Oikeesti, mikä siinä on niin vaikeeta jengin myöntää ettei se avioliitto toimi nykypäivänä enää sinne "kunnes kuolema meidät erottaa" asti ? Täälläkin kaikki rouvat nimenomaan "omistaa" sen puolison. Avioliitto on hyvä ja ollaan onnellisia niin kauan kun se on HEIDÄN päässään hyvä. Äijässä on paha vika ja tarve terapiaan jos ei tunne samoin. Jos mies sairastuu ja siitä toipuessaan tajuaa että tää perhe-elo ei oo sitä mitä elämältä haluan, joten teen muutoksia jotta elän itseni näköistä elämää - no sorry boys mutta rouvien mielestä se on väärin. Kaikessa muussakin täällä ylistetään sitä että siinä liitossa on pysyttävä. Miksi? Ei yksi ihminen voi sanoa että kun mulla on hyvä niin sullakin on hyvä !! No syynä siihen on se että jokaisella on pelko perseessä, niin naisella kuin miehellä, että puoliso jättää. Ja jättäähän se vaikka mitä itellenne uskottelisitte.
Naurattaa ihan täysin nää jutut " Toinen nainen, ootko nii tyhmä että luulet että se varattu mies jättää vaimonsa?" No todellakin se jättää vaimonsa todennäköisemmin kuin jää siihen avioliittoonsa !! Miks täällä kaikkialla selitetään jotain muuta? Kun fakta on se että kun äijä uuden löytää, se lähtee. Aivan sama mitä vaimo siinä itkee !!
Naurattaa ihan täysin nää jutut " Toinen nainen, ootko nii tyhmä että luulet että se varattu mies jättää vaimonsa?" No todellakin se jättää vaimonsa todennäköisemmin kuin jää siihen avioliittoonsa !! Miks täällä kaikkialla selitetään jotain muuta? Kun fakta on se että kun äijä uuden löytää, se lähtee. Aivan sama mitä vaimo siinä itkee !!
Vastaukset 14
Vanhimmat
No menee se niinkin, että ne miehet haluu molemmat, ykkösen pitää ja kakkosen. Kun on tärkeää näyttää ulospäin olevansa luotettava ukkomies. Kotona on tuttua ja turvallista ja vakaata. Jännitys, hyvä seksi ja vaihtelua haetaan muualta. Mun kokemus on, ettei ne miehet niin vain vaihda. Voi olla hyvinkin laskelmoitua, jos esim. vaan seksi puuttuu liitosta.
Uskokaa vaan tuohon satuun, että seksi puuttuu liitosta. Teitä naiset on ns. kustu silmään, mutta ainahan nainen helposti kaiken nielee - senkin. Ei ole olemassa puutostautisia kuin naisen saduissa, miten helppoja ja helppoon te menettekään.
Riippuu. Itsellä tuo alkoi heti, kun menin miehen kanssa suhteeseen ja silloin meillä oli sitä seksiä useamman kerran päivässä (jos vaan ehdittiin, miehebn työt ei aina joustaneet). Mutta silti se vieras kiinnosti alusta alkaen, minä vain en tiennyt sitä.
Lopussa kyllä oli seksistä kiinni, kun mies kärähti, enkä osannut enää luottaa. Lopulta vaan lähdin.
Mitä ihmeen satuja sä selität? Ei ole olemassa puutosta...?
Minä miehenä juuri mietin eroa, koska vaimoa ei tunnu kiinnostavan mikään läheisyys..ei pusuja, haleja...seksistä puhumattakaan.
Kyllä intiimi kanssakäyminen on perustarve ihmisellä ja ois kiva sitä harrastaa niin pitkään kun paikat toimii.
Höpönlöpön. Avioliitosta ei koskaan tiedä etukäteen toimiiko se vai ei, miten ja millä tavalla - tuleeko ero vai ei. Sen näyttää aika. Lisäksi avioeroa hakee yleensä nainen.
so what, ei pitäis sinun napaa kaivaa muiden ihmisten avioliitot, pettämiset sun muut uskomukset!
Hankkisit oman elämän ja paskaparisuhteen, mutta eihän sun kaltanen syrjäytynyt rassukka pysty muuhun kun sivusta kateellisena kattelemaan muiden toilailuja.
Eikö olekin vaikeaa nämä pettämisjutut. Kuinka tuokaan katkeruutta ja pahanolon. Kakkosena olo ei ole ylistettyä milläänlailla. Mutta vaimona olo on kunniakasta. Kakkosen maine kun ei ole niin mairitteleva kuten vaimon. Vaikka toki senkin petettynä typeränä ja sokeana on säälittävä rooli. Myönnän toki kolmiotraaman olevan säälittävää. En haluaisi moista kokea. Mutta kyllä vaimo on kuitenkin se joka on ylevämpi kuin nuo kaksi jotka muka niin salassa suhteilemalla tuovat jutun juurta kylillä. Säälin toki petettyä vaimoa joka ei joko tiedä ja elää kuplassaan onnellisena ja samaan aikaan petturit kuvittelevat olevansa salaisia ja tapailevat ja nauttivat. No seurataan nyt kauanko nautinto jatkuu. Tuskin kovin kauvaa jatkavat. Kunpa nuo tollot tajuaisivat mitä tiedetään niiden suhde. Ja kuka niitä seuraa. Kannattas hieman katsella ympärilleen kun touhuaa.
"Mutta kyllä vaimo on kuitenkin se joka on ylevämpi kuin nuo kaksi jotka muka niin salassa suhteilemalla tuovat jutun juurta kylillä."
Tämä parempi huonompi-asetelma on hieman hassu. Kuka on parempi ja kuka huonompi?
Esim. jos olen treffeillä ja nainen kertoo kaikkien seurustelukumppanien pettäneen, päättelen tästä, että saattaa naisessakin olla vikaa. Mutta nainen on lopulta aina kyseenalaistamaton uhri, vahvistavathan naisystävät ja naistenlehdet tämän.
Entä petetty aviomies? Onko hänkin kyseenalaistamaton uhri?
Kun vaimo juoksee uuden rakkaan luona ja kaikki kylillä jo tietää, eikö todellakaan miehelle heru sympatiaa?
Juttu vaan on niin, että nk yleinen mielipide on sellainen että pettäjä häpäisee itsensä ja perheensä, oli sitten mies tai nainen, ja aina sympatiat ovat petetyn puolella. Sosiaalinen paine yhteisöissä on sellainen että se yrittää ylläpitää järjestystä ja ''yhteiskuntarauhaa'' ja perherauhan kunnioittaminen kuuluu tähän.
Siksi pettäjät tuomitaan aina sukupuolesta riippumatta.
Tuo on kyllä totta että jos treffikumppani vinkuu että moni on minut pettänyt, niin kyllä epäilys herää että mikähän vika siinä petetyssä oikein on... Miespuolinen vinkuja näyttäytyy luuserina.
Tuo ''kanssasisaret ja naistenlehdet'' on kulunut ja tympäisevä solvausyritys naisia kohtaan. Yritä keksiä parempia, tuollainen on pientä ja typerää. Kuka vaimo joka saa tietää miehensä olevan petturi, hakee lohtua naistenlehdestä?
Etsiikö petetty aviomies sitten lohtua pornolehdestä? Autolehdestä? Rautakaupan mainoksesta?
Jos päättää perustaa perheen ja on yhdessä lapset ja sitten toinen päättää ettei haluakkaan elää sellaista elämää, siinäkö ei ole mitään väärää? Kun lapset hankkii siinähän sitoutuu olemaan vanhempi loppu elämän, ei voi yhtäkkiä päättää enää et emmä tästä tykkääkkään ja elää vain miten itse lystää. Mieti ennenkuin sitoudut. Jos ei halua naimisissa enää olla, niin se on ok voihan eropaperit kirjottaa se hoituu sillä mutta ei lapsille voi tehdä samaa.
Avioliitto toimii aivan samalla tavalla nykypäivänä kuin on entiseen aikaankin toiminut. Ei mitään eroa. Haluamista se pappikin kysyy siellä alttarilla. Rakkauden tunteita ei aina ole, kaikenlaiset tunteet ehtii kyllä parisuhteessa läpi käymään. Mutta miten hoitaa ristiriidat ja elämän kaikki haasteet mitkä vastaan tulee juuri tässä parisuhteessa, siitä on lähinnä kysymys. Tunteet heittelee mutta tunteita voi itsekin säädellä keskittymällä hyviin asioihin ja kunnioittamalla toista osapuolta.
Usein kysymys on vain omasta itsekkyydestä, periksi ei anneta, anteeksi ei anneta, mitään ei yritetä, vaikeuksissa ei jousteta. Ei vaan haluta, on muka helpompaa lähteä etsimään uusi ihminen ja pettää. Rakkautta halutaan mutta itse ei olla sitä valmiita antamaan. Eikö juuri se ole itsekästä? Samat arjen haasteet ne sieltä vastaan tulee vaikka puolisoa vaihtaa. Toisella vain toisenlaiset ongelmat, voi olla että jopa haasteellisemmat kuin olisi entisessä parisuhteessa.
Ei ihmiset ole kertakäyttötavaroita joita vaihdetaan ja hyljätään kun kyllästytään. Ihminen on enemmän. Muutetaan aina ensin itseämme, ei toista. Oma muutos voi tehdä ihmeitä parisuhteelle.
Ainoa kommentti jossa oli sentään jotain sisältöä...
Entä kun oma muutos ei auta vaan vaaditaan aina vaan lisää ja lisää ilman, että toinen viitsii tehdä mitään suhteen eteen. Tuollaisten kommenttien takia syyllisuyttä erosta ym. tuntevat ihmiset pysyvät huonoissa suhteissa, kunnes katkeavat mahdollisesti lopullisesti.
minä olen odottanut muutosta mieheltä monta vuotta, ilman tulosta. Olin 15 vuotta sitten mustasukkainen, mutta jo vuosia sitten "parantunut" epäilyistäni. Vaikka hän silloin itse kävi huoran luona kostaakseen mustasukkaisuuteni! Senkin annoin anteeksi vaikka surin kauan. Nyt hän on vuosia väittänyt ettei voi antaa anteeksi minun käytöstäni, vaikka olen aina ollut hänelle uskollinen. Kylmyyttä ja seksin kieltämistä vuosia, tein mitä tahansa, ollaan vain kavereita. Normaaliako? Eroa mietin...mutta lapsi...