Olen huolestunut itsestäni. Olen sairastanut kai jo pidempään diabetesta, mutta tämä todettiin ja tutkittiin vasta kun olin laihtunut 55kg--> 44kg (olen 167cm) ja torkahtelin työpöydän ääreen väsymyksestä. Pomo sanoi ettei halua puuttua henkilökohtaisiin asioihini, mutta on hyvin huolissaan ja työt olisi jonkun muun tehtävä jos minä en jaksa ja pysty. Että jos vaan kertoisin jos hän voi jotenkin auttaa, muuten kuin että toki työterveyslääkärille. No pikkuhiljaa selvisi, että olen tainnut jo tovin sairastaa tätä ja on sukurasitettakin, isoäitini sairastui vasta kolmekymppisenä ja oli normaalipainoinen normaaline elintapoineen.
Insuliinihoito tietenkin ja totutteleminen asian hyväksymiseen. Mutta sitten lihosin takaisin entisen kokoiseksi ja aloin kokea itseni lihavaksi. Olin teininä anorektikko ja nyt tuo piru koittaa pitkästä aikaa vallata ajatukseni. Että jos en ottaisikaan insuliinia tänään niin paljoa tai jättäisin noi ateriat väliin jne. Sokerit nousevat korkealle, mutta laihtuu. Mutta sisäelimet alkaa tuhoutumaan myös. Munuaiset kai ekana. Kiva sitten ihan omassa ihannepainossaan maata dialyysissa!
Tajuan kyllä kuinka sairasta on ajatteluni. Mutta voisiko JOKU TAKOA MINULLE JÄRKEÄ PÄÄHÄN. Että en haaveilisi jostain niin sairaasta kuin 167/44-mitoista. Ahdistaa.
Insuliinihoito tietenkin ja totutteleminen asian hyväksymiseen. Mutta sitten lihosin takaisin entisen kokoiseksi ja aloin kokea itseni lihavaksi. Olin teininä anorektikko ja nyt tuo piru koittaa pitkästä aikaa vallata ajatukseni. Että jos en ottaisikaan insuliinia tänään niin paljoa tai jättäisin noi ateriat väliin jne. Sokerit nousevat korkealle, mutta laihtuu. Mutta sisäelimet alkaa tuhoutumaan myös. Munuaiset kai ekana. Kiva sitten ihan omassa ihannepainossaan maata dialyysissa!
Tajuan kyllä kuinka sairasta on ajatteluni. Mutta voisiko JOKU TAKOA MINULLE JÄRKEÄ PÄÄHÄN. Että en haaveilisi jostain niin sairaasta kuin 167/44-mitoista. Ahdistaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.