Herätessäni olin jäänyt kiinni karamellisoituneeseen suhteeseen. Hämmästelin ensinnäkin sitä, että suhde oli ollut täysin fiktiivinen, sillä kaikki siinä perustui hymyyn ja ymmärrykseen siitä, että siirappimainen ja yleispätevä muoto oli tavoitehierarkian huippu. Arki oli yhteistyöllä ja työnjaolla päihitettyjä häiriöitä, jotka uhkasivat täydellistä muotoa, jonka saippuakuplamaisessa olemuksessa ei ollut sisällä mitään.
(naurua)
(naurua)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olikohan tuo toiveuni vai painajainen. Mulle sana "karamellisoitunut" edustaa jotain herkullista. Karamellisoitunut sipuli tai jokin muu karamellisoitunut on syntistä ruokaa, jota ei voi kovin paljon syödä.
Anteeksi häiriö. Jään odottamaan mitä tuleman pitää.
Mjoo
Mielestäni olen ollut liian pliisu, sillä elämä on täynnä kirkkaassa päivänvalossa laahustavaa pimeyttä. Ajatukset vahvistuvat öisin. Selkenevät.
Siirryn "jännämiesten" yleiselle tasolle. Mutta ensin pitää tehdä keko aamiaista.
(naurua)
Päältä kaunis, sisältä tyhjä. Kuin tyhjä tuulihattu. Antaa olettaa, että makunautinto on täydellinen, katsoessaan saa jo kokea täydellisen makunautinnon, joka tuo kielelle syljen joka sinäällään antaa jo oletetun maun. Haukatessa tyhjää tuulihattua, vielä saa silmät kiinni tunteesta kiinni, mutta puraisun jälkeen illuusio katoaa ja suuhun jää vaan taikinaa hampaiden väliin ja pettymys, jota ei osaa edes purkaa, vaan katselee hiljaa näkikö kukaan ja kävelee vihellellen pois. :o)
Noloa vetää tyhjiä tuulihattuja.... :oD
Vuode
Pimennysverhojen takana aamuaurinko jo lämmitti niitä. Huoneilma tuntui tukahduttavalta raskaalta unelta, jossa voisi lähes uida. Lakana allani oli hiestä märkä, ja vierelläni makasi unimytty sotkuisine vaaleine hiuksineen peittoon kietoutuneena. Se oli kuin kuristava liaani, joka kiemurteli vartalon ympärillä vikinän ja ulinan puutarhassa. Hänessä ei ollut mitään kaunista. Naisesta kykeni sotkemalla hävittämään lähes kaiken tunnistettavan tai kauniin, ja jäljelle jäi vain tajuton raato, joka oli yhä lämmin ja hengitti. Juuri tällaisena kaikki olivat hänet nähneet aamulla, kun ensin olivat tehneet sen saman kuin minä yöllä. Kaikki ne kädet ja kielet, sojottavat elimet, olivat yhä täällä ja tässä vuoteessa. Ne tulisivat olemaan täällä aina, koska naisella oli historia. Historia, josta en tiennyt kuin palasia sieltä täältä. Kuitenkin hänellä oli sellainen, koska hän oli juuri tuollainen. Sellainen.
Siirsin peiton pois vartalon verhona, ja työnsin aamuseisokkini historialliseen reikään, joka oli lämpimämpi ja vetisempi kuin muu ruumis. Kuuden työnnön jälkeen hän tarjosi jo itseään minulle. Tulin suhteellisen nopeasti, sillä olen aina pitänyt oleellisen löytämistä teksteissä sen tärkeimpänä tavoitteena. Vehkeeni nytkähteli pitkään sisällä tunnelissa, eikä haluni jostain syystä tuntunut loppuvan. Käänsin unisen naisen selälleen, ja työnnyin uudelleen sisään reisien välistä. Hänen rintansa heiluivat työntöjeni tahtiin, mutta tämä ei vieläkään avannut silmiään, vaan suunsa. Ymmärsin välittömästi, että hän halusi vehkeen nieluunsa.
Harrastettuamme hetken suuseksiä, ajatukseni alkoivat harhailla miehissä, jotka olivat tunkeneet omat kapineensa samojen huulten väliin. Olin kuin kuka tahansa mies. Voisin olla kuka helvetin äijä tahansa, tässä sängyssä, ja silti tilanne ja näkymä olisi täysin sama. Aloin löystyä. Tungin uudelleen vehkeeni naisen sisään, ja äkkiä en muistanut edes hänen nimeään. Lisäksi naisen nautinto alkoi ärsyttää minua. Sitten minussa jokin pimeni. Painoin käteni tämän huulille ja löin häntä vatsaan. Se oli napakka ja nopea, tuskallinen isku. Silmät revähtivät tuskasta auki, mutta ote oli luja. Jatkoin lyömistä niin kauan, kun silmät muljahtivat päässä ja vääntelehtivä vartalo allani lakkasi liikkumasta ja huitomasta. En ollut täysin varma, olinko rikkonut kylkiluita tai sisäelimiä, mutta päällisin puolin saatoin lähteä hyvillä mielin töihin ja jättää huoran vuoteelle virkoamaan. Nämä vitut virkoaisivat aina ja ymmärtäisivät yhtä vitun loputtomiin.
Pantu, mätkitty ja veltto vartalo omalla sängyllä oli jotenkin outo näky. Se ei ollut kaunis, ei seksikäs, vaan veltto. Naiset olivat velttoja. He halusivat tällaista, koska jakoivat persettään pitkin kyliä. Tällaiseen sellainen johtaa. Eivätkö he tajua tätä faktaa. Tehdessäni lähtöä, viskasin huoran vaatteet tämän päälle hajalleen. Suksikoon vittuun elämästäni, saatanan lutka.
(reps)
Fysiikanopettaja Nadja heräsi autokolariin, jossa hän oli ajanut itsensä yli suojatiellä. Tilanne oli absurdi. Nadja yritti elvyttää valkoisilla viivoilla makaavaa naista, mutta tämä korisi ja valui verta suustaan. Nadja inhosi verta. Veri sotki kaikki paikat ja tahrasi vaatteet. Lisäksi siitä oli aina veripalvelussa pula, ja siksi hänestä oli suunnattoman turhauttavaa katsella veren valumista kadulle. Se ei vain ollut oikein, Nadja tuumasi ja yritti lohdutella maassa makaavaa itseään. Hän näytti hämmentyneeltä ja satutetulta. Yleensä aina kävi niin, että kun kolhdus tulee, se on yllätys. Jopa itsemurhista selvinneet ovat kertoneet samaa. Tämä asetti todellisuustajun koville. Luultavasti oli niin, että todellisuustaju kävi koko ajan ylikierroksilla jäsennellessään valheita valheiden perään verkoksi, johon nojata tai jolla astella.
Ambulanssin pillit soivat. Nadja syytti itseään yliajosta. Oli täysin hänen vikansa, että hän oli ajanut itsensä yli. Keskittyminen oli herpaantunut ja rutiini oli koitunut kohtaloksi. Suojatien läheisyydessä oli oltava tarkkaavainen, sillä ne olivat tienylityspaikkoja lapsille ja vanhuksille, vammaisille ja erittäin nopeasti liikkuville objekteille. Liikenne ympärillä tuntui kaaokselta, jossa soi vain torvia ja pillejä. Helvetisti kipua, Nadja ajatteli katsoessaan itseään silmiin. Kuinka joku voi tuntea noin paljon kipua? Ja vielä fyysistä sellaista hegen maailmassa, joka sekin oli hajoamaisillaan. Risteyksessä oli paljon erilaisia kappaleita ja palasia, joita ihmiset potkivat hätäillessään ja kurkistellessaan toistensa olkien ylitse. Ehkä ne olivat oleellisia todistuskappaleita, jotka kadotessaan saattaisivat vapauttaa Nadjan yliajosyytteestä. Kuka tietää? hän ajatteli ja piteli itseään kädestä kiinni.
Apua saapuisi kohta.
(hihitystä)
Aurinko kiersi taivaalla samalla, kun sotkuinen vaaleaverikkö hitaasti kampesi itseään vuoteenlaidalle istumaan. Kun hän pääsi tavoitteeseensa, tapahtui jonkinlainen jähmettyminen aloilleen.
Hän virtsasi alleen ja hengitti lyhyin nykäyksin. Kissa mourusi ruokaa. Kello oli jo ehtinyt matkallaan hyvin kauas iltaan. Makuuhuoneessa haisi kuiva veri, eikä mikään ollut sellaista, jota voisi kutsua puolivalmiiksi. Kaikki oli valmista, paitsi kissa, joka ei suostunut olemaan hiljaa, vaan vaati ruokaansa lähes raivoisesti.
Seinät huojuen käden alla vaaleaverikkö laahusti kohti keittiötä kissa perässään.
Matka oli tavattoman pitkä.
(naurua)
Sillä aikaa kun blondi hapuilee kohti keittiötä, meillä on paljon aikaa katsella aivan muita maisemia kuin tällaisia trgedioita ihmismielen törmäyksistä itseensä ja toisiinsa.
Olen musta kissa, Maine Coon. Minulla on maailman kaunein häntä ja huonoin emäntä. Oikeastaan en tarvitse emäntää vaan palvelijan, joka on samalla aaltopituudella kuin tarpeeni ovat. Hänen täytyy elää minun elämääni, ei omaansa. Ja kun en tarvitse häntä, niin hän voi olla jossain muualla poissa minua häiritsemästä. Sellainen ei mielestäni käy millään muotoa, että päivisin kolistellaan ja öisin nukutaan. Se oli juuri päinvastoin. Päivällä syödään ja nukutaan ja yöllä kuljetaan nurkissa tutkimassa paikkoja ja tuijottelemassa oleelliseen. Vähän voidaan siinä naukuakin.
Toisinaan en ymmärrä apinaemäntääni, joka on mielestäni aika ruma ja tyhmä. Iso gorilla oli käynyt hänen kimppuunsa sillä seurauksella, että lounaani viivästyi päivälliseksi. Olen siin nyt yhden ruokalajin jäljessä suunnitellusta. Mitä tämä tällainen oli? Tämähän oli skandaali. Ja miski? No siksi että emäntäni halusi itselleen ongelmia jonkin apinan käsissä, joka ei ymmärrä kissoista tuon taivaallista. Minä täällä olen kuningatar, ei emäntäni. Varmuuden vuoksi upotin kynteni tämän paljaaseen jalkaan. Se sattuu. Tiedän sen. Sillä rääkkäämäni hiiret ovat kertoneet näin minulle. Se oikeasti sattuu kun toista satuttaa. Mutta erityisen paljon sattuu kissankynnet ja hampaat, ylimielisyys.
Emme ole vieläkään päässeet perille keittiöön. Jostain syystä pidämme taukoja ja nojailemme seiniin yksinkertaisen pienellä pyrähdyksellä makuuhuoneesta keittiöön. Nyt on kulunut jo kolme varttia ja kuusi naksausta viidentoistametrin matkalla. Asuntoon olisi hankittava jonkinlainen sähköllä toimiva ajolaite, jollaisia olen nähnyt apinoiden käyttävän. Mitä järkeä oli eristää itsensä maasta. Koko maan tuntu katoaa ja tassut ovat kuin ilmassa. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Emäntäni pitäisi mennä suihkuun. Hän suoraan sanoen haisee pahalle. Itse en haise lainkaan, vaan olen putipuhdas ja täydellinen kotikissa, joka silloin tällöin saattaa livahtaa metsää tekemään luontaisia kolttosiaan. Sellainen on meitä. Me olemme sellaisia ja minä olen siinä paras, kissa tuumasi ja kiirehti emäntäänsä näyttäen hänelle tietä.
(hirn)
Mistä kaikki oikeastaan lähtee liikkeelle? on hyvä kysymys, vaaleaverikkö ajatteli suihkun lattialla istuessaan. Vettä satoi päälle. Se oli kädenlämpöistä.
Oli kieltämättä totta, että aina sai syyttää itseään siitä, että käytti niitä avuja, joita oltiin suotu. Olemus oli valtaa, ja valta toi valintojen mahdollisuuksia. Miehen fyysisen ylivallan hallitseminen oli hiuksenhienolla terällä kävelemistä. Jos siltä putosi, kävi näin. Hänet oltaisiin voitu tappaa, eikä vaaleaverikkö olisi mahtanut sille mitään. Nyt hänet oltiin vain nujerrettu ilman mahdollisuutta sitä estää. Hänet oltiin lyöty ja paiskattu menemään. Mutta ennen tätä, oli kaikki ollut toisin. Hän oli hallinnut tilannetta, ja hän oli ollut juuri se, joka ohjaili ja observoi, valitsi.
Millainen ihmistuntija minä olenkaan, blondi totesi ja katseli sinertäviä kylkiään. Ei kipua ollut edes olemassa. Oli vain hitaita liikkeitä ja rajoittuneita ulottuvuuksia - sekä tyytyväinen ja ruokittu kissa ovenraossa seuraamassa veden liikettä viemäriin.
Lopulta blondi tuli ajatelleeksi, että hän oli halunnut tätä, ottaessaan riskin. Ainoa omituisuus kuviossa oli se, että tapahtunut oli tullut kuin salama pistorasiasta. Mikä sen sytytti, jäisi hänelle mysteeriksi, jos hän ei ilmoittaisi poliisille. Ja tuskin sekään avaisi tapahtunutta millään tavoin. Ehkä mies oli ollut vain väkivaltainen hullu, lupaavasta alusta huolimatta, ja hän tahallaan ärsyttäjä, jonka motiivit olivat tältä itseltä piilossa. Mutta se oli muistettava, että blondi ei ollut sanonut mitään. Hän oli nukkunut selkä vasten miestä ja herännyt mielihyvään, sitten nukahtanut tuskaan.
Se kuulosti pieneltä elämältä suurella vuoteella, joka oli yksi valtava sotku, ja jota piti hävetä tästä lähin lopun elämää. Blondi sulki hanan ja kipusi hitaasti pystyyn. Kaikki lytätyt nousivat takaisin pystyyn. Elämä vain oli sellaista, tämä ajatteli. Surutta ja kivutta.
(naurua)
Investigator
Vuoden kuluttua välikohtauksesta blondin elimistö oli saatu korjattua ja hän saattoi siirtyä normaalielämään sairaalakierteestä. Ensimmäiseksi hän aloitti kirjoitusharrastuksen. Miehet siirrettiin mappiin ö. Naisetkaan eivät juuri kiinnostaneet, sillä vaikka he tukivat uhria, niin silti kasvoilta oli aistittavissa tunne siitä, että ei olisi taas paremmin voinut osua kuin osui. Life is a bitch. Blondi itse piti tapahtunutta itsemurhan yrityksenä. Se oli järkevin ja loogisin johdanto seuraavaan.
Sosiaalista seurakuntaa on mahdotonta vältellä loputtomiin asti. Oli käytävä töissä, pippaloissa ja synttäreillä. Ihmiset olivat iskuja vasten kehoa. Oli paniikkihäiriöitä ja neurooseja, itsetuhoisuutta pienen Fiatin verran. Ei kuitenkaan mitään dramaattista tai fataalia. Elämä kyllä kulki eteenpäin, mutta linkuttaen ja vetäen perässään paksua ankkuriketjua, jonka toista päätä ei näkynyt.
Sitten eteen osui jälleen mies, joka ohitti normaalin käsittelyn ja meni heti aiheeseen, eli ilmaisi halunsa päästä jalkojeni väliin; siis tällainen, "Annatko pillua" -tyyppi. Ajattelin ensin hieman kuulustella miekkosta, ja sitten dumpata kaverin. Hän edukseen voitaisiin laskea tuo yllätyksellisyys. Minusta vaatii rohkeutta sanoa naiselle, että haluaa tältä vain yhtä asiaa. Lisäksi se oli muodikasta, eli miekkonen seurasi katukielen kehitystä ja oli siinä mukana sen muokkaajana. Kieli eli hänen suussaan. Jollain kierolla tavalla miekkonen muistutti minua itseäni, sillä pidin puhumisesta - tai olin pitänyt. Mutta estoisuuteni ja neuroottisuuteni olivat tehneet sille hallaa. Toivoin jopa, että löytäisin vanhan minäni uudelleen. Tämä oli turha toive, kuten sittemmin tulin sen havainneeksi.
Naiset olivat uteliaita, ja minä olin nainen. Minulta siis lähes edellytettiin kiinnostusta miekkoseen. Tämä oli luonnollista, eikä sitä kukaan pitänyt muuna kuin naisellisuutena, josta ei niin tarvinnut välittää. Nainen ei ollut oleellista, naisellisuus ja pillu oli. Eli naisessa oli kaikki tämä sotku samassa leimuavassa pisteessä. Lisäksi oli sanottava, että miekkonen ei ollut mikään gorilla, eikä vaikuttanut läheskään niin vaaralliselta, kuin minut telonut karpaasi. Suoritin vaivihkaisen psykologisen analyysin hänestä, kertomatta kuitenkaan tätä hänelle. Olin imuroinut neuroottisella matkallani uskomattoman määrän dataa ihmiskunnan päästä omaan käyttööni. Arvioni hänestä oli huono. Tämä oli lähes heti selvää, koska kaikki juuret juonsivat samaan pisteeseen. Lisäksi oli sanottava, että tuloksen oikeellisuudella ei ollut mitään merkitystä. Pääasia oli, että se 'tuntui' hyvältä. Olin pikkuhiljaa pääsemässä takaisin naiseuden ytimeen, jonka olin kadottanut muokaroinnissa.
(naurua)
Siis se oli just sellanen paskapäivä, jota ei mikään enää pelastaisi. Mä raahauduin Cellaan syömään, ja siellä oli naisporukka, josta mulle huudeltiin. Maria saint Claire, eli "Mälli". Tämäkin vielä, manasin ja laahustin hänen välittömään vaikutuspiiriinsä voimatta paeta. Kälkätys alkoi, sillä Mälli oli broidini vaimo.
Kuuroutuessani tämän puheille, huomaisin pöydässä neljä muuta naista, jotka kaikki muut katsoivat minuun a vastauksiini, paitsi yksi. Hän oli hyvin eksoottisen näköinen, enkä muistanut nähneeni häntä koskaan aikaisemmin. Jos minun olisi pitänyt veikata, niin olisin sijoittanut hänen kotikuntansa jonnekin Välimeren itäpäähän. En osannut sanoa tarkasti, että minne sinne. Tästä huolimatta katsoin, että nainen oli varsin pantavan näköinen. Ensinnäkin hän oli tummin koskaan näkemäni valkoinen ihminen, ja kaiken lisäksi hän puhui kieltä, jota en osannut, toisen naisen kanssa, jota häntäkään en tuntenut. He tuntuivat olevan sukua toisilleen, tai ainakin samasta kaupungista kotoisin.
Ja kun tämä olento ensimmäisen kerran katsoi minua silmiin, niin näin vain pimeyttä, jota kehysti öinen musta meri laineineen.
Olin välittömästi sitä mieltä, että nyt jos koskaan.
(reps)
Nyt tuli säikyttelyä ja äksöniä.
Luin eilen jutun Suomen ainoasta sarjamurhaajasta, joka kuristi useita naisia. Uskon hänenkin ajattelevan, että kaikki naiset ovat samanlaisia. Mutta kuollessaan kuristamalla he ovat jokainen erilaisia, mikä tekee heidät aivan vastustamattomiksi.
Mjaa
No siis mun on aika vaikea niputtaa naisia yhteen yhdeksi naiseksi, ja sitten kehittää tähän jokin sekosuhde, joka miellyttäisi todellisuuskuvaani.
Sitä pitää kokeilla seuraavaksi. Mun mielestä tämä palsta on helvetin hyvä esimerkki siitä, että naisia ei olla juuri kohdattu elämässä. Siis tämä kokemuksen puute värjää ajattelua varsin kummallisiin ja vieraisiin suuntiin.
(reps)
Todellisuutta on helpompi hallita, jos sen järjestelee erilaisiin laatikoihin. Siivoaminen edustaa samaa päämäärää.
Jos naisia tai miehiä on vain yhdenlaisia ja heitä paiskataan kahteen eri laatikkoon, niin se ei ole järjestystä nähnytkään. Kun asiat ovat lattialla hajallaan, ne sentään näkee yhdellä silmäyksellä.
Kaikenlaisen lajittelun tarkoitus on siivoaminen, siis puhtaanapito, mutta kun se kohdistuu ihmisiin, niin on pidettävä auki sitä mahdollisuutta, että sattuikin olemaan väärässä.
Tämä palsta on jotenkin muuttanut käsitystäni feminismistä. Nyt ajattelen sen olevan kuin militaristinen sionismi, Israel juutalaisille, joiden usko ihmiseen katosi taivaan korkeuksiin kuin savu polttouunien piipusta.
Tuo loppu oli aika hyvin vetäisty. Kyllä mäkin olen aistivinani sen että kissat ovat kissoja, naiset naisia ja miehet miehiä.
Feminismiin mulla ei ole varsinaista "suhdetta", sillä arvomaailmani perustukset ovat pahasti järkkyneet, ja oikeastaan näen vain kaiken "äärellistymistä" ja kokonaisuuden hajoamista ympärilläni.
Mä en ole juuri törmännyt naisia vihaaviiin miehiin elämässäni henkilökohtaisesti, siksi feminismi on tuntunut hiukan vieraalta, vaikka sieltä löytyy kyllä mielenkiintoisiakin kirjoittajia. On eri asia törmätä vihaan omassa elämässään kuin havainnoida sitä jostain kauempaa ja toisesta roolista, sitä tarkoitin. Juutalaisetkaan eivät enää koskaan halua olla ghetoissa jonoihin järjestyvä uhrilampaita, muiden vihan uhreja, mistä Israelin militarismi mielestäni kertoo.
Luulen sitä paitsi ymmärtäväni täysin mitä tarkoitat viimeisellä kappaleella, ja olen yhdistänyt sen vanhenemiseen eli viisastumiseen. Tästä puuttuu enää se, että meitä luullaan samaksi henkilöksi :D