Hei!
Olen Anna-Karoliina Kauranen ja opiskelen sosiaalityötä Turun yliopistossa. Teen Pro Gradu -tutkielmaa siitä, miten perheväkivaltaa lapsuudessaan tai nuoruudessaan kokeneet aikuiset suhtautuvat väkivaltaisen vanhempansa ikääntymiseen sekä hoivan ja palveluntarpeeseen. Kokemasi väkivalta voi olla kertaluontoista tai jatkunut pidempään lapsuudessa tai nuoruudessa. Koetun väkivallan muodolla ei myöskään ole väliä – se voi olla niin fyysistä, psyykkistä, seksuaalista, passiivista tai jotain muuta, jonka olet kokenut väkivallaksi. Kerään tutkielmaani aineistoa vapaamuotoisten kirjoitelmien muodossa. Kirjoitelmat käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti ja aineisto tullaan analysoimaan siten, ettei kirjoittajien henkilöllisyyttä voida tunnistaa tutkielmasta. Lisäksi aineisto tullaan tuhoamaan asianmukaisella tavalla tutkimuksen valmistuttua.
Kirjoitelmassa pyydän Sinua kertomaan omin sanoin suhtautumisestasi väkivaltaisen vanhempasi ikääntymiseen sekä tämän hoivan ja palveluntarpeeseen. Apuna kirjoitelmassa voit kuitenkin käyttää kysymyksiä kuten:
- Millaista perheväkivaltaa koit lapsuudessasi / nuoruudessasi?
- Minkälaisia ajatuksia vanhempasi ikääntyminen ja hoivan tarve herättää Sinussa?
- Koetko, että koetulla väkivallalla on vaikutusta siihen, haluatko hoivata / auttaa vanhempaasi?
- Koetko, että auttamishaluusi vaikuttaa jokin muu syy kuin koettu perheväkivalta; mikä?
- Jos koet haluavasi auttaa ja hoivata vanhempaasi, niin miten / minkälaista apua olet valmis antamaan? Mikä motivoi Sinua auttamaan?
- Kenen vastuulla koet vanhempasi auttamisen ja hoivan olevan?
Kirjoitelman muoto on vapaa, eikä siinä ole pituusvaatimuksia. Pyydän kuitenkin liittämään kirjoitelmaan tiedon sukupuolestasi sekä iästäsi, mutta muita yhteystietoja ei tarvitse liittää.
Kirjoitelman voi palauttaa minulle seuraavilla tavoilla:
- sähköpostitse joko viestikenttään kirjoitettuna tai liitteenä osoitteeseen [email protected]
- paperiversiona osoitteeseen:
Sosiaalityön toimisto ”Kirjoituspyynnöt / Kauranen”
Sosiaalitieteiden laitos
20014 Turun yliopisto
- tai voit vastata anonyymisti alle tälle keskustelupalstalle
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksesta sähköpostitse.
Suuri kiitos mielenkiinnostasi ja osallistumisesta!
Terveisin Anna-Karoliina Kauranen, [email protected]
Kokemuksia perheväkivallasta?
2
220
Vastaukset
- huono-tytär
Tässä lyhykäisesti minun tarinani:
Olen lähtöisin 7-lapsisesta perheestä, nuorin. 3 poikaa ja 4 tyttöä, minä se viimeinen tytär.
Isä kävi hyväpalkkaisessa työssä, äiti (vaikea käyttää sanaa "äiti) kotirouvana.
Aineellisesti kaikki hyvin, henkisesti helvetti.
Sen tiedän vihjailujen perusteella että äitiäni on hänen enonsa lapsena seksuaalisesti hyväksi käyttänyt, ja hän jatkoi "perinnettä" minun kohdallani. Siis se ihminen käytti minua seksuaalisesti hyväksi en tiedä miten pienestä, mutta aina siihen asti kunnes aloin koulun. Sen jälkeen jatkui "vain" henkinen pahoinpitely ja välinpitämättömyys.
Meitä oli minä, yksi vanhempi sisar ja kaksi veljeä jotka jouduimme ainakin jonkin asteisen seksuaalisen lähentelyn kohteeksi.
Isä keskittyi uraansa ja elämään kodin ulkopuolella. Muuten hän oli hyvä ja varsin kiltti, vain erittäin kaukainen. Myös häntä tämä ihminen haukkui ja halveksi, yritti rajoittaa ja vahtia. Monenlaista henkistä pahoinpitelyä.
Muutin kotoa varsin nuorena. Olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta, anoreksiasta vuosikymmenet, voimakkaasta angstista ja mm. en pysty luottamaan kehenkään ja oppinut selviämään yksin. Psykologien ja sairaalajaksojen jälkeen olen rakentanut itselleni varsin hyvän elämän, ulkomailla.
Isäni kuoli kun oli 30, siihen ihmiseen (äiti) pistin välit poikki jo ennen sitä. Sen jälkeen emme olleet missään yhteydessä. Hän kuoli sairaalassa 83-vuotiaana hoitamattoman diabeteksen jälkiseurauksiin. En mennyt hautajaisiin. En ole koskaan surrut enkä kaivannut häntä. Vielä hänen ollessaan kotona ja kunnon huononnuttua minua ei se kiinnostanut. Vanhin sisar kävi auttelemassa koska ei huolinut kotiapua, eikä hänen kanssaan kukaan olisi toimeen tullutkaan.
Olen siis käytännöllisesti kasvanut ilman äitiä, kasvattanut itse itseni. Mitään kiintymystä ei koskaan meidän välillemme syntynyt. Anteeksi en ole antanut. Voi sanoa että eräällä tavalla armahtanut, säälin sitä ihmistä syvästi ja hukkaan heitettyä elämäänsä.
Olen 63-vuotias nainen. - annakauraneen
Kiitos tärkeästä ja arvokkaasta vastauksestasi nimimerkki huono-tytär!
Todella ikävää kuulla kokemuksistasi, mutta hienoa, että olet lopulta saanut rakennettua hyvää elämää. Hienoa, että pystyt kirjoittamaan kokemuksistasi.
Hyvää ja onnellista kesänodotusta!
Kiittäen,
sosiaalityön opiskelija Anna-Karoliina Kauranen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä881775Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa
Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.2761657Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava2881416Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.1741341- 57935
- 50918
Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em67899- 66894
Miksi mies tuntee näin?
Eli olen mies ja ihastuin naiseen. Tykkään hänestä ja koskaan hän ei ole ollut minulle ilkeä. Silti ajoittain tunnen kui40881Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg
parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤48858