Onko muilla vastaavaa kokemusta että on ollut eropohdintoja ja suhteen tilan keskusteluja mutta yhtäkkinen puolison sairastuminen lähentää hetkellisesti mutta kun arki normalisoituu, tuleekin sitten ero? Meillä näyttäisi näin käyvän.
Kriisin jälkeen ero
Erokaiedessä
6299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä erosta puhutaan vähintään kerran kuussa. sitten taas palataan "normaaliin" hajuttomaan ja mauttomaan liittoon lapsen 12v. takia. Muuten olisimme jo eri osoitteissa. Itse sairastuin 6 vuott a sitten, ei se näy päälle mutta vaikuttaa oloon ja jaksamiseen vähäsen. Mieheni on ollut flegmaattinen viimeisen lapsen syntymästä, Ei rakastelua, hellyyttä, juuri m itään läheisyyttä. Ja viimeisimmäksi tänään hän suuttui, kun piikittelin häntä uudesta naiskollegasta töissä, että onko tämä kovinkin kiva hänelle. ja niin oli kriisi taas valmis. Itse kaipaisin vain läheisyyttä ja rakkautta, ja hän ei ymmärrä miksi olen katkera, ja kuitenkin yrittänyt lapsen takia jo vuosia kestää kylmyyttä hänen suunnaltaan. Hänen mielestään kaikki on hyvin,, vaikka olemme vain ystäviä. Nukumme eri huoneissa jo viidettä vuotta, seksiä ollut ehkä kahdesti kolmen vuoden aikana! hänen mielestäään siis ei ongelmaa. Olen lapsen takia yrittänyt jaksaa mutta nyt tuntuu,, että ero on ainoa oikea ratkaisu koska kärsin niin paljon ja kuihdun naisena. Minä olen se joka hoitaa kaiken, on aktiivinen. passaa vieraat, juttelee lapsen kanssa asiat (ja lapsi uskoutuu eniten vain minulle) kaikin puolin se eläväisempi osapuoli. Ja mies ei "ymmärrä" mitä oikein vaadin, kun haluaisin edes läheisyyttä. Minunko on syy? Ja onko ero ainoa järkevä ratkaisu, etten kuole ahdistukseen?!!
Miksi piikittelit miestä?! Läheisyyttä ja seksiä saa olemalla hyvä, hyväksyvä ja arvostava toista kohtaan. Asenteesi miestäsi kohtaan on väheksyvä, arvosteleva, tuomitseva, vaativa ja katkera. Et ole siis mitenkään vetovoimainen, eikä ole mikään ihme, että mies on flegmaattinen sinua kohtaan.
Ns. vikaa on varmasti miehessäsikin, mutta itse vaikutat olevan varsin luontaantyöntävän katkerankitkerä tapaus. Voisin jopa suositella eroa, niin mies voisi löytää rinnalleen häntä arvostavan, ja hyväntuulisen naisen.
Mies ei siis aina ole ollut tuollainen? Oletko miettinyt, minkä verran oma asenteesi häntä kohtaan vaikuttaa tilanteeseen? Piikittelet häntä uudesta työkaverista eli olet mustasukkainen hänestä. Kerjäät riitaa ja kriisiä elämään ihan tyhjästä. Eihän tuollaista kukaan jaksa ahdistumatta.
Vaatimalla, piikittelyllä ja ahdistamalla ajat miestä vaan entistä kauemmas itsestäsi. Ja tämä on naisen mielipide. Avioliitto on kahden kauppa ja molemmat osaltaan tekee siitä hyvän tai huonon. Kyllä itseäni ahdistaisi suunnattomasti jos puoliso uusista työkavereistakin keksisi nillittämisen aiheen. Millään en jaksa uskoa, että syy tilanteeseenne on pelkästään miehessäsi.
Jos ahdistaa, senkun eroat. Mutta älä syytä miestäsi erosta.
Mene muualle trollaamaan. Olet narsku joka yrittää saada ilonsa käsittämätöntä paskaa vyöryttämällä. Olet suurin palstapaska ikinä
Edelleen kysyin kokemuksia alkuperäiseen kysymykseen kun kriisin aiheuttaman lähentymisen jälkeen onkin tullut ero?
Aika normaaliahan tuo on. Ensin yritetään olla tukena, mutta joudutaan myöhemmin toteamaan, ettei tule mitään. Aika usein asiat ovat jo ennen toisen sairastumista olleet huonommalla tolalla.
Suoraan sanottuna en itsekään osaa sanoa, eroaisinko jos kumppanin tila huonontuisi tietyn tason alle. Jos itse sairastuisin parantumattomasti ja vaikeasti, niin en voisi ajatella parisuhteen jatkamista, parisuhteena siis. Muuten suhde voisi jatkuakin.