olkaa hienotunteisia testamenttiasioissa

Törkeä täti jos käyttää ahneuksissaan toisen autismia hyväkseen että saisi itse kunniaa ja mainetta! En tiedä mitä hän itse saa vaiko saako hänen yhteisönsä kaiken?

Trolli?

Oikeustoimikelpoisuus?

Totta on juttu. Serkkuni omistaa itse asuntonsa eikä halua että häntä pakotetaan luovuttamaan se pois. Halua itse oäättää. antanee sisarensa kuudelle lapselle. En tiedä.

Ei kaikki autistiset ole älyllisesti kehitysvammaisia, mutta en tiedä serkun tapausta. Olen lapseton ja minun lähisukulaisiani on kasi melkein ikäistäni töissä käyvää siskoa ja heidän kolme lastaan. Olen kyllä sitä mieltä, että saan omaisuudellani tehdä ihan mitä itse haluan kuolemani jälkeen. Se ei kuulu kenellekään, jos päättäisin jättää valtiolle tai testamenttaisin sen vaikka sitten itse Leo Mellerille.
Ja serkut eivät ole enää luonnostaan perijiä ilman testamenttia ei ole, niin omaisuus ilman testamenttia jää valtiolle. Ja onko sitten korrektia kaukaisten sukulaisten kärkkyä toisen omaisuutta, yrittää määräillä heitä viimeisissä tahdoissaan. Jos työ jossain kristillisessä järjestössä on ihmiselle tärkeää ja kokee asian tärkeäksi, niin miksi pitää yrittää vaikuttaa toisen päätökseen.
Monesti näissä sukulaistenkin huolissa on hienotunteisuuteen käärittyä kateutta.
Vasta eilen soiteltiin siskoni kanssa omaisuusasioista ja olen antanut ymmärtää että, se mikä sitten hautauskulujeni jälkeen jää ja annan kyllä sukulaisilleni reilun palkkion siitä että selvittelevät pesäni kun sen aika tulee. Tietenkin se raha heillekin kelpaisi, mutta ymmärtävät ja kunnioittavat elämääni ja arvojani.
Joten lähetystyölle se jää, jos jotain jää.

Tulee vielä ajatuksia kommentoida. Niin en tiedä aloittajan tilannetta, mutta kyllä sukulaisetkin osaavat kärkkyä kuin hyeenat haaskoilla. Se on vain karu totuus, että yksinäisiä ja sairaita aletaan muistaa ja paapota vaiheessa kun alkaa olla ilmassa merkkejä että kunto heikkenee ja elämä pian hiipuu. Ei muisteta merkkipäivinä, ei kutsuta kylään, oteta mukaan suvun tapahtumiin, mutta se raha, se kyllä kiinnostaa.

Ja entäpäs jos on niin, että toiminta seurakunnassa, jossain aatteellisessa yhteisössä on tullut tälle perheettömälle yksinäiselle elämäntehtäväksi ja jopa olemassaolon tarkoitukseksi ja antaa sosiaaliset puitteet, niin eikö tämä ihminen saisi luovuttaa perintöään tälle hänelle jopa vuosikymmeniä palvelleelle yhteisölle. Jopa ihmissuhteet yhteisössä ovat hänelle se todellinen perhe, ei ne kaukaiset sisarten lapset, serkkujen kumminkaimat, ym. joita ei ole tavattu enää aikoihin.

Haluaako joku perheellinen jolla on kaikki: on lapset, lastenlapset, vävyt, miniät. ym. riistää sen viimeisimmänkin arvon tältä yksinäiseltä periaatteella: et ole mitään, se mitä olet elämäsi aikana tehnyt, mitä tukenut, missä toiminut - ei ole sitten kerrassaan mitään. Olet ihmisenä nolla, sinulle ei ole perhettä, tekemiselläsi ei ole ollut mitään arvoa ja ei anneta edes elämän päättymisen jälkeenkään vapautta päättää ja ilmaista viimeistä tahtoaan.

Ajatellaan vain että olet koko ajan tukenut jotain huijariporukkaa ja olematta sitten yhtään mitään. Mutta entäpäs jos tämä asialleen omistautunut henkilö onkin kokenut elävänsä ja vielä ihan oikeata mielestä ja arvokasta elämää sen seurakunnan tai yhteisön parissa ja toiminnassa.
Perheettömän yksineläjän pitäisi vain elää hissuttaa, kulkea lainatamineissa, keittää pottuja, olla olematon, lukea kunnankirjaston kirjoja ja jättää mahdollisimman pullea pankkitili sitä kärkkyvälle suvulle, josta ei elinaikana ole vaivaa nähty ja edes monta kertaa tavannut.
Ajatelkaa hyvät ihmiset vähän syvällisemmin ja laajemmin ihmisen, myös sen yksinäisen ja vaikka sairaan elämää. Eikö hänellä saisi olla sitten mitään mielestään arvokasta jonka hyväksi elää.
Olen lukenut paljon nettikirjoituksia ja asia on niin, että yksittäisinä tapauksina saa lukea tarinoita joissa jokin uskonnollinen yhteisö vainoaa omaisuutta. Kyllä se virsi on se, ettei suku välitä, pidä yhteyksiä, tue, ei kutsu mökille, mutta odottaa kieli pitkällä rippilahjoja, lakkais- ja valmistujaispalkkioita ja mikä ikävintä kärkkyy yksinäisen perintöä. Tiedän kokemukseni pohjalta mitä kirjoitan.
Tuhlaan paljon sanojavastauksiini, koska aloittaja antaa aloituksessaan ohjeita.
Ja sen kyllä sanon, ettei minulta ole kyllä vielä kukaan hengellisen tahon edustaja tullut kärkkymään testamenttia, vaikka yhteyksiä on tullut sinne ja tänne ja tunnen Mellerinkin porukkaa. Yleisenä haasteena testamenttiasia on tullut esiselle mutta ei ole edes sähköpostiin tullut tiedustelua.

Kiitos hyvistä kommenteista. Tässä vielä aloittaja. Nimenomaan olen sitä mieltä että henkilö saa antaa omat rahansa lähetystyöhön tai mille tahansa itselleen tärkeälle työlle. Eikä suku saa kärkkyä.

Mutta pointtini oli se että säätiöt jne lähestyisivät kohteliaasti eikä uhkaillen kuten hätääntunyt serkkuni kuvasi tilanteensa.

Hyvää vappua❤

Laitan jo eläessäni avustuksia. Tietenkin omallaan saa tehdä kuten tahtoo.