Herätessäni tuossa äsken ylenpalttiseen aamuvalaistukseen, niin samalla näin läppärini ruudulla umpikujan. Umpikujaksi kutsutaan kahden rakennuksen välisen kujanpätkän päättymistä rakennuksia yhdistävään seinään. Tie ikään kuin nousee pystyyn eikä läpikulkua ole.
Filosofisessa mielessä me emme ole umpikujassa, vaan lähtöpisteessä. Umpikuja on piste, joka on ennen kaikkia pisteitä. Sen on oltava ensin, jotta seuraava piste voisi syntyä. Umpikujan perältä alkaa koko katuverkosto, tiet kaikkialle. Siinä mielessä umpikuja on kuin nainen.
Eikö totta?
(naurua)
Filosofisessa mielessä me emme ole umpikujassa, vaan lähtöpisteessä. Umpikuja on piste, joka on ennen kaikkia pisteitä. Sen on oltava ensin, jotta seuraava piste voisi syntyä. Umpikujan perältä alkaa koko katuverkosto, tiet kaikkialle. Siinä mielessä umpikuja on kuin nainen.
Eikö totta?
(naurua)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Fyysisesti naista voisi pitää umpikujana, sillä häneen kaikki päättyy ja hänestä se myös alkaa. Mutta kun siirrämme katseemme naisen henkisiin kerrostumiin, niin olemme kaikkea muuta kuin umpikujassa.
Vai olemmeko?
Ja etenkin mistä tietystä naisesta tässä edes puhutaan. Ja että kenen umpikujan tulin bonganneeksi kaupungin kartalta?
Siinäpä sitä pohtimista täksi päiväksi.
(naurua)
Mun pitää mallintaa tätä havaintoa jollain tavalla, jotta näkisin sen sisältämät vaihtoehdot ja todennäköisyydet. Minun on asetettava mustavalkoinen seikkailijattareni uuden tilanteen eteen. Hänet on heitettävä leijonille.
Kyllä ihminen voi sitten olla kammottava.
(reps)
Alkuasetelmaan on saatava mukaan jonkinlainen iso talo, eräänlainen pääkonttori. Pääkonttori on sijoitettava siten maailmankartalle, että ympäristössä on paljon halpaa ja korkeasti koulutettua työvoimaa. Päähenkilö on mustavalkoinen nainen, joka on ulkomaalainen ja kotoisin juuri tällaisesta halpatuontimaasta. LIsäksi hänellä on tiettyjä henkilökohtaisia avuja, kuten jalat ja kasvot. Rintoja en vieläkään ole saanut hänelle leikeltyä, vaikka olen yrittänyt sitä jo vuosia.
Sitten törmäytän hänet kiihdyttimessäni toisiin naisiin, natiiveihin.
(hihitystä)
Muodollisesti epäpätevä
Ellen ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa oli kokonaisuudessaan perehdyttämispäivä. Samalla kun talo esiteltiin, esiteltiin Ellen lähimmät kollegat ja johtoporras, sekä ne henkilöt, jotka olisivat Ellen suoranaisessa alaisuudessa. Heitä oli vain kaksi naista, eikä Ellellä ollut aikomustakaan suhtautua heihin muuten kuin toverillisesti. Työ oli pitkälti tiimityötä, eikä perinteiset johtamismallit soveltuneet sellaiseen. Struktuurista tuli liian jäykkä ja hidasliikkeinen, eikä tulosta oltu koskaan saatu yhtä nopeasti kuin keskustelevassa mallissa oltiin saatu.
Ellen palkkaaminen tehtävään oli pohjimmiltaan läpinäkyvä manööveri. Jostain käsittämättömästä syystä ylin johto mielellään palkkasi naisia, joita kesti käytävillä katsella. Ja koska pääasiallinen käyttökieli oli englanti, niin työvoimaa saatettiin palkata mistä vain mistä sitä halvalla sai. Toisin sanoen Elle, joka oli muodollisesti epäpätevä, kuitenkin kelpasi johdolle, vaikka hänellä oli aivan liian pienet rinnat. Lisäksi hänelle ei tarvinnut maksaa edes kolmannesta siitä, mitä natiiveille, eli suomalaisille naisille. Lisäksi Ellen tiedettiin tekevän töitä lähes ympäri vuorokauden, koska sellainen oli ulkomailla yleinen käytäntö ja elämäntapa.
Elle tiesi, että hänet ostettiin markkinahintaan syistä, jotka olivat sattumia ja joiden kylkiäisinä tulleita sekundäärejä seikkoja, eli henkisiä ulottuvuuksia, kuka tahansa nainen kykeni hiomaan terävämmäksi opiskelemalla ja laajentamalla osaamistaan. Työtähän se vaati, mutta pohjimmiltaan oli oleellista vain se, että oli kaunis. Se oli perittävä. Sitä ei saanut mistään muualta kuin valintojen kautta, joihin ei itse voinut vaikuttaa eikä niitä ennustaa. Kun nopat oltiin heitetty kohti pöydän vihreää verkaa, kaikki oli kvanttifysiikan käsissä. Ja sehän nyt taas tunnettiin, kuinka siinä ja sen kanssa aina kävi.
Elle aisti jokaisessa naisessa saman alistumisen tunteen, kun he unohtuivat hetkeksi pohtimaan syitään. Heti tämän arvion jälkeen naiset alkoivat säätää todellisuutta helpommaksi sietää manipuloimalla sitä. He keräsivät ympärilleen ystäviä ja sulkivat sieltä pois uhkia. Ja koska koko yrityskulttuuri perustui valehtelemiselle, niin se ei paljon eronnut Ellen lempiharrastuksesta, nettikirjoittelusta. Ellen mielestä vallalla oli erilaisia päällekkäistodellisuuksia, joista piti vain valita jokin. Tuloksesta ei voinut koskaan olla varma. Mitään ei vaa'assa painanut se että kuinka vakavalla naamalla milloinkin puhuttiin ja mistä asiasta. Huomenna saattoi olla niin, että mitään puhuttua ei enää ollutkaan. Jos jossain oli jokin järjestys tai operatiivinen tahtotila, niin se ei ainakaan sinne puoleenväliin näkynyt, jossa Elle istui kahvit reisillään.
(hihitystä)
- Perhana, Elle kirosi ääneen. Lattea oli läikähtänyt. Ellen onneksi hän pukeutui mielellään mustaan. Elle osasi varautua Ellen munauksiin. Sitä kutsutaan intuitioksi. Kuitenkin hän siivoili jalkojaan paperinenäliinoilla niin hyvin kuin taisi.
Jalkoväliään siivoileva nainen joutui valokuvaan. Kuva otettiin kännykällä muutaman askeleen päästä kuvattavan tätä tietämättä. Kaikki tapahtui salamannopeasti. Oli tilanne, oli sen ikuistamiseksi välineet ja päätöksentekoon röyhkeys. Kaikki oli ohi sekunnin osissa. Tilanne, joka oli vain muutaman hetken mittainen, ikuistui.
Aika jähmettyi tapahtuman ympärillä ja ruudulle jäi kaunis nainen häväistynä reidet levällään pyyhkimässä niiden sisäpinnoilta jotain pois. Viittaus siihen, mitä se oli, oli vahva. Kahvi ei kenellekään tullut ensimmäiseksi mieleen.
Ulkomaisissa piirteissä, eli Ellen kasvoissa, oli jotain erityisen kiinnostavaa seksuaalisessa mielessä. Ihmiset pitivät hänen katselustaan ja kaikki mielellään juttelivat hänen kanssa. Ehkä Ellen kasvot olivat estetiikkaa ja hän aivan väärässä paikassa niiden kanssa. Kasvot, jotka olivat kuin omaisuutta ja vaurautta, olivat kuin tuuliajolla kävellessään täällä, jossa niitä ei tarvittu mihinkään, yleisesti ajateltiin.
He olivat kuitenkin väärässä. Elle oli juuri oikeassa paikassa oikealla hetkellä, kun osasi katsoa sitä oikeasta näkökulmasta.
(naurua)
Loppujen lopuksi on kyse siitä, että kauneus pitää häväistä. Se pitää poikkeuksetta tahrata, liata ja loata. Tämä on yleispätevä sääntö. Jos ihminen kykenisi, niin hän sotkisi maalilla aamuruskot ja illansuut, sumuiset vuoret ja tähtien välkkymisen. Hän tahrisi kaiken, jos vain siihen kykenisi.
Tästä näkökulmasta käsin Elle katseli omaa pilaansa. Ihmiset eivät osanneet suhtautua häneen millään tasolla. Hän oli kummajainen, josta ei tiedetty mitä sille pitäisi tehdä, koska kuitenkin vallalla oli tunne, että jotain oli tehtävä. Kukaan ei vain käsittänyt, että mitä.
Pitikö hänet raahata kadulle hiuksista, sitoa kiinni pylvääseen ja heitellä katukivillä kuoliaaksi?
Vai pitikö ihmisen kumartua lattialle hänen eteensä ja puhjeta kyyneliin?
(hirn)
Seuraavana aamupäivänä klo 10:25 Elle käveli aulan läpi hisseille kuin punaista mattoa pitkin elokuvatähti kaiken kansan äimisteltävänä. Hänellä oli erinomainen olo. Hän oli uudistunut sekä sisäisesti että ulkoisesti. Mainio olotila näky Ellen kasvoilta, sillä hän suoraan sanoen liiti ja loisti. Hän oli yhtä hymyä ja aurinkoisuutta repaleisissa farkuissaan, t-paidassaan ja hupparissaan, sekä Converseissa, jotka olivat nähneet muutakin kuin hyllymetrejä. Lisäksi hän oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi. Läppärikassi heiluen hän pinkoi portaat ylös ja kävi jättämässä eroilmoituksensa.
(naurua)
Umpikuja kohdatessa tee kuten suomalainen taistelijakin tekisi...Elä peräänny vaan tee uu-käännös ja jatka urheaa etenemistäsi. 😂😂😂
Hetkonen... en lukenut tuota sun toista...voihan sitä kurkata sen umpparin.... vähän niinkuin: en ole gynegologi, mutta voin vilkaista. 😆
Itselläni oli pitkään hauskaa, kun tajusin, mitä "reisille meno" tarkoittaa. Olin ollut pitkään siinä luulossa, että Elle läikytti kahvia hameelle.
(naurua)
Kävikö nyt kuin entiselle roskapankin kassaneitille, että meni menot ja panot sekaisin? 😂
Roskiksen vakitarjoilija on mun oikein hyvä tuttu. Me oltiin jopa samassa vauvauinnissa muikkelin kanssa yhdessä jälkikasvun kanssa.
Hän ei ole millään tavalla sekaisin.