Lapsen hankkiminen mahdottomassa tilanteessa

häh?
Miksi tieten tahtoen tekisin päätöksen hankkia lapsen sellaiseen elämäntilanteeseen jossa en pystyisi lapsesta ja hänen tarpeistaan huolehtimaan?

Käännetäänpä toisin päin.
Jos kerran tietoisesti tekee päätöksen hankkia lapsen vaikka olosuhteet ovat kaikin puolin ikävät, niin kaipa sitä ihminen on silloin punninnut plussat ja miinukset tarkkaan.

Millainen tilanne olisi sitten se epäsopiva? Esimeriksi jos on huumekoukussa tai kuolemansairas ja kuolee muutaman vuoden sisällä, niin ei kannata. Mutta muut elämän kiemurathan saa yleensä ojennukseen, jos niin päättää. Silloin voi lapsestakin huolehtia hyvin.

No onhan näitä vaikka mitä tilanteita. Et ole parisuhteessa, olet pitkäaikaistyötön, mielenterveysongelmainen tai muutoin terveysongelmainen. Sinulla on jo lapsia edellisestä suhteesta.

Mä päätin odottaa lapsenhankinnassa siihen asti, että on opinnot tehtynä, varma työpaikka ja puoliso, joka haluaa lapsen mun kanssani, on hyvä isä ja kestää hoidot, joita ilman en voi lasta saada. Olen nyt 50-vuotias ja lapseton.

Onko semmoista sopivaa hetkeä oikeasti olemassakaan? Toki, ettei nyt taloudellisesti tyhjän päälle niitä lapsia tee ja kodittomiksi tms. Perusjuttua. Mutta noin muuten. Aina voi olla syitä, ettei oikein ideaalia tilannetta ole koskaan. Kuten terveys.

Itsellä on aina terveus reistaillut ja aiheuttanut harmaita hiuksia ihan yksinkin ollessa, siihen sitten vielä lapset. No olen selvinnyt, sisulla ja rakkaudella. Rakkaiden tuella.

Lapsia ei hankita tuollain noin vain. Ne saadaan ja jos aika ei ole otollinen ei niitä tulekaan on tietysti sellaisia naisia jotka jalkansa levittää tulee saman tien muksuja . Minä olen tottunut siihen itse että ne lapsEt jotka minulle syntyy ne ovat tarkoituksella todettu että tämä perhe ansaitsee ne. Lasten hoito on rankkaa mutta myös antaa enemmäm kuin ottaa. Haluaisin 1 ja mies 2 tai 3 mutta onneksi en ole viel paksuna. Tulee kun on tullakseen . Ei suuria paineita vaikka vauvakuume onkin hirveä. Ja jos parisuhteesaa on epävarmuutta niin ei lapsi niitä korjaa saattaa vain pahentaa asioita. Toivottavasti saat tolokun tekstistä. Onnea parisuhteellesi ja elämällesi kyllä jossain vaiheessa pienokainen tulee joka tapauksesaa.

Joku kai luulee että päätettiin meidän kolmas lapsi, mutta vahinko se oli. Meillä oli aika stressi ja taloudellista huolta, terveyspulmaa ja parisuhderiitoja. Sitten muuttu vaan aavistuksen paremmaks ja siinä ilossa sitten kerran (ei niitä sänkykertoi edes paljoo ollu em huolien vuoksi) ehkäisy unohtui varmoilla päivillä. Onneksi lapsi oli terve. Minä en usko aborttiin, jos ois ollu pakko olisin antanu lapsen pois. Siis jos en olis jaksanu, eikä mieskään. Mutta me jaksettiin, aina jompikumpi meistä ja saatiin apua sukulaisilta ja ystäviltä. Tämä lapsi on jo koululainen ja niin ihana. Ollut aina. Hän on hyvin erilainen kuin kaksi vanhempaa lastamme, nauravampi, laulavampi, halaavampi, oikea siunaus. Ongelmat ovat helpottaneet, elämä on kantanut. Näin on hyvä.

Sitä kyllä ihmettelen mikä näissä naisissa jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään saatikka lapsistaa vetää teitä ihan kunnollisia tavallisia nuoria miehiä.Nämähän ilmoittaa teille jo parin kuukauden jälkeen olevansa raskaana ja sitten alkaa taistelu abortista jos et halua elatusvelvolliseksi.Eikö kellot soi yhtään ennen miten teitä on kusetettu?