Tällä pastalla usein puhutaan siitä kuinka ihmisen tulee lisääntyä. Lasten saantia tunnutaan pidettävän jopa ainoana oikeana tapana elämä elää.
Totuus siinäkin asiassa on ihan toisenlainen:
"Suomessa asuvista 40 vuotta täyttäneistä naisista 21 prosenttia on lapsettomia, kertoo Tilastokeskus.
Lapsettomien osuus väestöstä on ollut hitaassa mutta pysyvässä nousussa. Vielä vuonna 1990 lapsettomia oli 15 prosenttia 40 vuotta täyttäneistä naisista.
Nelikymppisten lapsettomien naisten osuus on suurin Uudellamaalla, 25 prosenttia. Jopa 36 prosenttia Helsingin 40 vuotta täyttäneistä naisista ei ole synnyttänyt lasta."
https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suomessa/
Koko maassa keskimäärin joka viides nainen ei ikinä synnytä yhtään lasta, Helsingissä joka kolmas vastaatuleva nainen ei tule synnyttämään yhtään lasta. Miehistä joka neljäs vastaantulija on lapseton.
Onkin outo olettama, että kaikki "normaalit" ihmiset haluaisivat lapsia.
Totuus siinäkin asiassa on ihan toisenlainen:
"Suomessa asuvista 40 vuotta täyttäneistä naisista 21 prosenttia on lapsettomia, kertoo Tilastokeskus.
Lapsettomien osuus väestöstä on ollut hitaassa mutta pysyvässä nousussa. Vielä vuonna 1990 lapsettomia oli 15 prosenttia 40 vuotta täyttäneistä naisista.
Nelikymppisten lapsettomien naisten osuus on suurin Uudellamaalla, 25 prosenttia. Jopa 36 prosenttia Helsingin 40 vuotta täyttäneistä naisista ei ole synnyttänyt lasta."
https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suomessa/
Koko maassa keskimäärin joka viides nainen ei ikinä synnytä yhtään lasta, Helsingissä joka kolmas vastaatuleva nainen ei tule synnyttämään yhtään lasta. Miehistä joka neljäs vastaantulija on lapseton.
Onkin outo olettama, että kaikki "normaalit" ihmiset haluaisivat lapsia.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Lapsettomuuden syitä on monia, ja iso osa lapsettomista voi haluta lasta.
Voi olla hedelmättömyyttä miehestä tai naisesta johtuen, ehkä ei ole löytynyt sopivaa kumppania, osa odottaa että uraan tulee oikea sauma lapsentekoon, osa voi ajatella ettei ole taloudellisia edellytyksiä huolehtia lapsesta.
Syitä voi olla monia, ei ole itsestäänselvää että lapsettomuus olisi oma toive.
Kaikilla se ei ole myöskään niin selvää, että haluaa lapsia tai ei halua. Minä en ole koskaan edes seurustellut. Ei ole koskaan tullut mieleenkään haluta lapsia. Kuitenkin luulen, että jos olisin löytänyt miehen itselleni ja olisin tullut raskaaksi esim. vahingossa, niin olisin varmaan halunnut pitää lapsen mieluummin kuin tehdä abortin.
Mä olen joskus käsitellyt tätä aihetta siitä näkökulmasta käsin, että lapseton nainen ei tunne olevansa nainen, vaan jonkinlainen epäonnistunut koevedos naiseuden ideasta. Luonnolla on tapana tehdä mokia, sillä mokat ovat aina tie jonnekin toisaalle, eräänlainen porsaanreikä todellisuuden kudoksessa.
En nyt menisi heti sanomaan, että kaikki lapsettomat naiset näyttävät tai ovat porsaita, mutta jotenkin sinne lapsipuolen asemaan jäävät tyttöilemään ja nirpattamaan keskenkasvuisina riiviöinä, tai sitten hiihtävät kaduila kuin zombit, tai sitten bilettävät ja viis veisaavat koko asiasta. Tapoja on monia.
(reps)
Mutta mitä mä olen lapsettomissa naisissa huomannut, niin se on se että kyllä se äidillisyys siellä alla jossain on, koska ei tarvitse kuin vähän pyyhkäistä, niin johan alkaa hehkua.
Tämä on nähty niin monta kertaa.
(naurua)
Mutta jos taas ajatellaan lapseton nainen johonkin sellaiseen porukkaan, joka tykkää puhua vain lapsistaan, niin johan menee vaikeaksi. Luultavasti tällainen nainen hakeutuu muihin seuroihin tai valitsee piirinsä hieman tarkemmin.
En tiedä. Pitää kokeilla seuraavassa elämässä.
(hirn)
Viritelläkseni ilmoille oikein hienon himahimmelin, niin minusta lapsia saamaton nainen on kuin homomies. Eihän heillä ole eroa kuin yksi toimimaton reikä, ja se että toinen osaa kusta pulloon ja toinen ei.
Ei se ole mielestäni edes mikään ero, vaikka maailmojen kokoinen onkin.
(hirn)
Lapsettomuudessa on jotain kuollutta ja pysähtynyttä, egoistista. Minulle tulee lapsettomuudesta vastenmielinen ja sairas olo, joukkoon kuulumaton ja eskapistinen erillistymisen tunne tai erkautuminen ihmisyyden tavoitteista.
Vähän niin kuin nomadi aavikolla ilman syytä eksistenssiinsä.
Taidan mennä suihkuun.
(naurua)
Lapseton nainen on historian loppu.
Joo, tämä oli hyvä.
(hirn)
Geneettinen itsemurha
Tämä oli vielä parempi.
(hihitystä)
Kyllä sä sekasin olet. Aiemmin jo merkille pannut, mutta nyt ei enää ole kysymystäkään siitä ettetkö aivan pihalla olisi. Sinä olet tehnyt päätöksen haluta jotain, lapseton ei ole tehnyt päätöstä haluta jotain. Kumpi se egoistinen kusipää on? Toisilla ei todellakaan ole mitään tarvetta lisääntyä. Missähän iässä näistä lapsettomista naisista tulee kaikkea yllämainitsemaasi paskaa. Joskus sunkin kandeis olla ihan noin niinkun olet vaan, ihan hihhulina jossain muualla. Käsittämätöntä miten tollaselta hihhulilta ei oo niitä kakaroita otettu huostaan. Ei hyvin mene.
Tuosta naisellisuudesta..
Itselläni ei ole lapsia, joten minulla on ollut koko ikäni aikaa ja rahaa panostaa ulkonäkööni. Tunnen myös sisäisesti olevani hyvinkin naisellinen.
Palataanpa Pentinkulmalle. Koskelan Jussi on viskonut siementä (huom. ei siementään, pervot!) huolella kuokitulle suolle ja kuola jo valuu suusta odotellen Alman leipomaa vehnästä. Saako se niin vaan viljapelto päättää, että se on "normaalia" jättää jyvät tekemättä.
Geenit on aika ihmeellinen tapa siirtää informaatiota. Mä pystyn kerralla ruikkimaan ulos muutaman pisaran nestettä, jossa on puolet noin ziljoonan erilaisen ihmisen rakennuspiirustuksista. Jos niillä kaikilla on jokin mutaatio, joka ei sopeudu, niin luonto käyttää valtaansa. Mutta jos mä en anna sille edes mahdollisuutta, niin evoluutiolta riisutaan valta.
Mjoo
Kysymyshän ei periaatteessa ole vallasta, vaan jatkumosta. Jatkumossa on vaikea ajatella itseään tähtitieteellisenä persoonana koodikierteessä, jolla on suunnaton henkilökohtainen arvo tuloksen kannalta.
Eihän se nyt näin mene.
Se on aivan sama miten se menee, koska vain jatkumo voi olla elämän itsensä idea. Ei mikään muu. Jos voi olla, niin selittäkää minulle tällaisen elämän luonne.
(reps)
Mun näkemykseni mukaan elämän perusteisiin kuuluu sekä informaation kerääminen että sen soveltaminen muuttuvissa olosuhteissa. Elämä tutkii itseään, noin lyhyen kaavan kautta. Elämä myös urhaa itseään surutta, eikä missään vaiheessa pyri mihinkään valmiiseen lopputulokseen.
Olenko ajatuksissani jollain tavalla hakoteillä?
(naurua)
Ajatellaan tätä ihmisaivoilla.
Jos 4 miljardissa "projektia" ei saada päätökseen, niin pitääkö erottaa kaikki projektiin osallistujat vai mitä?
(hirn)
Eli 4 miljardissa vuodessa elämä onnistui lentämään kuuhun vetiseltä pingispalloltaan.
Se oli vääjäämätöntä, koska se oli siellä.
Mitä muutakaan?
(hirn)
Tällä manööverilla ei ole mitään tekemistä elämän yksilöiden kanssa. Jos jatkumossa olisi ollut jonkinlainen gäppi, niin se oltaisiin ylitetty jonain toisena aikana. Mikään ei riipu yksilöistä.
"Kaikki" on jatkumon, eli idean sisin teema.
(hihitystä)
Katse omaan napaan!
Kymmenen (2^10 = 1000) sukupolvea sitten eleli mm. Suomen nälkävuosia tuhatkunta ihmistä, joiden geenien jatkumona tässä olen. Otetaan niistä kuka tahansa pois ja minua ei olisi. Otetaan niistä pois kuka tahansa ja otetaan samalla pois satatuhatta muutakin ihmistä nykyhetkestä, joiden tilalla tietysti olis joitain muita ihmisiä. Tarpeeksi kauas taaksepäin ja meillä kaikilla on yhteisiä esi-isiä. Riittävän kauas eteenpäin ja kaikki ovat meidän jälkeläisiämme. Kaikki tai ei kukaan. Välimuotoa ei ole.
"Olenko ajatuksissani jollain tavalla hakoteillä? "
Ainakin sä astuit sen verran omalta tavanomaiselta reviiriltäsi ulos, että jonkun varpaat jäi alle. Eivät he varmaan tarkoita mitään pahaa.
Mä vieläkin korostan tätä yksilön merkityksen vähäisyyttä kokonaisidean kannalta. Elämä löytää tiensä. Sillä on niin paljon dataa plakkarissa, että väistämättömien yhdistelmämokien kautta se aina löytää jotain uutta. Tie on loputon.
Mutta se tarvitsee vain jatkumon. Elämä ei pysähdy, se rulettaa.
(Naurua)
Älä kirjoita tai pahoittele kenenkään toisen puolesta täällä.
Täällähän puskee syvällistä, sanoisin jopa filosofista tavaraa.
Vetäisin tähän keskusteluun mukaan nyt sen näkökulman, että kuinka ihmisen lapsettomuusvalinta yhdistyy elämän jatkumoon?
Elämä ja maailmankaikkeus jatkuu joka tapauksessa aika kauan. Ei se yhden lajin jälkeläisiä tai olemassa oloa kysele.
Mitäs jos evoluutio jyllää jo sinun pääkopan sisällä. Se on jo ennen ensimmäistäkään sisään-ulos työntö-veto -liikettä päättänyt, että täysin turhaa hommaa tämän lajin/yksilön kohdalla??
Näitä kannattaa mietiskellä yön pimeinä tunteina.
Vähäisyyttä ja mitättömyyttä, joka ajan kuluessa lähestyy turhuutta. Siinä on yksilön merkitys.
Se valinta tai valta on kuin joku pieni pyörre tai akanvirta joessa, joka virtaa sinne mihin se on aina ollut virtaamassa.
Ihan hyvä neuvo. Jos kaksi ihmistä puhuu ihan eri asiasta, niin yleensä vähintään toinen ymmärtää sen.
Mjoo
No siis ei mitenkään. Se on sen linjan loppu. Mutta vaikka näitä loppuja olisi kunka paljon tahansa, niin aina on olemassa jokin, joka ei loppunut. Se on juuri se idea, josta kaikki sai alkunsa.
Elämä on pakko nähdä prosessina, sillä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja jos joku on mahdollista täällä, niin se on mahdollista miljardeissa muissa paikoissa, joilla on aivan samat ongelmat ja sama kohtalo.
Ei tämä minusta ole mitenkään vaikeaa käsittää, jos vilkaisee yöllä ylös tähtitaivaalle.
(hihitystä)
Alkuräjähdys, laajeneminen, supistuminen ja lopputiivistys
vai
ääretön kiertokulku,
lopputiivistys vaihtuukin uudeksi alkuräjähdykseksi?
Mutta mitä oli ennen ensimmäistä alkuräjähdystä? Vai onko tämäkin koko homma pelkkä tilastofakta?
Itse en kuitenkaan ajattele näin. Telluksella mellastava "elämä" on uniikki prosessi, joka ei ole saavuttanut mitään muuta kuin tietoisuuden itsestään. Välittömästi tietoisuuden sytyttyä, se sammuu.
Ilo osuu joillekin, ei meille.
(naurua)
Olin jo vastaamassa eemeli_peevelille, mutta jatkanpa tähän. Jos nyt on niin kuten näyttää että elämä on tavallista ja "älykäs" elämä varsin tavallinen seuraus elämästä, niin miksi me emme näe älykkään elämän merkkejä muualla? Osaako se piilottaa tai naamioida itsensä? Sietäisikö ihminenkään, jos olisi edes jonkin verran nykyistä kehittyneempi enää geenien kautta tapahtuvan jatkokehityksen sattumanvaraisuutta? Ja mitä jos onkin jokin lopullinen vastaus vaikkapa kaiken turhuudesta, joka saa älyllisen elämän tuon vastauksen löydettyään lopettamaan itsensä?
Ja nyt on simo taas sen verran kaukana alkuperäisestä aiheesta, että on paras lopettaa koska yksi tyhmä kysyy enemmän kuin sata viisasta ehtii vastata. :D
Mistä me tiedämme, että tämä on uniikki prosessi? Samanlaista sammakonkutua voi olla jossain muualla / muussa ulottuvuudessa.
Sitä paitsi, paljonko siitä maailmankaikkeuden teoreettisesta ainemäärästä onkaan hukassa? Jos toinen teknodonna makoilee nytkin vieressäsi soffalla, et vaan havaitse sitä.
Viimeisen lauseen näkemyksen jaan.
Jos evoluutio ohjelmoi tietokoneeseen rivin, joka estää vähintäänkin hyväksymästä tuota lopullista vastausta, vaikka sen älyllisesti kykenisimmekin näkemään.
Ihmiskuntahan loppuu joka tapauksessa jotenkin. Onko sillä väliä miten se loppuu? Esittämäsi kehityskulku voisi olla hyvinkin väkivallaton ja sivistynyt loppu. Tietysti jonkun mielestä synkkä kuva, mutta kenen mielipiteitä täällä kysellään.
Tietoisuuden sammuttua me lähdemme elämässämme matkalle kohti tietoisuuden synnyn mahdollistaneita alkutekijöitä, eli niitä koodinpätkiä, joista pohjimmiltaan koostumme ja jotka ovat vanhimpia tavattavissa olevia prosessimme osia. Tätä prosessia kutsun "universaaliksi taantumaksi".
Mielestäni tämä vaihe on jo ohitettu.
(hihitystä)
Sehän ei mene noin. Raskain materia meissä on uusinta, ja sen kun päätyy kiertokulkuun seuraavan tähden ytimeen, niin on olemassa se mahdollisuus, että yhä hevimpää kamaa vaan syntyy. Tämä on universaalia kehitystä. Ja ihmiskunnan aikaperspektiivillä vai olla mahdollista, ettemme pääse milloinkaan toteamaan uuden, entistä raskaamman alkuaineen syntyä maailmankaikkeudessa. Emme ainakaa saa siitä todistettavaa havaintoa.
Tässä hommassahan ei ole päästy vasta ku alkuun.
Olen tässä vasta mediateollisuudessa, en missään alkuaineiden uudelleenjärjetelyssä.
Lisäksi pesin juuri hampaani.
(hirn)
Olen 36v mies ja halunnu lasta parikymppisestä saakka mut mites saat lapsen jos ei saa naistakaan. Jännä kun aina puhutaan että lapsia oikeasti haluava mies olisi kysyttyä tavaraa mut ei minulla kysyntää ole nimeksikään. Eli jään lapsettomaksi vailla tahtoani vaikka kyse ei ole siitä ettenkö voisi lapsia edes saada noin niinkun käytännössä.
Sulla on koko loppuelämäsi aikaa tulla isäksi ja jos vielä kunnollinen olet etkä mikään alkon suurkuluttaja tms. sekä elämäsi on kunnossa muuten, niin kyllä joku nainen vielä sut nappaa. Itse olen seurustellut sellaisten miesten kanssa, joista ei niiksi isiksi ole ollut syystä tai toisesta elleivät paranna tapojaan ja kasva aikuiseksi. Lapsihaaveet ovat vain haihtuneet työuran ja huonojen suhteiden myötä, mutta elämästä voi nauttia silti.
Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivänä naisena tätä oli surullista lukea.Lapsettomuus on sellainen haava ihmisessä joka ei koskaan parane.Arpi säilyy hautaan asti.
Lapsettomat naiset ovat tosi kiukkuisia. Minusta heidän pitäisi miettiä, että ovatko tehneet oikean valinnan, kun ulospäin näyttää aivan muulta.
Lapsettomuus ei ole kaikille " oma valinta"
Entä naiset, jotka ovat kiukkuisia omille lapsilleen, puolisoilleen, lapsettomille naisille tai muuten vaan kaikille muille naisille?
Ai niin, he ovat normaaleja.
Juuh.. "normaaleja" naisia.. SikäliMikäli enemmistä määrittää "normaaliuden".. ;P
Jos kysymys ei olekaan valinnasta? Ovat vaan kiukkuisia sen takia, kun lapsia ei ole.
Ei vaan kysymys on, miksi osan ihmisistä kiukkuisuutta ei selitetäkään heidän siviilisäädyllään tai lapsellisuudellaan? Vastaus lienee, ettei se tukisi enää omaa maailmankuvaa. Äiti tai puoliso nyt vaan on kiukkuinen, koska se nyt vaan on sellainen tai se nyt vaan on väsynyt.
Nyt meni pointsit teknodonnalta.
Komppaan.
Mjoo
Olen harvinaisen samaa mieltä. Yleisesti ottaen mun on ollut vaikea olla mistään samaa mieltä tällä palstalla, joten ei ole mikään yllätys, etten ole samaa mieltä tästäkään, mitä kirjoitin.
Tässä oli liikaa "emotionaalisuutta", joka on repeämisen merkki. Oikeastaan ihmisen todellisuus kuvastuu juuri tällaisina hetkinä. Tästä myös pitää duunata laajempi essee.
Aihe on nimittäin länsimaisessa kulttuurissa jonkinlainen tabu, eli tilastofakta.
(naurua)
Tässä on jotain Niiiiiiin.. Naisellista.. Tai sitten Musta vain Tuntuu siltä.. ;P
.. Ollaankohan taas Naiseuden Ytimessä?.. ;P
Mitä tähän tarvittaisiin, olisi jotain Lana Del Reyn kaltaista sfääriä, jotain utuisuutta ja naiseuden uudelleenarvioimista tai rekonstruointia.
(reps)
Mitä muuten piri maksaa nykyään grammalta?
Hahahhaha! Nyt veti muutama akan "kuvatus" herneet nenään! Lällässpyyy
Ei tää AIHE sinäänsä kiinnosta. Olen myös onnellinen jokaisesta piripäästä -oma varallisuus kasvaa. :)
Näitä sönkötyksiä ei vaan jaksais tässä mittakaavassa lukea.
Kirjoittaja tiedettiin piripääksi jo ML -palstalla. Sieltä savustettiin ulos.
Onko tää jonku piripään ketju?
Teknodonna vetää piriä.
Kunnolliset miehet ei pääse lapsia tekemään koska naiset rakastaa jännämiehiä. Jännämiehiä ei riitä kaikille naisille koska on paljon kunnollisia miehiä jotka ei kelpaa naisille. Tutkimuksen mukaan joka viides nainen kärsii perheväkivallasta.
Ehkä sä et vaan itse ole naisille jostain syystä kelvannut ja sitten täällä katkeroituneena ätmiluuserina naisia syytät ja vielä syyllität heitä heidän kokemasta parisuhdeväkivallasta.
Mulla ei ole lapsia, mutta eipä mulla ole mitään muutakaan.
Teema on niin herkkä ja haastava,että vielä vuosien terapian jälkeenkin minua itketti kun luin tätä tänään.Sitä kipua ja tuskaa voi ymmärtää vain sellainen joka on kokenut saman tai ammattilainen joka pystyy vastaanottamaan lapsettomaksi jääneen tuskan ja surun kannattelemalla toista terapian avulla.
Jos tehtäisiinkin niin, että oletetaan kaikkien keskimääräisten ihmisten haluavan lapsia. Unohdetaan se normaalius tästä keskustelusta.
Tulee tunne,että täällä kirjoittavat " miehet" joilla ei ole edes parisuhdetta saati kokemusta lapsettomuuden kipeydestä.
Aita ja aidan seiväs.
Tulee mieleen vanha sanonta:
Kivessä se on kipiä kun se on toisessa.
Mukavaa illan jatkoa.
En ymmärrä miksi tehdä lapsia ja sitten ero tulee heti pian kun lapsi syntynyt. Oliko mies sitten liian huono isäksi vai mikä siinä on ettei suhde kestä?
Koska vain naisen haluilla ja himoilla on väliä. Siksi.
Tunsin pariskunnan, jolle kävi näin. Olivat jo eroamassa johtuen miehen pettämisestä yms., mutta nainen tuli raskaaksi ja he päättivät yrittää vielä jatkaa suhdetta. Mies ei kuitenkaan osallistunut lapsenhoitoon ja nainen otti eron.
Sehän on tutkittu juttu että älykkäät naiset eivät hanki lapsia.
"Mitä älykkäämpi nainen on, sitä harvemmin hän hankkii lapsia. London School of Economicsissa tehty tutkimus osoittaa, että naisen halukkuus saada lapsia vähenee neljänneksellä, kun älykkyysosamäärä nousee 15 pistettä."
Näillä kommenteilla ei ole mitään kosketusta varsinaiseen asiaan.Joten good bye! Kun et tajunnut
Taidat olla joku 10-lapsisen perheen äiti joka veti herneen nokkaan :D vitutaako?
Palaisin mielelläni tähän jatkumon ajatukseen, sillä se on elämän suhteen kiistaton. Variaatiomallit mahdollistavat itsensä jatkumon ja siten sen kehityksen, jota ei pidä ajatella kehityksenä, joka tähtää johonkin päämäärään. Elämää ei pidä ajatella kuin organismina, joka pursuaa paikoillaan pysyviä mahdollisuuksia, koska se käyttää yksinkertaistusta välineenään käsityshierakiassa, jonka voisi ymmärtää "täydellisenä ja siten geneettisesti lähes muuttumattomana ja "aikaan" pysähtyneenä organismina".
Esimerkkejä on. Ihminen lajina ei ole sellainen.
(Naurua)
Luultavasti ainoa jäljelle jäävä muisto tietoisuudesta on suprajohtava verkko, jossa datamassa on jatkuvassa liiketilassa ilman ulkoista kokijaa. Universumi olisi näin koodattu itsensä sisään muistoksi itsestään.
Luulen, että tämä on todennäköisin vaihtoehto ihmiskunnan kokonaiskäsitykselle siitä, mikä ja missä se milloinkin oli, ja miksi.
(hihitystä)
Join muuten yhden saunaoluen.
(hirn)
Ei kun kaksi.
Tämä on muuten jo kolmas.
(hirn)
Data on ihmiskunnan lapsi. Lapsi edustaa kaikkea sitä, mitä olemme saaneet aikaan, ja me laskemme sen käsistämme kuin virtaan pienen kaislaveneen. Sen jälkeen me tuhoudumme nopeasti. Mitään ei jää jäljelle.
Oli tämä nyytti sitten kuinka valtava laitos tahansa, niin se olisimme me. Siellä olisi kaikki alkaen Tötterströmin autotallivitseistä Ellun kanojen kautta symboliikkaan ja mielen haaveisiin. Ja kaikkea tätä tilaa prosessoisi idea olemassaolosta ja siitä, että se olisi tietoinen ja ymmärtäisi siten, mikä ja millainen se on.
Kaiken lisäksi se ymmärtäisi itsensä ja rajoituksensa, kykynsä ja olemuksensa ääret.
(naurua)
Kävimme läpi lapsettomuushoidot mieheni kanssa.5 hoitokertaa.Koeputkihedelmöitystä.
Tuleksettomina.
Vituttaa lukea tätä paskaa täältä!!
Kaikki feministit/lesbot pitäs vetää kiikkuun..
Tämähän oli aivan parhautta tällä palstalla minun kokemusmaailmassani.
Kiitos ja kumarrus teknodonna sekä muut jatkuvuuden pohtijat.
Kaikki normaalit ihmiset eivät lapsia halua ja ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, sitten ovat he jotka eivät lapsia saa vaikka haluaisivatkin. On siis syytä pitää mielessä, kun puhuu lapsettomuudesta että osaa ihmisistä se ei hetkauta mitenkään ja osaa se satuttaa kovasti.
Nykyaika on lisännyt vela ihmisien määrää. Selvästi lapsien tekeminen ei enää ole tärkeäksi koettu juttu. Ihmiset panostaa enemmän itseensä yksilönä ja omiin tarpeisiinsa. Yksi vaikutin on tietysti kaikki maailman möröt, joita osa ihmisistä pelkää kuollakseen. Ja se pelko vaikuttaa myös päätöksiin.
Sitten taas on aika vaikeaa tehdä lapsia, jos haluaa parisuhteen ja ydinperheen johon lapset tehdään. Eikä sopivia kandidaatteja elämänkumppaniksi ja puolisoksi löydy tätä haavetta ja elämää yhdessä rakentamaan. Ikä on myös asia joka ajaa auttamattomasti osasta ohi. Se elämä vaan hukkui jonnekin.
Sitten taas omaan napaan. Oma kokemukseni lapsettomuudesta on pitkä ja hetkittäin vaikea. En ole kuulunut vapaaehtoisesti lapsettomiin, vaan näihin joiden ei lapsia pitänyt lääketieteen edustajien näkemysten mukaan saada. Ei ainakaan kovin suurella todennäköisyydellä.
Takana on vuosien lapsettomuushoidot, kalliit ja kivuliaat toimenpiteet. Ivf, icsi, munasoluja kasvattavia hoitoja, punktiota, pistelyä, pahoinvointia hoidoista. Raskauden alkaminen, keskenmenoja, munajohtimen räjähtäminen, munsarjakystaa, heikkoja alkioita, viallisia munasoluja ja siimahäntiä, hylkimisreaktiota yms. Sitä kaikkea mitä sen ohessa voi tulla, henkiset vaivat mukaan lukien.
Ei ihan helppoja juttuja niille, jotka lapsia kovasti tahtoo eikä saa. Osa meistä pystyy kääntämään asian hyväksi ja kolikon toisenpuolen eduksi. Osalle jää ikuisesti kipupisteeksi ja haavat aukeaa helposti.
Silloin, kun olin lapsettomuushoidoissa luin ja kävin keskusteluja paljon muiden samassa tilanteessa olevien kanssa keskustelupalstoilla. Tsempattiin toisiamme ja lohdutettiin, kun jonkun hoitoketju meni mönkään. Ei päästy hoidoissa eteenpäin tai alkiot eivät pysyneet matkassa. Semmoista vertaistukea puolin ja toisin. Mutta kyllä myös kateus pisti toisinaan esiin.
Joku onnistui, vaikka sen hänelle soikin, niin ei se oma epäonni tuntunut senkään vertaa helpommalle. Miksen minä koskaan onnistu? Tuli moensti mieleen, niin monesti että päätti lopettaa koko asian vatvomisen ja toivomisen. Keskittyä ihan muihin asioihin elämässä, kuin siihen josta saa herkästi pahan mielen.
Ympärillä muita naisia käveli vatsat pystyssä, töissä joka toinen tuntui odottavan lasta ja ihan tuosta vaan, puff. Olihan se vaikeeta aikaa.
Nyt taas näen toisen kolikon puolen. Sain kun sainkin ihmeen kaupalla lapseni ilman hoitoja. Nyt tajun sen sen onnitumisen puolen ja tunteen. Mutta myös sen pelon mitä on pelätä menettää jotain mitä sulla vihdoin on. Se on pahempi tunne, kuin se mitä koin kun en saanut lapsia kovasta halusta huolimatta.
Kuka mitenkin asian kokee, ei voi väheksyä kenenkään tuntemuksia, eikä pidä. Mutta se pelko tulee kaikille voimakkaana, siinä vaiheessa kun se kauan toivottu ihme tapahtuu. Ei koskaan niin hyvin, etteikö jotain murehtisi oli lapsia tai ei.
Itse lohdutin lapsettomana itseäni sanomalla itselleni, mitä mulla ei ole, en voi sitä menettääkään. Turvauduin järkiperäiseen syyhyn ja suljin tunteilut pois.
Vela ihmiset taas sitten kokee, ehkä tekevänsä palveluksen yhteiskunnalla, itselleen ja "lapsilleen", kun jättävät ne tekemättä.
Mikä on oikea mikä väärä tapa elää? Kuka tietää? En minä ainakaan.
Laitan oman mielipiteen tähän sun kirjoitukseen vastineeksi. Itse olen vela, enkä koe tekeväni yhtään mitään: en tee palvelusta itselleni, yhteiskunnalle, "lapsilleni", en yhtään mitään yhtään kellekään. En ikinä ole aktiivisesti asiaa edes pohtinut, mikään äitigeeni ei ole raksuttanut missään vaiheessa. Enemmänkin koko syntymän ihme on tuntunut todella vieraalta ja jokseenkin vastenmieliseltä ajatukselta, mutta sitäkään en sen enempää ole miettinyt. Koko aihe on todella vieras itselleni. Mutta tsemppiä meille kaikille, eiköhän me täältä samalta viivalta pois ponnisteta, oli lapsia tai ei.
Niin. Tässä varmaankin konkretisoitui hyvin se, että kenenkään meistä ei kannata toisten motiiveja liiemmin kuulutella, etenkin jos toisen motiivit omista merkittävästi poikkeavat (vrt. toinen haluaa lapsia ja toinen ei).
Arvuutella tietysti voi, mutta kattavien yhteenvetojen yritelmät toisten suulla tapaavat mennä ns. vituiksi.
Näinhän se on. Samalla viivalla ollaan tavalla jos toisellakin. Ja tosiaan ehkä kirjoitin vähän yleistäen tuon vela ihmisistä. Lähinnä tarkoitus ja ajatus tuli sen pohjalta, mitä olen heiltä kuullut syyksi vapaaehtoiseen lapsettomuuteensa. :)
Yhtä arvokkaita me kaikki ollaan, lapsilla ja ilman. Jokaisella on oma elämä elettävään.
On ihan OK haluta lapsia, mutta ei minusta ole ihan tervettä ajatella, että niitä pitää välttämättä saada. Sama juttu on seksin saamisen kanssa. On hyvin vaarallista olla riippuvainen sellaisesta asiasta, jonka saamisesta ei voi olla mitään takeita ja joka on mahdotonta ilman toisten apua.
Tämmöiseen kylmään maailmaan en ainakaan minä ole valmis lasta hankkimaan. Ja jos tällainen eri asioiden suuntauminen yhteiskunnassa jatkuu minä ainakin tulen lisäämään lapsettomien joukkoa. (halveksunta ym. ilkeys)