Se oli ihan tavallinen sunnuntaiaamu elokuussa.
Join kahvia keittiön pöydässä ääressä kun puhelin soi.
Se oli suruviesti minulle, kuolinsanoma.
Hän oli kuollut.
Tuntematon nainen 24/7 –hoitopaikasta kertoi, että lähiomaiseni oli nukkunut pois rauhallisesti kello 8.17.
Nyt hänet siirretään paikalliseen terveyskeskukseen. Hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen.
Ilmoitin, että kaikki tavarat mitä hänellä oli siellä, saavat jäädä sinne hoitopaikkaan taskurahoja myöten.
Hän oli palliatiivisessa hoidossa.
En koskaan ymmärtänyt, enkä vieläkään ymmärrä sitä lääketieteellistäpäätöstä siitä, että nesteytys lopetaan, eikä häntä, elävää ihmistä, ei elvytä
Henki meni, Kuolema tuli, Suru jäi.
Join kahvia keittiön pöydässä ääressä kun puhelin soi.
Se oli suruviesti minulle, kuolinsanoma.
Hän oli kuollut.
Tuntematon nainen 24/7 –hoitopaikasta kertoi, että lähiomaiseni oli nukkunut pois rauhallisesti kello 8.17.
Nyt hänet siirretään paikalliseen terveyskeskukseen. Hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen.
Ilmoitin, että kaikki tavarat mitä hänellä oli siellä, saavat jäädä sinne hoitopaikkaan taskurahoja myöten.
Hän oli palliatiivisessa hoidossa.
En koskaan ymmärtänyt, enkä vieläkään ymmärrä sitä lääketieteellistäpäätöstä siitä, että nesteytys lopetaan, eikä häntä, elävää ihmistä, ei elvytä
Henki meni, Kuolema tuli, Suru jäi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yritän ymmärtää ja ottaa osaa suruusi, joka on vielä konkreettinen seuralinen elämässäsi. Ei sitä tahtoisi päästää ja irrottaa vaikka lähtö on edessä. On turha pitää tipassa, jos munuaiset ja sydän eivät enää pysty kierrättämään nesteitä vaan ne kertyisivät kehoon turvotuksena ja mahaonteloon. Ja miksi elvyttää kun elämä ei enää pysy kehossa. Olisitko halunnut rakkaan ihmisen jatkavan kärsimystään vain siinä tarkoituksessa että sinä jossain kaukaa estyit kohtaamasta lähtemisen surua.
Hänen kuolema oli luonnollinen, ei ainakaan eutanasia.