Mies! Mitä tuumaisit jos toisten treffiemme päätteeksi halaisin sinua, sitten antaisin poskelle suukon, katsoisin hieman ujosti silmiin ja hymyilisin? Olisiko se OK? Mitenköhän miehet yleensä mahtais tollaseen suhtautua? Oon niin kuolettavan ihastunut yhteen poikaan - huoh... Oon 21 ja Hän on 25.
Suukkoja sinulle!
Tyttö vain
222522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mä kokeilin tota ja sille jätkälle se ainakin toimi. Halauksen ja suukon jälkeen katsoin suoraan silmiin ja sanoin että pidän hänestä ja haluan todella tutustua. Jätkä meni sanattomaksi tilanteessa mutta seuraavana päivänä sanoi että ei kukaan ole tehnyt ja sanonut niin kauniisti. Kolmansilla treffeillä sitä sitten jo pussailtiin ihan suulle ;)
Oi! Ihanaa! Kunpa minullakin tuo juttu toimisi noin täydellisesti. Nyt täytyy kyllä yrittää parhaansa. Kiitos sinulle vastauksestasi :).
todellakin. Olen siis mies (27v)ja sanon että tulee toimimaan. Tuossahan on kaiken hyvän ainekset, osoitat että välität suuresti ja annat pusun. Itse menisin kanssa sanattomaksi, lähinnä siksi että minulle nousisi niin hyvä olo ja ilo läheisyydestäsi. Niin tulee varmasti hänellekin!
Voi! Aivan ihanaa! Kovasti kiitoksia vastauksestasi! Menisipä tämä viikko äkkiä niin pääsisi jo kokeilemaan :). Voi vitsi - sinäkin olet varmaan oikea saalis - kirjoitit niin kauniisti. Halaillaan kun nähdään :).
Edellyttäen, että kaveri on vilpittömästi liikkeellä, niin toimii kuin häkä! Kateeksi käy...
Kiitos vastauksestasi! Täytyy sanoa, että kyllä tässä maassa on vielä olemassa ihania, hyviä miehiä. Rutistukset sinullekin :). Olette kaikki piristäneet mun iltaa kummasti!
Ei noin käy kuin elokuvissa. Olisin taivaissa jos nainen sanois mulle noi, vau. Onnea
Katsotaan onnistuuko "elokuva" käytännössä. Olishan se ihanaa :). Jos vain saan sen rohkeuden itsestäni irti. Tämän viikon jälkeen selvinnee... Onneksi on jo torstai!
onko oekkeasti tuommossie tyttöjä vielä olemassa. Eipä oo vasttaan tullu, mutta emännäksi ottasin varmasti jos minulle nuin sanosit
Minä olen olemassa. Mutta katsotaan olenko vielä olemassa tuon mahdollisen halaus-suukko-episodin jälkeen. Jos poika ei tykkääkään eikä halua nähdä mua enää :(. Sitten minusta ei ole olemassa enää mitään.
Onhan meitä muita, jotka haluisivat sinunlaisesi naisen. Minäkin olisin kuin sulaa vahaa käsilläsi, jos noin minua käsittelisit. ah.
Voih. Eipä minua ole kukaan vielä koskaan halunnut. Ja olen ihan tavallinen naapurintyttö, ponnaripäinen. En meikkaa jos menen viemään roskat, mutta luulisin ihmisten ilmoilla liikkuessani olevani ihan mukiinmenevä.
Tosin haluaisin muuallekin kuin mukiin. Haluaisin nukahtaa jonkun syliin ja heti aamulla hyökätä valtavalla suukkoryöpytyksellä. Haluaisin, että olisi joku, joka odottaisi vain minua. Joku joka veisi mut kylmänä talviyönä katsomaan tähtitaivasta.
Haluaisin, että voisin antaa jollekin ihan kaiken. Ja että joku sen tosiaankin haluaisi vastaanottaa. Mutta missä se joku on? Ehkä se on niin, että mun pitää odottaa, odottaa, odottaa, ja sitten kun sen kohtaan, niin tajuan miksi olen odottanut.
Juuri ihan tavallinen naapurin tyttö on sellainen, joka saa minut syttymään. Ei nainen tarvitse sitä meikkiä joka paikassa ja hyvin vähän muutenkin. Minäkin haluasin jonkun jonka kanssa voisi nukahtaa vaikka takkatulen loisteeseen ja saisi herätyksen suukkoina. Tähtitaivas ja luonto yleensä, niiden katselu ja kuuntelu jonkun kanssa saa mielen rauhoittumaan. Olis todella mukavaa istua vaikka rannalla ja katsella laineiden rantautumista tai vain olla ja hmmm. tehdä jotain mukavaa.:-) Mutta minäkin odottelen sitä oikeaa. Kyllä se varmaan tulee vielä kohdalle ja sitten voinen toteuttaa näitä haaveita
Jos tuo on sinulle tärkeää mutta ihastuksesi ei siitä diggaa, niin eipä siitä kuitenkaan tulisi mitään.
Tuollaisella asenteella EI VOI jäädä ilman poikaystävää pitkäksi aikaa.
mistä tollaisen asenteen voipi ostaa, tosi mukavan positiivinen....kerro mitentreffeillä kävi.
Heipsistä vain!
Niin. Tuo se on kai se vakiojuttu, mitä jokainen meistä jollain tavalla haluaa. Jos ei ihan täsmälleen kuvailemassasi muodossa niin joka tapauksessa sitä samaa täydellistä "sielunrauhaa" me kaikki kai etsimme. Siis että olisi olemassa "me kaksi". Ei aina tarvitsisi sanoja, vaan hiljaisuus ja koko tilanteen olemus olisi molemmille selvä samalla tavalla. Olisi vain niin käsittämättömän hyvä ja turvallinen olo.
Aamulla saisi herätä lämpimissä käsivarsissa. Kun toinen puuhastelisi jotakin omiaan, voisi käydä välillä antamassa pienen lämpimän halauksen ilman toisen hermostumista. Voisi kuiskailla yhdessä peiton alla. Saisi varovasti työntää kätensä toisen hiuksiin. Saisi hassutella kahdestaan.
Siihen on pakko uskoa. Se on elämän tarkoitus. Kyllä se vielä tapahtuukin - varmasti :).
Sinäpä sen sanoit! Turha mun on siitä oikeestaan murehtia - meni miten meni. Pahimmassa tapauksessa se ei vaan tykkää siitä ja silloin on parempi, että asia selvisi tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Jos taas tykkää, niin silloinhan me kaikki tiedämme että sekoan lopullisesti --> :) =) XOXO :-)!
Mulla on oikeestaan tällä hetkellä tosi hyvä olo. Oon nyt vuoden verran asunut omillani, ja koko ajan ikään kuin "parantunut". Nyt vihdoinkin kun kukaan ei ole alituiseen tenttaamassa tekemisiäni, voin alkaa elää! Eikä se tarkoita mitään tuhotonta yhdenyönsuhteiden kasaamisia. Ei se ole mitään elämää. Ei todellakaan.
Mutta mulle tää vapaus on sitä, että kun nyt koen tuntevani itseni "yksinäisenä", itsenäisenä ihmisenä riittävän hyvin, voin alkaa tutustumaan itseeni jonkun muun kautta. Haluan antaa itseni täysin jollekin tärkeälle ihmiselle, ja yhtälailla haluan, että joku haluaisi antaa palasen itsestään minulle.
Luulisin, että ihmisestä jotenkin näkee tai aistii sen, milloin hän on "valmis". Joku voi olla valmis 14-vuotiaana. Minä olen nyt. Jossain vaiheessa jo luulin, että olen ollut sinkku jo yli parikymmentä epätoivoista vuotta, mutta eihän se niin ole. Olen ollut sinkku vasta ehkä jotain puoli vuotta :). Eihän se ole paljon? Ei kai voi olettaa, että heti kun on valmis, tarjottimella tuodaan joku ihanainen ihastus, joka myös on valmis juuri sinulle?
Olen siis ollut aivan liian kärkäs ja ahne ;). Mutta ainahan on kiva toivoa ja odottaa jotain erityistä :).
Treffejä ei vielä ole ollut, mutta kerron sitten heti miten kävi!
Muuten tosta positiivisuudesta. Jos mua pyydettäis jotenkin luonnehtimaan itseäni, en varmaankaan tulisi sanoneeksi sanaa positiivinen. Kuitenkaan en missään tapauksessa sanoisi olevani negatiivinenkaan! Pienestä pitäen ihmiset ovat aina kommentoineet, miten aina hymyilen ja olen niin iloinen. Niin se taitaa olla - en voi olla pitkiä aikoja huonolla tuulella tai vihainen, mulle tulee sellaisesta ihan hirveä olo. Ja silloin huomaan asioiden olevan menossa vähän kehnoon suuntaan, jos huomaan, etten enää jaksa hymyillä vaikkapa jossain käytävällä vastaantulevalle vieraalle ihmiselle. Silloin tosiaan tiedän, että pitää vähäksi aikaa istahtaa ja miettiä, mikä tällä erää mahtaa murehduttaa ja väsyttää.
Paras mahdollinen lopetus jos olet aidosti kiinnostunut etkä etsi vaan hetken huumaa. Vielä jos onnistut tekemään sen spontaanisti.:)
No hyvä! Joo, tota spontaaniutta mä todellakin toivon siihen saavani. Ei siitä muuten tuu mitään. Kyllä siitä sitten huokuu sellainen väkinäisyys. En halua että se poika huomaa, että "toi on suunnitellut tätä kaks viikkoa etukäteen ja tehnyt jotain integraalilaskentoja ja todennäköisyyksiä onnistumisestaan". Hih :).
Mut täytyy luottaa et kyllä se sieltä vielä tulee!
No, kerro miten treffeillä kävi!
Luulenpa, ettei niitä toisia treffejä sitten koskaan tulekaan :(. Homma oli niin, että me tavattiin netin kautta, ja se poika oli se, joka niistä toisista treffeistä puhui jo ennen ensimmäisiäkään. Mun mielestä se eka tapaaminen oli ihan okei, mutta ehkei se sitten vaan tykännyt musta :(.
Ekojen treffien jälkeen se sanoi, että joutuu olemaan seuraavan viikon toisessa kaupungissa töissä. Tekstailin sille viikon jälkeen, ja kuulin, että se joutuu olemaan vielä toisen viikon hommissa. Pyysin sitä ilmoittamaan sitten kun se on palannut kaupunkiin. Mitään ei ole kuulunut. Ei se sitten vaan kolahtanut siihen. Aina tässä käy näin. Aina.