani ja muuttamassa pois, jolloin hän tajusi mitä oli menettämässä ja aneli minua jäämään. Päätin vielä antaa mahdollisuuden ja seksikin sujui.
Nyt on vaan tilanne luisumassa samaan kuin ennen. Puolisoani väsyttää, päätä särkee yms. Eikä siis minuakaan ole enää kauheasti huvittanut. Ilmeisesti pitää minua taas itsestäänselvyytenä. Kysymykseni onkin, että miten saan tämän homman taas toimimaan, tai voinko edes saada? Ainakin olen yrittänyt. Tyttöystäväni pitää enemmän ulkona kävelystä ja sohvalla löhöilystä, kuin seksistä. Pitäisköhän minunkin mennä nyt tyydyttämään tarpeeni muualle, jolloin jaksaisin taas kotona olla iloinen ja hyvällä tuulella!?
Se on osin totta, mutta syy minkä takia olin itse "etäinen" enkä koko ajan hellitellyt kihlattuani, oli että olin tullut torjutuksi NIIN MONTA KERTAA, että en enää "uskaltanut" lähestyä puolisoani pelätessäni torjutuksi tulemista.
Tilanne meni siis lopulta siihen etten itse enää tehnyt aloitteita, vaan odotin kumppanini tekevän sen. Kumppanini päätti sitten tehdä aloitteet toisen ihmisen kanssa ja jatkoi sitä jonkin aikaa, kunnes jäi kiinni.
Lapsia meillä ei vielä ole, kaikki muu on kuitenkin jo yhdessä hankittu. Mielestäni olen aina ottanut puolisoni tarpeet ja toiveet huomioon parhaan kykyni mukaan ja toivonut samaa myös häneltä.
Ilmeisesti hänen pettämisen syy oli siis se, että minä olin etäinen. Tämä taas johtui siitä, että kaikki (myös romanttiset) lähestymisyritykseni torjuttiin ja seksin määrä oli minulle liian vähäinen 2 kertaa kuukaudessa. Tämä oravanpyörä johti siis lopulta siihen, että avopuolisoni aloitti sivusuhteen toisen miehen kanssa!? Juuri tätä en ymmärrä. Tietääkseni pystyn tyydyttämään kumppanini (silloin kun saan siihen mahdollisuuden), joten siitäkään ei käsittääkseni ollut kysymys.
Jos hän ei olisi torjunut minua niin usein, olisin minäkin ollut paljon läheisempi ja parisuhde parempi.
Asian paljastuttua olin tietenkin raivoissani ja muuttamassa pois, jolloin hän tajusi mitä oli menettämässä ja aneli minua jäämään. Päätin vielä antaa mahdollisuuden ja seksikin sujui.
Nyt on vaan tilanne luisumassa samaan kuin ennen. Puolisoani väsyttää, päätä särkee yms. Eikä siis minuakaan ole enää kauheasti huvittanut. Ilmeisesti pitää minua taas itsestäänselvyytenä. Kysymykseni onkin, että miten saan tämän homman taas toimimaan, tai voinko edes saada? Ainakin olen yrittänyt. Tyttöystäväni pitää enemmän ulkona kävelystä ja sohvalla löhöilystä, kuin seksistä. Pitäisköhän minunkin mennä nyt tyydyttämään tarpeeni muualle, jolloin jaksaisin taas kotona olla iloinen ja hyvällä tuulella!?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mietippä, että sen jonkun toisen likainen vehje on ollut tyttelisi sisällä...NIIN!Kannattaisiko olla tosimies ja potkaista eukko pellolle?Etsi uusi tai ole ilman..sekin on parempi.
itse jouduin petetyksi parivuotta sitten, ex tyttöystävän selitys "ei saanut oltua kun oli poissa kotoa ja muita miehiä tarjolla".
ei muuta kuin välit poikki, se on paras ratkaisu
aina.
jätä muija- se EI ole sinulle se oikea! Usko kokenutta!
Jep, omalle kohdalle sattui vastaava tilanne. Kaiken vaimolle laitoin ja hoidin kuntoon mutta ei kelvannut. Seksiä hän ei halunnut jne.. Rakastaja kyllä sitten kelpasi. 9kk suhde paljastui ja tautikin tuli tuliaisina. Paljastuessaan kehtasivat molemmat vielä naamailla.
Aikani tilannetta pureskelin ja pistin homman poikki. Se oli elämäni paras päätös.
Vaimosi kuulostaa juuri samanlaiselta kuin eksäni. Jos on vähänkään samaa verta pistä se pihalle heti. Vetkuttelemalla tuhlaat omaa elämääsi ja annat hänelle mahdollisuuden hommata toinen kyydittäjä. Ei se meno siitä mihinkään muutu - ikävä kyllä.
Olisi pitänyt heittää oma pihalle jo ensimmäisellä kertaa, mutta kun oli vielä niin nuori ja hyväuskoinen. Nyt on sitten jo ainakin toinen kerta menossa, tiedä monesko kaikkineen. Se kyllä uusiutuu ennemmin tai myöhemmin ja syitä aina löytyy. Aina voi heittää vaikka epäilyn miehelle, että missäs itse olet ollut. - Uskollinen olen itse ollut
tylysti vaan!!!
Seurustelen itse toista vuotta vakituisen poikaystäväni kanssa, mutta jossain vaiheessa kuvioihin tuli toinen mies. Vakkarisuhteessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta...kaikki oli niin arkipäiväistynyttä. Ei koskaan tehty mitään, nyhjötettiin sisällä, katsottiin TV:tä, molemmat puhui omasta työstä/koulusta, joka ei loppujen lopuksi toista niin hirveästi edes kiinnostanut.
Toinen mies tuli kuvioihin sattumalta uuden työn myötä. Uutta energiaa, tutustumista, erilaisia näkökulmia, uusia tuulia... Kaikki erilaista mitä vakisuhteessa.
Lopputulos on vieläkin täysin epäselvä. Kukaan ei suinkaan usko, että MINÄ eläisin jonkinlaista kaksoiselämää. En tiedä mitä teen tällä miessotkullani. Kakkosmies tietää seurustelusta, mutta poikaystäväni taas ei tästä toisesta. En osaa sanoa yhtä syytä mikä tähän on ajanut, tai miten tältä olisi vältytty. Ehkä en ole oikean miehen kanssa yhdessä; ehkä kumpikaan ei ole oikea. Seksi on kummankin kanssa aika peruslaatuista, eli sekään ei tässä taustalla ole.
Mitä tulee keskustelun avaajan kysymykseen... Ei, en tiedä naisen pettämisen syitä.
persettään, kun vain saa siihen tilaisuuden. Syitä huora aina keksii. Toivottavasti poikaystäväsi saa tietää asiat mahdollisimman pian ja potkaisee huoran pihalle.
Huora ottaa maksun, muuten hyvä :P On se niin säälittävää, kun joku kertoo omia kokemuksiaan, niin heti joku herra kaikkitietäväinen kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen. Nää on näitä mielensuojautumiskeinoja, kun jotenkin on saatava päteä.
apua, miten pelottava huorittelija liikenteessä. Mikskä sitten kutsutaan miestä, joka panee kaikkia. Ei varmaan ainakaan huoraksi..?
minulla vahan samanlainen tilanne, tosin 'salasuhde' ei tieda miehestani ja pain vastoin. On vaikea sanoa mika aiheuttaa naiden sivusuhteiden syntymisen, mutta sen voin sanoa ettei vika ainakaan minun tapauksessa ole miehessani. En ehka ole itseeni tyytyvainen, jolloin mikaan ei tunnu riittavan. Olen miettinyt miten tasta kayttaytymiskaavasta paasisi eroon, ennen kuin vaistamaton tapahtuu ja jaan kiinni, mutta toistaiseksi en ole loytanyt vastausta. MUTTA sen voin sanoa alkuperaiselle kirjoittajalle, etta tuskin pettamisessa oli sinun etaisyydesta kyse, luultavasti enemman naisesi muista ongelmista.
Hei
Pettäjällä on usein sairaus, jota kutsutaan kansanomaisesti huonoksi itsetunnoksi. Silloin omalta kumppanilta saatu huomio ei riitä, vaan on haettava sitä jonkun/joidenkín muiden luota.
Itse erosin ex-vaimostani hänen uskottomuuden takia, ei ehkä se uskottomuus liittoamme kaatanut, vaan valehtelu ja sitä kautta luottamuksen puute.
Eron jälkeen selvisi paljon ememmän kuin hän oli alunperin kertonut. Näillä palstoilla on usein ollut esillä sanonta: kerran pettää, aina pet..., pohdi lput kirjaimet itse, sillä lopullisen päätöksenkin sinä itse teet. Omaa exääni en ottaisi mistään rahasta takaisin, rakkaudesta puhumattakaan.
Jos tarina olisi sama, mutta naisen kirjoittamana, niin naiselle olisi lueteltu syitä siihen, miksi miehesi JOUTUU käymään vieraissa..
Kautta aikojen on perusteltu pettämistä pitkällä suhteella, arjen mukaan tulolla, kyllästymisellä ja vaihtelunhalulla jne.. Samat syyt miehillä ja naisilla.. Ei siis kumpikaan sukupuoli toistaan pahempi tai uskottomuus tuomittavampaa.
Nykyaikana on vain opittu siihen, että aina pitää olla kivaa, aina saatava uutta ja vaihtelevaa.. Emme uskalla elää oikeaa elämää, vaan keskitymme kokemuksien hankkimiseen.
Just, kyllä se vastaanotto on samanlaista sama kumpi sukupuoli pettää. Kirjoittaja selkeästi tekstissään kysyi miksi *hänen naisensa* pettää ja halusi vähän näkökulmia asiaan.
En ymmärrä miten onnistuit kääntämään asian taas sukupuolien väliseksi kiistaksi.
Loppu tekstisi on kyllä puhdasta asiaa. Nykyään ei vaan mikään riitä - ihmisen ovat kadottaneet identiteettinsä ja juoksevat mielikuvien perässä. Kumma nähdä tämän lorun loppu..
täsmentää se, että vastaukseni koski lähinnä alkuperäiseen tekstiin tulleita vastauksia.
Siellä alkoi ihmeellinen huorittelu ja heitä se pihalle touhu.
Että siinä ne minun patoutumat. Entäs sinun..?
Sillä täsmennyksellä olisit välttynyt kysymykseltäni.
Huorittelu on p***stä mutta on (tilanteen vastaan tullessa) syytä tajuta milloin pitää laittaa peli poikki. Kummankaan puolen ei tarvitse kaikkea kestää.
Omat patoutumani olen saanut jo aika hyvin purettua =)
Todellakin. Koko ajan pitää kokea jotain todella suurta ja ihmeellistä, haetaan elämyksiä. Arki tuntuu tosi tylsältä. Itse olen elämää pohtiessani tullut siihen tulokseen, että arjen eläjät saavat ja löytävät harmaasta arjestaan niitä pieniä elämyksiä ja oivalluksia koko ajan, kunhan vaan uskaltaa elää arkea. Jos elämän pitää olla yhtä juhlaa on "väliajat" turhaa uuden juhlan odotusta, joissa ei odottajalle ole mitään sisältöä. Jokaiseen suhteeseen kuuluu arki ja sen arjen elämiseeen taitoa vaaditaan, juhliahan kaikki osaavat. Nyt lähden taapertamaan uuden pakkaslumen narskuessa töihin, rakastani ajatellen. Tulossa on tavallinen keskiviikko, kuitenkin, siihen kuuluu minun ihana mieheni. Enkä minä muuta tarvitse. Hän ja tavallinen keskiviikko.
hyvä ettet ole lähtenyt tolle huorittelu linjalle kuten eräät tällä palstalla vaan ymmärrät että asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. jostain syystä, mitä tuskin ihan varmaksi saat koskaan tietää, tyttöystäväsi on mennyt vieraisiin. ei syytä kannata edes hirveästi hakea, parempi on nyt keskittyä siihen, mitä jatkossa. ehkä on parempi antaa tyttöystäväsi mennä, koska näyttää menohaluja olevan. vaikea se on ulkopuolisen sanoa sinä tiedät parhaiten ja hän. pääasia ja ihailtavinta on, että pystyt olemaan huorittelun yläpuolella ja kunnioittamaan kaikesta huolimatta itseäsi ja tyttöystävääsi hänen huonoista valinnoista riippumatta. jos käyt itse vieraissa, tulet huomaamaan, että se ei ainakaan tee ketään onnelliseksi pitkässä juoksussa, jos on yhtään omaatuntoa.
Sen verran luulen parisuhteiden päälle ymmärtävän, ettei toisen kahlitsemisella voi toista pitää eikä siis edes kannata yrittää. Joten en ole puolisoani estänyt jos hän on halunnut lähteä johonkin vaikkapa illanviettoon.
Tosin näitä tapauksia ei ole monia ollut, koska useimmat ystävistämme ovat molempien "yhteisiä" jolloin vietämme esim. ravintolaillatkin useimmiten yhdessä.
Luottamusta häntä kohtaan ei minulla vielä ole, mutta uskon että jos hän uudelleen tekee jotain yhtä hölmöä niin se kyllä tulee ilmi.
Tuohon huoritteluun en ole lähtenyt (paitsi alussa taisin kerran sanoa vähän pahasti) ja tuohon Torspon kommenttiin sen verran, että enhän mä ollut puolisoni ensimmäinen ja ainoa poikaystävä, joten on siellä niitä kaluja ollut ennen minuakin.
Välillä tulee ajatuksia, että mitä hittoa mä tässä suhteessa teen. Kuitenkin yhteisessä elämässämme on niin paljon hyviäkin puolia, etten tiedä paranisiko se vaihtamalla!? Lähtemisellä uhkaaminen taas on lapsellista ja yritänkin tässä nyt löytää jotain muita ratkaisuja saada avopuolisoni ymmärtämään suhteemme ongelmat.
Niin ja olen siis myös yrittänyt puhua puolisoni kanssa näistä asioista.
Syitä pettämiseen löytyy naisilta ja miehiltä taatusti yhtä paljon. Toisaalta näillä palstoilla usein tuntuu olevan niin, että mies tosiaan "JOUTUU" pettämään, nainen sen sijaan "AJAUTUU" ko. puuhiin syystä tai toisesta - ja usein jälkikäteen huoritellaan...
Lisäksi vielä jossain joku väitti, että nainen pettää sydämellään, mies sukuelimillään. Tiedä sitten häntä.
Itse olen omaa petollisuuttani (yksi useamman kuukauden "kakkosmies") analysoinut terapeutin avustuksella ja ilman - pani nimittäin oman elämäni totaalisen sekaisin. Pitkällisen tonkimisen jälkeen syitä löytyi useita - mm. huomionhakuisuuteni, kaikkinainen huomion puute kotona, toimimaton seksielämä, olematon seksuaalinen itsetuntoni, arkinen ja "kylmentynyt" parisuhteeni jne. En siis sanoisi, että syy pettämiseen oli mieheni vajavaisuus tms - vaan ihan omasta korvienvälistäni se homma lähti.
En todellakaan ole mikään tapapettäjä, joten en tiedä mitä he siinä touhussa hakevat, mutta itse sain mitä uskomattominta seksiä, ihastelua ja huomiota, kokea ensi-ihastuksen huuman jne.
Huomiota voi hakea ja myöskin saada sitä muilta ihmisiltä ilman että pitää mennä sänkyyn!
Arkielämä tuo tullessaan myös tuon huomion puutteen kotona. Ja se lieneekin aivan normaalia, ettei pitkän päälle olla koko ajan lirkuttelemassa toiselle. Mutta myös pienillä eleillä voi toisen huomioida. Jos kuitenkin sinun suhteessasi miehesi ei ota sinua ollenkaan huomioon ja asiasta on keskusteltu, niin jotain on vialla.
"toimimaton seksielämä ja olematon seksuaalinen itsetuntoni" kulkee käsi kädessä, mutta oletteko puhuneet asiasta. On se kumma että sen vieraan miehen kanssa homma toimii!? Miksi siis edes olet nykyisen kanssa?
"En siis sanoisi, että syy pettämiseen oli mieheni vajavaisuus tms."
Minkä ihmeen takia sinä kuitenkin lähdit pettämään miestäsi??
Ja sen ensi-ihastuksen huuman voi saada myös vanhan kumppanin kanssa tekemällä jotain uutta!
"Olin niin humalassa" - kaksi kuukauttako? :-D Loistoselitys.
Mutta niin kuin moni muukin täällä on jo osuvasti todennut, kyllä syitä aina löytyy. Kaikkein härskeimmät syyllistävät puolisonsa, ja se kertoo ihmisestä enemmän kuin haluaisi tietääkään. Kun aidantakainen alkaa kiinnostaa, ei siinä auta vaikka olisi millainen superpuoliso: kyllä se vastuu tekemisistä on syrjähyppelijällä itsellään. Aina.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kotona en saanut kaipaamaani rakkautta. Yrittäessäni lähestyä miestäni esim. halata, hän työnsi minut pois, ei mitään läheisyyttä enää parisuhteessa. Joten niin kävi että kun vieras mies tuli ja puhui pyörryksiin. Tunsin itseni naiseksi jälleen. Mahassa perhoset lenteli kun näinkin kyseisen toisen miehen. Minä yksinkertaisesti rakastuin. En kuvittelisikaan meneväni sänkyyn ellen olisi rakastunut. Omaa miestä olin lakannut rakastamasta paljon ennen pettämistä ja seksi tuntui vain välttämättömältä pakolta hänen kanssaan. Kuin olisi velvollisuus antaa vaikka itse ei olisi halunnut ja kun se rakkaus oli loppunun niin en halunnut häntä. Nyt olemme onneksi jo eronneet.
kun voisi olla rehellinen itselleen ja toiselle,että jokin on pielessä ja lähteä kävelemään jos muut kiinnostaa tai keskustella rehellisesti mikä on tilanne ja pelastaa jos on jotain pelastettavaa.
Järjen käyttökin on ihan sallittua. Ei hyvin toimivaan parisuhteeseen kolmas pääse väliin.
Ihmeellistä ettei osata ensin erota tai edes yrittää puhua asioista, vaan hypätään toisen sänkyyn ja katsotaan toimisiko sen kanssa!!
Huh huh.
Sitä mieltä minä olen mikäli on toimiva suhde niin siihen ei pääse muut väliin. Meillä ei ollut toimiva. Kävimme perheneuvolassa keskustelemassa ja se oli ainoa paikka missä sain hiukan miehen puhumaan. Kun yritin keskustella suhteestamme olin vain nalkuttava akka tai sitten mies liukeni kavereiden kanssa kaljalle. Olin siinä suhteessa yksinäisempi kuin ikinä sen jälkeen. Rakastin aikani mutta ei ihminen yksin pysty suhdetta kasassa pitämään jos toinen ei osallistu suhteen hoitamiseen. Yritettyäni kyllästymiseeni asti pitää kasassa suhdetta minulta loppui rakkaus koska en kokenut saavani vasta rakkautta. Ja tähän kaikkeen meni aikaa monta vuotta! Viimein en enää jaksanut yrittää vaan annoin periksi ja kun annoin periksi niin se tarkoitti minulle että minulla on lupa rakastaa.