On yö.
Osaston yövalot on sytytetty ja rikki menneitä ihmisiä makaa sinne tänne ripoteltuina omissa sängyissään. Osa nukkuu ja osa kärsii. Toiset eivät saa unta, vaan haluavat kotiin.
Käsidesiä kämmeniinsä kiehnäävä sairaanhoitaja kulkee pitkin pitkää käytävää. Hänellä on jotain kainalossaan.
****
Nyt seuraa yleisökysymys: Mitä naishoitajalla on kainalossa?
a) Dödöä
b) Iltsu
c) dildo
d) jotain muuta.
(naurua)
Osaston yövalot on sytytetty ja rikki menneitä ihmisiä makaa sinne tänne ripoteltuina omissa sängyissään. Osa nukkuu ja osa kärsii. Toiset eivät saa unta, vaan haluavat kotiin.
Käsidesiä kämmeniinsä kiehnäävä sairaanhoitaja kulkee pitkin pitkää käytävää. Hänellä on jotain kainalossaan.
****
Nyt seuraa yleisökysymys: Mitä naishoitajalla on kainalossa?
a) Dödöä
b) Iltsu
c) dildo
d) jotain muuta.
(naurua)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minusta on hämmentävää, että vastauksia tai arvauksia ei kuulu. Itse luulin, että täällä on Suomen nokkelin kerho koolla.
No voi perskeles.
Oikea vastaus on, "Ei muuta".
Eli vastaus d)
(hirn)
Sairaanhoitajien seksuaalikäyttäytyminen on holtitonta. Suomalaisen naisen pukeminen perusvalkoiseen tai kedonvehreään aiheuttaa sen, että hän seksualisoituu ja alkaa esiintyä seksisymbolina kärsivien lajitoveriensa keskuudessa. Tämä on suorassa suhteessa siihen, että mieskunta avuttomimmillaan on kuin äitiensä rinnoilla jälleen. Ja jos hieman kaivelemme muistojemme kapioarkkua, niin huomaamme äkkiä äidin olleen ensimmäinen eroottinen haaveemme.
Oi niitä aikoja, sanoi Veikko O Olavi Virta, kun rinnat painautuivat vasten hänen miehistä rintaansa yön kämmenellä.
- Onko tyyny nyt hyvin? soma ääni kysyi.
(hirn)
Veikko Olavi O Koski katseli hoitajaa hämärässä ja nautti näkemästään. Naisen läsnäolo oli parasta mitä hänelle saattoi sattua tällaisissa olosuhteissa. Naisessa oli jotain lohdullista ja lopullista, elämänkaunista ja herkkää. Nainen oli kävelevä mahdollisuus tuntea tunteita.
Veikko Olavi O Koskella kello kävi jo viimeistä kierrostaan. Hän oli kuitenkin levollinen, tyyni, mutta silti pikkupoikamaisen innokas ja jopa onnellinen. Kunpa tuo nainen pysähtyisi edes hetkeksi yössä ja istuutuisi hänen vierelleen keskustelemaan. Tuolikin jo oli. Oli niin paljon kaikenlaista muuta keskusteltavaa, että ne tärkeimmät olivat koko ajan loitonneet siitä ajasta, joka oli Veiko Olavi O Koskella jäljellä. Kaikenlaista turhaa, mutta ei mitään tähdellistä.
Tyttö hymyili hänelle ja kiiruhti pois. Hän ei toivottanut hyvää yötä, vaan hyviä yöllisiä vointeja.
Millainen enkeli, Veikko Olavi O Koski pohdiskeli hiljaisessa yksinäisyydessään, jota signeerasi kauempaa taustalla persoonallinen kuorsaus.
(naurua)
Samaan aikaan toisaalla Hillevi Brant kiemurteli lisääntymisfantasioissaan ja suristeli liinavaatevarastossa sydämensä kyllyydessä. Pikkuhousut olivat märät ja asento odottavan vapiseva ja jäykistynyt. Hän nojasi rullakkoon, jossa ei ollut jarruja, vaan se hetken epätasapainosta liikahti, ja Hillevin oli otettava askel sen perässä. Puhtaiden vuodevaatteiden tuoksu oli aina kiihottanut häntä. Hän ei tiennyt tähän syytä. Ja jos lataus nyt loppuisi, hän räjähtäsi kuin naulapommi pitkin seiniä.
Sitten se alkoi tehdä tuloaan, orgasmi. Hän näki jo sielunsa silmin sen hyökyaallon, joka nousi horisontissa nopeasti. Enää hetki, ja se olisi rannassa, iskeytyisi maahan ja huuhtoisi kaiken mennessään. Enää hetki, Hillevi ajatteli ja tunsi suunsa olevan ammottavan auki. Nielusta alkoi kuulua tasainen nousukiidon ääni, ensin matala, sitten kirkastuva.
Samaan aikaan toisaalla Veikko O Olavi Virta soitti hälytyskelloa. Hänellä ei ollut siihen mitään erityistä syytä. Kunhan nyt vain soitti.
(Reps)
Käytävällä kuului päättäväiset ja nopeat askeleet, joissa oli jotain ylimääräistä, kuin kiukkua. Veikko O Olavi Koski - vanhana kuuntelumiehenä, tunsi äänet. Varsinkin hän oli oppinut tunnistamaan naisten askeleet, sillä niissä oli eroja, kuten heissä oli eroja muutenkin. Mutta nyt askelissa oli jotain uutta. Hän tiesi kenen ne olivat ja kuka oli tulossa, mutta erilaisena. Ovi avautui ja Hillevi Brant kurkisti sisään. Sitten hän tuli huoneeseen ja kysyi Veikko O Olavi Koskelta, miksi hän oli soittanut kelloa, ja että mikä hänellä oli hätänä. Veikko O Olavi KOski ei osannut oikein sanoa mitään.
Sairaanhoitaja istuutui vuoteen vierelle ja katsoi Veikko O Olavi Koskea silmiin.
- Teillä on kauniit silmät, hän sanoi.
- Kiitos. Tarvitsetteko kipulääkettä? nainen sanoi hiljaa.
- En. Taisin vain hätääntyä. Täällä on niin yksinäistä. Ja tuokin tuolla kuorsaa kuin moottorisaha. Eikö hänen tippaansa voisi tiputtaa jotain ekstraa? Veikko O OLavai KOski ehdotti. Tyttö naurahti.
- Te olette aivan höppänä mies. Tuleeko huomenna vieraita?
- Eipä taida tulla. Mitäpä kukaan minusta, Veikko O Olavi Koski huokaisi.
- No, minä voin tulla vierailemaan. Minulla on huomenna vapaapäivä, tyttö sanoi ja naurahti.
- Sinähän olet töissä täällä. Mitä sitä nyt töihin vierailemaan? Kummallinen lapsi... tai siis nainen.
- Koettakaa nyt nukkua. Huomenna nähdään. Tuon jonkin yllätyksen tullessani. Nyt minulla on hieman kiireitä.
Sanottuaan tämän, tyttö nousi ja teki lähtöään. Viimeinen mitä oviaukon valossa jäi Veikko Olavi O Koskelle mieleen, oli naisvartalon kauneus. Hän kuoli yöllä onnellisena miehenä ilman tuskia, ikään kuin unohti vain hengittää ja häipyi unestaan pois.
(hihitystä)
Tämähän muistuttaa zik-zak proosaa. Zik-zakissa venkoillaan kahden näkemyksen välillä säilyttäen kokonaistilanteen hallinta minimalistisin keinoin. Oikeastaan reksvisiittaa ei tarvita lainkaan, ja kaikki vastuu kaadetaan lukijalle. Lukija pannaan ikään kuin hommiin.
(hirn)
Proosan ja nettiproosan ero on siinä, että tunnetiloja voi tehostaa kuvin. Olen valinnut tämän kuvan huolella. Se kertoo enenmmän kuin kaikki sanani kertoisivat yhteensä.
http://bot.fi/1xy7
Mieletön draaman taju.
Siis ihan hillitön vosu.
(reps)
Tuossa oli romanttinen kuolema Veikko-Olaville. Kevyet mullat. Ensimmäinen mies, joka mun lukemissa teksteissäsi pääsi hengestään.
Äskettäin täällä kysyttiin haaveita, mun haave olisi kuolla nopeasti ja ennen miestäni. Kuoleminen ja sairastaminen voi olla helvetillistä työtä, ei tule porno eikä seksi mieleen.
Minäkin paheksun sitä pornolla mässäilyä mitä näkee nykyään kaikkialla, ilmeisesti se on sitten niin myyvä aihe kun sitä tungetaan joka paikkaan.
Missä on herkkyys ja romantiikka, ihmettelen.
Enemmän kuin pornoa mietin tuota itsetuhoisuutta ja väkivaltaa (kuoleman ennettä ja uhkaa), jota muutamissa edellisissä teksteissä oli kohdistettu naiseen. Mies kuoli romanttisesti, mutta nainen, useimmiten blondi, vain nousee kuin zombie, vaikka kuinka raiskataan ja rusikoidaan. Kuolemisen tapaa ei voi valita, mutta voihan hyvästä kuolemasta silti haaveilla.
Mun mielestä tämä sopii hyvin palstan linjaan. Jos tämä ei sopisi, se olisi kadonnut jo aikoja sitten.
(Hekotusta)
Niin mä ajattelinkin, että kirjoitat ikään kuin palstan piilotajuntana, mutta onhan sekin tulkinta, siis sun oma tulkinta, ei voi nähdä muita kuin omia uniaan.
Tulipahan vain mieleen, ei sen kummempaa. Inspiksiä tää sulle näköjään hyvin antaa. Mietin koko ajan, että mihin sä näitä aiot käyttää :)
Se pätkä, missä blondi hakattiin oli hyytävä, se olisi voinut olla vaikka vuoden parhaassa dekkarissa.
Luulen että kommentointi ja välispiikit häiritsevät sun kirjoittamista, joten en enää kirjoita niitä. Käyn kumminkin lukemassa, jos käyn täällä ja löydän.
"Samaan aikaan toisaalla Hillevi Brant kiemurteli lisääntymisfantasioissaan ja suristeli liinavaatevarastossa sydämensä kyllyydessä. Pikkuhousut olivat märät ja asento odottavan vapiseva ja jäykistynyt. Hän nojasi rullakkoon, jossa ei ollut jarruja, vaan se hetken epätasapainosta liikahti, ja Hillevin oli otettava askel sen perässä. Puhtaiden vuodevaatteiden tuoksu oli aina kiihottanut häntä. Hän ei tiennyt tähän syytä. Ja jos lataus nyt loppuisi, hän räjähtäsi kuin naulapommi pitkin seiniä.
Sitten se alkoi tehdä tuloaan, orgasmi. Hän näki jo sielunsa silmin sen hyökyaallon, joka nousi horisontissa nopeasti. Enää hetki, ja se olisi rannassa, iskeytyisi maahan ja huuhtoisi kaiken mennessään. Enää hetki, Hillevi ajatteli ja tunsi suunsa olevan ammottavan auki. Nielusta alkoi kuulua tasainen nousukiidon ääni, ensin matala, sitten kirkastuva."
Palstalla näkyy olevan melkoisen roisia pornoa.
Mjaa
No siis mua korpeaa sairaanhoitajien ja parturi-kampaajien niputtaminen seksiaddiktoituneeksi massaksi. Toin hieman "syvyyttä" kuvaan.
Pahoittelen jos herkimmät haurastuvat.
(naurua)
Usein nuo seksuaaliset perversiot kumpuavat omasta päästämme eivätkä kulje aina yksi yhteen todellisuuden kanssa.
Muistan joskus armeija-aikanani joutuneeni sotilassairaalaan 2 viikon ajoleirin päätteksi. Tuossa vaiheessa olin olosuhteiden johdosta hyvin herkässä tilassa kun yksityiseen potilashuoneeseeni lipui nätti ja hyvällä tapaa muotoutunut sairaanhoitajatar. Arvioisin että minä tulin alle 10 sekunnissa siitä kun tämä kaunotar ilmaantui näkökenttääni, eikä hän varmastikaan ollut mikään syntinen portto vaan erittäin taitava nainen omassa sairaanhoitajan työssään.
Itsekin haluan aina oman huoneen, jossa voin toteuttaa yksityisiä fantasioitani liittyen hoitohenkilökuntaan. Mielestäni mikään ei ole parempi paikka tai työpöytä erottaa toisistaan rautasahalla sanat, kuolema ja himo, kuin sotilassairaala. Jollain oudolla tavalla kuolema ja elämänhimo tanssivat samaa kulunutta valssia pitkin saleja.
Aivan käsittämätön tunne.
(naurua)
Maatessaan yksinään ja kuolemankielissään omassa yksityisessä makuusalongissaan ihminen tajuaa oman haurautensa tuon pinnallisen loiston keskellä.
Himo on kuin oljenkorsi johon hukkuva tarttuu hädässä, se antaa toivoa tulevaisuudesta.
Tuon oivaltaminen vaati itsensä tutkiskelua mutta olen nyt vahvempi kuin ennen.
"No siis mua korpeaa sairaanhoitajien ja parturi-kampaajien niputtaminen seksiaddiktoituneeksi massaksi."
Minä lisäisin tähän vielä lento-emännät, tullivirkailijat, poliisinaiset, opettajat, ja kaikki muutkin univormua kantavat naiset ainakin. Beachin pelaajat, taitoluistelijat ja muut naisurheilijat painonnostajia lukuunottamatta. Ja mitä enemmän sitä ajattelen, sen enemmän ajatuksesta pidän.
(Sorry, kohteliaisuuden vuoksi olisi tietysti pitänyt mainita yksinäiset kirjailijattaret. Tai oikeastaan aloittaa siitä.)
Mjaa
Onks tää jokin uusi trendi alustalla, että mua "rynnätään" lainaamaan?
(hihitystä)
Ei kyllä homma on nyt niin että niitä markkinointitaitoja pitäisi vähän päivittää. Eihän tästä nyt tule ei lasta eikä paskaa muuten.
(reps)
Sen kyllä voin myöntää, että seksuaalisissa fantasioissani lentoemäntä on aivan siellä kärjessä.
Pitääkin piipahtaa koneessa, kun tästä aamukahvilta joutaa.
(naurua)
Aistillisten hetkien täyttämän yön jälkeen siniset naiset lepäsivät. Ulkona liversivät aamulinnut ja sarastus oli jo kauneimmillaan oranssina nauhana kaukana taivaanrannassa. Kaikki lupaili hyvää. Päivystävän lääkärin uloskirjaama vainaja oltiin viety alakertaan ilman sen suurempia fanfaareja tai kyyneliä. Kuolema oli sairaalassa arkea. Ja siihen suhtauduttiin kuin arjen yksityiskohtiin yleensä: viileydellä. Viileys oli sekä tunnelman ulkoinen että sisäinen määritelmä. Ihminen jäähtyi, kangistui ja haihtui mielistä. Joissain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa joku vainaja muistettiin vielä vuosien päästä, mutta sellaiseen tarvittiin paljon läsnäoloa ja persoonallisuutta. Oli kyettävä piirtämään timanttiin nimensä, muuten tuulen ääni peitti huudot, eikä mitään jäänyt jäljelle.
Kolme naissairaanhoitajaa ja yksin naislääkäri hoitivat koko kipeän osaston. Keitä he todellisuudessa olivat, oli jo toinen juttu. Ehkä he olivat vain tavallisia naisia tuiki tavallisesta suurkaupungista, jossa ei koskaan tapahtunut ihmiselämälle mitään sen kummallisempaa, kuin että siellä synnyttiin, elettiin ja kuoltiin. Kokonaiset kaupungit harvemmin hävisivät mihinkään. Miiden täytyi upota mereen, jotta näin kävisi. Tai sitten niiden oli peityttävä tuhkaan. Mutta tällainen oli taas hyvin harvinaista.
Tuhkan sijasta yksi naisista peittyi veteen. Hän piti vedestä, joka huuhteli vartalolta pois kaiken ylimääräisen ja lämmitti kylmää ihoa ihmisen kaltaiseksi olennoksi, jolla oli sitä varastoiksi asti: lämpöä. Muut naisista olivat jo parkkipaikalla availemassa ovia arkeen, jollaiseksi sitä kutsutaan pääovien ulkopuolella. Sitäkin.
(naurua)