Pienen inspiraatiovajeen siivittämänä olen ajatellut vastailla itseäni koskeviin kysymyksiin ja samalla ottaa vastaa aihe-ehdotuksia.
Rohkeasti vaan esiin sieltä massasta. Korostetaan yksilöllisyttä.
(reps)
Rohkeasti vaan esiin sieltä massasta. Korostetaan yksilöllisyttä.
(reps)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Rintoja koskeviin kysymyksiin en vastaa. En myöskään hyväksy sellaisia aiheeksi.
(naurua)
Hei! Epistä
Onpa nyt nopea liikkeissään tää lähetys. Mun vaan piti kysyä, että oliko joskus aikojen alussa lähettämäsi rintakuva oma kuvasi. Kysyn silti ;)
Kyllä. Ne ovat ihan aidot. Lisäksi niissä on se hyvä puoli, että niillä saa huomion kiinnittymään itseensä varsin nopeasti.
(naurua)
Vastasin ennen kuin ymmärsin kysymystä. Ja mistähän kuvasta tänään oli kysymys?
: )
Se kuva jäi kieltämättä mieleen. Kaunis kuva kauniista vartalosta. Niin että jos joku ei nähnyt sitä, lällällää!! ;))
Mjaa
No siis maailma on täynnä kroppia. Niitä on vähän joka lähtöön. Ällistyttävintä kaikessa on se että jokainen on uniikki, eikä kopiota ole. Tämä tällainen asettaa kaikenlaiset "tavoitteet" outoon valoon.
(naurua)
Päästiin siltikin rinta-aiheeseen :)
Kuva, jossa näkyi pitkäraajaisen tummahkon naisen vasen rinta, käsivarsi ylös kohotettuna.
Sun ei tarvitse kuin sanoa että kuva oli sinusta, niin koko palsta sekoaa :)
Sulla ei ole tarvetta tavoitteille, se on just siinä.
Mä haluan olla kuin sä -maailma on mielestäni aika hauska. Porukka valitsee jonkin kohteen, ja sitten alkaa muuttaa itseään siihen suuntaan. Siis ensin suoritetaan valinta, ja sitten operoidaan. Kriteereinä käytetään mielivaltaisia ja yleisesti hyväksyttyjä trendejä. Poikkeuksetta tulos epäonnistuu, mutta tuottaa hetken mielihyvää.
Kiinnostavaa.
(hirn)
Entä miltä tämä kaikki näyttää sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka edustaa valintaa?
Kuka hän on ja mitä hän asiasta ajattelee?
Millaista on olla "valittu"?
(hmm)
Mähän olen tällainen hyväntekeväisyysihminen, joten koetan luoda näkökulman sieltä tänne, eli unelmasta sen alkutekijöihin.
Tähän pitää kuluttaa hieman enemmän aikaa, sillä haarukoita on vaikea paskoa.
(naurua)
Suosikkijuomaasi kysyisin, mitä juot mieluiten vapaa-ajallasi?
Ehdottaisin kahta aihetta. Ihan vain haasteeksi.
- Kuvaelma palstalaisista. Vaikka Jeesus ja kaksitoista apostolia -tyyliin. Tai mistä nyt sattuu irtoamaan.
(Arvelisin että inhoat koko aihetta jo valmiiksi.)
- Kirjoita pienen pojan pettymyksistä, sarja-tai jatkokertomustyyliin.
(Tätä aihetta en tiedä sun käsitelleen.)
Sitten henkilökohtainen osuus. Olen jo vuosia sitten sanonut että olen ihaillut lahjakkuuttasi kirjoittajana. Olen päätynyt siihen tulokseen, että useampi saattaisi kyetä kirjoittamaan taiteellisesti, jos käyttää sopivasti kontrasteja. Mutta silti se edellyttää mielikuvitusta ja erityisesti rohkeutta sen käyttöön valjastamisessa. Estoisuus taas vangitsee luovuuden.
Kysymys, mitä ennalta-arvattavasti en osaa tiiviisti muotoilla, menee jotakuinkin näin:
- Kerro mistä se rohkeus ammenetaan?
- Tai miten mielikuvituksen saa käyttöönsä?
- Mitäs sitten tehdään, jos paperille aiotut kirjoitetut sanat pelottavat jo valmiiksi?
Nyt sivuutat lahjakkuuden ja nerouden, tuolle tasolle ei pääse estoista vapautumalla.
Keskivertotyyppi paljastaa vain typeryytensä avatessaan "luukut" kokonaan. Heille pidättyväisyys ei ole pelkuruutta vaan itsesuojelumekanismi.
Mjaa
No siis tällaiset uskonnolliset aiheet on mulle niin vastenmielisiä, että ihan sieppaa jo lukea. Kuitenkin olen mielestäni suhteellisen uskonnollinen, koska uskonto näyttäytyy mulle lähinnä moraalisina ongelmina monivalintatehtävinä kohti epämääräisiä pyrkimyksiä. Arkkikirjat ovat niin täynnä sekavaa matskua, että ei minun elämäni sellaisen tajuamiseen riitä. Tätä niillä luultavasti myös haetaan.
Pienen pojan pettymyksistä mä luultavasti aloitin, sillä tullessani eräänä iltapäiväni kotiin, niin huomasin kaikkien huonekalujen hävinneen asunnosta. Jäljellä oli joitain mun vaatteita ja pino printtipaperia ja kuulakärkikynä. Hetken siinä raapustelin paperiin selkä seinää vasten, ja sitten sain päähäni lähteä Benidormiin, koska hotelleissa on sänky. Otin paprut mukaan. Ei ole hajuakaan, mistä mä sen Benidormin keksin.
Estoinen ei osaa tehdä mitään. Hän on lukossa. Dogmipohjainen ajattelu on kuin pahvilaatikko koskessa: sillä ei ole mitään toivoa.
Rohkeus on rohkeutta katsoa sisäänpäin ja olla vastuussa ulkomaailmalle. Ulkoinen maailma alkaa heti ihon jälkeen oikealta.
Mielikuvituksen saa käyttöönsä reservillä, jonka laajuutta kannattaa rajoittaa. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta maailmaa halailevassa kirjallisuudessa ja kaiken ymmärtämisessä, mutta oikeasti sitä voi terävöittää joihinkin muutamiin juttuihin ja karsia kylmästi ylimääräinen pois. Mielikuvitustivoli toimii siten koko ajan ja kaikkialla. Ihminen on itsensä tivoli. Kuvittele ja sisäistä tivoli, niin ymmärrät tämän. Variaatioita on loputtomasti.
Jos kirjoitettu pelottaa, niin se on hyvä. Pelko, viha, rakkaus ja epätoivo ovat parhaita elementtejä, mitä tiedän. Niistä koostuu ihminen, kuka tahansa.
(naurua)
Lisäyksenä mä voisin täsmentää tuota "karsi & järjestele" -metodia siten, että en tarkoita tällä mitään muuta kuin sitä, kuinka elämä sen kaikissa ilmenemismuodoissaan käyttäytyy. Elämä luonteeltaan on uskomattoman julma, kylmä ja hyinen olomuoto. Siinä ei ole mitään inhimillistä, eikä siihen mitään inhimillistä koskaan synny. Tämän "yleiskuvan" sisällä taas on paljon lämpöä, ajattelua ja tunteita. Mutta kehys kaiken tämän romantiikan, matematiikan ja lähes utopistisen käsiteteollisuuden ympärillä on yhtä kylmä kuin on sitä ympäröivä avaruus.
Me olemme käsittääkseni kusessa.
(reps)
Entä mikä minun roolini tässä leikissä on? Itse olen aivan tavallinen ja aivan tavallisesti eronnut perheenäiti aivan tavallisessa talossa, joka on keskellä aivan tavallista kaupunkia.
Istun yksin kotonani ja kirjoittelen kaikkialle kaikenlaista sunliirumlaarumia aseinani kynä ja keskivertoa paremmat tissit, lasi viiniä.
(hirn)
Espanjalainen nainen
Espanjalainen nainen on klassikko. Ensin on ranskalainen nainen, sitten on kreikkalainen nainen, ja sitten tulee italialainen nainen. Muita naisia ei ole. Jos kuvittelee olevansa jotain muuta, niin sitä ei ole. Sitten tulee espanjalainen nainen.
Espanjalaisen naisen viha on kaikkien edellä mainittujen naisten vihan rinnalla ukkosmyrskyn pimeä lautta ja sen seitsemäntoista salamaa samalla kellonlyömällä.
Espanjalaiselle naiselle ei yksinkertaisesti vittuilla, tai sanota ei. Sellainen pitää pistää kylmäksi ja dumpata sivummalle. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Todo sobre mi Madre, sanoisi elokuvaohjaaja.
(hihitystä)
Hyvä huomio. Tottakai ero on aina lahjakkailla ja neroilla muihin kirjoittajiin, eikä samat säännöt välttämättä päde kaikkiin. Mutta tarkoitan niitä parannettuja mahdollisuuksia ns tavallisilla kirjoittajilla, luoda itsensä taiteellisemmiksi.
Estoisuuden vastakohtana en kuitenkaan tarkoita mitään räävitöntä estottomuutta, vaan sitä henkilökohtaisten tabujen aukikäärimistä, joita ei uskalla julkituoda, mutta joista on omintakeinen, vahva kokemus.
Okei. Olisin mielelläni nähnyt, miten käsittelet niitä ehdottomiani aiheita.
Tunteet ovat paras elementti kirjoituksen suhteen; samaistus ja perhosvaikutus.
Itseäni ei pelota kirjoittaa tunteista, mutta olen jämähtänyt estoisuuteen. Mulla ryömii kaikki henkilökohtaiset tabut päälle, enkä osaa muotoilla sanoja niin, että teksti olisi vapaata, esteetöntä, vailla kontrollia. Vahdin ja kyttään sanoja ettei vain mitään luvatonta livahda ulos. Hieman kuin olisi kädet sidottu selän taakse. Kirjoita siinä sitten.
Ehkä pahin tabu on syyllisyys.
Tämä tabuhomma pörrää tässä nyt koko ajan. En nyt oikein käsitä, että miksi edes kirjoittaa, jos kirjoittaminen on noin teknisesti ahdistavaa? Enhän minäkään sorru siihen, että narisisin itselleni käsittämättömän heikosta kieliopistani tai sanavarastoni suppeudesta siinä paukuttaessani. Enhän minä herranjestas sentään osaa mitään tehdä hyvin, mutta ei se mua haittaa. Tämän huomaa erityisesti silloin, kun huomaa jonkin olevan tekstissä pahasti vinossa. Ja tämä onkin sitten se hauskin asia tässä.
Kun näen jonkin vituralleen menneen kohdan esmes puolivälissä sivua, niin menen ja deletoin siitä "virheen" pois. Ja mitä sitten tapahtuu? No siinä tapahtuu siten että virheenä havaitut sanat ovat olleet lopun rakennelman juuret. Kun nämä tekstin kannalta olennaiset osat otetaan pois, ollaan tilanteessa, jossa lopputeksti menettää olemassaolonsa syyn. Eli loppua ei voi enää olla olemassa, koska sillä ei ole enää historiaa. Toisin sanoen minun on deletoitava kaikki pois ja kirjoitettava loppuosa uusiksi. Toisin sanoen minä en voi periaatteessa korjata mitään, koska se on mahdotonta. Eli kirjoitus on itse itsensä tabu.
Ajattelepa tätä.
(naurua)
"Dogmipohjainen ajattelu on kuin pahvilaatikko koskessa: sillä ei ole mitään toivoa."
Kun tuottaa paljon ei voi välttyä astumasta kuoppaan. Haluaisin kuitenkin kuulla perustelun ylläolevalle lauseelle. Irrallisena se ei kuulosta todelta, vaikkakin kielellisesti kekseliäältä.
Vielä hauskemmalta se kuulostaa perustelemattomana. Se on siis ikään kuin valmis dogmi.
(reps)
Tuo oli hyvä.
Vitut sulla mitään tissejä on mut uskokoon ken haluaa... Viiniäkään et juo, satavarmasti. Aivosolusi ovat toki villiintyneet pahemman kerran, mutta se ei vielä ole varsinaisesti mikään meriitti.
Älä nyt viitsi mangaa. Nämä ovat rintalihakset.
Kai jostain ylpeä olla saa?
(naurua)
En oikein ymmärrä miksi jotkut epäilevät sinua mieheksi. Olen lukenut jonkun verran juttujasi. Voisinko laittaa tänne kuvitteelisen profiilin sinusta ? Voit arvioida sitten kuinka hyvin sinua luetaan.
Hienosti vedätetty, ei siinä muuta. ;)
"Kuvitteellisen profiilin"?
Mulla on just nyt niin tylsää, että pieni itseriittoisuus tekisi varmaan ihan yhtä hyvää kuin lasillinen kylmää tuoremehua.
Tuleeko siitä pitkäkin? Pitääkö keittää puuroa ennen sen julkaisua, koska muistaakseni olen naputellut tänne aika paljon matskua?
(Hihitystä)
Ja nyt siihen olisi kaiken lisäksi naputeltava tämä uusin lisäys mukaan, tai kokonaisuus ei olisi täydellinen. Siis puhun tästä maanisesta kroppani rääkkäämistarpeesta.
Onneksi tilaa esiintyy vain arkisin. Viikonloput voin pyhittää järjelle ja sille, että takapuoleni (se kuuluisin osa minusta) saa levätä tuolilla aloillaan.
(reps)
Profiloinnissa ei ole kohdallasi niinkään tärkeää mitä olet kirjoittanut, sillä sen tulkitseminen olisi vaikeaa koska olet sekoittanut faktat ja fiktiot melko tehokkaasti. Siksi olisitkin haastellisin profiloitava palstalla. Vertaa minun kirjoituksiini. Ne kertovat suoraan millainen olen, mitä ajattelen. On vain kaksi moodia; asiallinen tai leikinlasku.
En ole psykiatri joka osaisi kertoa miksi teet asioita. Kokemukseni kansainvälisiltä markkinoilta on opettanut poimimaan korruptoituneet poliitikot ja mafiosot muun kerman joukosta. Olet 10 vuotta minua nuorempi, ja nainen, joten sikälikin olet hankala tapaus. Lisäksi emme ole ikinä tavanneet henkilökohtaisesti. Toisaalta saatat olla palstan fiksuin tyyppi. Siitäpä tämä kiinnostus.
Aiheet kuinka lähestyn profilointiasi ovat alla:
1. Missä asut ja mistä olet kotoisin, missä olet välillä asunut
2. Tietysti ikä ja sukupuoli
3. Koulutus
4. Latinalaisten kielten merkitys profiloidun kohdalla, niiden tausta
5. Englannin katukielen osaamisen merkitys ja tausta
6. Mies suhteet ja suhde vanhempiin.
7. Onko Teknolla lapsi ja suhde siihen
8. Kissan symbolisuus ja onko sitä olemassa ?
9. Ulkonäkö
10. Harrastukset
11. Uskonnollisuus vai filosofia ? Panteon Roomassa vai Pariisissa ? Dogmit.
12. Nuoruusvuodet ja niiden merkitys Teknoon.
13. Ammatti
Eli melko pitkä siitä tulisi. Profiloinnin perusajatus on että kohde voidaan löytää ja tunnistaa onnistuneen lopputuloksen perusteella, joten se voi olla leimaava, tungetteleva ja loukkaava. Pohdi oletko niin utelias että haluat kuulla profilointisi, vai pysyä mysteerinä. Noiden ylläolevien aiheiden välityksellä lähtisin asiaa purkamaan.
Mjaa
No siis lähtökohtaisesti sulla on tuossa aika hyvä setti tavaraa pöydällä. Ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin.
(Naurua)
Mitähän mä keksisin sulle antaa mukaan matkallesi? Tarvitaan jokin esine tai sana, joka on eräänlainen yleisavain kaikkeen.
Olkoon se vaikka jokin koru, vaikka tämä kultainen kaulassani.
Pidä hyvänäsi.
(Reps)
Ok. Sorry että kesti, mutta alkoi puhelin soimaan ja joudun tekemään pari viikkoa hiukan ahkerammin töitä. Tulin vasta kotiin, mutta aloitetaan matka. Menen tuon listan mukaan päivä kerrallaan, tämä toimii hyvänä tapana saada ajatukset pois päivästä.
ELI ASUINPAIKKA.
Jokainen ihminen pumppaa kokemuksensa ympäristöstä ja yhdistelee näkemäänsä ja kuulemaansa tarinoihin: Lisäksi ympäristö muokkaa ihmisen näkemyksiä.
Tavallisesti olettaisin että taiteellinen sielu kuten Tekno asuisi tietenkin Tampereella, mutta koska Tekno ei oikeastaan mitenkään viittaa Tampereeseen, mutta on puhunut pääkaupunkiseudusta niin hänen on asuttava siellä.
Pääkaupunkiseutu ei ole Tampere jossa voi kehittyä asuinpaikasta riippumatta ja havainnoida erilaisia ihmisiä. Jos havainnoit ihmisiä Korsossa tai Vuosaaressa ei se voi olla näkymättä teksteissä. Siksipä Tekno asuu Töölön-Sörnaisten ja Eiran muodostamassa kolmiossa, kutsutaan sitä nyt vaikkapa kantakaupungiksi. Itse olen syntynyt Kalliossa, vanhassa työläiskaupunkinosassa ja olen varma ettei Tekno tee havaintojaan siellä. Teksteissä ei ole tainnut vielä olla tarinoita alkoholin suurkuluttaja pariskunnista ja halvoista prostituoiduista. Tekno on sivistyneemmältä osalta kantakaupunkia, joten idästä lähestyessämme voimme eliminoida Kallion, Sörnäisen ja Hakaniemen ja siirtyä pitkänsillan toiselle puolen, jotta olemme alueella jossa yleensä ottaen uskaltaa katsoa ihmisiä yli kolme sekuntia.
Kruununhaka olisi mahdollinen paikka. Se on ympäristö josta löytyy paljon erilaisia ihmisiä, myöskin näitä enemmistön edustajia matkalla työhönsä. Se on lisäksi instituutioiden kaupunginosa, joten taiteellinen sielu viihtyisi siellä.
Punavuori on vanha työläiskaupunginosa joka on tietenkin sijaintinsa vuoksi keskiluokkaistunut, joten ihmisten koko kirjo olisi nähtävissä. Olisi sopiva sijainti Teknolle.
Eirassa on lähetystöt, eikä siellä taida asua enää alle 80-vuotiaita suomea osaavia, joten Eira eliminoidaan.
Ullanlinnassa Tekno voisi asua, siellä on muistaakseni SeaHorse ja kultturellia väkeä. Mutta, voiko siellä edes käyttää sanaa "vittuilla", jonka kerran näin Teknon kirjoittavan.
Ruoholahti on uusi alue länsiväylän päässä, asukkaat ovat uusia tulokkaita. Tämä ympäristö ei ole havainnoitavissa.
Kamppi on keskeisellä paikalla, jossa Tekno näkisi ja kuulisi koko kaupungin hyörinän. Mutta hän tekee havaintonsa ihmisten vapaa-ajalla näiden kotipiirissä, joten Kamppikin eliminoidaan. Kampissa ihmiset kävelevätkin niin nopeasti ettei heitä edes kerkeäisi havainnoida. Lisäksi siellä ei ole puistoja, joita uskon Teknon näkevän.
Töölössä on sekoitus ihmisiä. Se on vanha kaupunginosa, ja sieltä löytyy sekä herraskansaa että tavallista rahvasta. Siellä on yliopistot ja jonkun verran puistoja. Lisäksi sieltä löytyy melkoisen hyvä valikoima paikallisravintoloita.
Eli Kruununhaka, Punavuori, Ullanlinna vai Töölö ?
Kruununhaan instituutioita katsellessa päivittäin ne eivät voisi olla herättämättä ajatuksia kirjoittaa jotakin niistä. Ei tekstiä- siis eliminoidaan.
Punavuoren tehdaskiinteistöillä olisi vastaava vaikutus kuin edellisen instituutioilla. En ole lukenut tekstiä Synerbrychoffista joten Punavuori eliminoidaan.
Ullanlinna vai Töölö ? Molemmat paikat ovat eläviä ja niissä on puistoja. SeaHorse on ullanlinnan klassikko joten siitä olisi pitänyt kirjoittaa, mutta Töölössä on Elite ja Perho, eikä niistäkään ole tekstiä. Hetkinen - oli joku brunssi juttu. Lisäksi joku Joe Bob oli lähiökapakan ikkunassa. Töölössä on useita lähiökuppiloita. Storyville ja Janoinen Lohi ovat ainakin itselleni tuttuja.
Summa Summarum. Tekno asuu Töölössä, luultavasti Runeberginkadun lähistöllä, mutta mietin tuota tarkempaa sijaintia vielä myöhemmin. Töölö sopii joka tapauksessa siihen ettei Teknon kielestä ja tarinoista tule läpi ruotsinkieliset ihmiset, mikä vieläkin on normi kulttuuripiireissä ja Helsingin sivistyneistössä.
Tämä on raskaampaa kuin luulin, vaikka oli tarkoitus olla hauskaa. Jatkan huomenna.
Jos veikkaus menee lähellekään, niin on syytä pohtia kuinka sattumanvaraisesta arvauksesta on kyse. Tekstin perusteella kyse ei ole loogisesta päättelystä, joten veikkauksen napsahtaessa mahdollisesti kohdilleen, katselisin poliisisedän puhelinnumeroa.
Teksti on todella tungetteleva ja minulle herää ajatus siitä, että Donnan tietoja on jotenkin kulkeutunut kirjoittajalle ja kirjoittaja pyrkii kertomaan tietävänsä Donnan henkilöllisyyden.
Äärimmäisen vastenmielinen teksti ja kirjoittaja.
Kyllä se menee varmasti lähelle, sillä juuri siitähän tässä profiloinnissa on kyse. Siksi juuri pyysin luvan tältä henkilöltä. Osuuko se täysin, ei varmasti. Teksti ei ole sinulle looginen koska se onkin intuitio siitä mitä Teknon teksteistä nousee mielikuviin ja siitä mitä niissä ei ole.
On tämä ainakin älyllisempi tapa analysoida kirjoittajia kuin tuo yleinen tapa huudella se on umpihomo tai väittää yhden nimimerkkiä toiseksi. Tai esim Teknoa mieheksi.
Sanoin teknolle jo aiemmin että profilointi voi tuntua tungettelevalta ja loukkaavalta, varsinkin kun mennään noihin henkilökohtaisiin asioihin. Katsotaan josko tämä olisi järkevää keskeyttää, sillä en huomioinut että onhan palstalla myös sekopäisiä ihmisiä, moralistien ja uskovaisten lisäksi.