Muuttaako avioliitto miestä ja parisuhdetta mitenkään? Olemme olleet 5 vuotta yhdessä ja neljä siitä kihloissa, ja suunnitelleet menevämme naimisiin lähiaikoina. Harmikseni olen vain alkanut epäillä onko hän elämäni mies sittenkään. Hänessä on tiettyjä niin epämiellyttäviä piirteitä, että väkisinkin pistää mietityttää. Olen romantikko ja uskon avioliittoon, ja haluan mennä vain kerran naimisiin, ja sillä ajatuksella että vietän vanhuudenkin päivät saman ihmisen kanssa.
Mieheni saa päivittäin raivonpurkauksia, eikä pysty hillitsemään itseään, vaan käyttäytyy todella karkeasti minua kohtaan. Asuntomme seinät ovat ohuet ja häpeän tältä osin mieheni käytöstä suuresti. Joka viikko hän aiheuttaa jonkun kohtauksen, jolla hän julkisesti nöyryyttää minut. Ja jos joku ihmettelee onko aina ollut näin, niin ei, ensimmäisenä vuonna, hän käyttäytyi paljon kunnioittavammin minua kohtaan. Tilanne on pikkuhiljaa pahentunut, niin että se on nykyään lähes jokapäiväistä. Ja pahinta on se, että olen alkanut säädellä omaa käytöstäni, jos hän on huonotuulinen tai muuta. Se on tosi ahdistavaa.
Kysymykseni kuuluukin, että muuttaako avioliitto mitään? Mieheni on aika omistava, joten olen ajatellut niinkin pitkälle, että jos avioidumme, niin hän saattaisi lopettaa minun julkisen nöyryyttämisen, kun ajattelisi meitä enemmän yhtenä "pakettina"? Voiko olla myös niin, että avioitumisen jälkeen asiat vain pahenee? Vai muuttaako avioliitto yhtään mitään?
Haluaisin niin kovasti että "onnistuisimme", mutta olen jo 3kymppinen, ja en jaksa rypeä huonossa suhteessa, jos se on niin, ettei tämä tästä mihinkään muutu. Toisaalta on meillä paljon hyvääkin suhteessa, ja hän osaa olla myös tosi herttainen. Ja ainakun ilmaisen pahanoloni hänen käytöksestä ja vilautan eron mahdollisuudesta, hän alkaa vuolaasti itkeä ja vakuutella rakkauttaan minulle. Ihmettelen vain voiko rakastava ihminen käyttäytyä niin ilkeästi?
Olen itse seurallinen, ja tulen toimeen erillaisten ihmisten kanssa. Minulle on myös tärkeää hyvät ihmissuhteet, ja myönteinen "julkisuuskuva" vaikken mikään julkkis olekaan. En jaksa pelätä uusia nöyryyttäviä tilanteita, vaan haluan elää ihan normaalia, tavallista elämää. Miten saisin mieheni tajuamaan sen, ja sen miten paljon hänen karkea käytöksensä loukkaa minua?
Mieheni saa päivittäin raivonpurkauksia, eikä pysty hillitsemään itseään, vaan käyttäytyy todella karkeasti minua kohtaan. Asuntomme seinät ovat ohuet ja häpeän tältä osin mieheni käytöstä suuresti. Joka viikko hän aiheuttaa jonkun kohtauksen, jolla hän julkisesti nöyryyttää minut. Ja jos joku ihmettelee onko aina ollut näin, niin ei, ensimmäisenä vuonna, hän käyttäytyi paljon kunnioittavammin minua kohtaan. Tilanne on pikkuhiljaa pahentunut, niin että se on nykyään lähes jokapäiväistä. Ja pahinta on se, että olen alkanut säädellä omaa käytöstäni, jos hän on huonotuulinen tai muuta. Se on tosi ahdistavaa.
Kysymykseni kuuluukin, että muuttaako avioliitto mitään? Mieheni on aika omistava, joten olen ajatellut niinkin pitkälle, että jos avioidumme, niin hän saattaisi lopettaa minun julkisen nöyryyttämisen, kun ajattelisi meitä enemmän yhtenä "pakettina"? Voiko olla myös niin, että avioitumisen jälkeen asiat vain pahenee? Vai muuttaako avioliitto yhtään mitään?
Haluaisin niin kovasti että "onnistuisimme", mutta olen jo 3kymppinen, ja en jaksa rypeä huonossa suhteessa, jos se on niin, ettei tämä tästä mihinkään muutu. Toisaalta on meillä paljon hyvääkin suhteessa, ja hän osaa olla myös tosi herttainen. Ja ainakun ilmaisen pahanoloni hänen käytöksestä ja vilautan eron mahdollisuudesta, hän alkaa vuolaasti itkeä ja vakuutella rakkauttaan minulle. Ihmettelen vain voiko rakastava ihminen käyttäytyä niin ilkeästi?
Olen itse seurallinen, ja tulen toimeen erillaisten ihmisten kanssa. Minulle on myös tärkeää hyvät ihmissuhteet, ja myönteinen "julkisuuskuva" vaikken mikään julkkis olekaan. En jaksa pelätä uusia nöyryyttäviä tilanteita, vaan haluan elää ihan normaalia, tavallista elämää. Miten saisin mieheni tajuamaan sen, ja sen miten paljon hänen karkea käytöksensä loukkaa minua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...ei avioliitto muuta miestä miksikään. Jos hän on jo nyt käyttäytynyt noin, luultavasti se vain korkeintaan pahenee. :(
Monet ovat naimisiin mennessään luulleet, että kyllä se siitä muuttuu - ja yleensä nämä luulijat ovat pettyneet katkerasti. :(
Hyvä, kun olet ajatellut asiaa jo tässä vaiheessa. En suosittele naimisiin menoa vaan paremminkin kantapäiden pistämistä vastakkain siinä vaiheessa, kun pystyt siihen.
korkeintaa pahempaan suuntaan, mieti vielä
jos sinun nyt jo on noi paha olla niin
avioliitto ei sitä varmaan kyllä paremmaksi muuta.
Onnea sinulle jatkossa oli päätöksesi mikä tahansa.
Ei kai tämä viesti ole provokaatio?
Näyttää siltä, että sinulta puuttuu omaarvontunto kokonaan, kun annat kohdella itseäsi näin huonosti.
Voiko olla totta, että vielä nykypäivänä on naisia, jotka luulevat, että avioliitto parantaa miehen käytöstä. Miksi ihmeessä kumppanisi niin tekisi? Eivät mies ajattele samalla tavalla kuin sinä. Ei avioliittoon liity mitään parantavaa taikavoimaa, joka muuttaisi sammakon prinssiksi.
Päinvastoin, sinun prinssisi on muuttunut nyt jo sammakoksi.
Oikein kipeää tekee, kun lukee, kuinka sinua höynäytetään. Älä loukkaannu tästä kun näin kirjoitan, mutta sinua huijataan ja pahasti. Viskaa sammakkosi lapmpeen ja etsi todellinen prinssi ennen kuin on myöhäistä. Unohda avioliitto, sinua varten on jotain paljon parempaa. Usko!
katselin tossa seuraavaa keskustelua, ja siinä puolen vuoden seukkaamisen jälkeen joku sanoi, että vi**ttaa aloittaa taas kaikkia alusta. Näin monen yhteisen vuoden jälkeen v***ttaa todellakin ajatus erosta, ja varsinkin kun ennen nykyistä seukkasin viisivuotta. Väliin mahtui muutaman vuoden sinkkuaika. Ja olihan siinä sinkkuilussa kieltämättä omat hyvät puolensa:)
Rakastan nykyistä miestäni. Siksi haluisin yrittää vielä. Mutta toisaalta en halua kärsiä lopunelämääni.
Meillä on paljon yhteistä, hyviä asioita, jotka pitävät meitä yhdessä. Niin, ja onhan se tosiasia, että paljon on yhteisiä ystäviä ja tuttuja kertynyt vuosien varrella. Ehkä sekin omalla tavallaan sitoo yhteen. Yhteisten ystävien ääressä osaa vielä käyttäytyä, paitsi kerran hirveessä kännissä sai raivarin, jota häpes ja pyyteli kaikilta anteeksi. Mutta viimeaikainen käytös on alkanut todellakin mietityttämään, ja yleensä saa niitä raivareita kahden kesken minun kotonani. Ehkä haluaisin vielä uskoa, että tää on joku ohimenevä vaihe. Muilla kokemuksia?
...ystäväni kertoi kauan sitten tulleesta erostaan:
Hän oli rakastanut miestä vielä vuosia eron jälkeen mutta todennut mahdottomaksi olla saman katon alla. Mukana oli ollut ryyppäämistä, väkivaltaa yms. (huom: sinun puoliskosi käyttää ainakin henkistä väkivaltaa, ja sekin jättää omat jälkensä) Meno oli muuttunut vielä hurjemmaksi eron jälkeen. Mies oli istunut linnassa enemmän aikaa kuin ollut vapaalla. Eikä sillä ollut mitään tekemistä eron kanssa - sama meno olisi jatkunut yhdessäkin ollessa. Ei hän katunut ratkaisuaan, vaikka mies oli eron jälkeen suorastaan vainonnut häntä vuosikaudet.
Pelkään, että tämä puoliskosi on nyt siirtynyt seuraavaan vaiheeseen eli tilanne on pahentunut. Pelkään pahoin, että luvassa on vielä pahempia vaiheita, jos jatkat. :( Oletko ihan aikuisten oikeasti siihen valmis?
Ilmeisesti sinun on nyt vain valittava kahdesta pahasta pienempi - ja kukaan ei voi päättää sinun puolestasi, kumpi on se pienempi paha.
Vielä pahempaa on huomata vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua, että kaikki oli turhaa.
Avioliitto ei muuta miehen käytöstä, se ei ole suhteen pelastus. Tunnut nyt takertuvan siihen ajatukseen. Entä sitten, jos tulee yhteisiä lapsia. Miten he tulisivat reagoimaan isänsä raivokohtauksiin? Miten selittäisit heille, että heidän äitiään eli sinua häpäistään kotona. Osaksesi tulisi silloin suuri vastuu tulevien lastesi henkisistä ja ehkä fyysisistä kärsimyksistä. Kieltämättä on vaikea repäistä itsensä irti suhteesta, jossa kokee hyviäkin hetkiä. Tämäntyyppinen mies ei kuitenkaan tule olemaan tasainen ja luotettava perheenisä. Sitä tyyppiä hän ei ole. Älä elättele turhia toiveita. Hänen kanssaan tulevaisuutesi näyttää perin raskaalta. Maailmassa on olemassa mukavia ja helliäkin miehiä. Kannattaisi kysyä, miksi roikkuu näin epävakaan miehen varassa. Mitä loppujen lopuksi pelkäät? Siitä kannattaa ottaa selvää.
Nyt sinun kannattaa tarkkaan miettiä, kumman valitset: loppuelämän ketutuksen aviopuolison kanssa, joka järjestelmällisesti nöyryyttää sinua, vai muutaman kuukauden/vuoden hatutuksen, kun joudut aloittamaan kaiken alusta? Ensimmäinen vaihtoehto on turvallinen, ainakin tiedät mitä saat. Toinen taas voi synnyttää uuden suhteen, joka on nykyistäsi hemmetin paljon parempi. Tai sitten ei - saatatpa yhyttää toisen raivoajan, meillä kun on taipumus löytää aina samankaltaisia ihmisiä pareiksemme.
Jos miehesi itse ymmärtää aiheuttavansa sinulle kärsimystä käytöksellään, hän _saattaa_ osata hankkiutua terapiaan tms. Joku syyhän noihin raivareihin on, eikä ukkosi olisi ainoa joka niitten takia kutistajalla kävisi. Tämä lienee ainoa tapa jolla hän voisi "muuttua", avioliitto tai sinä tai mikään muukaan ulkopuolinen asia ei sitä tee - ei vaikka miten uskoisit ja toivoisit ja rukoilisit.
Juu, on puhunut että menis kutistajalle, kun elämässään on niin paljon paskaa tapahtunut, mitkä ei mitenkään muhun liity. Mut olen huomannut, että puhuu vaan menevänsä, mutta ei tunnu pistävän toimeksi. Oisko hyvä idis, pistää suhde niin kauaksi katkolle, että ryhtyy sanoista tekoihin? On meillä vielä toistaiseksi omat kämpät, joten ois käytännössä aika toteuttamiskelpoinen ajatus.
Ei siinä taida muukaan auttaa - ja sittenkin epäilisin...
Tuo sinun tarinasi kuulostaa aivan liittoni toisinnolta. Alkuun hän oli herra hurmaava ja aivan ihana. Vähitellen alkoit tulemaan raivokohtauksia, ero uhkailuja, väkivaltaa, alistamista, pakottamista hänen tahtonsa alaisuuteen... Katsoin touhua 15 vuotta, tulin järkiini ja nyt uskallan olla oma itseni.Onneksi pääsin siitä eroon!
Olet saanut jo monta samanlaista vastausta, mutta sanonpa minäkin: taitaa avioliitto muuttaa miestäsi - pahempaan suuntaan. Voisko olla, että hän haluaakin avioliittoon ollakseen "varma" siitä, että et jätä häntä, vaikka hän miten nöyryyttäisi ja raivoaisi?