Tapasin viikonloppuna miehen

jolla on neljä lasta. Aloin miettimään että ryhtyisinkö äitipuoleksi neljälle lapselle kun omat on jo aikuisia, Vaatisi paljon taas uhrauksia ja asennemuutosta että alkaisi alusta ja kasvattaisi lapsia ja vielä toisen lapsia. heillä on jo omat tavat ja tottumukset ja sekin vaatisi paljon työtä että voisi muuttaa heidän kätyöstään ja tekmeisiään minun tapoihini. Syntyykö siitä riitaa ja sanasotaa ja minä kun en helpolla anna periksi ja seison omien sanojeni ja tapojeni takana, jotka kaikkien on hyväksyttävä.
Mies on ihana ja söpö ja meistä tulisi kaunis pariskunta ja perhe mutta lasten oikut ja opitut tavat pelottaa kun en hyväksy kaikenlaisia typeryyksiä ja huonoja tapoja.
Jos kokeilisimme ensin yhteisasumista mun kotona jossa olisi helppo vaatia käytöstä kun koti on mun ja jos tavat muuttuu niin jotka hyväksyn, voisimme muuttaa miehen taloon, se on kuulemma iso. No niin aloitin jo suunnittelun aikaseen, mutta kiva suunnitella, ja voihan olla etten hyväksy miestä elämääni, mutta kuka tietää. Kaikki riippuu myös miehen lasten tavoista ja tottumuksista, miten he asennoituvat mun tahtooni ja määräysvaltaani, miten tullaa toimeen jne.
Tapaamme huomenna miehen kanssa ja suunnittelemme asioita,, hän on innoissaan vaikka nähdään vasta toista kertaa. Mitä sitä suotta mieskään odottamaan kun läysi minun kaltaisen upean naisen.