-Haluaisin aluksi sanoa, että kaikenlaiset neuvot ja mielipiteet ovat sallittuja ja haluaisin neuvoa teiltä vanhemmilta ja elämää enemmän nähneiltä ihmisiltä! Tietysti asiallista tekstiä odotan.
Olen nuori sievä tyttö. Lukion ensimmäisellä luokalla ja tulevaisuus näyttää muutenkin hyvältä. Pärjään hyvin koulussa, opettajat pitävät minusta ja muutenkin asiani ovat erittäin hyvin. Minulla on rakastavat, huolehtivat vanhemmat..tai ainakin osa (palaan siihen myöhemmin)
Olen pian 17-vuotias. En ole koskaan polttanut, juonut tai erikoisemmin seurustellut. Se taas johtuu siitä, että taidan ihastua/sitoutua vääriin miehiin.
Tai no, miten te ajattelette?
-Olin Turkissa viime kesänä (olen ollut siellä useasti perheeni kanssa). Tapasin erän pojan. Hän täytti juuri 20-vuotta. Hän on erittäin komea, luotettavan oloinen ja fiksu. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
MITÄÄN SEKSUAALISTA VÄLILLÄMME EI OLLUT. En halunnut ja hän kunnioitti sitä.
Vietimme aikaa yhdessä tiiviisti 2 viikkoa
ja taisimme ihatua toisiimme. Tiedän turkkilaiset miehet, tiedän mitä he ajattelevat naisista ja miten siellä yleensä naisia kohdellaan. Hän oli kuitenkin jollain tavalla erillainen. Jotenkin sen huomaa ihmisen tavasta puhua, liikkua ja yleensä käyttäytyä.
Olen aina erittäin varovainen miespuolisten kanssa. Tunsin hänen todella välittävän minusta. Hän sanoi kerran, ettei olisi ikinä voinut kuvitella tuntevansa jotain aitoa ketään länsimaalaista naista kohtaan, MUTTA minä olin erilainen.
"""Olen sievä, luotettava ja "puhdas". Olin haasteellinen hänelle ja tulen olemaan haaste. En suostu mihin vaan (seksi), en ole helppo"""
Tapa millä hän puhui minulle ja miten hän kyttäytyi. Ei lääppimistä, ei pakottamista, ei vihjailua, huutelua. Tunsin hänen arvostavan minua nuorena naisena ja hän sanoi voivansa nähdä meidät yhdessä ikuisesti. Täysin minun aikatauluni ja ehtojeni mukaan..
Hän menee ensi syksynä yliopistoon ja on normaalista perheestä. He eivät ole köyhiä. Hän on komea mies ja puhuu hyvin kieleiä (käynyt kouluja).
Pidämme päivässä monta kertaa yhteyttä. (Lähetämme 10-30 viestiä ja soittelemme 2 kertaa). Olen menossa hänen luokseen 3 kuukauden päästä. Olen tavannut hänen äitinsä, mutta en vielä muuta perhettä ja nyt se olisi edessä.
En vain tiedä miten tässä toimisi!
Olenko tekemässä suurta virhettä???????
Miten voin olla varma kaikesta?
me kummatkin haluamme opiseklla kunnolla ja hän pitää yliopistoa todella tärkeänä. Hän läpäisi jo pääsykokeet.
En vain tiedä miten elämä tästä eteenpäin?
-Nämä muutamat kukkaudet meidän välillä on ollut vain hyväksi. Minulla on aikaa miettiä ja pohtia.
Tulevaisuudessa haluan edetä todella rauhallisesti ja hän myös. Pystymme puhumaan aivan kaikesta ja luotan hänen (niin ainakin uskon). Tiedän hänen menneisyytensä.
Isäni ei voi hyväksyä suhdettani tähän poikaan. Ymmärrän sen. Mutta tuntuu, että suhteeni isääni tulehtuu tämän asian kanssa.
Myös hän joutuu vähän taistelemaan isäänsä vastaan, mutta nyt siellä on asiat hyvin. Poika on tehnyt kantansa selväksi ja on sanonut isälleen, että elää minun ehdoilla ja niin miten minä haluan. Hän sanoo olevansa rakastumassa minuun ja niin taidan minäkin olla rakastumassa häneen, MUTTA haluan olla NIIIIIN varovainen.
En halua, että kukaan loukkaa minua!
Millaisia elämänohjeita teillä olisi antaa?
Olen nuori sievä tyttö. Lukion ensimmäisellä luokalla ja tulevaisuus näyttää muutenkin hyvältä. Pärjään hyvin koulussa, opettajat pitävät minusta ja muutenkin asiani ovat erittäin hyvin. Minulla on rakastavat, huolehtivat vanhemmat..tai ainakin osa (palaan siihen myöhemmin)
Olen pian 17-vuotias. En ole koskaan polttanut, juonut tai erikoisemmin seurustellut. Se taas johtuu siitä, että taidan ihastua/sitoutua vääriin miehiin.
Tai no, miten te ajattelette?
-Olin Turkissa viime kesänä (olen ollut siellä useasti perheeni kanssa). Tapasin erän pojan. Hän täytti juuri 20-vuotta. Hän on erittäin komea, luotettavan oloinen ja fiksu. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
MITÄÄN SEKSUAALISTA VÄLILLÄMME EI OLLUT. En halunnut ja hän kunnioitti sitä.
Vietimme aikaa yhdessä tiiviisti 2 viikkoa
ja taisimme ihatua toisiimme. Tiedän turkkilaiset miehet, tiedän mitä he ajattelevat naisista ja miten siellä yleensä naisia kohdellaan. Hän oli kuitenkin jollain tavalla erillainen. Jotenkin sen huomaa ihmisen tavasta puhua, liikkua ja yleensä käyttäytyä.
Olen aina erittäin varovainen miespuolisten kanssa. Tunsin hänen todella välittävän minusta. Hän sanoi kerran, ettei olisi ikinä voinut kuvitella tuntevansa jotain aitoa ketään länsimaalaista naista kohtaan, MUTTA minä olin erilainen.
"""Olen sievä, luotettava ja "puhdas". Olin haasteellinen hänelle ja tulen olemaan haaste. En suostu mihin vaan (seksi), en ole helppo"""
Tapa millä hän puhui minulle ja miten hän kyttäytyi. Ei lääppimistä, ei pakottamista, ei vihjailua, huutelua. Tunsin hänen arvostavan minua nuorena naisena ja hän sanoi voivansa nähdä meidät yhdessä ikuisesti. Täysin minun aikatauluni ja ehtojeni mukaan..
Hän menee ensi syksynä yliopistoon ja on normaalista perheestä. He eivät ole köyhiä. Hän on komea mies ja puhuu hyvin kieleiä (käynyt kouluja).
Pidämme päivässä monta kertaa yhteyttä. (Lähetämme 10-30 viestiä ja soittelemme 2 kertaa). Olen menossa hänen luokseen 3 kuukauden päästä. Olen tavannut hänen äitinsä, mutta en vielä muuta perhettä ja nyt se olisi edessä.
En vain tiedä miten tässä toimisi!
Olenko tekemässä suurta virhettä???????
Miten voin olla varma kaikesta?
me kummatkin haluamme opiseklla kunnolla ja hän pitää yliopistoa todella tärkeänä. Hän läpäisi jo pääsykokeet.
En vain tiedä miten elämä tästä eteenpäin?
-Nämä muutamat kukkaudet meidän välillä on ollut vain hyväksi. Minulla on aikaa miettiä ja pohtia.
Tulevaisuudessa haluan edetä todella rauhallisesti ja hän myös. Pystymme puhumaan aivan kaikesta ja luotan hänen (niin ainakin uskon). Tiedän hänen menneisyytensä.
Isäni ei voi hyväksyä suhdettani tähän poikaan. Ymmärrän sen. Mutta tuntuu, että suhteeni isääni tulehtuu tämän asian kanssa.
Myös hän joutuu vähän taistelemaan isäänsä vastaan, mutta nyt siellä on asiat hyvin. Poika on tehnyt kantansa selväksi ja on sanonut isälleen, että elää minun ehdoilla ja niin miten minä haluan. Hän sanoo olevansa rakastumassa minuun ja niin taidan minäkin olla rakastumassa häneen, MUTTA haluan olla NIIIIIN varovainen.
En halua, että kukaan loukkaa minua!
Millaisia elämänohjeita teillä olisi antaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äitini hyväksyy ihatumiseni/rakastumiseni ja hän haluaa minun olevan onnellinen.
Vanhempani ja isonvanhempani ovat korkeasti koulutettuja ja joskus tuntuu, että myös minun seurassa oleviltä vaaditaan paljon..
Puhun perheessäni hyvin avoimesti tästä pojasta. Isoisäni suhtautuu kielteisesti, mutta olen hänelle todella rakas ja myös hän haluaa minun hymyilevän. Meillä on todella mielenkiintoisia keskusteluja elämästä ja sen arvoista.
Mutta hän ei pidä ajatuksesta, että olisin yhdessä tämän pojan kanssa.
Isoäitini taas suhtautuu hymyillen ja ehkä vähän huvittuneesti "nuorten ihastumista".
Isäni.....Noh, hän nyt on mitä on.
Enpä ole mikään suuri auktoriteetti tällä alalla, mutta kaipa jotain voisin sanoa. Minä en ole mikään maailman romanttisin ihminen ja suhtaudun muutenkin aika kyynisesti ihmisiin ja näiden raadollisuuteen.
Olet 17-vuotias. Käytännössä vielä lapsi. Sinulla on vuosia aikaa hankkia kokemuksia elämästä ja tutustua ihmisiin. Millään muulla tavalla sinulle ei selviä esimerkiksi nyt tämän turkkilaisnuorukaisen aikomusten syvin olemus.
Jos molemmat haluatte opiskella, opiskelkaa. Pitäkää yhteyttä, ystävystykää ja sillä tavoin selvittäkää, onko teillä yhteistä tulevaisuutta. Et voi olla mitenkään varma yhtään mistään, vaan aika näyttää, mitä suhteessa tuleman pitää: ohimenevää tuttavuutta, ystävyyttä vaiko vallan elämänkumppanuutta.
Mieti tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Tiedän, että se on paljon vaaditty 17-vuotiaalta, mutta yritä hahmottaa edes suuret linjat. Seuraa tätä suunnitelmaasi. Jos sinun ja hänen elämänsä suuret tavoitteet voivat elää sovussa rinnakkain, teillä on mahdollisuus ainakin hyvään ystävyyteen. Ehkä muuhunkin.
Muutenkin, muista oma arvosi ihmisenä. Kunnioita itseäsi ja muita ajattelemalla tekojesi seurauksia. Jos hän toimii samoin, olet saanut selville jotain tärkeää.
Elämällä on taipumus muistuttaa itsestään pienten ja isompienkin haavojen muodossa. Sitä ei voi oikeastaan välttää, mutta kannattaa miettiä, millaista oppia siitä on ammennettavissa.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo kaiken olennaisen: Hiljaa hyvä tulee. Olet niin nuori vielä, joten anna itsellesi aikaa kasvaa aikuiseksi ennen kuin sitoudut mihinkään tai kehenkään.
muutama ajatus joka tilanteesi minussa herätti:
vaikutat olevasi vakavissasi suhteessasi häneen, ja muodostuu kuvan että olet myös kriittisellä silmällä tarkastellut tilannetta. Minusta rakkaudesta, varsinkin nuoresta rakkaudesta pitää pitää hyvää huolta, ainakin en ole itse koskaan ollut niin rakastunut kuin mitä olin 18 vuotiaana. Toisaalta nuori rakkaus on aika sokea eikä se aina kestä. Minusta teidän kannattaisi tavata uudestaa, niin pian kun mahdollista, mutta muistakaa että teidän ei tarvitse suhteenne kanssa kiirehtiä, eli teidän ei tarvi muuttaa yhteen tai samaan maahan heti. sen voi tehdä vaikka vuosienkin jälkeen.
onnea matkaan! kyllä siitä hyvää tulee.
Ruskeita silmiä =) tumman vihreät. Eikä hänellä ole mustia hiuksia, vaan vaalean ruskeat. (Ei ole värjätty)..
Minusta on tärkeää täydellinen luottamus toiseen ihmiseen. Rakkaus vain ei välttämättä riitä. Haluan myös kunnioitusta...
Ja haluaisin kysyä, vaikka vastaukset saattavat "sattua".
Ennen minua hänellä oli useita/muutamia seksi kumppaneita. Ihan vain ilman tunteita, mitä minä en saata ymmärtää.
Nyt minut tavattuaan hän ei ole harrastanut kenenkään kanssa seksuaalista kanssakäymistä (Niin hän sanoo ja vakuuttaa, että ihastuminen/rakastuminen on muuttanut hänen käsitystään läheisyydestä. Että jos rakastaa toista, pystyy odottamaan).
Voiko tuohon uskoa?
Olen sanonut hänelle, etten halua hänen koskevan minuun jos hän ei ole ollut rehellinen, koska tiedän mitä ansaitsen.
Olemme puhuneet siitä paljon ja myös minusta.
Voiko mies puhua totta?
Hän tekee jokaisesta hetkestä romanttisen. Itse olen kauhea romantikko.
Toinen "ihmeellinen" juttu oli se, kun kysyin millaiset silmät minulla on (hänellä ei ollut kuvaa). Hän kuvaili tarkasti jokaisen väripiirteen silmässäni. Ihmettelin, miten joku on voinut olla niin keskittynyt silmiini.
Onko sillä suklaasilmät? :D :D
tuntuukin siltä, että tarina=satu... :)
Ensinnäkin sinun kannattaisi kuunnella heitä jotka sinua oikeasti rakastavat ja haluavat oikeasti sinun parastasi eli kuuntele isääsi ja äitiäsi. Miksi haluat esimerkiksi aiheuttaa pahaa mieltä isällesi jonkun turkkilaisen takia. Itse miehenä en toivoisi tyttärelleneni ikinä mitään niin pahaa kuin joku väkivaltainen arabi mies.
Kaikki mitä me miehet näistä arabeista täällä ollaan kerrottu on pääpiirteittäin totta. Toki on liioittelua mutta lähes jokainen väittämä on kuitenkin ainakin osittain totta. Naisten vastakkaiset kommentit arabien hyvistä puolista ovat lähinnä rakastuneiden naisten toiveajattelu.
On niin monta kertaa tullut jo kuultua sama satu että ihan oikeasti pakko sanoa - unohda koko hemmo ja hänen löpinänsä.
Kun itse olin ikäisesi ja peilaan sitä siihen mitä nyt olen niin voin sanoa kokemuksesta että kannattaa olla tosi varovainen ettet joudu pettymään ja kokemaan mielipahaa. Sulla ei pitäisi kertomasi perusteella olla mitään mitä tarvitsisit lisää elämääsi, neuvoisin että keskittyisit opiskeluun ja miettisit näitä juttuja joskus parinkymmenen paremmalla puolella, itsekin menin naimisiin vasta 30-vuotiaana enkä ole koskaan katunut mitään. Olet vain kerran nuori, nauti siitä ilman mitään tuollaista missä on omat riskinsä.
Halusin vaan kertoa nimimerkille. miehen mielipide. Turkkilaiset muuten eivät ole arabeja....tämäpä jo ehkä sitten kertookin todellisesta tieto tasostasi..;)
Eli, en kuitenkaan haluan elää elämääni isäni tai jonkun muun ihmisen ehdoilla.
Olen sanonut isälleni, että kuuntelen häntä. Haluan kuulla hänen mielipiteitänsä elämästä ja muustakin, mutta lopulliset päätökset teen minä itse.
Olen nuori ja minulla on vielä kaikki edessä, mutta en tiedä mitä on elää nuoruutta "täysillä". Osaan pitää hauskaa, mutta siihen ei kuulu juominen ja eri miesten kanssa seurustelu. Tietysti nyt en ole "vapaa", koska olen ihastunut tähän kyseiseen mieheen. Nyt voisin hyvin kuvitella meidät yhdessä, mutta kaikki ajallaan.
Opiskeluja en koskaan jätä kesken vaan minulla on tietyt tavoitteet ja niihin aijon päästä.
Vaikka yrittäisimmekin yhdessä, eihän minua ole sidottu mihinkään. Voin lähteä pois milloin haluan. Avioliitto ja lapsien tekeminen os iso asia johon kukaan ei varmaan suinpäin rupea.
- Turkkilaisethan eivät saa perjaatteessa asua yhdessä ennen avioliittoa (yhteinen asunto ..ym)
Mutta hän on sanonut, että minun takia suostuisi siihen tulevaisuudessa. Jos vain olen onnellinen.
Koska itse en ikinä menisi naimisiin ( varsinkaan ulkomaalaisen kanssa) jos emme olisi ensin asuneet yhdessä.
mutta päämäärä on sama jokatapauksessa,joko hitaasti tai nopeasti.En tiedä pötkitäänkö tälläisellä seksivallalla pitkälle?Jos miehen kunnioitus naista kohtaan tulee siitä antaako hitaasti vai nopeasti,niin joku mättää pahasti.Kyllä suhteen alkumetrit pitäs alkaa jollakin muulla motiivilla tai teemalla!
Sellainen elämänohje että unohda koko juttu. Mitä todennäköisimmin kyseessä on vain hyötymissuhde hänelle.
Et halunnut seksiä, ok no ei seksiä sitten, se on sinun tyylisi. Seuraavan tytön kanssa taas seksiä niin että piisaa. Hänellä on ollut useita naisia ja on tällä hetkelläkin, ja metsästys jatkuu niin kauan kunnes löytyy joku niin hölmö että ottaa hänet aviomieheksi ja antaa hänelle sen mitä hän todella haluaa eli oleskeluluvan EU:hun!
Eli 4 vuotta avioliittoa jonkun kanssa. Ihan kenen kanssa tahansa. Se voit olla sinä tai kuka tahansa muu. Ja jokaiselle löytyy samat luritukset ikuisesta rakkaudesta, suhteen erilaisuudesta, siitä kuinka hänestä ei ole koskaan tuntunut näin, tämä on aitoa ... jos haluat uskoa tähän siitä vaan, etpä kuule ole ensimmäinen tässä maassa!!
Koska molemmat viellä opiskelette, ei sinullakaaan ole ilmeisesti mitään akuuttia tarvetta tehdä mitään ratkaisua juuri nyt.
Anna ajan kulua ja katso, mihin suhteenne johtaa.
Jos muuttaisit myöhemmin miehen kanssa asumaan, hyväksyisikö hänen perheensä avoliiton?
Vai olisiko suku sitä mieltä, että teidän on parasta avioitua mahdollisimman pian?
Harvat tapaamiset ovat hankalia myös siksi,ettet näe häntä tavallisessa arkielämässä lainkaan.Niin,että voisit todella sanoa tuntevasi hänet muuttaessasi hänen kanssaan mahdollisesti yhteen.
Kuuntele itseäsi tässä asiassa hyvin tarkkaan ja anna ajan tehdä työtään.
Toivon sinulle onnea, minkä tien sitten valitsekkin.
Hän ei ole muuttamassa Suomeen ja on sanonut sen itsekkin. Hän haluaa asua Turkissa ja pystyy siellä paremmin tekemään töitä!
Hänellä tulee olemaan yliopistokoulutus, mutta en usko että hän voisi tehdä töitä Suomessa. MUTTA
minä ehkä voisin tehdä töitä Turkissa.
Aijon pyrkiä lääketieteelliseen tai oikeutta opiskelemaan.
Tulevaisuudessa (minulla on jo nyt hyvä kielipää), voisin ehkä tehdä Turkissa töitä..
Hän ei oikein kuuntele vanhempiaan. Minä olen se ketä vaivaa, jos he eivät hyväksyisi minua.
Tällä hetkellä he ovat iloisia siitä, että teen heidän poikansa onnelliseksi.