Minulle läheisen lapsen äiti, joi itsensä hengiltä , jätti suremaan 13 vuotiaan tytön joka nyt itkee ja suree kun häpesi alkoholisoitunutta pahan näköiseksi mennyttä rollaattorilla liikkuvaa äitiään ( joka siis oli vain viiskymppinen kuollessan) . Mutta jälkikäteen selvisi kuolintodistusta lukiessa että äiti oli tiennyt sairaudestaan jo 3 vuotta, silloin hänelle oli sanottu että korkki tulisi panna kiinni, ei pannut, ei mennyt mihinkään hoitoon, ei edes kertonut äidilleen , siskolleen, aikuisille lapsilleen mihin on sairastunut. Ihan kuin olisi pelännyt että joku käskee lopetta juomisen. Mikä saa ihmisen tietoisesti juomaan itsensä hengiltä ja jättämään lapsensa tänne suremaan. Onko kännissä oleminen niin paljon mukavampaa että sen takia jäi kokematta rippijuhlat, aikuistumiset, yojuhlat. Tytär suree äitiään jonka on menettänyt kaksi kertaa ... ensin viinalle ja sitten kuolemalle. Kokee huonoa omaatuntoa että ajoi äidin pois bussipysäkiltä kun tämä otti huikkaa, ja muut ihmiset katseli kauhuissaan ja lasta hävetti. Mieli tekisi sanoa lapselle että älä sure tollasta ihmistä, mutta niin ei voi sanoa, mutta voiko sen sanoa että äitisi tiesi mitä teki ja täältä lähteminen oli hänen päätöksensä, hänellä olisi ollut vaihtoehto mutat se ei kiinnostanut.??
Lapsen huono omatunto äidin kuoleman jälkeen
ilkeääitipuoli
1150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä missään nimessä tai tilanteessa sano tälle lapselle ettei tarvitse surra "tuollaista ihmistä". Nainen oli tälle nuorelle äiti ja arvokas ihminen. Vihaa saa tuntea, surua ja kipua ettei äiti jakanut olla henkisesti enemmän äiti ja kasvattaja, mutta sitä että hän tyttären äiti ei voi mikään kumota ja tehdä tyhjäksi.
Jos halvennat sanoin tytölle äitiä, se loukkaa häntä syvästi. Tyttö kokee rakkautta ja surua äitinsä menetyksen vuoksi.
Voit sanoa ettei tarvitse ottaa vastuuta lapsena oman vanhemman valinnoista ja ei tyttö olisi voinut mitenkään estää äidin kuolemaa.
Alkoholismi on hirveä sairaus ja riippuvuus ja toisilla siihen vielä geneettisesti helpommin tulemassa. Tämä nainen on varmasti rakastanut lastaan ja kokenut syyllisyyttä ja kurjuutta mutta se viinan himo on niin suuri koukku ettei siinä järki, tunteet ja taho pelitä.
Kyllä alkoholisti kärsii, kokee kurjuutta tilastaan, myös syyllisyyttä ja häpeää. Riippuvuus on eräänlainen mielensairaus ja se vie kokonaan ihmisen kenet on koukuttanut. Se on todella ihme ja monesti jopa Jumalan ihme että siitä himosta vapautuu. Kaikkia ei vapauteta uskoontulonkaan myötä.
Ei meillä ole oikeutta tuomita lähimmäistä ja ei tätä poismennyttä voi enää auttaa ja saada häntä takaisin. Nyt pitää keskittyä tukemaan tätä nuorta surussa ja pääsemään elämässään eteenpäin. Äiti on tehnyt oman päätöksen olla kertomatta tilanteestaan. varmaan hän on ollut myös masentunut.