SSRI-vieroitusoireet

Mulla kävi samalla tavalla että vuosien käytön ssri-vieroitusta seurasi maaninen olo ja unettomuus. Lääkkeen aikana nukuin ihan normaalisti enkä käynyt "kierroksilla". Lääke tuntui hankalalta tiputtaa. Luulin aluksi selviäväni vähällä kunnes kuusi viikkoa myöhemmin ne viekkarit vasta alkoi.

Aloittaja! Paljon voimia sulle! Nuo SSRI-lääkkeet on vaikeita lopettaa joillakin pitkän käytön jälkeen ja muutenkin tuntuu, että kyseisissä lääkkeissä ja niiden vieroituksessa on riskejä joista ei puhuta tai jpita ei tiedosteta tai haluta tietää.

Jos kiinnostaa ja englanninkieli sujuu, lukemaan "Beyond meds"-blogia, jonka pitäjä vieroittautui lukuisista eri lääkeaineista joita oli käyttänyt kauan. Vieroituskamppailuaan hän kuvaa blogissaan. Toivoa on. Älä menetä sitä.

Etkä varmasti ole ainut lääkekokemustesi kanssa

Tarina vuosikymmenen käytön ssri-vieroituksesta:

http://m.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml

SSRI-lääkkeestä on 10 vuoden käytöllä hyvin, hyvin vaikea päästä eroon ja jos pääseekin, seuraukset voi olla huonot ja arvaamattomat.

Wikipedia:
"Psykologian professori Irving Kirschin tutkimuksissa SSRI-lääkkeiden teho EI keskimääräisesti osoittautunut lumelääkettä merkittävästi tehokkaammaksi. Tutkimuksissa oli tämän pohjalta päätelty, että oikeaa lääkettä saaneilla potilailla sivuvaikutukset saattoivat korostaa lumevaikutusta. Vuonna 2010 meta-analyysi osoitti, että hyöty lievän tai keskivaikean masennuksen potilaille saattaa olla lumelääkkeiden tasoa tai vain hieman korkeampi, mutta kaikkein vakavimmista masennuksista kärsiville SSRI:n hyöty on huomattavasti suurempi kuin lumelääkkeen.

SSRI-lääkkeiden tehoa on perusteltu sillä, että itsemurhat ovat vähentyneet niiden käytön yleistymisen aikana. Tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeiden käyttö kuitenkin lisää itsemurhayrityksiä 40 prosentilla. Sen sijaan itsemurhakuolemien määrä on vähentynyt kolmanneksella. Lääkitys myös vähensi myös huomattavasti masennuspotilaiden kuolleisuutta, mikä tutkijoiden mukaan johtui sydän- ja verisuonikuolemien vähenemisestä."

Eikö AINA kannattaisi ENSIN kokeilla lumelääkkeitä? Varokaa rakkaat kanssasisaret ja -veljet!

Tässä yksi tyypillinen tarina ja näiden foorumi 'asiantuntijoiden' synkkää satoa. Foorumin innoittamana lopetetaan lääkitys ja masennus palaa takaisin ja potilas kuvittelee kärsivänsä vieroitusoireista. Surullista......

Lopun elämääkö niillä lääkkeillä pitäisi olla kun niitä ei ole edes tutkittu kattavasti pitkäaikaiskäytön osalta? Stimuloida aivojaan hamaan tappiin masennuslääkkeillä eli aivoja huumaavilla, tajuntaa muokkaavilla aineilla? Seurauksia vuosien aivokemian veivauksesta voi vain arvailla. Vai milloin se lopetus sitten olisi hyvä, jos on jo pitkiä aikoja voinut hyvin? Ei koskaan ota sitä riskiä?

Mitä takeita on, kun aletaan puhua jo vaikka vuosikymmenien käytöstä että jotain ikävää ei silloin ala syntymään pitkäaikaisesta välittäjäaineiden veivauksesta? Voi käydä myös niin että lääke lakkaa toimimasta tai turtuu tunnetasolla lääkkeen takia, tai saa esim vaikeita seksuaalihäiriöitä jotka saattaa myös vähän masentaa.

Masennuslääkkeiden kohdalla on epäily että ne voi kroonistaa masennusta ja lopetus voi saada henkilön voimaan huonommin kuin ennen aloitusta ja aikaan uusia ongelmia. vieroitusongelmia usein vähätellään ja väitetään että se on aina uusiva tila vaikka masennuslääkkeiden lopetus voi aikaansaada tiloja millä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen 'sairauden' kanssa vaan aivot ei toimi lopetuksen jälkeen kunnolla kun aivoissa on lääkkeen ja sen lopetuksen synnyttämä kemiallinen epätasapaino mikä varmasti voi edesauttaa vaikka minkä uuden mielen pulman syntyä.

Kenenkään ei kannata lopettaa foorumin perusteella käyttöä ja tuskin kukaan tekeekään niin. Eiköhän se tehdä aika suuren punninnan jälkeen, tai ainakin kannattaisi tehdä. Lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti itseä kuunnellen pienin pudotuksin. Ei ikinä seinään. Hirveää sanoa mutta miltei vuosikymmenten käytöstä ei kannattaisi edes vieroittautua, jos lääkkeillä menee ok, ettei riskeeraa sitä että kävisikin huonosti ja että säilyttää toimintakykynsä arjessa, sillä se voi olla vaikeaa vuosikymmenen käytön jälkeen lopettaa lääke.

Sellainenkin asia pitkäaikaiskäytössä on, että voi tulla elämäntilanteita, kuten raskaus, jolloin käyttöä joutuu tosi paljon punnitsemaan.

Asia ei ole yksinkertainen että pilleri poskeen ja masennus pois. Ehei.

Mä olen syönyt kohta 10 vuotta citalopramia ja escitalopramia peräkkäin. Kahdesti olen yrittänyt päästä lääkkeestä eroon. Ei onnistu. En pysty. En millään. Musta tulee niin kiukkuinen ja itkuinen, että niin ei voi elää. Mun koko olemus muuttuu ärtyneeksi ja erittäin takakireäksi. Jopa masentuneeksi. Kaverit ja työkaverit huolestuu. Yöunetkin lähti. En siis ole päässyt eroon. Nyt kokeillaan toista lääkettä koska mulla ei kestä elimistö tätä ylipainoa jonka tuo lääkitys toi mukanaan.

Onks kukaan onnistunut pääsemään irti tästä "myrkystä" ja mi-ten ?
Varmaan joku . . .? Olis enemmän ku kiva kuulla kokemuksia.

Vieroituksessa jos vaikeuksia tulee, yksi tapa on vähentää äärimmäisen hitaasti, 10 prosenttia kuukaudessa edellisestä annoksesta. Hidas vieroitus voi olla suositeltava idea, jos käyttöä on hyvin pitkään. Käytännön tekniikoita tähän tarjoaa esim. Surviving Antidepressants (englanninkielinen) foorumi, jossa on muita lääkkeistä eroon päässeitä, jotka auttavat. Siellä on jokikiseen lääkkeeseen tarkat ohjeet tai voi kirjoittaa oman tarinansa ja muut antaa vinkkejä. Vieroittautuminen voi olla vaikea prosessi ja siihen ei kannata lähteä ilman ymmärtävän lääkärin tukea ja riittävää vertaistukea sekä jonkinsorttinen päiväkirjan pito olosta vieroitusaikana voisi olla tarpeen. Ensiksi siis aina lääkärin ohjeet ja miettii sitten, onko lääkärin tapa itselle soveltuva. Ongelma on ettei lääkkeissä ole valmiiksi tarvittavan pieniä pudotusmahdollisuuksia annosten suhteen ja jos pudottaa pienimmillä annoksilla, mitä lääkkeestä löytyy, pudotukset voi olla eritoten joillekin aivan liian suuria. Ratkaisu tähän saadakseen tarkkoja pudotuksia vähentäessä voi olla lääkkeen nestemäinen versio tai esim Surviving Antidepressantsin käytännön ohjeet lääkkeen tarkkaan vähennykseen pienin pudotuksin. (Ja sieltä löytyy muitakin käyttökelpoisia neuvoja ja tukea). Hitaalla vähennyksellä minimoi vieroitusoireet ja totuttautuu lääkkeen alenevaan pitoisuuteen rauhassa henkisesti ja fyysisesti. Yksi virhe mitä jotkut tekee on vuorotella isompaa ja pienempää annosta esim vuoropäivinä, mutta tämä voi saada olon heittelemään eikä ole suositeltavaa! Miten tahansa lopettaakin, seinään lopetus on huonoin idea.

Kaikki lääkärit eivät ymmärrä vieroituksen ongelmia, yksilöllisyyttä siinä, riskejä, tai sitä että kaikki ei kykene samaan vieroitustahtiin tai palaudu samassa ajassa kun reseptorien toimintaa on vuosikausia veivattu.

Joillakin ei ole ongelmaa vähentää nopeasti, mutta toisilla on. Tietty joukkio voi olla hyvin suurissa ongelmissa vähentäessä ja toinen joukko selvitä ongelmitta. Kaikki on yksilöitä. Se neuvo mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovi toisille.

Kun lähtee vieroitukseen, kannattaa tiedostaa, että pahimmat vieroitusoireet ei ole fyysisiä monestikaan, vaan henkisiä. Mielialanvaihteluita, kysymyksiä mielessä - kuka minä olen ilman tätä lääkettä? Voimistuvia tunnetiloja. Stressin käsittelyn vaikeutta.

Liiallinen lääkekielteisyys ja mustavalkoinen ajattelu ("haluan äkkiä lääkkeestä eroon vaikka olen käyttänyt vuosia") voi olla huono asia jos puhutaan masennuslääkevieroituksesta tai mistä tahansa muusta psyykenlääkkeestä. Kannattaa aina laittaa hyvinvointi etusijalle kun miettii vieroitusta. Jos olo on ok lääkkeellä, käyttöä takana vuosia, eikä ongelmia ole, kannattaa miettiä haluaako riskeerata olonsa vieroituksella sillä se totisesti voi tulla riskeeratuksi. Ja missä elämäntilanteessa tekee sen. Stressaavassa ja hektisessä elämäntilanteessa vieroitus voi olla hyvin vaikeaa.

Lyhyen aikaa käyttäneiden voi olla lähtökohtaisesti helpompi päästä eroon kuin useampia vuosia käyttäneiden.

Vieroituksessa tärkeää on pitää huolta hyvinvoinnistaan ja kannattaa välttää liian suurta stressiä, kehoa stressaavia juttuja ja ponnistelua elämässä, sillä vieroitus voi alentaa kykyä käsitellä stressiä ja paineita kuten ennen, ja voi olla niin ettei kykene täysin samaan vieroituksen aikana kuin ennen sitä. Kannattaa tiedostaa että edessä voi olla raskaita aikoja kun alkaa vieroittautumaan. Vieroituksen aikana kannattaa pysyä erossa alkoholista, välttää uusia lääkekokeiluja, lisäravinnekokeiluja, esim liian rankkaa liikuntaa ja pitää homma Surviving Antidepressantsin neuvoin näin: "Keep it simple. Keep it slow. Keep it stable". Mitä se tarkoittaa? http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/

Riskit olon heittelyyn, haittoihin ja oireiluihin ovat aina olemassa, kun annosta nostetaan, lasketaan, tai lääkkeen käyttö lopetetaan tai aloitetaan. Joissain tapauksissa lääkkeen uudelleenaloitus ei aina onnistu ja lääke ei vaikuta kuten ennen tai voi jopa aiheuttaa haittoja mitä edelliskäyttökerralla ei tullut. Tämä kannattaa aina ottaa huomioon.

Kyllä sä niistä yli pääset. Pysy vain kovana.

Elossa ollaan edelleen! Psyyke ei ole vielä palautunut. Fyysinen huono olo alkaa parantumaan mutta en ole vieläkään oma itseni. Masennuslääkkeiden puolesta puhujille voin sanoa, että vuosikausien käyttö muuttaa psyykeä ja fysiikkaa todella paljon, ja vain huonompaan suuntaan. Itse sitä ei huomaa kun alkaa tottua siihen kummalliseen tunteettomaan oloon. Sitten kun lopettaa niin huomaa miten paljon on missannut vuosien aikana kun ei ole tuntenut ja kokenut asioita niin kuin on pitää. Jonkinlainen aivovauriokin on lopetuksessa tullut sillä muisti ei enää pelaa normaalisti.