Mun työpari yhdessä projektissa on mielessäni kokoajan. Odotan aina hänen soittoaan. Harvinainen mies, joka tykkää puhua puhelimessa. Muutenkin hän on jotenkin todella rauhallinen, mukava, hauska ja järkevä. Ja plussaa myös, etä ollaan samalla alalla, joten voidaan keskustella myös töihin liittyvistä asioista. Hän on sinkku, ollut jo pitkään. Itse olen myös sinkku.
Meillä on hyvä työkaveruus ja välillä laitetaan wa-viestejä myös vapaa-ajalla. Välillä tuntuu, että silläkin kiinnostaa enempi, ku työkaveruus. Välillä se on taas selkeesti etäisempi. Itse olen aika usein aloitteen tekijä. Olen häneen ihastunut, mutta pelkään pilata työkaveruutemme. Jos hän ei ajattelekaan minusta samoin, niin tämä ihana välitön a luonteva suhde olisi mennyttä. Toisaalta mietin, että onko hän vain niin tottunut yksinoloon, ettei edes huomaa muita ympärillään.
Tiedän, että olisi helpompikin suhde olemassa, kuin työkaveriin ihastuminen. Mut otanko riskin ja kerron tunteistani?
Meillä on hyvä työkaveruus ja välillä laitetaan wa-viestejä myös vapaa-ajalla. Välillä tuntuu, että silläkin kiinnostaa enempi, ku työkaveruus. Välillä se on taas selkeesti etäisempi. Itse olen aika usein aloitteen tekijä. Olen häneen ihastunut, mutta pelkään pilata työkaveruutemme. Jos hän ei ajattelekaan minusta samoin, niin tämä ihana välitön a luonteva suhde olisi mennyttä. Toisaalta mietin, että onko hän vain niin tottunut yksinoloon, ettei edes huomaa muita ympärillään.
Tiedän, että olisi helpompikin suhde olemassa, kuin työkaveriin ihastuminen. Mut otanko riskin ja kerron tunteistani?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.