Kaikki alkoi siitä, kun puolisoni otti minuun yhteyttä armeijasta. Hän kertoi, että häntä on alkanut painamaan menneisyydessä tapahtuneet hölmöilyt. Kyseessä on anteeksiannetut vanhat jutut. Neljän vuoden suhteen jälkeen hän kertoi ensimmäistä kertaa että olisi parempi jos hän olisi yksin. Hän sanoi ettei usko taukoihin. Lomille tullessaan keskustelimme asiat läpi, hän kertoi etteivät tunteet minua kohtaan ole muuttuneet, hän on vaan täysin hukassa omasta elämästään ja hänen päänsä oli sekaisin kaikesta. Hän sanoi ettei tiennyt kuka hän haluaa olla tai kuka hän on. Hän on sanoi ettei tunne kaiken jälkeen ansaitsevansa minua vaikka minä olisin valmis taistelemaan hänestä henkeen ja vereen. Hän sanoi tuntevansa olevansa minulle pelkkä lupaus. Saimme kaikki asiat keskusteltua ja hän sanoi että pysyy päätöksessään että eroamme. Nukuimme seuraavan yön käsi kädessä, itkimme ja nauroimme. Hän sanoi että olimme kauniita yhdessä ja tämä oli kaunis ero. Sovimme että aina saa ottaa yhteyttä ja pyytää apua jos vain tarvitsee. Hän sanoi että ehkä vielä joku päivä me tapaamme ja palaamme yhteen. Mutta jälkeenpäin jäin miettimään, yrittikö hän vain päästä minusta eroon sanomalla etten ansaitse häntä? Hän nimittäin sanoi myös ettei usko että on paha ihminen, mutta silti sanoi ettei ansaitse minua???
Tarvitsen miehen mielipiteen!
Envoiymmärtää
086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.