Tuossa oon minäkin sotkeutunut noihin kurpittelukeskusteluihin. Ja oikeastaan haluisin nostaa pöydälle tasa-arvokeskustelun uudelleen. Sitä taisin joskus täällä aikaisemminkin nostaa ja silloin en oikein osannut ehkä kertoa, mitä sillä ajan takaa. Koitetaan, sitten uudelleen.
Alkuun sanon, sen, että en ala tässä selostamaan mitään roolijakoa. Minun tarkoitus ei ole tässä jaoetella yhtään, mikä olisi miehen ja naisten hommia. Lähinnä haluan puhua vaan parisuhteen tasa-arvosta. Ja siihen otan kantaa miesnäkökulmasta ja toivon siihen varsinkin naisnäkökulmaa mukaan, unohtamatta miesnäkökulmaa, mutta ehkä en halua tänne niitä kurppamorkkaamisia, kun niitä saa laitella tuonne omiin ketjuihinsa.
Niin, itse kannatan tasa-arvoa, se ei ole minulta vienyt tietääkseni mitään etuja pois. Voin yhä olla mies ja tehdä asioita mitä kukatahansa. Asun kuitenkin yksin, mitä muksut vaan käyvät sillointällöin ilahduttamassa isäänsä. Mutta teen kaiken kotitaloustyön itse. Pesen pyykit, kuivatan ja vien kaappeihin puhtaat ja mankeloin jopa lakanat ja pyyhkeet. Siivoan kämpän ja laitan ruuan...En siis tarvitse ns. naista niihin töihin. Seksin ja jopa läheisyydenkin saisin ihan muuta kautta kun ottamalla suhteeseen kanssani vaan naisen. Eli periaatteessa olen siinä tilanteessa täysin, missä moni nainenkin sinkkuna. Kaiken pystyn hoitamaan ja mitään en tarvitse...mutta mutta...
Kyllähän se rakkaus ja toisen ihmisen kanssa suhteen saaminen on se mitä mieli janoaa, enkä varmasti ole ainoa, en miehenä, enkä ihmisenä yleensä. Naisetkin tätä haluaa.
Mutta nyt siihen pointtiin: Olen tavannut naisia montakin tässä viimeisen 3 vuoden aikana ja ihmisenä ja naisenakin kaikki ovat olleet mukavia. Mutta toisaalta olen myös huomannut, että kaikki eivät ole ymmärtäneet tasa-arvoa molemminpäin. On hienoa, kun mies huomioi ja osaa kertoa tunteensa, sekä keskustelee, mutta tämä sama kun ei toteudu toisinpäin kovinkaan monesti. Onkin monelle naiselle tullut yllätyksenä, että en tyydykkään ihan perussuhteeseen. Moni haluaa sitä kainalopaikkaa, mutta entäs kun minä välillä menenkin siihen kainaloon? Tai halutaan tukea ja turvaa, niin joskus minäkin pyydän sitä? Leuka loksahtaa ja monelle tulee olo, että mitä nyt, eihän tämän näin pitänyt mennä?
Minusta taas tasa-arvo on suhteessa hyvä juttu, mutta miehen pitää myös osata haluta asioita ja oppia nauttimaan niistä. Ei tarvitse tyytyä johonkin vähempään ja perusjuttuihin. Hyvä jos ne riittää, mutta minusta on turha narista naisten aseman muuttumisesta nykyaikana itsenäisemmäksi, ottakaa itse kanssa tasa-arvosta etuja esiin ja vaatikaa niitä. Minä en ainakaan pidä itseäni yhtään akkamaisena vaikka pehmeämpiä asioita haluan. Ja jos joku pitää minua akkamaisena, niin siinähän pitää. Kyllä minä itse tiedän mitä olen ja mitä haluan.
No katsotaan mitä tuumitte? :oD
Alkuun sanon, sen, että en ala tässä selostamaan mitään roolijakoa. Minun tarkoitus ei ole tässä jaoetella yhtään, mikä olisi miehen ja naisten hommia. Lähinnä haluan puhua vaan parisuhteen tasa-arvosta. Ja siihen otan kantaa miesnäkökulmasta ja toivon siihen varsinkin naisnäkökulmaa mukaan, unohtamatta miesnäkökulmaa, mutta ehkä en halua tänne niitä kurppamorkkaamisia, kun niitä saa laitella tuonne omiin ketjuihinsa.
Niin, itse kannatan tasa-arvoa, se ei ole minulta vienyt tietääkseni mitään etuja pois. Voin yhä olla mies ja tehdä asioita mitä kukatahansa. Asun kuitenkin yksin, mitä muksut vaan käyvät sillointällöin ilahduttamassa isäänsä. Mutta teen kaiken kotitaloustyön itse. Pesen pyykit, kuivatan ja vien kaappeihin puhtaat ja mankeloin jopa lakanat ja pyyhkeet. Siivoan kämpän ja laitan ruuan...En siis tarvitse ns. naista niihin töihin. Seksin ja jopa läheisyydenkin saisin ihan muuta kautta kun ottamalla suhteeseen kanssani vaan naisen. Eli periaatteessa olen siinä tilanteessa täysin, missä moni nainenkin sinkkuna. Kaiken pystyn hoitamaan ja mitään en tarvitse...mutta mutta...
Kyllähän se rakkaus ja toisen ihmisen kanssa suhteen saaminen on se mitä mieli janoaa, enkä varmasti ole ainoa, en miehenä, enkä ihmisenä yleensä. Naisetkin tätä haluaa.
Mutta nyt siihen pointtiin: Olen tavannut naisia montakin tässä viimeisen 3 vuoden aikana ja ihmisenä ja naisenakin kaikki ovat olleet mukavia. Mutta toisaalta olen myös huomannut, että kaikki eivät ole ymmärtäneet tasa-arvoa molemminpäin. On hienoa, kun mies huomioi ja osaa kertoa tunteensa, sekä keskustelee, mutta tämä sama kun ei toteudu toisinpäin kovinkaan monesti. Onkin monelle naiselle tullut yllätyksenä, että en tyydykkään ihan perussuhteeseen. Moni haluaa sitä kainalopaikkaa, mutta entäs kun minä välillä menenkin siihen kainaloon? Tai halutaan tukea ja turvaa, niin joskus minäkin pyydän sitä? Leuka loksahtaa ja monelle tulee olo, että mitä nyt, eihän tämän näin pitänyt mennä?
Minusta taas tasa-arvo on suhteessa hyvä juttu, mutta miehen pitää myös osata haluta asioita ja oppia nauttimaan niistä. Ei tarvitse tyytyä johonkin vähempään ja perusjuttuihin. Hyvä jos ne riittää, mutta minusta on turha narista naisten aseman muuttumisesta nykyaikana itsenäisemmäksi, ottakaa itse kanssa tasa-arvosta etuja esiin ja vaatikaa niitä. Minä en ainakaan pidä itseäni yhtään akkamaisena vaikka pehmeämpiä asioita haluan. Ja jos joku pitää minua akkamaisena, niin siinähän pitää. Kyllä minä itse tiedän mitä olen ja mitä haluan.
No katsotaan mitä tuumitte? :oD
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tasa-arvo käsitteenä kuuluu yhteiskunnassa noudatettaviin lakeihin, käytäntöihin ym. joissa pääsääntöisesti kaikilla on tasa-arvoisesti samat oikeudet ja velvollisuudet. Ihmisten kahden välisten suhteiden kanssa tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä. Jokaisella on tasa-arvoisesti oikeus ja velvollisuus järjestää nuo suhteet itselleen sopivimmalla tavalla.
No onhan se lakia ja asetustakin. Siitähän se on lähtenyt. Naiset on nostettu lähemmäksi miehiä yhteiskunnassa ja muussa. Myös kotona. Naiset käy myös töissä jne.
Mutta minusta tämä muutos tähän päivään ei vaan ole vielä tasaantunut. Perusidea sanalla tasa-arvo on jäänyt unohduksiin. Siitä on minusta tullut sukupuolille väärä käsitys. Kyse ei ole vaan naisten oikeuksien tasavertaistamisesta suhteessa mieheen, vaan sama pitää muistaa toisinkinpäin. Jos mietitään jotain asiaa vaakana. Toiseen kuppiin jos kaadetaan lisää, niin se on otettu toisesta. Summa on aina vakio.
Onpa absurdi ajatus että arvon määrä olisi vakio.
Ja että sen jakaminen olisi jakajalta pois.
Tasa-arvo näkyy mielestäni eniten vapauksien lisääntymisenä kun mitkään naisia ja miehiä koskevat normit ohjaa käytöstämme vähemmän. Mies voi ajatella että hänellä on vapaus haluta naisen kainaloon ja niin onkin oikeus haluta. Mutta eihän se tarkoita, että naisilla olisi jokin velvollisuus viehättyä kainaloon haluavasta miehestä. Mä en näe että tasa-arvo lisäisi sinänsä mitään muita velvollisuuksia, ainoastaan sen että on suurempi vastuu elämästään.
No mietitään mitä vaakaillaan...
Otetaan esimerkiksi vaikka sellainen määrätön asia kuin seksi... se kiinnostaa ainakin kaikkia! :oD
Seksissähän on jokaiselle ominaiset halut ja tarpeet? Joku näkee sen vaan yhdyntänä, mutta itselleni se on kokonaisuus. Se on läheisyyttä ja tunnetta. Mutta on se jonkinsortin suorittamistakin, vaikka kuullostaa varmaan varsinkin naisten korvaan (silmään tässä) kamalalta. Mutta minulle ei esimerkiksi riitä, että se nainen vaan antaa itsensä ja se olis siinä. Vaan tulee mukaan siihen ihan omilla suorituksillaankin, silloin minun pitää ottaa se vastaan. En minä voi silloin antaa tai suoritella juuri muuta... Siis ymmärrätkö nyt tämän vakion tässä ajatuksessa. En tarkoita silti, etteikö sitä vakiota voisi nostaa perustasosta, eihän se varmaan kumpaakaan haittaa, mutta kyllä se toisesta kupistakin katoaa, jos toiseen lisätään... :o)
Niin. Siis tottakai se menee niin, että on vapaus tehdä mitä haluaa ja haluta mitä haluaa... Mutta ei voi vaatia. Mutta ei tyytyäkään.
Minusta nainen saa haluta miestä joka antaa kaiken ja tyytyy itse vähempään, se on minulle ihan ok. Ja sama toisinpäin. Ei ole minulta pois... Mutta itse haluan tasa-arvoisesti nämä asiat. Ei tarvitse tyytyä vähempään. Sitähän tässä just tarkoitankin. Simppeliä. :o)
En kyllä ymmärrä edelleenkään sun jorinoita.
Mun kokemuksen mukaan molemminpuolinen aktiivisuus lisää molempien kuppeihin tavaraa. Arvo kertautuu jaettaessa, ei vähene.
No tottakai se lisääntyy oikeanlaisissa suhteissa, mutta eihän kaikki toisaalta voi äärettömiinkään mennä. Puhutaan tässä kuitenkin sellaisista asioista, että ei näitä voi mitata oikeasti. Tuossa esimerkkitapauksessa seksissäkään ei yhtäaikaa pysty kovin aktiivinen olla. Mutta se on oltava tasapainossa...tai ainakin minulle. Ja se pitää tulla halusta tasapuolisuuteen.
Ääripäät tästä esimerkistä: Nainen on makaava lahna ja mies nesteet ruikkiva ährääjä... Että tuo nainen pystyisi jotenkin olemaan aktiivisempi, olisi kumppanina olevan aktiivisemman miehen oltava hiukan passiivisempi. Ja taas 3 min munan omaava kertatökkijän pitäisi hyväillä kattavammin ja keskittyä muuhunkin kuin itseensä, on hänenkin oltava siten aktiivisempi ja taas kumppanin passivoiduttava siihen hetkeksi...
Joko nyt uppoo ajatus/jutut? :o)
Kuulostaa enemmän yksityisasialta kuin yhteiskunnalliselta ongelmalta.
No enhän minä voikaan täällä sanoa, että miten sinun ja miten kenenkään muun pitäisi tehdä. Minä vaan herätän keskustelua ja tuon ajatuksia tänne.
Ja minusta jokaisen pitäisi miettiä omalta kohdaltaan nämä asiat, mitä haluaa ja mihin on itse valmis, jos parisuhdetta haluaa...oli sitten mies tai nainen. Täällä moni vaan keskittyy vaatimaan asioita, mutta oikeasti se ei mene sitä kautta....
Jos ei pysty itse antamaan, voi olla vaikea saada... ja se on fakta.
Nyt olet lueskellut vasemmistoliiton pamfletteja. Esimerkissäsi jakaminen ei aiheuta arvon kertautumista, vaan molemminpuolinen aktiivisuus.
Mutta millä perusteella voimme olettaa että se lisääntyy, etenkin kun tietyt asiat ovat käytännössä toisensa poissulkevia? Jos miehen pitäisi samaan aikaan olla vanhan ajan vahva mies ja uuden ajan pehmomies samassa paketissa, tuleeko nainen olemaan samaan aikaan vanhan ajan siveä kapeavyötäröinen kodin hengetär ja uratykki? Enpä usko.
Ongelmana on kaikille tuputettu feministinen ajattelumalli, jossa lähtökohtaisesti erilaisuus tulkittiin epätasa-arvoksi. Huomioitiin mahdollisuus tehdä uraa ja äänestää, unohdettiin _pakko_ lähteä hiilikaivokseen tai sotakentille sen vastineeksi.
Nyt siis naiset on opetettu ajattelemaan että peli muuttuu reiluksi jos naiset ottavat lomaa feminiinisyydestä ja miehet opettelevat samaan aikaan maskuliinisemmiksi JA feminiinisemmiksi; vanhan ajan alfamiehiksi tunnepaketilla ja feminismioptiolla.
Sen jälkeen sitten kikkelin todellinen arvo vastaisi pimpin arvoa, ilman voi niin epäreilua naisia polkevaa ja heidän arvonsa toteutumista estävää patriarkaattia.
Todellisuudessa naiset eivät halua tasa-arvoa. He haluavat, erään ay-pomon sanoin, enemmän.
No minä olen tutkiskellut ihan itseäni ja muita, sekä keksinyt tämän ihan omaan päähän. Vasemmistolaiset ja kaikki muut aatteellisuudet ei minussa elä. Ääripäihin en halua puuttua.
Kysehän on ihan siitä yksinkertaisuudesta, että jokainen haluaa jotain ja toisaalta suostuu johonkin. Eikö niin?
On minulle aivan sama, että haluaako nainen vaan perinteisen miehen, kun minä haluan saada tyydytetyksi maskuliinisen ja feminiinisen puolen itsestäni. Eli minä haluan tätä.
Olen valmis taas antamaan ihan sen mitä itsekin haluan.
En ala yleistämään jonkun naisen mielipiteen mukaan kaikkia naisia samanlaisiksi. Olethan sinäkin erilainen mies kuin minä? Varmaan olet ns. perinteisempi ja haluat vaikka perinteisempää naistakin. Ja se on ok. Mutta voi olla vaikea löytää se oikea? On se aina vaikeaa. Mutta miksi pitää vihata naisia, jotka haluavat muuta, kuin mitä sinä esimerkiksi haluat antaa? Tai miksi sinun pitäisi tyytyäkään vähempään kun mitä haluat? Siitähän tässä on kyse.
Toki toki. Ja niinkuin ehkä olet huomannut, ei mikään määrä antamista takaa saamista.
Siinä ei vain ole kyse tasa-arvosta niin kuin tasa-arvo yleisesti määritellään.
Molemminpuolinen aktiivisuus (= vastavuoroisuus) kyllä mun mielestäni täyttää jakamisen kriteerit. Jaettu arvo on yhteinen arvo.
Ja vaikket sä olisikaan samaa mieltä, niin tasa-arvo tarkoittaa juuri sitä, että pimppi ja pippeli ovat ihan yhtä arvokkaita. Ihan kaikenlaiset pimpit ja pippelit.
No kuka mitenkin asian ymmärtää? Mutta ehkä olet oikeassa. Valitsin varmaan väärän sanan tuonne aloitukseen. Totta. Ehkä tasa-arvoisuus olisi oikeampi? Vai mikä kuvaisi sitä paremmin? Tasapuolisuus?
Joo, kyllä. Tätä juuri haen. Ja minusta on tärkeää, että juurikin miehet osaa arvostaa ja haluta sitä arvokkuutta itselleenkin. Mutta tietenkin arvostaa sitä naistakin.
Minusta noin ihmisenä nainen ja mies on ihan yhtä tärkeitä ja samaan pystyviä. Erot ovat fyysisiä. Tietenkin on eroja ihmisten kesken, mutta se on ihan eri juttu jo, se ei kuulukaan oikeastaan tähän teemaan. :o)
Se jo ehdotettu "vastavuoroisuus" kuvaa mun mielestä parhaiten sitä mitä olit peräänkuuluttamassa. Siitä olisi varmaan keskustelemista monilla pareilla keskenään.
Epäilen että vastavuoroisuuden huomioiminen voi unohtua siinä vaiheessa kun ihminen on ihastunut. Aikansa on valmis antamaan ja sitten jossain vaiheessa havahtuu siihen että toinen on tottunut enemmän antamaan ja toinen saamaan. Ja siinä vaiheessa jää sitten vaihtoehdoiksi erota, neuvotella "säännöt" uusiksi tai tyytyä tilanteeseen. Kaikissa omat vaikeutensa.
Vastavuoroisuus mullekin tulee mieleen. Kannattaa lukea ajatuksella myös toi scrg:n eka kommentti tähän ketjuun, se on aika tyhjentävä.
Toisaalta voitais sanoa, että vastavuoroisuus on tasa-arvoa? Vai?
Joo, tuolla aikaisemmin laitoin kyselyn, että miten pitää edetä rauhallisesti suhteeseen. Olisi varmaan hyvä käydä tälläiset asiat rauhassa läpi, ennenkuin heittäytyä varmana suhteeseen. Moni (minakin) olen juurikin tähän aikaisemmat suhteet kolaroinut. Sitten niistä jää aina pelkoja ja oletuksia seuraavia ajatellen.
Tuossa on vain se paradoksi, että ihastunut tai rakastunut ihminen ei ihan vähällä halua tai edes osaa edetä rauhallisesti. Ja toisekseen "liian rauhallisesti" eteneminen saa toisen osapuolen epävarmaksi tai jotain ja kenties jo syttyneet kipinät sammumaan.
No nyt koitan ainakin kertoa tämänkin heti alkuun vaikka rautalankavyyhdin kanssa. :oD Ja veikkaan, että vastapuolikin on nyt samoilla linjoilla. Ainakin suoraa tekstiä ja puhetta tulee. Ja samaa saa antaa takas. :o)
Tässä meidän näkemykset seksistä eroavat :)
Vaikka itselleni seksi on isompi asia, kuin yhdyntä ja se tapahtuu päässä, en kuitenkaan koe sen suorituksena. Itse nautin seksissä toisen reakstioista ja hänelle mielihyvän tuottamisesta, en silloin mitenkään osaa kokea sitä suorituksena :)
No minuakin ahdistaa sanoa se ääneen, en vaan osaa sitä paremmin sanallisesti selittää. Olen joskus puhunut aktiivisuudesta, mutta naiselle aktiivisuus voi olla joko suuseksi tai käsityö. Minusta voi olla aktiivinen muutenkin. Mutta en voi sitä ainakaan täällä selittää. Siitä tuo ilmaisu. 😆
Ok :) kiva kun selitit 🙂
Vaikka kyllä mä aikoinaan hainkin suorittamisesta hyvät asiat...😊
Tärkeintä on kai se, että jokainen saa suunsa auki siitä mitä kumppaniltaan tarvitsee, ajatuksien lukeminen kun on niin vaikeaa. Puhuminen ilman syyttelyjä ja kiukkua on parisuhteessa monenn asian kannalta ehdottoman tärkeää.
Kyllä, juuri niin. Täällä näkyy tuo ääripään läikkyminen selkeästi. Täällähän on helpoa kirjoittaa mitä vaan ja sitten painaa tuota lähetä-näppäintä.
Minulle sanoi entinen uskonnonopettaja kahden kesken kerran, että vapaus tuo vastuuta ja toisinpäin. Minusta se on aika simppeli elämänohje, johon olen oikeastaan törmännyt aina. Haluta saa, mutta pitää muistaa antaa. Vaatia ei voi, mutta tyytyäkään ei tarvitse. Näitä ajatuksia on vaikka kuinka, pitää vaan ajatella mikä on itselle tärkeä ja sanoa se ääneen. :o)
Kyllä, juuri niin. Täällä näkyy tuo ääripään läikkyminen selkeästi. Täällähän on helpoa kirjoittaa mitä vaan ja sitten painaa tuota lähetä-näppäintä.
Minulle sanoi entinen uskonnonopettaja kahden kesken kerran, että vapaus tuo vastuuta ja toisinpäin. Minusta se on aika simppeli elämänohje, johon olen oikeastaan törmännyt aina. Haluta saa, mutta pitää muistaa antaa. Vaatia ei voi, mutta tyytyäkään ei tarvitse. Näitä ajatuksia on vaikka kuinka, pitää vaan ajatella mikä on itselle tärkeä ja sanoa se ääneen. :o)
Parisuhteeseen tulisi ryhtyä sillä mielellä, että kehollaan ja mielellään paitsi kunnioittaa ja rakastaa toista, myös palvelee häntä. Palvelulla en tarkoita epätasa-arvoista toisen kynnysmattona olemista. Palvelu on rakkauden tekoja ja toisen huomioimista, eli mielessä on aktiivisena koko ajan toisen ilahduttamisen halu. Jos omaa onnea lisää se, että tekee toisen onnelliseksi, kuvio toimii.
Tämän pitää tietysti olla kaksisuuntainen tie.
Kyllä. Täysin samaa mieltä. Itse oivalsin, että on huikean hienoa antaa toiselle huomiota ja sain siitä jo itsessään itselleni euforisen olon edellisessäkin suhteessa. Sitten aloin oirehtia jostain, mistä en edes tiennyt mitä se on. Se oli juurikin tämä epätasa-arvo. En saanut samaa huomiota itse osakseni. Enkä siitä syytä häntä. En osannut varmaan asiaa silloin esittää, eikä hän välttämättä sitä olisi halunnut/pystynyt tuomaankaan minulle. Mutta on siinä velvollisuus kuin oikeuskin sanoa suoraan mitä haluaa. Ja turha onkaan toista mistään syyttää, jos ei osaa ilmaista mitä haluaa. On hyvä tiedostaa tälläinenkin asia ennen suhdetta. Olipa sitten mies tai nainen. :o)
No niin. Nyt saatiin tarkennettua, että tahdon suhteeseeni vastavuoroisuutta. Mutta vieläkin pitäisin sen myös tasa-arvokeskusteluna.
On minusta tasa-arvoa, että kumpikin saa vastavuoroisuutta tasaisesti ja sen antaminen ja vastaanottaminen on sukupuolesta huolimatta oikeus/(velvollisuus) jos haluaa tasapainoisen suhteen.
Olen törmännyt paljon naisissa siihen, että yllätytään huomiosta ja sitä auliisti otetaan vastaan, mutta sitten sen antamiseen suhtaudutaankin penseästi. Mutta tietenkin itse valitsen kumppanin. Ja asiaan on paneuduttava heti alussa ja selvitettävä asia, se on selvä.
Toisaalta itse miehenä en ole aikaisemmin asiaa pohtinut ja toisaalta olen jopa kieltänyt jotain asioita "akkamaisena". Käsitteet ja yleistäminen on vaivannut itseänikin.
Siksi tätä kailotan täällä, kun vastakkainasettelu tuntuu vellovan palstalla kovana. Tosin ääripäät tappelee varmaan ihan oman viihtyvyysarvonkin takia, että jos kaikki tämän ymmärtäs, niin mistäs sit kinattas enää? :oD
Itse tykkään olla vastavuoroinen, tykkään tietyllä tavalla hoivata ja hellitellä. Jakaa hyvää oloa, tehdä toisen olon mukavaksi.
Mutta jos en saa ikinä itse mitään takaisin, se ominaisuus kuihtuu, jatkuva yksipuolinen antaminen tekee olon epämukavaksi, ääritilanteissa jopa arvottomaksi.
Ja jos välittämistä ei lähtökohtaisesti ole, silloinhan ihminen helposti vain täyttää omia varastojaan, luopumatta itse mistään.
Niin. Tuo on just se paha juttu mitä en ikinä haluaisi suhteeseen. Ja kun se on niin vaikea huomata, että milloin joku ei natsaa enää ja mikä taas on se oma minimiraja. Veteenpiirrettyjä viivoja. Toisaalta vaikka olisi kuinka avoin ja rehellinen suhde, niin silti toisen kritiikki vastavuoroisuuden yksipuolisesta toteutumisesta menee usein ihon alle ja aiheuttaa lisää kahnausta. Mutta onko se sitten vaatimista, vai oikeuksistaan kiinnipitämistä?
Minä olen oppinut tässä pitämään puoliani. Ja ei se ole oikeastaan edes itsekästä. Jos et sano toiselle, että tässä on ongelma, niin ei se toinen sitä ymmärrä, jos ei sano. Ja asia vaan paisuu. Joskus on vaan toista vaikka vähän satutettava kritiikillä ja senkin varmaan voi tuoda esiin syyllistämättä...
Asiasta voi ja pitää mainita, kerran.
Mutta kuten sanoin, jos toisella ei välittämistä ole, ei ole vastavuoroisuuttakaan. Silloin on ehkä syytä itse pohtia itsekseen niitä omia rajojaan, sekä odotuksiaan, ja tehdä päätökset sen mukaan. Ehkä jopa aloittaa irrottautuminen. Syö ihmistä pidemmän päälle, kuten tiedämme.
Eli voiko toiselta odottaa sellaista, mitä hänellä ei ole tarjota.. Tai onko se edes oikein.
Ja vaikka olisi välittämistäkin, niin saattaa tehdä sen virheen, että antaa toiselle sitä mitä itse toivoisi saavansa.
Sitähän se usein onkin. Aina ei osaa sanoakaan mitä tarvitsee. Itsestä ainakin tuntuu vaikealta alkaa rautalankakiepin kanssa sanomaan, että tästä ja tästä tykkään, lisäksi että pitäisi niistä muistuttaa. Mutta silloin ei olekaan oikeanlainen ihminen vierellä. Kyllä siitä pitää pystyä irrottautumaan ja katsella elämäänsä eteenpäin, vaikka saakelin hullulta tuntuis...
Vaatimalla Vaatikaa VastaVuoroisuutta.. Pitäis tehdä varmaan joku Oikkee Kampanja?.. ;P
Vvvv-kampampanja! 😂 Mottona: Pysy jämäkkänä! 😂😂😂
Juuh.. Mut sit vakavasti ottaen, niin eihän sellaista voi vaatia.. Toisen pitäisi tajuta se itse ja olla sellainen yksilö, jolle se on luontaista.. Et Sileen.. ;P
Uskoisin siis, että homman menee enemmän tai vähemmän aina puihin, jos/kun sitä "joutuu" vaatimaan ja/tai opettamaan jne.. ;P
Toki, jos/kun Kulttuuri olisi sellainen, että tätä(kin) asiaa pidettäisiin ns. Pinnalla ja siitä puhuttaisiin paljon joka puolella, niin kyllä sillä olisi varmasti positiivisiä vaikutuksia.. Varsinkin jos olisi jo lapsuudesta asti "imenyt" tätä(kin) asiaa.. Eli mitä nuorempana, niin sen parempi.. ;P
Jokainen voi miettiä nykyistä kulttuuria kokonaisuudessaan, mitä kaikkea se väistämättä aiheuttaa ja on aiheuttanut.. Nyt sitten "nautitaan" hedelmistä.. Mitähän tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan.. Siinäpä pohtimista itse kullekin.. ;D
Niin. Ennen vastavuoroisuus oli itsestäänselvyys. Sitä varmaan monet ns. vanhoja hyviä aikoja kaipaavat etsii takaisin. Ihmiset vaikuttavat kylmiltä ja itsekkäiltä, kun hyvä kelpaa, mutta takaisinpäin pitäisi vaatia. Allekirjoittanutkaan ei siihen taivu. Siksi liputan parisuhteessa siihen haluun. Haluaa tehdä toiselle samoin kun mitä on itse saanut. Enkä tarkoita pilkulleen... vaan tapauskohtaisesti. 😊
Tasa-arvo käsitteenä minuakin kiinnostaa kovasti. Eteenkin Suomessa on aika .. hmmm... nais- ja vähemmistöoikeuksia korostava, ei niinkään todellista tasa-arvoa.
Olen ihmetellyt kovasti, että tämä suomalainen tasa-arvo ei taas huomioi miesten oikeuksia samalla tavalla kuin naisen. Huoltajuuskiistoista on kirjoitettu paljon ja siitä, että jopa huumeriippuvainen äiti saa huoltajuuden, vaikka lasten kannalta paras vaihtoehto olisi jos lapset asuisivat ei huumeriippuvaisen töissäkäyvän isän kanssa. Antiväkivaltakampanjoita on paljon, mutta ne yleensä kaikki näyttää miehen väkivaltaisessa roolissa, ei naista. Vaikka naiset ovat myös väkivaltaisia. Fyysisestikin, puhumatta nyt psyykkisestä väkivallasta. TV mainoksissa monesti miestä näytetään täysin tollona, mutta Luoja paratkoon jos naista olisi näin näytetty... se olisi sovinistista ja epätasa-arvoista. Paras esimerkki on tuo sarja "Kumman kaa". Sitä pidetään hauskana ja noita naisia tyhminä, ok. Mutta kun mennään pidemmälle. Jos sarjassa olisikin kaksi nuoria tyttöjä kuolaavaa, kännistä keski-ikäistä miestä? Voi vain arvailla olisiko kuinmka suosittu se sarja. Pidettäiskö sitä hauskana.
Parisuhteessa tasa-arvon käsite on kahden ihmisten välinen juttu. Siinä olen samaa mieltä, että miehen tulisi vaatia samanlaista kohtelua kuin mikä nainenkin, tietyissä asioissa. Itse, kun olin suhteessa törmäsin ongelmaan, joka minua nyt esimerkiksi estää lähteä edes miettimään parisuhdetta. Miehet yleensä kulttuurin tai en tiedä minkä ohjaamina, ovat ottaneet hyvin passiivisen roolin. Niin passiivisen, että turhauduin.
Minä haluan sellaisen parisuhteen, jossa kumpikin on samalla viivalla, tuntee toisiaan ja toistensa mieltymyksiä ja huomioi näitä. Nainen saa olla turhamainen yms mikä naiseuteen kuuluu ja mies sellaisena, miten hän kokee haluavansa olla mies. Me olemme erilaisia, fysiologisesti ja geeneissä. Jotkut asiat kuuluvat naiseuteen ja jotkun mieheyteen. Jokainen valitsee itse mitkä nämä asiat on itselle.
Minusta näihin asioihin ei auta kun suora keskustelu kumppanin kanssa asioista, jotka itselle ovat tärkeitä. Kun kumpikin tietää ne, on helpompi ollakin tasa-arvoisessa suhteessa. Ongelma monesti on se, ettei kumpikaan edes ole miettinyt näitä asioita, vaikka ne taustalla jatkuvasti pahoittavat mieltä. Ja jos ei tiedä mtä tahtoo, on vaikeaa siitä myös keskustella.
Näin minä tämän nyt
Niin. Minä tapasin upean naisen. 😊
Minusta sinä vielä löydät arvoisen miehen itselles, ihan takuulla. Tuossa vivahde mikä erottaakin meidät ehkä oli. Vierähdät piirun verran naisellisuuden puolelle vaikka tiedän että oletkin kova "jätkä duunailemaan" ja pärjäät ilman miestä hyvin arkisissa asioissa. 😊
Huikeaa... en voi sanoa muuta. :o)
Mutta toit helkutin hyvin esiin myös konkreettisia epätasa-arvojuttuja Suomesta. Minusta nuo on hyviä esimerkkejä. Minuakin ne bonuswayn mainokset ärsyttää, että eipä kukaan puutu niihin. Muistan panu maalimainoksen ja lasolmainoksen joissa seksistisesti naista mukama esineellistittiin. Niissähän naisen feminiinisyys...tissit ja peppu nostettiin miehille tärkeäksi. Miksi ne ei olisi? En minäkään raksamiestä il.an paitaa pitäisi miestä halventavana, mutta bonusway nolaa miehen.
Kiitos 😁
Ehkä se ihme joskus vielä tulee mulle vastaan 😂 Mutta tuskin mua pitemmän päälle kukaan siedä oikeasti 😂 Ja kuten kerroin, katalysaattori on seuraava petikumppanini 😂😉 ainakin vähäksi aikaa 😂 Vaikka tiukkaa tekeekin 😬😂😉
Pöh. Kyllä löytyy. Nimenomaan löytyy. Ei tarvii etsiä. 😊
Tarkoittanet tasa-arvolla parisuhteessa siis sitä, että molemmilla on oikeus ja lupa olla omia itsejään. Lupa ja oikeus haluta samoja asioita toisiltaan ja elämästään, kumpaakaan velvoittamatta sukupuoliroolien kautta vaatien toiselta enempää, mitä itseltäänkään vaatii? Koska antamisen ja saamisen tasapuolinen (vakio) määrä ei ole aina mahdollista, yksilön kyvyistä ja tarpeista riippuen, niin puhutaan hypoteettisestä mahdollisuudesta saada ja antaa yhtä paljon. Kuka mihinkin kykenee omien henkilökohtaisten kykyjen ja resurssien puitteissa.
Minulle riittää, että kumpikin kokee saavansa ja antavansa tarpeeksi toisiltaan ja toisilleen. Se mitä kukin sitten tarvitsee ja haluaa kummpaniltaan onkin pariskunta kohtaista. :)
Mutta kun kerroit, että haluat rantautua naisen kainaloon ja olla se paijattava, et aina vain se tukipilari jonka kainaloon tullaan, niin itsestään selvää meikäläiselle tuo. Miehellä ja naisella on yhtälailla riippuen yksilöstä tarpeita olla kainalossa, lohdutettavana ja tukea tarvitseva. Minusta koko parisuhteen idea onkin siinä, että kumpikin tukee toisiaan. Jos nyt huomaan mieheni olevan henkisesti tai fyysisesti heikommassa jamassa, kuin minä sillä hetkellä. Niin luonnollisesti skarppaan itseni toista varten vahvemmaksi. Valmistaudun henkisesti ottamaan enemmän vastuuta toisestakin, kuin niinä hyvinä ja helposti etenevinä hetkinä.
Ei mennäkään enää, niin että molemmat on vahvoilla kaiken aikaa ja elämä ikään kuin vaan valuu itsekseen suuremmitta ponnisteluitta eteenpäin. Vaan silloin joudutaan enemmän ponnistelemaan ja auttamaan ehkä toista askel askeleelta eteenpäin. Vaaditaan ns. kahden ihmisen edestä vaivannäköä, ymmärrystä ja ehkä konkreettista työtäkin, jotta se "heikommalle" jäänyt puolisko saa tukea ja mielekkyyttä suoriutua elämästä, sen kumppaninsa tuella. Kaikkea ei voi korjata tai hyväksi tehdä (sairaudet tms. pysyvä muutos), mutta tuki on elinehto suhteissa.
Jos suhteessa tulee tunne, ettei toinen tue, se on lopun alkua.
Niin. Tuossa alussa korjattiin termejä. Minun esimerkit olivat oikeastaan aloituksessakin vastavuoroisuutta. Tarkat palstalaiset korjasivat tilanteen. :o) Mutta silti pysyin tasa-arvokeskustelussa, että kaikessa vastavuoroisuus on tärkeää ja sekin kummallekin.
Vielä heitän kyssärin tuohon että miten kukakin kykenee antamaan toiselle vastavuoroisesti huomiota yhtäpaljon. Vaikka esimerkin kautta. Parinkin. Kehun vaikka kauniiksi naista, niin saan kuulla itse olevani komea. Tuon tullessani kaupasta vaikka suklaata hälle saan halin ja puolet suklaasta. Seksiin aloitteet tulee myös toiselta.... ei siis tarvitse aina olla sama ja juuri se samanlainen huomio...tai ärsyttävä sana tässä...mutta suoritus.
Tässä on varmaan kielellisesti ja kirjoittamalla vaikea selittääkin mitä tarkoittaa. Mutta toiset ihmiset on vaan sellaisia, että ottavat huomion vastaan ja korkeintaan kohteliaana sanovat kiitos. Jotenkin parisuhteessa ei silleen pitäisi edes kiitellä. Siihen on minusta toinen tapa parisuhteessa.
Suklaaseen muuten vois saada aloitteen seksiin, sit sais syödä kokolevyn itse. :oD
Niin, kai meistä jokainen tahtoo kumppanin ja itsensä välillä tietynlaista peilaamista. Sinä teet ja se toinenkin tekee. Ja sitä, että se mitä teet se huomioitaisiin jollain vastineella. :)
Vastavuoroisuus joo. Se on hyvä sana. Kuvaavampi tässä asiassa, ehkä kuin tasa-arvo. Miellän tuon tasa-arvon nivoutuvaksi enempikin sukupuoliroolien merkitykseen ja siihen yhteyteen. Että on asioita, jotka lasketaan miesten ja naisten luontaisemmiksi jutuiksi tai tehtäviksi suhteessa. Jotain sellaista. Ja sitten haetaan sitä tasa-arvoa poiketakseen siitä miehen tai naisen roolista.
Vaikka mitään sellaista poikkeamista ei tarvitse tehdä, riittää että kumpikin tekee mitä osaa ja mihin kykenee. Ettei ole mitään miesten ja naisten juttuja vaan. On yhteisiä juttuja, jonka jompinkumpi tekee joko itseohjautuvasti tai sopien, kumpi tekee.
Suomalaisin sanoin on joskus hankalampaa selittää asioita, kun Englanniksi joillekin asioille löytyy helpommin kuvaava ns. täsmäsana. Mutta pysytään äidinkielssä. :)
Toi olis hankalaa, ihmiset alkais kieltäytyä suklaasta, jos sen vastineeksi olisi asetettu vaade tehdä aloite seksiin. :)
Niin, kyllä mä olen omaksunut kiittämisen koskemaan kaikkia ihmisiä, joilta saan jotain mikä palvelee minua tai mun etuani. Se on tuolla selkärangassa, sinne joskus pentuna jo sisäänajettu. Että kiitos on vähintä mitä kuuluu tehdä ja ei enää vain kuulu. Se sana on mulle muodostunut sanaksi, joka oikeasti tarkoittaa sitä. Olen iloinen saamastani huomiosta, kun kiitän ja olen rekisteröinyt sen kyseisen ihmisen tekemäksi. Muistan sen aina jatkossakin eli tekee kyllä hyvän vaikutuksen jo käytöstavoilla.
Parisuhteessakin kyllä kiitän, jos toinen tuo mulle vaikka kahvin tai jotain nenäni eteen tähän pöydälle. Tekee jotain mun puolesta. Ja se kaikki rekisteröityy mun päähäni muistiin. Ne huomaavaisuudet jää muistiin ja vahvistaa tietynlaista tunnetta välittämisestä.
Mulle tulee tunne, että minusta välitetään, kun minua huomioidaan ja autetaan. Tottakai silloin on erityisen kova halua huomioida tilaisuuden tullen sitä toistakin, jolta olet saanut itsekin. Muutenkin on semmoinen haluan huomioida toista tyyppinen luonne, mutta tuollaisen arvostavan kohtelun jälkeen se tuplaantuu. :)
Taisin lähteä rönsyilemään.
taas on se Holby City hetki. Olen koukussa siihen.
Joo. Mäkin koen, että tää vastavuoroisuushomma lähtee kasvatuksesta ihan. Mutta suhteessakin se voi muuttua, kun kupit ns. ei mene tasan likimainkaan.
En sitten tiedä, että voisko sitä vielä vanhemmiten oppia tavallaan vastavuoroisuuteen, vai kokeeko sen sitten työlääksi ja vaativaksi? Itselle toisen vastavuoroinen huomioiminen tulee tosiaan jostain sisältä luonnostaan. Ja mitä enemmän mä ihmisestä välitän, niin ripsautan vastaan pikkuisen lisän päälle.
Mutta itsekin olen joskus muistaakseni nollannut huomioimisen juuri siksi, että en saa vastaan mitään. Ja ärsyttävintä on se, että toinen ei edes sitä huomaa. :oD
Mutta en aio olla suhteessa .issä vastavuoroisuus ei toimi luonnollisesti. Se syö kyllä miestä ja suhdetta. Sitä joko on tai ei. Korjaushaalarit ei ehkä ole tuossa suhteessa se oikea valinta. Lähtökuopan kaivaukset sit vaan jos alkaa mennä vaikeaksi. ;oP Tarviikohan siihen sen perämiehen? Jos fiskarssi etukuormaajalla tonkii? :oD
Kyllä kai ihminen voi oppia liki ja läpi elämänsä loppuun asti. Jos vain kokee oppimisen tarpeelliseksi ja on avoin sille että ottaa jotain uutta vastaan ja luopuu jostain vanhasta tavasta tai kaavasta. Tai ottaa ianakin siihen vanhan rinnalle uusiakin tapoja toimia ja elää. Ihan helppoa se ei tietenkään välttämättä ole, mutta lujalla tahdolla ja päättäväisyydellä pääsee pitkälle. :)
Eikä anna vastoinkäymisien nujertaa tätä omaa kehitysprosessia.
Yleensä asiat mitkä on sisäsyntyisiä ja lähtee tarpeesta, niiden eteen on valmiimpi tekemään työtä ja silloin ottaa yleensä asiat enemmän tosissaan. Myös ne muutoksen asiat. Mikään ei yleensä muutu, jos jollain asialla ei ole tarpeeksi väliä ja merkitystä oman olemisen kannalta.
harvoin kukaan lähtee korjaamaan mitään, mikä menee sellaisenaankin. Joskus tietysti on kyse siitäkin ettei osaa muuttaa mitään, vaikka haluaisikin. Silloin toisista ihmisistä voi hakea turva ja tukea. Jotka auttaa ja ohjaa toiseen suuntaan.
Myös kumppanista voi saada ja hakea tämmöistä turvaa ja tukea.
Mä siedän aika hyvin sitä, ettei suhtessa kaikki ole ihan täysin vastavuoroista. Mä en oikeastaan ikinä ole ollut suhteessa, missä kaikki olisi täysin vastavuoroista ja saumatonta. Niin että koskaan ei tarvitsisi jostain asiasta puhua tai siitä mainita. Ottaa esille jossain tilanteessa.
Toinen on erilainen persoona ja hänellä on erilaisia tarpeita ja tapoja toteuttaa itseään ja meidän suhdetta. Silloin, jos on tilanne, että mun mies ei tajua jotain mun tarpeitani itsenäisesti, mä otan asian puheeksi. Kerron mitä kaipaan ja lisään, että toivon hänen ottavan tämän asian huomioon. Monesti kyllä kysynkin vielä, että onko mahdollista että voisit toimia näin minun vuokseni. Mutta sitten on tilanteitakin, että hänellä ei vain riitä joko resursseja, halua tai taitoja ja silloin mun on tyytyminen siihen, mitä voin saada. Tämä on yksi näitä kompromissi juttuja.
Pääasiassa jokainen kai toivoo, että toinen pystyisi lukemaan toista kuin avointa kirjaa. Jotkut todella hyvin osaakin ja tahtookin tehdä niin. Pyrkii seuraamaan mitä toinen kaipaa ja vastaamaan kaipuuseen oma alotteisesti. Mutta ei suinkaan aina ja kaikki näin toimi.
Elämäntilanteetkin joskus vie sitä huomiota kumppanista ja sen tarpeista pois. Mikä tietenkin voi olla ikävää ja kuormittavaa. Mutta onneksi on suu mukana ja asiasta voi ja kannattaa puhua. Mielummin kun vaan itsekseen jurnuttaa, ei toi saatana mitään huomaa. :)
Mäkin möksötin miehelleni ekan äitienpäivän aikaan, kun ei hän mua mitenkään muista päivistä poiketen muistanut. Vaikka mulle se päivä merkkasi valtavasti, olinhan ekaa kerta äiti! ja vieläpä kyseisen miehen lapsien äiti, joten kai se nyt minua muistaa jotenkin. Edes suusanallisesti, mutta ei se vaan tajunnut että äitienpäivänä jotain pitäis tehdä muista päivistä poiketen toisin. Olin pettynyt.
Mutta nyt tajaun, että hän ei tee mistään merkkipäivistä mitään numeroa. Olenhan äiti ympärivuoden joten ei se yksi päivä muuta mitään. Hän muistaa minua pitkin vuotta omalla tavallaan. Pitää minusta huolta, nytkin kun saan olla kotona lasten kanssa. Voisihan hän jahdata minua apinaraivolla töihin ja patistaa kaikenlaiseen. Mutta ei, hän antaa mun nauttia tästä ja päättää itse koska menen töihin.
Luottaa siihen, että osaan itse tehdä valinnan ja päätöksen koska on aika. ja juuri tuo on parasta huomioimista. Antaa toiselle tilaa tehdä valintoja. :)
Niin. Mä taisinkin joskus laitella, että sulla on hyvin pullat uunissa ja nautit pääsääntöisesti. Sehän suhteessa on tärkeää. Tietenkin onhan sulla ne lapsetkin yhteisiä niin sekin sitoo. Minä jos ...anteeksi kun saan naisen elämään ja aloitan parisuhteen, niin ei ole sitoavuuksia. Siksipä se on oltava aika mutkatonta. Alussa sen voi vaatia, ennenkuin mitään sopii yhteisestä elämästä.
Monet sanovat olevansa nirsoja eron jälkeen. No myönnän olevani nirso tässä asiassa. :oD Niin on ExN38:kin, mutta ymmärrän, että on varmaan vaikeampi löytää miehistä tasavertaisesti huomioiva ihminen. Myö kaksilahkeiset ollaan vähän jörömpää sakkia monesti. :o)
Nyt on kämppä siivottu. Vielä tytön petiin puhtaat petivaatteet ja2;n koneellinen pyykkiä kuivumaan. Sit 12 tunnin yövuoroon. :oO
Lehdessä:'Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat'
-onneksi en ole kenellekään mitään ehdotellut, vaara syytteistä lienee pieni
Lehdessä:'Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat'
-onneksi en ole kenellekään ehdotellut, vaara syytteistä lienee pieni