Ja sen seurauksista hyvä artikkeli The Guardian - lehdessä 6.5.2017
https://www.theguardian.com/society/2017/may/06/dont-know-who-am-antidepressant-long-term-use?CMP=twt_gu
https://www.theguardian.com/society/2017/may/06/dont-know-who-am-antidepressant-long-term-use?CMP=twt_gu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen seurannut läheltä erästä masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjää. Nyt kuuden käyttövuoden jälkeen hän on kuin 'sammunut', ei iloa, ei surua, ilmeetön olento, istuu hievahtamatta. Helppo potilas tietysti hoitokodissa. Tämä ihminen oli ennen aktiivinen, seurasi aikaansa, kävi kerhoissa, pyöräretkillä ja matkoilla, hänellä oli ystäviä. Nyt ei mitään.
Ei varmaankaan saisi lukea lääkepurkissa olevia selostuksia lääkkeistä, ettei järkyttyisi, mutta minä luin. Lähes kaikissa rajoitettiin käyttöaika puoleen vuoteen, enimmillään vuoteen. Kamalaa on, että näissä ohjeissa vastuu käytöstä annetaan käyttäjälle, ei suinkaan lääkärille. Kaikki yhteensopimattomuudet, mahdolliset allergian aiheuttajat ja muut lukemattomat käytön huonot puolet pitää käyttäjän itse huomata, tutkia, reagoida niihin. Täytyi ihan ääneen nauraa, kun eräskin hänen lääkkeistään saattoi lihottaa (lihonut hän kyllä onkin), vaan ei hätää, "lääkäri punnitsee sinut säännöllisesti". Juu, mutta näitä lääkäreitä ei ole näkynyt hänen luonaan ainakaan viiteen vuoteen, niin että se siitä.
En tiedä kuka uusii lääkemääräyksiä, mutta tosiasia on, että ne siunaantuvat samanlaisina joka kuukausi apteekista vuodesta toiseen, ja potilas napsii kaikki 9 - 11 lääkettä luottavaisena. Kun yritin puhua asiasta, minut todettiin 'lääkevastaiseksi'. Se pitää kyllä paikkansa.
Söin ekalla sairaalahoitojaksollani Cymbaltaa, joka on siis SNRI-lääke muistaakseni. Siitä tuli tavattoman ärtynyt ja levoton olo. Onneksi se lopetettiin hyvin pian, mutta siitä lähti sitten bipo II -epäilyt käyntiin. Epävakaa persoonallisuus on jo aika varma diagnoosi. Nyt syön Lamictalia päivälääkkeenä ja Klotriptyliä unta tuomaan (Ketipinor aiheutti ikäviä oireita). On kovin tasapaksu ja harmaa olo eikä jaksa edelleenkään tehdä paljon mitään. Alan jo epäillä koko bipodiagnoosia, Tutkimukset on edelleen käynnissä. Kiva, jos jokin SNRI-lääke sotki mun aivot...en halua enää koskeakaan SNRI-lääkkeisiin tai sen puoleen SSRI-mömmöihin.
Miksi ylipäänsä vedät aineita? Miksi et keskity laittamaan elämänasioita kuntoon, josta alunperin olit surullinen tai ahdistunut?
Viikottaisia podcasteja (englannin kielellä) masennuslääkkeistä, joissa haastatellaan masennuslääkkeitä käyttäneitä joilla on ollut ongelmia lääkkeiden kanssa, niistä vieroittautuneita jotka kertovat tarinansa ja masennuslääkkeisiin kriittisesti suhtautuvia asiantuntijoita:
http://jfmoore.libsyn.com/
Britanniassa aiheesta sentään kirjoitetaan. Suomessa se on tasoa tämä:
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005122873.html