En keksinyt mitään muuta valitettavaa, kuin ärtyneen lihassäikeen vasemman olkapään alla, jossain syvällä lihaksistossa lapaluun vieressä, lähes alla. Käsivarren nostaminen on äärimmäisen kivuliasta, jos sen yrittää nostaa ylös ikään kuin takakautta liikeradan äärirajoilla. Todella vittumaista. Ja etenkin todella viiltävää kipua. Sellaista, "perusteellisen kipeää". Rintauintiveto kulkee juuri tällä kaarella, ja joku on varmaan nitkahtanut siinä rpäiköidessä. En ole kuitenkaan huomannut mitään. Yleensä huomaan kaikki. Keho tuntee itsensä, eivät lääkärit tai praktikot, meediot.
Mitää funtsia asiat lyhyen ajan mitoissa. On typistettävä tapahtumakenttä tähän hetkeen, ja unohdettava kaikki muu.
(naurua)
Mitää funtsia asiat lyhyen ajan mitoissa. On typistettävä tapahtumakenttä tähän hetkeen, ja unohdettava kaikki muu.
(naurua)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Naisvihasta voisi tietysti laverrella loputtomiin, sillä sen puute minussa on outo tila, jonka tutkiskelu aiheuttaa jatkuvaa avuttomuuden ja epätoivon tunnetta. Olen luultavasti kyvytön vihaamaan naista tämän naiseuden vuoksi. Ihmisiä taas on helppo vihata, itseään on helppo vihata, ja vaikka asteroideja, niitäkin on yksinkertaista ja helppoa vihata, mutta se tuntuu jo sen verran oudolta, että siltä putoaa pohja. Jotkut ihmiset inhoavat ja vihaavat säätä, toiset kovia ääniä ja kolmannet eivät voi sietää puluja ruokkivia ihmisiä.
Viime syksynä tapasin kaupassa vanhemman naisen, joka vihasi lapsia. Hänen käytöksensä oli niin törkeää, että menin väliin ja olin valmis tumppaamaan mummon kanveesiin, jos tarve vaati. Hän oli kuljettanut ihmisten keskuuteen itsensä sellaisena, kuin se oli. Sitä oli järkyttävää katsella ja kuunnella, kun aikuinen nainen käy kiinni hänelle täysin tuntemattomaan pieneen lapseen, joka tuskin osasi puhua. Lapsi itki. Tämän äiti kiiruhti paikalle kyselemään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Olin juuri nähnyt mummelin tönäisevän lasta ja jatkavan sähisemistään. Se oli ehkä naiseuden rumin hetki, jonka siinä edessäni näin. Tämä vanha olento ohitti äidin kyselyt kädenheilautuksella, ja meni kassalle, säksättäen mennessään jotain käsittämätöntä.
Vihan on aika ongelmallista, jos sitä ei itsessään huomaa.
(reps)
Tällaisen henkisen rumuuden ja silkan sairauden vastakohtana ovat kiltit naiset, joita tunnen jollain epämääräisellä tasolla vihaavani. Tällaiset kauniit pikku enkelit hyvyyksineen ja ymmärtämisen taitoineen saavat sappeni kiehumaan. Tai ainakin höyryämään.
Mikään ei ole niin kammottava näky, kuin jokin hippiäinen auttamassa jotain satakiloista deekua kadulla - joka makaa äksänä keskellä tietä ihmisten jaloissa - ja soittelemassa omissa työkiireissään poliisilta apua tilanteeseen. Näillä naisilla on yleensä lempeät silmät ja he ovat kiihkottomia, ja tuo järjetön auttamisen halu oikein valuu heistä yli. Huoli. Lisäksi he ovat äärimmäisen siistejä ja nättejä, ja heidän silmistään puuttuu elämän raivo ja tuska. Keitä nämä tuskastuttavat enkelit oikein ovat, niin sitä sopii kysellä?
(naurua)
Nyt olisi tietysti hyvä kysyä, että miksi lämpenen näistä naisista?
Jos olis oikein fiksu, niin tämän kuvion voisi nähdä vaikka näin: Jakkuhippiäinen on polvistunut entisen aviomiehensä vetelän olemuksen äärelle, tiedustellakseen tältä, että missä elatusmaksut viipyvät. Ja kun niitä ei kuulu, hän soittaisi poliisille.
(hirn)
Sitä olen aina pohtinut, että polvistuvatko he syyllisyydentunnossa vai missä? Mikä saa ihmisen puuttumaan niinkin arkiseen tapahtumaan, kuin siihen, että joku Helsingissä sammuu kadulle? Itse en edes huomaa tällaisia loikoilijoita. Niihin vain yksinkertaisesti tottuu. Lopulta niitä ei enää edes näe. Todellisuustaju muovaa heistä jotain rekvisiittaa ja poistaa framilta merkityksettömänä. Todella lujaa kamaa on olla verrattavissa loppuun asti imettyihin natsoihin kadulla.
Sitten joku jakkusankaritar puuttuu luonnollisten asioiden kulkuun. Käsittämätöntä. Minun todellisustajuani rusikoidaan näin tehdessä. Ihmiset palautetaan takaisin todellisuuteeni, jossa heitä on jo aivan tarpeeksi.
Saatana
(reps)
Mielestäni tuollainen tapahtuma on kuin Michelangelon Pieta, jossa äiti pitelee sylissä kuollutta poikaansa.
Tahraton toimistonainen trendikasseineen, kadulla yönsä nukkuneen miehen äärelle polvistuneena, on sietämätön näky.
Se yksinkertaisesti vain on näin.
(hihitystä)
No jaa. Ehkä nyt vain liioittelen tai rajaan asioita niille liian pieneen tilaan. Kuitenkin tämä kuulostaa aika normaalilta, kuten se että myös kauneus on sitä, mikä vituttaa inhimillisyyden rinnalla. Rumat ihmiset vituttavat rumuudellaan ja käytöksellään, mutta kauniit ihmiset pelkällä kauneudellaan ja ajattelemattomalla käytöksellä.
Kaunis nainen menee ja rikkoo kaupunkilaisen perussääntöä astuessaan raitiovaunuun sisään: Älä katso silmiin. Ketään.
Hän vilkaisee minua, ja vaimoni huomaa tämän. Illalla meillä on perheriita. Vaimoni heittelee minua astioilla ja pakenen autotalliin piiloon pahinta viiniraivoa. Hän on nukkumassa, kun uskaltaudun kotiin. Olen aivan jäässä, ja asunto on pilkkopimeä. En sytytä valoja, vaan menen sohvalle nukkumaan pesemättä hampaita. Olen muutamalla mustelmalla. Huomenna kaikki olisi jo hyvin.
(hirn)
Samaan aikaan esimerkkinaisemme pohdiskelee työasioitaan ja sinkkuuttaan voimatta käsittää olevansa itse sinkuutensa syy. Maailma ympärillä on sellainen, että siinä oli tavoitteita. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan saanut saavuttaa, sillä tavoite ei ollut lopullinen päämäärä, vaan tavoite oli jo täällä, liike. Kenenkään ei ollut suotavaa päästä perille sinne, jonne kaikki olivat menossa: ikuiseen kauneuteen ja onneen.
Työnkuvan yhdistyminen sinkkuuteen oli pahin mahdollinen ansa naiselle, jolla ei ollut tavoitteita.
Johanna otti yöllä pari unilääkettä liikaa ja heräsi letkuissa Meilahdessa.
(hihitystä)
Periaatteessa sinkkutilannetta voitaisiin verrata palapeliin, jossa olet ottanut käteesi sen ainoa palasen, joka ei kuulunut koko palapeliin, vaan oli eksynyt laatikkoon vahingossa toisesta laatikosta. Yrität koota valtavaa kuvaa tuhansista palasista aloittamalla kappaleesta, jolla ei ollut mitään tekemistä tekeillä olevan kuvan kanssa. Kuvan ongelma oli laaja, sillä siinä ei ollut tasaisia reunoja, vaan sitä olis voinut jatkaa äärettömiin asti. Rajatta.
Mihin kädessäsi olevan palanen kuului, oli kysymys?
(hirn)
Johanna piteli kyseenalaista palasta huultensa välissä rakentaessaan kuvaa valmiiksi.
Siinä ei näppärältä tytöltä kauaa mennyt. Jossulla oli aina ollut visuaalista silmää. Ja kun kuva oli valmis, niin hän huomasi, että suussa ollut palanen oli kuin olikin ylimääräinen. Se saattaisi sopiakuvaan vasta jossain kauemmalla, ehkä metrin päässä keskustasta, sillä kuvaa saattoi laajentaa niin paljon kuin tilaa riitti.
Hän kaatoi itselleen viiniä ja pyöritteli palasta sormissaan. Siinä ei ollut mitään erikoista. Ihan tavallinen palapelin palanen, jonka merkityksestä - sen visuaalisessa mittakaavassa - ei voinut sanoa mitään. Se oli vain palanen jostain, ties kuinka kaukaa keskustasta. Jossu tsippasi punajuomaa ja näytti mietteliäältä. Väri oli täyteläinen.
(naurua)
Varmuuden vuoksi Johanna päätti tilata lisää palasia neljätoista laatikollista. Yhteensä palasia olisi siis tulossa 42000 plus jo kootut 3000. Yhteensä palapelistä tulisi siis 45000:n palan peli, joka vaatisi tilaa reilusti. Johanna päätti siirrellä huonekaluja tieltä. Olkapää hieman vaivasi, mutta onneksi omituisia uintiliikkeitä ei maalla tarvinnut sen suuremmin tehdä, vaan muuttoliikkeet olivat suhteellisen kivuttomia. Tilan tuntu hämmästytti häntä toisaalla, mutta taas toisaalla sinne kasaantunut kaaos tyrmistytti häntä. Jos siirsi painopisteen muualle, asunto joutui epätasapainoon ja uhkasi kallistua.
Tämä oli Johannan mielestä niin hyvä vitsi, että hän nauroi itselleen tyhjällä lattialla, jonne hän oli asettanut palapelinsä alun sen keskelle. Lähetti toi laatikot, ja Johanna kuittasi toimituksen vastaanotetuksi.
Johannalle alkoi hahmottua, kuinka ihmiset hänet näkivät, kun lähetti ihmetteli Johannan kotiolemusta kuin kysyen, että oliko tällä kaikki hyvin? Lopulta Johanna päätti esitellä miekkoselle sen, mitä oli tekemässä. Ihmisille tunnuttiin olevan jatkuvasti seltyksen velkaa. Lähetti ei saanut kiksejä palapelileikistä, vaan oli enemmän kiinnostunut Johannan rinnoista, jotka pilkottivat avonaisen paidan alta. Miehiä eivät kiinnostaneet palapelit. Palapelit olivat naisten juttu, ja vielä sellaisten naisten, joiden pulkkamäki oli puolitiessä. Palapeli oli tie lapsuuteen. Ja lapsuudella oli tapana uusiutua jossain vaiheessa loppuelämää.
Lähetti jätti Johannan availemaan pakettiaan. Johannan sormet syyhysivät innosta ja sakset tekivät kipeää.
(naurua)
Tosi mukavaa, että mä sain vähän seksuaalista väriä tähän muuten niin tylsään "palailuun" tuolla lähetillä. Nainen tarvitsee aina katsojan ja jonkinlaisen arvostelukehyksen ympärilleen todentuakseen, Lähetti on muutenkin arvokas nappula monimutkaisen yksinkertaisessa pelissä, shakissa.
(hirn)
Johanna kaatoi lisää viiniä itselleen. Kuva alkoi hahmottua, mutta se hahmottaminen hidastua, koska ajatukset harhailivat kaikkialla muualla. Ja tätä ne tekivät mielellään. Keskittyminen palapelin rakentamiseen oli niin vaativaa, että siitä vapautui yhtä helposti kuin siihen upposi. Sen oli vaikea pitää otetta ihmisestä, jonka keskittymiskyky oli heikolla tasolla. Johanna tanssi palapelin päällä, sillä musiikki oli aivan vastustamatonta, ja liike siinä olemisen lajeista täydellisimmillään. Viiniäkin läikkyi, mutta se ei kuvaa sotkenut. Kuva oli synnyinprosessissaan, eikä sillä ollut mikään kiire valmistua. Jos Johannalta puuttui kiire, niin se puuttui myös palapeliltä. He elivät samaa aikaa ja paikkaa, samaa todellisuutta. He syntyisivät yhdessä.
Sitten kun syntyisivät.
Johanna kaivoi rintaliiveistaan ensimmäisen palan, jonka oli laatikosta poiminut. Se oli lämmin pieni pala paksua pahvia, jolla oli huvittava muoto.
(reps)
Tarkemmin katsottuna ja tutkiskeltuna palanen oli kiinni kultaketjussa, joka roikkui hänen kaulassaan. Palanen ei ollut pahvia, vaan jotain muuta, ehkä kultaa. Kuitenkin se oli yhtä paksu kuin oli palapelin palanen. Lisäksi se oli muodoltaan täydellisen pyörä, kuin pieni kolikko. Se kimalsi toiselta puolelta kylmää valoa, häikäisevää.
Johanna katseli kuvaansa ja asetti viimeisen palan sille kuuluvaan reikään muuten valmiissa palapelissä - omien kaksiulotteisten rintojensa välissä.
Sille oli juotava malja.
(hirn)
Musta on hirveen outo tämä ilmaus, että juodaan "malja". Maljaanhan mahtuu kasa tulppaaneja ja litra vettä.
Ei kun se onkin maljakko.
Maljalla tarkoitetaan varmaan sellaista laakeasuista jalallista astiaa, josta joi jossain tapauksissa juoda, jos on vaikka teemabileissä, joiden aiheena on hunnut ja hevoset.
Kuitenkin tosi old school
(hihitystä)
Tarkistamaton kirjoitus näyttää aivan kännisen pölinältä.
(hirn)
Lisäksi mä olen alkanut funtsia, että mun henkilöhahmolla, eli sankarittarellani, on alkoholiongelma. Aika usein tämä kaunotar ja intellektuelli kippaa itsensä samalle tasolle kuin ympäröivä maailma.
Pitäisikö tästä huolestua?
(naurua)
Jos tällaisessa tilanteessa huolestuu, että jossain on fiktiivinen ongelma, niin silloin ongelma on konkreettinen.
(reps)
Itse olen usein huomannut täällä Kalliossa paljon vanhempia yksineläjiä, jotka latovat liukuhihnalle irtobisseä vähemmän kuin mies joisi. Määrästä voi suoraan päätellä, kuka sen juo. Ei tarvitse edes tuntea rouvaa.
Oikeastaan kaiken näkee jo kasvoista. Tämä on surullisten ihmisten kulmakunta, jossa ei paljon paskaa puhuta.
(naurua)