Lyhyen tarinamme päähenkilö on kriisissä. Kriisi on siinä mielessä hauska asia, että se ennakoi muutosta. Muutos on positiivinen asia jopa siinä tapauksessa, että asiat kääntyvät huonompaan suuntaan kuin ennen.
Narsissit olivat lakastuneet: terälehdet olivat pudonneet lattialle. Päähenkilömme sovitteli kankaan laskoksia tyylinsä mukaan. Koristeellisen loivaa, voitaisiin sanoa.
Kevätkukille kävi kuten naisille. Ainoastaan mielikuvitus voisi pelastaa hänet tältä kaikelta. Kukkia ei pelastanut mikään. Kasvi oli monivuotinen, mutta kukinnot hetkellisiä ja siten katoavia. Vain varjot jäivät laineille ja laskoksille; Narsissin muodon rajat vastavalossa, ne olivat kurottelevia.
Hän istuutui vuoteelle ja katseli kaikkea itsessään. Jokin puuttui. Oliko se viha, joka poissaolevuudellaan jätti häneen valtavan aukon, josta saattoi kävellä läpi kuin muodottomasta silmukasta toiselle puolelle minuutta pimeyteen, jolla ei tuntunut olevan seiniä. Siellä ei ollut mitään konkreettista tai käsinkosketeltavaa, nähtävää tai muuten aistittavaa. Se oli sammunut tila, kuin metsäpalo yössä, joka ei enää hehkunut saati savunnut.
Hänellä ei ollut yhtään ystävää. Hänellä oli vain tuttuja. Tuttujen kesken ei koskaan puhuta ystävyydestä, sillä se on katoava laji muiden lajien joukossa. Lapsena hänellä oli ystävä, mutta tämä side hajosi kappaleiksi suhdesotkujen vuoksi. Suhteet ja seksi olivat pääpiirteittäin tuhonneet koko hänen elämänsä. Ystävä oli muuttunut viholliseksi ja tutut todellisuuden taustahälinäksi, jonka keskipisteessä hän itse oli. Omasta mielestään hänen kriisinsä käsitteli tätä tilaa, jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin mielikuvitus, työ ja juoksevat asiat.
Viime hetkellä nainen sai kiinni ajatuksesta - ennen kaivon kylmyyttä, että mielikuvitustyössä juoksevat siat ajoivat häntä takaa.
Naureskellessaan omalle dramatiikan tajulleen, nainen tuli huomanneeksi, että ainoastaan ihmisestä itsestään on itsensä pelastajaksi. Leipä oli aina leipää, mutta paras klovni areenalla ajatuksenvapaus itse. Vapaus, se oli vettä nuokkuville kukille. Vapaus ei ollut sitä, että hän levittäisi reitensä, vaan sitä, että hän pitäisi ne yhdessä solahtaessaan hyppytornista elämän klooriveteen.
Olisi pestävä pesukone - niin typerältä kuin se kuulostikin.
(hirn)
Narsissit olivat lakastuneet: terälehdet olivat pudonneet lattialle. Päähenkilömme sovitteli kankaan laskoksia tyylinsä mukaan. Koristeellisen loivaa, voitaisiin sanoa.
Kevätkukille kävi kuten naisille. Ainoastaan mielikuvitus voisi pelastaa hänet tältä kaikelta. Kukkia ei pelastanut mikään. Kasvi oli monivuotinen, mutta kukinnot hetkellisiä ja siten katoavia. Vain varjot jäivät laineille ja laskoksille; Narsissin muodon rajat vastavalossa, ne olivat kurottelevia.
Hän istuutui vuoteelle ja katseli kaikkea itsessään. Jokin puuttui. Oliko se viha, joka poissaolevuudellaan jätti häneen valtavan aukon, josta saattoi kävellä läpi kuin muodottomasta silmukasta toiselle puolelle minuutta pimeyteen, jolla ei tuntunut olevan seiniä. Siellä ei ollut mitään konkreettista tai käsinkosketeltavaa, nähtävää tai muuten aistittavaa. Se oli sammunut tila, kuin metsäpalo yössä, joka ei enää hehkunut saati savunnut.
Hänellä ei ollut yhtään ystävää. Hänellä oli vain tuttuja. Tuttujen kesken ei koskaan puhuta ystävyydestä, sillä se on katoava laji muiden lajien joukossa. Lapsena hänellä oli ystävä, mutta tämä side hajosi kappaleiksi suhdesotkujen vuoksi. Suhteet ja seksi olivat pääpiirteittäin tuhonneet koko hänen elämänsä. Ystävä oli muuttunut viholliseksi ja tutut todellisuuden taustahälinäksi, jonka keskipisteessä hän itse oli. Omasta mielestään hänen kriisinsä käsitteli tätä tilaa, jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin mielikuvitus, työ ja juoksevat asiat.
Viime hetkellä nainen sai kiinni ajatuksesta - ennen kaivon kylmyyttä, että mielikuvitustyössä juoksevat siat ajoivat häntä takaa.
Naureskellessaan omalle dramatiikan tajulleen, nainen tuli huomanneeksi, että ainoastaan ihmisestä itsestään on itsensä pelastajaksi. Leipä oli aina leipää, mutta paras klovni areenalla ajatuksenvapaus itse. Vapaus, se oli vettä nuokkuville kukille. Vapaus ei ollut sitä, että hän levittäisi reitensä, vaan sitä, että hän pitäisi ne yhdessä solahtaessaan hyppytornista elämän klooriveteen.
Olisi pestävä pesukone - niin typerältä kuin se kuulostikin.
(hirn)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa typerä kannanotto! Aivan kuin olisit, näyttömällä jonkun ihmisen elämää katselemassa..
Vaikka jonkun kärsimyksistä, suruista et tiedä tuon taivaallista. Näin uskon asian olevan!
Ystäviä on aina ollut, mutta se on taas kokonaan toinen juttu. -
Että millaisia nämä ystäväksi itseään sanovat oikeasti ja todellisuudessa ovat.
Miksi rehellisyys on elämässä vaikein asia jonka tavoittelemisessa ei ole mitään mieltä.
Et sinä toisen ihmisen suhteita ja seksikokemuksia määrää tai säädä täällä.
Tuohan oli yksi parhaita lukemiani donnan tekstejä täällä, hieno novelli. Kenties tuota lakastuneen kukan/vanhenen naisen aihelmaa voitaisiin pitää "nallivaikutteena".
Vähän+liikaa+ontuvia+kielikuvia+tuossa.+Uuvuttavat+lukijan+ja+ovat+sellaisia+että+jäävät+monesti+aika+hämäriksi,+Ammattimainen+kustannustoimittaja+poistaisi+niistä+85%+ja+hioisi+loputkin+nasevimmiksi.+Nyt+niissä+on+liikaa+sanoja+jotka+lähinnä+tuovat+niihin+näennäistä+värikkyyttä+mutta+hämärtävät+tarkoistusta.