Oikea annostus ja sopiva lääkitys parantaa elämänlaatua huomattavasti. Valitettavasti psykoottinen jolla ei ole sairaudentuntoa lopettaa lääkityksen ja joutuu huonompaan kuntoon. Silloin voi sotkea elämänsä todella pahasti.
Psyykenlääkkeet ovat hyvästä
PRO_lääkitys
432243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Se on sinun mielipiteesi ja biologisen psykiatrian mielipide mutta muitakin löytyy. Psykooseja on hoidettu myös lääkkeettömästi menestyksekkäästi.
Jokainen tietää itse hyötyykö lääkityksestä vai ei. Haluaako käsitellä elämänongelmansa lääkesumussa sedatoituna vai ei. Sairaudentunnottomaksi leimaaminen riistää ihmiseltä oikeuksia ja on täysin tulkitsijasta riippuvaista milloin ihminen on psykoottinen tai ei muka tajua parastaan. Kyseinen ilmaisu alistaa ihmisiä toisten ihmisten valtaan ja oikeuttaa viemään oikeuksia. Usein lääkintä on lääkitsijän toive sillä kriisissä olevaa kiihtynyttä ihmistä voi olla aikaavievä käsitellä ilman hänen huumaustaan. Se ei välttämättä kohteelle ole hänen toiveensa tai hyvinvointinsa mukaisya. Toivonmukaan ihminen on myös riittävästi informoitu neuroleptilääkityksen suurista riskeistä, mikä usein ei ole näin eikä lääkäri msinitse kuin pikku painonnousun riskinä. Nykyinen tapa pakottaa ihmisiä, 'psykoottisia' osastoilla syömään jotain lääkettä, leimata ihmiset sairaiksi ja huumaamaan itsensä jopa väkisin, on väärä ja johtaa ihmisten epäeettiseen ja alistavaan kohteluun useissa tapauksissa, mikä nähtiin esim Kupittaalla. Ihmisen päätäntävallan vieminen mitä kemikaalia kehoonsa ja aivoihinsa, tajuntaansa laittaa on täysin epäeettistä ja luulisi ettei tällainen barbarismi kuuluisi sivistysvaltioon. Usein osastoilla ylilääkitään useiden lääkkeiden sekoituksilla ja liian isoilla annoksilla.
On täysi mahdollisuus että lääkkeet myös HEIKENTÄVÄT ihmisen tilaa.
Mitään keinoa psykiatriassa ei ole tietää mikä ihmisen aivokemioissa on vialla ja mikä lääke sopii. Tähän ei ole mitään testiä ja lääkityksen valinta on arpapeliä. Toisaalta on myös syytä olettaa, että lääkkeet eivät korjaa mitään aivoissa vaan huumaavat, muokkaavat välittäjäainetoimintaa ja tekevät aivoihin epäluonnollisen tilan joka ilmenee vieroitusoireina lopettaessa. Kuten huumeet. Välittäjäaineiden keinotekoisella veivauksella sotketaan myös kehon prosesseja kuten potentiaalisesti verensokerin säätelyä, hormoneja, motoriikkaa, unta jne.. Tällä voi olla suuret haitat keholle. Suotuinen lääkkeen vaikutus voi perustua siihen että ihmiseltä "lyödään taju kankaalle" lääkkeellä, hän on lääkepöhnissä ja välinpitämättömämpi niin 'harhojaan' mutta sivujuonteena myös muita asioita elämässään kohtaan. Monen elämänlaatu lääkkeillä voi olla kehno.
Lääkkeet ovat haitallisia erityisesti pitkällä tähtäimellä. On tutkimuksia joissa lääkettä käyttämättömät pärjää paremmin pitkällä tähtäimellä. On suurta aihetta olettaa että lääkkeet lisää sairastumisriskiä vakaviin sairauksiin ja on osasyy alentuneessa elinajanodotteessa 'skitsofreenikoilla.'
Se että lääkintä toimii joillakin, voi toisilla aiheuttaa huonoja tuloksia, lääketutkimuksissakin. Kaikki alistetaan vaihtoehdottomasti keskiarvon mukaan tapahtuvaan toimintaan mikä on epäeettistä erityisesti pakotettuna jolloin ihminen ei voi kontrolloida mitä kemikaalia kehoonsa laittaa.
On myös syytä olettaa että peukaloidessaan dopamiinireseptoreita neuroleptit voivat edesauttaa uuden, jopa vakavamman psykoosin syntyä lopettaessa kun lääkkeen lopettaa. Siksi se tulisi lopettaa hitaasti asteittain. Tähän ei usein anna mahdollisuutta lääkeinjektiot.
Erään nk antipsykootin haittavaikutukset mitkä kuvaavat kuinka haitallisia lääkkeitä nämä ovat.
"Hyvin yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä useammalla kuin 1 käyttäjällä 10:stä):
nukahtamis- ja univaikeudet
parkinsonismi. Tämän sairauden oireita voivat olla: hitaat tai heikentyneet liikkeet, jäykkyyden tai lihasten kireyden tunne (ja siitä aiheutuva liikkeiden nykivyys) ja toisinaan tunne liikkeen pysähtymisestä, minkä jälkeen liike taas jatkuu. Muita parkinsonismin oireita ovat hidas, laahustava kävely, lepovapina, lisääntynyt syljeneritys ja/tai kuolaaminen sekä kasvojen ilmeettömyys.
väsymyksen tunne tai vireystilan heikkeneminen
päänsärky.
Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
keuhkokuume, infektio rintakehässä (keuhkoputkitulehdus), vilustumisoireet, sivuontelotulehdus, virtsatieinfektio, korvatulehdus, flunssaisuuden tunne
Risperidon Orion saattaa suurentaa prolaktiiniksi kutsutun hormonin pitoisuutta (saattaa aiheuttaa oireita tai olla oireetonta), mikä voidaan todeta verikokeen avulla. Kun prolaktiinipitoisuus on suurentunut, siitä saattaa aiheutua miehille rintojen turpoamista, vaikeuksia saada ja ylläpitää erektiota tai muita sukupuolitoimintojen häiriöitä. Naisille saattaa aiheutua epämukavia tuntemuksia rinnoissa, maidonvuotoa rinnoista, kuukautisten poisjäämistä tai muita kuukautiskierron häiriöitä
painon nousu, lisääntynyt ruokahalu, vähentynyt ruokahalu
unihäiriöt, ärtyisyys, masennus, ahdistuneisuus, levottomuus
dystonia: tämä on tila, johon liittyy lihasten hidasta tai pitkäkestoista tahatonta supistelua. Dystoniaa esiintyy usein kasvojen lihaksissa mm. silmien, suun, kielen tai leukojen poikkeavina liikkeinä, mutta tällaista saattaa esiintyä missä tahansa kehonosassa (ja saattaa aiheuttaa asennon poikkeavuuksia).
huimaus
pakkoliikkeet: tähän tilaan liittyy tahattomia lihasten liikkeitä, jotka voivat olla toistuvia, spastisia tai vääntelehtiviä liikkeitä tai nykäyksiä"
Tässä oli vain osa YLEISISTÄ haittavaikutuksista.
Tällaisella lääkkeellä pakkolääkitseminen on epäeettistä ja on hyviä syitä miksi "sairaudentunnottomat" jättävät lääkkeet syömättä. Kys aineeseen voi sisältyä myös vaikeat vieroitusoireet mitkä ovat osasyy tilan heikkenemiseen.
Kaikki nämä ja muitakin. 2 mg päivässä puoli vuotta.
Tukka lähti.
Muisti meni.
Maitoa tisseistä.
Järjettömiä lihaskipuja.
Jäykkyyttä.
Pakkoliikkeitä. Kieli. Naama
Vapinaa.
Kramppeja.
Pelkotiloja.
Tuskin hereillä.
Lääkityksen vähentäminen ja lopetus auttoi, pelasti minut.
Kuolaamista.
Valoarkuutta.
Ajoittain Rytmihäiröitä. Leposyke reippaasti yli sata.
Verenpaineen voimakas lasku. Yläpaine alle sata, alle 90, jopa ajoittain 80 pinnassa. Hoidossa ei kertaakaan mitattu verepainetta. Omamittauksella seurasin ja siirryin yksityislääkäriaseman puoleen. Kaikki lääkitykset lopetettiin. Nyt on hyvä. Jo yli 2 v.
Alapaine 70 jotain, yläpaine 110 ja alle.
Maaninen potilas lopettaa lääkityksen, koska mielestää ei tarvitse sitä. Ei tarvitse edes unta,. Nukutaan haudassa on vauhtipäällä olevan motto. Vauhtia riittää mutta unta ei. Tämä omasta mielestä "en tarvitse lääkkeitä"- maanikko tuhoaa elämänsä ja ehkä elimistönsä. Luottotiedot menevät, tulee tahattomia raskauksia, jne. jne. Kun mania toistuu ja alkoholi maistuu, on kohta lapsia puolenkymmenelle miehelle.
Jos jotain niin elämässä olis ehkä pitänyt panna ja antaa panna enemmän - ehkä. Tuo touhu on kyllä yliarvostettua.
Tuolloin oli se Valle ja Aisds/hiv -kammon levityskausi. Varmasti jäi ihmissuhteita syntymättä tuon myötä. Ja lapsia, mikä ehkä on hyvä. On se hyvä.
Mania voi olla myös seurausta siitä, kun hermostoa ja kehoa ja aivoja on sotkettu erilaisin psyykenlääkkein, yksi seuraus esim. masennuslääkkeistä. Mania voi olla myös yksi vieroituksessa koettu oire. Uni voi häiriintyä vieroituksessa eri psyykenlääkkeistä. Unettomuus voi olla myös haittavaikutus lääkkeissä. Kun ei saa nukuttua, kroppa voi alkaa käydä kierroksilla.
Jotkut lääkkeet voi myös lisätä motorisen levottomuuden ja levottomuuden tunteita kehossa (esim. akatisia), sekä vaikuttaa impulssikontrolliin niin että joillakin ei estot toimi kuin ennen. Saatikaan sitten alkoholia juodessa. On yksilöllistä miten lääke vaikuttaa
Olen+lukenut,+että+USA:ssa+käytetään+usein+geenitestiä+tms.+selvittämään+ihmisen+metaboliaa+ja+psyykelääkkeiden+jne.+vaikutusta+kyseisen+ihmisen+elimistöön.+Sillä+saadaan+karsittua+väärät+ja+metaboliaan+sopimattomat+lääkkeet+pois.+
Geenitesti tai vastaava voisi kyllä mielestäni säästää enemmän rahaa kuin viedä. Vaikka lääkkeet eivät ole mahdottoman kalliita, syntyy pienistä puroista ja tehottomista kokeiluista suuri virta.
Näinköhän on noin yksioikoista että voidaan määrittää kenelle lääke sopii ja kenelle ei. Sitä miten jokin lääke vaikuttaa henkilön pääkoppaan, ei voida ennalta tietää. Arvailla voi aina. Toisaalta geenitestaus on vissiinki nostanut päätänsä ja voihan siitä olla hyötyäkin, ehkä somaattisella puolella enemmän.
Itselläni se paransi "elämänlaatua" huomattavasti kieltämättä. Yhdestä tuli sietämätöntä ahdistusta, kaikista tuli pakkoliikkeitä enemmän tai vähemmän, kolmannesta alkoi tuntua kuin olisi raskaana, neljännestä meni tajunta vuorokaudeksi. Yksi aiheutti hirvittävää pahoinvointia, teki mieli oksentaa aivot pihalle. Monet myös aiheuttivat painajaisia ja valveunia, jotka olivat hirvittäviä. Heräsin lukuisia kertoja keskellä yötä kouristuskohtauksiin, jotka muistuttivat epilepsiaa. "Sopivaa" lääkitystä kyllä etsittiin terveyteni ja henkeni uhalla kuukausitolkulla. "Oireisiini" lääkkeet eivät tietenkään tehonneet, koska tapani ajatella ei muutu siitä, että kehoni myrkytetään. Hoitotilanteessa lääkkeistä on mahdotonta puhua rehellisesti, koska jos lääke ei toimi, niin sen annostusta nostetaan tai vaihdetaan. On hirvittävän nöyryttävää antaa lääkäreiden leikkiä omalla terveydellä tällä tavalla vastoin omaa tervettä järkeä. Mieluummin valehtelee, että lääke toimii, vaikka ei sitä käyttäisikään. Vielä nöyryyttävämpää on joutua pakkohoitoon. Vähän kuin joutuisi vastoin tahtoaan narkkariluolaan piikitettäväksi. Sitten sanotaan, että olet sairaudentunnoton, jos kieltäydyt lääkkeistä? Uskomatonta vittuilua, sanoisin. Mikä voi olla härksimpää hyväksikäyttöä kuin epätoivoisen ja usein ymmärtämättömän ihmisen koukuttaminen erilaisiin lääkeaddiktioihin, jopa vastoin tämän omaa tahtoa? Ne tunkevat jokaista mahdollista lääkettä jokaiseen mahdolliseen tunnetilaan potilaan kurkusta alas, vaikka tämä ei olisi edes varsinaisesti pyytänyt. Sanoo vain, että on surullinen kissan kuolemasta, niin johan tulee rauhoittavia, unilääkkeitä ja masennnuslääkkeitä. Jos ihminen ei laske 1 2 tästä ja totea, että onpa vitun korruptoitunut ala tämä psykiatria, niin kyllä on jotain pahasti hoksottimissa vialla. Psyykelääkket ovat todellakin hyvästä, mutta hyvää ne tekevät lähinnä lääkeyhtiöiden omistajien ja psykiatrien kukkarolle. Potilaat saavat korkeintaan halutessaan eläkepaperit ja elämänikäisen stigman palkintona uhrilampaan roolistaan.
Miksi ne sinulle terveelle noin kovia myrkkyjä sitten edes kokeili?
Vaikka olisi elämänongelmia ja paha olla, myrkkyjen syönti tulisi olla vapaaehtoista.
Miksi antipsykooteista pitäisi puhua lääkkeinä?
Parempia ilmaisuja olisi "tainnuttaja", "lamaaja" tai "turruttaja" tai "nukuttava tainnutusaine" tai vaikkapa vipinää kinttuun laittava "pakkoliikuttaja".
Ei taida olla omakohtaista kokemusta. Mainostelet vaan, mutta näyttöä väitteesi tueksi ei ole.
Sairaudentunnottomuutta ei ole kun ei ole mielisairautta olemassakaan. Se on myytti, samoin kuin riivaus.
Viina on parasta lääkettä korvien väliin. Kossenkorvaa iso pullo ja a vot!
Kaikkein paras ja toimivin psyykenlääke on luomukannabiksen kukinto. Sen pitäisi olla ihmisoikeus.
Itse en usean vuoden psyykelääke kokemuksella voi tähän sanoa muuta kuin samaa mitä aloittaja. Oikea annostus ja sopiva lääkitys parantaa elämänlaatua huomattavasti. Kokeiltu on varmaan 20 eri lääkettä, mutta se on hintansa väärti. Jos ihminen kärsii mielenterveyden häiriöstä, hyvin usein siihen auttaa sopiva lääke. Aivan kuten päänsärkyyn burana. Kaikille vaan ei sovi se burana, täytyy koittaa panadolia, tai aspiriinia. Ei sopivan lääkityksen löytämisen voi olettaakaan olevan helppoa jos on kyse vakavammasta häiriöstä. Ja muistakaa lapset rakkaat netti on täynnä näitä negatiivisia kokemuksia mielialalääkkeistä, posiitivia ei kukaan jaksa kirjoittaa. Näin se on monessa muussakin asiassa.
Mielestäni on hyvä, että jokainen saa päättää itse mitä riskejä on valmis terveydellään ottamaan. Korostan ainoastaan jokaisen oikeutta päästä tekemään päätöksensä totuudelliseen tietoon perustuen. Aivovaurioriksi, joka liittyy kaikkien huumausaineiden, mutta erityisesti psykiatriassa käytettävien, käyttöön on oikein infota potentiaalisille käyttäjille. Kun tieto on jaettu, on yksilöstä kiinni tehdä päätös omasta käytöstään. Oli päätös käyttää tai jättää käyttämättä, on sitä jokaisen muun kunnioitettava. Ketään ei saa koskaan pakottaa käyttämään tai olemaan käyttämättä.
Että lapsi rakas, muista sinäkin kunnioittaa jokaisen tiedonsaantioikeutta.
Joillekin huumeidenkäyttäjille sopii paremmin heroiini, kuin kannabis ja toisille kannabis kuin amfetamiini. Yhtä kaikille on se, että kenenkään huumeidenkäyttäjän aivoissa ei ole poikkeamaa, mitä huumeet korjaavat vaan kyllä huumeet enemmissä määrin käyttäjän suotuisina pitämien vaikutusten lisäksi pitkään käytettynä ovat haitallisia aivoille, voivat jopa tappaa ja lisäksi tuppaavat aiheuttamaan riippuvuutta ja vieroitusoireita sekä haittavaikutuksia. Vaikutus voi muuttua alun positiivisen kokemuksen jälkeen negatiiviseksi.
Sama pätee psyyken"lääkkeisiin". Se että näitä synteettisiä kemikaaleja sanotaan lääkkeiksi ja ne on laillisia, ei tarkoita että ne korjaavat pitkällä tähtäimellä varsinkaan kenenkään poikkeamia tai sairauksia aivoissa, niissä on riippuvuuspotentiaali, ne voi tappaa joitakin ja niihin kuului vieroitusoireita ja haittavaikutuksia. Jopa karmeampia kuin huumeissa.
Joistakin psyykenlääkkeistä voi olla vaikeampi päästä eroon kuin huumeista ja vieroitusoireisto voi muistuttaa huumevieroitusta.
Sekä huumeet että psyykenlääkkeet voi tuhota käyttäjänsä elämän.
Vertaus psyykenlääkkeissä buranaan on parempi, kuin sanonta että jonkun aivoissa on vika, kemiallinen epätasapaino tai serotoniinivaje, minkä takia psyyken lääkettä tulee käyttää. Tällä harhaanjohtamisella on kusetettu ihmisiä vetämään nappeja ylipitkiä aikoja.
On näyttöä että pitkäaikainen käyttö johtaa huonompiin lopputulemiin.
Jokainen vetäköön mitä nappia haluaa, kunhan on riittävän informoitu, mitä kaikkea napeista voi tulla. Onnea niille joilla lääkearvonta on osunut kohdalleen. Usein suotuisa vaikutus ei tule edes suurimmalle osalle niin että hyödyt nousee haittoja suuremmiksi. Toivottavasti lääkkeen aiheuttama suotuisa vaikutus jatkuu tulevaisuudessa, lääkkeistä ei tule haittaa eikä vieroitus ole vaikea. Ettekä muuta mielipidettänne.
Haluaisin selventää kaikille, että niin sanotut psyykenlääkkeet ovat huumausaineita ihan siinä missä niin sanotut kadultasaatavatkin ovat. Niiden käyttöäperiaatteessa ei ole mitään eroa. Toiset ovat puolilaittomia, eli vain reseptillä saatavia, ja toiset laittomia. Siksi ei ole mielekästä vertailla aineita tyyliin "karmeampia kuin huumeet" tai vastaavaa, koska ne ovat kaikki huumeita.
Niin sanottuihin mielisairauksiin ei liity mitään poikkeamia aivoissa. Mielisairaushan on metafora, joka viittaa ei-kaivatunlaiseen ihmisenä olemiseen, ei fysiologiseen poikkeavuuteen, kuten oikeat, kirjaimelliset sairaudet (esim. aivosairaudet). Täten toisen huume on toisen lääke ja toisen lääke on toisen huume. Yhtä ok on sanoa, että kannabis, alkoholi tai amfetamiini ovat lääkkeitä henkiseen pahoinvointiin kuin sanoa, että SSRI-aine, neurolepti tai metyylifenidaatti on.
Riippuvuuspotentiaali on huono käsite, koska se mitä riippuvuudella tarkoitetaan riippuu siitä keneltä kysytään. Kanta vaihtelee myös eri viranomaistahojen ja jopa henkilöiden välillä.
Ehkä tärkeintä olisi korostaa, että psyykenlääkkeiden tehtävä ei ole parantaa mielenterveyden häiriötä. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.
Kuten aloittaja hyvin sanoi:
"Oikea annostus ja sopiva lääkitys parantaa elämänlaatua huomattavasti."
Lääkkeiden tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan elämänlaatuun positiivisesti. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että periaatteessa lääkehoito voitaisiin korvata millä tahansa elämänlaatua parantavalla keinolla.
Nykyisen psykiatrian hoitosuosituksen mukaan lääkitystä pitäisi käyttää ensisijaisena hoitona vain vakavassa masennuksessa, koska vain silloin ihmisen tilaa ei voida oikein millään muilla keinoin parantaa. Muutoin pitäisi suosia psykoterapiaa. Ongelma vain on siinä, ettei psykoterapian saatavuus Suomessa ole lainkaan linjassa nykyisten suositusten kanssa.
"Lääkkeiden tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan elämänlaatuun positiivisesti."
Ei ole. Olet ymmärtänyt psykiatrian alan ainekäytön tarkoituksen väärin.
Psykiatrisen "lääkitsemisen" tarkoitus on vaientaa henkilön valitus riippumatta siitä mitä asianomainen on mieltä asiasta; tykkääkö hän siitä vai ei.
Tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden keskeisin, siis huomattavin, vaikutus on seksuaalitoiminnan häiriöiden aiheuttaminen. Siis ihminen saa todennäköisemmin seksuaalitoiminnan häiriön, kuin kokee elämänlaatunsa kohoavan. Silti näitä pillereitä tyrkytetään ihan jokaiselle vähänkään alakulosta kärsivälle. Vuosikymmenien kuluessa masennusdiagnoosia ollaan laajennettu lääketeollisuuden lobbareiden ansiosta aina vain kattamaan yhä lievempiä ja ohimenevämpiä "masennustiloja". Terveyskeskuslääkärit voivat pienen pinnallisen kyselyn pohjalta tyrkyttää lääkkeitä jokaiselle, joka täyttää kriteerit. Niitähän löytyy, koska masennusepidemia on tuottanut miljardeja lääkeyhtiölle ja siksi kriteerejä on pitänyt aina vain löysentää. Ihmisen hoitaminen pelkän oirekuvauksen perusteella on sitä paitsi aivan naurettava ja päätön idea, sillä ihmisillä on hyvin erilaisia syitä omalle kärsimykselleen.
Masennuskyselyjen epäluotettavuudesta kirjoitettu Britanniassa:
http://www.telegraph.co.uk/news/2017/05/21/doctors-reliant-depressionquestionnaire-designed-bypfizer-campaigners/?WT.mc_id=tmg_share_tw
Usein, ne jotka näitä psyyke/masennuslääkkeitä tarvitsevat eivät itse tiedosta tilannettaan. Kuvittelevat itseään terveiksi kun on parempi kausi meneillään.
Sen huomaavat läheiset ja omaiset kaikista parhaiten.
Terapiastakaan ei ole kaikille hyötyä. Moni vetää terapiankin läpi ilman, että masennuksen/sairauden oikea syy selviää.
Muuten hyvä, mutta nämä lääkkeiksi kutsutut päätä huumaavat aineet eivät auta kaikkia ihmisiä ja haittojen kokeminen voi olla suurempaa kuin hyödyt. Ei ole mikään tae että jos ihminen syö lääkettä, hän ei ole 'sairas' tai voi paremmin tai hänen elämänlaatunsa on parempi. Tai että jos vaikka syö lääkkeet, ei ole harhainen yms, jos syö "antipsykootteja" ja on kyse ns psykoottisesta tilasta. Silloin jos nähdään että potilas voi paremmin lääkkeellä mutta ei itse koe sitä, on kyse siitä usein että ihmisen ympärillä olevat ihmiset kokevat että lääkkeen lamaava vaikutus (käytännössä psyykenlääkkeiden toimintaperiaate) on suotuisa eivätkä pidä ihmisen käytäksestä ja toivovat sitä lamattavan lääkkein. Jokaisella mielenterveyspotilaalla tulisi olla oikeus päättää syökö lääkkeitä vai ei, ja olla syömättä jos niin tahtoo syystä tai toisesta vaikka se tarkoittaisi riskiä olon huonontumisesta ja saada apua aineista vieroittautumiseen jossa tehdään hidas suunnitelma lääkkeen alasajosta.
Tutkimukset+ovat+näiden+"sairaudentunnottomien"+puolella+etenkin+silloin,+kun+puhutaan+pitkän+aikavälin+toimintakyvystä.+Esimerkiksi+psykoosisairauksissa+ero+on+niin+järkyttävä+ei+hoidettujen+ja+hoidettujen+potilaiden+välillä+ei-hoidettujen+potilaiden+hyväksi,+että+sen+myöntäminen+on+psykiatreille+erittäin+kiusallista.+He+joutuisivat+myöntämään,+että+heidän+hoitonsa+itse+asiassa+lisää+psykooseja+ja+laskee+toimintakykyä.+
Psyykenlääkkeet hyödyttää eniten lääkeyhtiöiden rahakirstua ja ovat välineitä jotka vahvistavat psykiatrien asemaa muka asiantuntijoina ja heidän rahakirstujaan. Nykyinen rahan valta ja naiivi usko pillereiden turvallisuuteen alkaa uhata jo ihmisten terveyttä.
Lääkebisnes on raakaa bisnestä jossa potilaiden hyvinvointi, terveys ja lääkkeiden pitkäaikaiskäytön vaikutusten tutkiminen eivät ole todellakaan prioriteettilistalla ykkösenä vaan raha.
Faktaa: antipsykootteja käyttävät kuolee keskimäärin nuorempina, 10-15 vuotta aiemmin kuin muut. Ja näitä jopa pakotetaan ihmisille.
Lääkeyhtiöiden syyttäminen ensisijaisesti rahan tavoittelusta on vähän kuin sanoisi, että on väärin, että työssä käyvä pitää ensisijaisesti työssään saamastaan palkasta. Lääkeyhtiöiden ensisijainen tehtävä ei ole huolehtia siitä miten ihmisiä kohdellaan ja heidän ongelmiinsa vastataan. Sen tekevät psykiatrit ja muut mielenterveyden ammattilaiset. He valitsevat käytetäänkö lääkeyhtiöiden tuotteita vaiko ei.
No, pitäisikö siis syyttää psykiatreja? Hehän niitä lääkkeitä määräävät. Ongelma vain on siinä, että mielenterveydenhoidon ongelmien sysääminen vain psykiatreille on aika mustavalkoista ajattelua. Miten muka voisi hoitaa jos resursseja ei kertakaikkiaan ole? Ainoa mitä on hyvin tarjolla on lääkkeet. Psykoterapian saatavuudessa sen sijaan on isoja puutteita.
Tämä on erityisen huono juttu siksi, että psykoterapia nähdään nykyään ensisijaisena hoitona suurimpaan osaan tapauksista. Koska saatavuus on heikkoa, ei tämä suositus kuitenkaan näy tavalliselle ihmiselle mitenkään. Näin ollen ei ymmärretä että mielenterveydenhoidon ongelmat eivät johdu vain kyseenalaisista lääkkeistä ja niitä määräävistä henkilöistä.
Hoito ei ole laadukasta, koska liian usein se alkaa lääkkeistä ja päättyy lääkkeisiin. Homma jää siis puolitiehen, jolloin hyvää tulosta on hankala saavuttaa. Näin ollen kansalaisten luottamus mielenterveyden hoitoon laskee ja yhä useampi jää yksin pahentuvien ongelmiensa kanssa.
Positiivinen asia on se, että mitä enemmän luottamus laskee sen painavemmin hyvän ja loppuun asti viedyn hoidon saatavuutta tulisi lisätä.
Tässä ei ole kyse lääkeyhtiöiden rahan tavoittelusta, vaan tieteen ja kaupallisten intressien sekoittumisesta. Masennuslääkkeet hyväksytään markkinoille siten, että lääkeyhtiöt saavat tehdä toistuvia epäonistuneita eli lääkkeen tehottomuuden osoittavia kokeita ja piilottaa ne, kunnes onnistuvat tekemään kaksi koetta, jotka tuottavat halutun tuloksen. Tämän jälkeen FDA hyväksyy lääkkeen markkinoille, vaikka suurin osa siihen liittyvistä kokeista olisi tuottanut negatiivisen tuloksen. Järjestelmä on aivan naurettava ja mahdollistaa tehottomien, jopa vaarallisten, lääkkeiden tuomisen markkinoille. Lääketeollisuuden rakenteellinen valta ulottuu kaikkialle, niin tutkimukseen kuin hoitosuosituksiinkin. Se väistämättä vaikuttaa siihen, mitä hoitoja suositaan ja miten potilaita kohdellaan. Psykiatrit eivät ole mitenkään lääkeyhtiöiden vaikutusvallasta riippumattomia asiantuntijoita. Esimerkiksi Psykiatriyhdistys taas saa lähemmäs 100 000 euroa vuosittain lääkeyhtiöiltä ja kaikilla psykiatrista diagnooseista vastaavilla Käypä hoito -suositusten laatijoilla on taloudellisia sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin. Lääkeyhtiöt suosivat erityisesti psykiatriaa, koska sen diagnoosijärjestelmä on kuin syöpäpesäke, jonka leviämiseen ei ole objektiivisia, yhteiskunnan normeista riippumattomia kriteerejä. Psykiatrisiin diagnooseihin tarvita mitään biologista patologista muutosta, ei lääketieteellisiä tutkimuksia, vaan diagnoosin tekemiseksi riittää pelkkä kyselykaavake ja voimakkaita, tieteellisellä kielellä organisoituja ennakkoluuloja. Siksi monet psyykelääkkeet ovatkin myydyimpien joukoissa. Tietenkin myös hoidon saatavuuden suhteen voi olla ongelmia, mutta esimerkiksi Suomen Käypä hoito -suositukset ovat hyvin lääkekeskeisiä. Rakenteellisen korruption johdosta on ihan luonnollista, ettei psykoterapiaa ole saatavilla. Se ei vaan ole vaikutusvaltaisten asiantuntijoiden intressien mukaista hoitoa.
Sekoittavat päätä vain entistä enemmän. Kaikki psyykelääkkeet ovat vaarallisia. Erkki Isometsä pitäis laittaa douppaamaan niitä itse.
Esimerkiksi neuroleptit tuhoavat hermoja suojaavaa myeliiniä tehden myeliinikalvoihin reikiä, jolloin hermosignaalien kulku häiriintyy ja ihminen alkaa vammautua. Siksi neuroleptien käyttäjät väsyvät, heidän ryhti painuu kasaan ja eliniänodote lyhenee merkittävästi.
Jostakin syystä lamaantunut, turrutettu ja vammautettu ihminen on psykiatrian edustajien mielestä oikein hoidettu, vaikka kaikki tervejärkiset tietävät, että kidutus on paitsi sairasta niin myös rikollista.
Vihdoinkin FIKSU avaus. Vihdoinki. niin moni aina trollaa lääkkeistä tyyliin "ne on paskaa" "ne tuhoaa ihmiset "vitun pummit menkää duuniin, lopettakaa lääkkeiden käyttö"
Kyllähän psykoosilääkkeet aiheuttavat kai toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia aivoissa ja saattavat johtaa ennenaikaiseen maailmasta erkanemiseen. Minulle Abilifystä ei ole ollut mitään hyötyä koska poden luullun skitsofrenian sijasta pakko oireista häiriötä ja muutamia fobioita kuten kadunylityspelkoa ja korkeanpaikan kammoa ja oireitani saattaisi abilifyn sijasta lievittää SSRI lääkkeet joita en ole kuitenkaan vielä pyytänyt. Alun perin olen kait saanut abilifyä kauan sitten empiirisiin havaintoihin perustuneiden pörssikursseihin vaikuttamis- ja salakuuntelupuheiden takia joita en kuitenkaan itse ole psykiatrille tai hoitajille puhunut vaan insinööri broidi petri jonka takia olen joutunut tänne auroraan ja olen ollut nyt pari vuotta kuntoutusyksikössä josta vastoin lääkärin puheita ei sitten kuitenkaan taidakaan päästä muuttamaan omaan asuntoon vaan pitää hoitajien mukaan odottaa tukiasuntopaikan vapautumista.
HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA 1.
Mielen pulmiin on suhtauduttu hyvin vaihtelevasti eri kulttuureissa, eri aikoina.
Länsimaista ajattelutapaa hahmottaa hyvin aatehistorioitsija Petteri Pietikäisen teos “Hulluuden historia”. Siinä hän toteaa: ”Hulluuden kasvot ovat alati muuttuvat. Samalla ne ovat tunnistettavissa eri aikoina siitä, että hulluksi todetaan tai luokitellaan ihminen, jonka käytös poikkeaa niin sanotusta keskivertokäyttäytymisestä enemmän kuin normaaliuden rajat sallivat”.
Tällä hetkellä käytettävät luokittelut juontuvat psykiatri Emil kraepelinilta. Hän pyrki kuvaamaan tarkasti sairaaksi tulkittua käytöstä.
Kraepelin kuvasi 1899 käsikirjassaan taudin, jota kutsui nimellä dementia praecox eli ennenaikainen dementia. Siihen liittyi harha-aistimuksia, outoja ajatuksia, katatoniaa ja muita suuria liikuntavaikeuksia. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler ehdotti taudin nimeksi skitsofreniaa vuonna 1908. Taudin ennuste oli varsin huono.
Skitsofrenian ennuste parani huomattavasti kun 1917 Constantin von Economo kuvasi virussairauden nimeltä encephalitis lethargica. Tätä silloin yleistä sairautta poteneet erotettiin skitsofreenikoista, joilla ei ollut dementiaan johtavaa sairautta eikä yleensä liikuntapulmia.
Tauti oli kuitenkin ehtinyt jo saada huonon maineen vääjäämättä kuolemaan johtavana dementiana.
Tätä toivotonta kuvaa – erheellisyydestään huolimatta – ei skitsofrenian yltä ole saatu karistettua. Edelleenkin on varsin kiistanalaista, erotteleeko ”skitsofrenia” -käsite jonkin ryhmän oikeasti muista. Kahdella skitsofreenikolla ei ole välttämättä yhtään samaa oiretta ja kuitenkin he ikäänkuin “sairastavat samaa tautia”.
Nykyään skitsofreniaa arvioidaan olevan noin prosentilla aikuisväestöstä.
Potilailla on kolmenlaisia pulmia
Potilailla on usein kolmenlaisia ongelmia. Positiivisiksi sanotaan – harhaanjohtavasti – oireita jotka tuovat jotain lisää potilaan tavalliseen olemiseen. Niitä ovat mm. kuuloharhat, epäileväisyys, oudot ajatukset ja yleinen mielen sekoittuminen. Nämä oireet herättävät usein ympäristössä suurta hämminkiä ja levottomuutta.
Negatiivisiksi oireiksi kutsutaan normaalien asioiden menettämistä. Niitä ovat tunteiden latistuminen, kyvyttömyys kokea mielihyvää ja apaattisuus. Tämä on kokijalle itselleen varmaan tilan ikävin puoli, mutta se ei herätä niinkään ympäristön huolta.
Kolmannen ryhmän muodostaa tiedonkäsittelyyn liittyvät kognitiiviset pulmat. Tarkkaavaisuus, muisti, havaintojen erottelu, oman toiminnan ohjaus jne. ovat usein skitsofreenikoilla puutteellisia.
Nykyään erittäin yleinen antipsykoottinen lääkitys kohdistuu vain positiivisiin oireisiin. Ne vähentävät ennen kaikkea monilla psykoottisilla harhoihin liittyvää kiihtymystä.
Pitkäaikaiseen kuntoutumiseen vaikuttaa lähinnä kognitiivisten pulmien ratkaisu (1 – 3). Kognitiiviset ongelmat näyttävät edeltävän varsinaisen psykoosin puhkeamista ja niiden hoito näyttää määrittävän potilaan tulevaisuuden (4 – 6). Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla.
Psykoosi laukeaa
Yleisimmin skitsofrenia puhkeaa aikuisuuden alussa. Nuorella on voinut olla tunne-elämän ja ajattelun pulmia aiemmin. Hän vetäytyy muista omaan maailmaansa. Hänen ajattelustaan tulee outoa ja nuori kokee kuuloharhoja. Usein ympäristön paineet, rakastuminen, armeija tai muut haasteet ovat hänelle ylivoimaisia. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus törmäävät, harhat lisääntyvät ja nuoren valtaa kiihtymys. Nuorta ympäröivät ihmiset järkyttyvät hänen outoudestaan ja tilanne muuttuu psykoottiselle hankalaksi. Hoidon alku on toisinaan psykoosiin joutuneelle traumaattinen tapahtuma.
Paraneeko skitsofrenia?
Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).
Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).
Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).nukke
Dopamiini – avain skitsofreniaan?
Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.
Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)
Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?
1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.
Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.
Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle
Hämmentäviä seikkoja
Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.
Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)
Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.
Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)
Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia
Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.
McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).
Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.
Psykoosilääkkeillä+hoidettujen+huomattavimmat+oireet+vähenivät+nopeammin.+Silti+molempien+ryhmien+potilaat+toipuivat+ja+kotiutettiin+keskimäärin+kuudessa+viikossa.+Tässä+vaiheessa+kaksi+ryhmää+jakaantuivat.+Molemmista+ryhmistä+puolta+potilaista+lääkittiin+nyt+”uusiutumisen+estämiseksi”.+Rappaport+seurasi+potilaita+kolme+vuotta.+Potilaista,+jotka+olivat+päässeet+ryhmään+mitä+ei+lääkitty+lainkaan,+8+%+joutui+sairaalaan+tilan+uusiutumisen+takia.+Koko+ajan+tehokkaasti+lääkityistä+potilaista+päätyi+seuranta-aikana+sairaalaan+tilan+uusiutumisen+vuoksi+73+prosenttia!
Kun on kokenut kerran osastolla lääkitsemiseen siihen kuntoon että ajattelu hankalaa ja lääkepurut sen jälkeen, voin ainoastaan sanoa - en ihmettele.
Psykoottisina pidetyn käytöksen lääkkeettöntä hoitoa ei haluta tutkia. Kaikki kun kumpuaa biologisen psykiatrian intresseistä. Minä äänestin jaloillani enkä ole enää osastolle joutunut kun lopetin lääkkeet ja kärsin vieroitusoireet.
Hyvä dokumentti netissä Keroputaan lääkkeettömästä hoidosta. Löytyy googlaamalla "youtube Avoin dialogi."
Minulla on klooripromatsiinista sen verran kokemusta ettei minun tarvitse tutkimuksia lukea.
Vuosia sitten käytin kyseistä lääkettä pitkään, useamman vuoden ja siihen monet muut pillerit päälle.
Olin jatkuvasti jonkinlaisessa utuisessa tilassa, vähän ulkopuolella kaikkea toimintaa.
Oli paljon itsetuhoisuutta, aggressiivisia ajatuksia, tunteet eivät pelanneet ja psykoosejakin tuli ja meni eli lääkitys ei niitä estänyt.
Pelastukseni oli loppujen lopuksi se kun olin pitkässä pakkohoidossa ja osastonlääkäri sanoi minulle yhtenä keväänä " lopetetaan se Klorproman sen takia kun ihosi palaa jatkuvasti ".
Lääke ja aurinko eivät sovi yhteen, iho palaa herkästi.
Mentiin siinä kesän yli, loppukesästä tämä sama lääkäri pyysi minut juttusilleen ja sanoi aivan suoraan " hyvä kun lopetettiin lääke auringon takia, olet parantunut silmissä ".
Sanoin hänelle että olen huomannut sen itsekin.
Vointini parani huomattavasti ja itsetuhoisuus loppui sekä muukin " sekoilu ".
Vuosia jälkeenpäin vielä jossain vaiheessa mietin että olisi pitänyt etsiä kyseinen lääkäri ja kiittää häntä siitä että hän tavallaan pelasti minut takaisin elävien kirjoihin.
Varmasti olotilaan vaikuttivat muutkin lääkkeet sekä kaikkien yhteisvaikutukset mutta se klooripromatsiinin lopetus oli suurin vaikuttaja muutoksessa parempaan.
Ymmärrän sen että tutkimuksia tehdään seuraamalla lääkkeiden käyttöä ja käyttäjiä mutta parhaan " tutkimustuloksen " saa omakohtaisesta käyttökokemuksesta.
Käytätkö itse, kun näytät asioista noin hyvin tietävän? Jos et ole käyttänyt, olet jäävi sanomaan yhtään mitään. Parhaiten tietävät he, kenellä on omakohtaista kokemusta ko. neurotoksiineista. Tämä on fakta, jota ei voi kiistää.
Liian nopea psyykenlääkevieroitus voi jo itsessään aiheuttaa psykoosin. Jos AP:lla ei ole näistä valmisteista omakohtaista käyttökokemusta, en antaisi hänen sanomisilleen liikaa painoarvoa.