Me mieheni kanssa olemme eroamassa, tai olemme tällähetkelle ’erilleen’ vaikka samassa talossa asummekin.
Mulla on ollut nyt jo pari kuukautta tosi huono olo, mutta mieheni tuntuu vain pitävän meidän koko tilannetta vitsinä. Hän olisi heti puolison vaihdossa, kun minä en ole täydellinen. Mikä nykyajan porukkaa vaivaa??? Yhtäkkiä kertoi että on elänyt vain epätoivossa kanssani.. ymmärrä sitä sitten..
Musta vaan tuntuu että mulla on liikaa vastuuta kaikesta... Mies opiskelee ja mä olen lasten kanssa kotona. Hän ei jaksa osallistua mihinkään ja sanoikin kuin sanoikin tuntevansa olonsa vapaammaksi kun ei ole kanssani. Siis mitä??? Hän pyytää vielä multa kaikkea, että teen hälle ruokaa, hoidan meidän lapsemme sataprosenttisesti, ja että kannan kaiken vastuun lapsemme tulevaisuudesta. Aika epäreilua minusta, enkä tiedä mitä mun oikein pitäisi tehdä että hän edes katsoisi lapsiamme tunnin tai kaksi joku päivä että pystyn hengähtää ja olla edes joskus aivan yksin ilman että pitää kokoajan miettiä jotain. Yöunetkin on menneet perseelleen.. mutta hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää miten väsynyt olen ja että vaikka me erottiin niin eikö silti hänelläkin pitäisi olla jotain vastuuta lapsistamme? He ovat myös hänen lapsiaan eikä vain minun...
Hänellä on deittiproffakin ja sanoo että saa tehdä mitä haluaa. Mä olen vaan jumissa lasten kanssa. Eikä sitä että olen heti etsimässä uutta partneria niinkuin hän, vaan että mulla on jonkinlaista kunnioitusta häntä kohtaan vaikka häneltä en näytä sitä paljoa enää (enkä aikoihin) saavan..
Mutta siis miten te muut joilla yhteisiä lapsia? Miten saan mieheni (tai entisen) olemaan enemmän lastemme kanssa?
Ottaa niin päähän....
Mulla on ollut nyt jo pari kuukautta tosi huono olo, mutta mieheni tuntuu vain pitävän meidän koko tilannetta vitsinä. Hän olisi heti puolison vaihdossa, kun minä en ole täydellinen. Mikä nykyajan porukkaa vaivaa??? Yhtäkkiä kertoi että on elänyt vain epätoivossa kanssani.. ymmärrä sitä sitten..
Musta vaan tuntuu että mulla on liikaa vastuuta kaikesta... Mies opiskelee ja mä olen lasten kanssa kotona. Hän ei jaksa osallistua mihinkään ja sanoikin kuin sanoikin tuntevansa olonsa vapaammaksi kun ei ole kanssani. Siis mitä??? Hän pyytää vielä multa kaikkea, että teen hälle ruokaa, hoidan meidän lapsemme sataprosenttisesti, ja että kannan kaiken vastuun lapsemme tulevaisuudesta. Aika epäreilua minusta, enkä tiedä mitä mun oikein pitäisi tehdä että hän edes katsoisi lapsiamme tunnin tai kaksi joku päivä että pystyn hengähtää ja olla edes joskus aivan yksin ilman että pitää kokoajan miettiä jotain. Yöunetkin on menneet perseelleen.. mutta hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää miten väsynyt olen ja että vaikka me erottiin niin eikö silti hänelläkin pitäisi olla jotain vastuuta lapsistamme? He ovat myös hänen lapsiaan eikä vain minun...
Hänellä on deittiproffakin ja sanoo että saa tehdä mitä haluaa. Mä olen vaan jumissa lasten kanssa. Eikä sitä että olen heti etsimässä uutta partneria niinkuin hän, vaan että mulla on jonkinlaista kunnioitusta häntä kohtaan vaikka häneltä en näytä sitä paljoa enää (enkä aikoihin) saavan..
Mutta siis miten te muut joilla yhteisiä lapsia? Miten saan mieheni (tai entisen) olemaan enemmän lastemme kanssa?
Ottaa niin päähän....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi olette samankaton alla yleensä? Eikö suvulta löydy sen verran apuja jotta voisi jättää toisen rauhaan. Laita se mies kotiinsa vaikka. Ja jos ei muuta niin menkööt jollekin kaverilleen. Typerä asetelma teillä. Samoin tuo kun hakee uutta samotein. Siis ovelta ovelle mies haluaa? Ei kuullosta hyvältä. Ja tuo lasten hoitaminen hoituu kyllä jos muuten ne on lastenvalvojan määräyksellä. Kyllä senkin on kannettava hoito vastuu.
Mitä haluat, jatkaa noin vaan saada eron jälkeinen erilainen elämä. Miehestä pääset eroon ja hän joutuu kantamaan vastuun lapsista eron jälkeen. Jos muu ei auta, niin Sossu ja viime kädesä käräjäoikeus. mutta mies vaikuttaa sinun elämään, olette yhdessä tai ette. Hän on lapsien isä.
Ei kenenkään tarvitse alistua olemaan toisen palvelija ja passari. Jos mies ei anna sinulle mitään, voiko häntä mieheksesi kutsua? Ero ei varmasti ole helppoa. Sen tiedän kokemuksesta. Mutta jonkin ajan kuluttua elämä asettuu uusiin uomiin ja tulee uusi elämä. Minun kohdalla paljon entistä parempi. Liian paljon meni aviossa pieleen. Kaikkea ei tarvitse lasten vuoksi jaksaa. Silloin on vaarassa menettää oman elämän.
Eri asunnot ja mahdollisimman pian. Muuten ei vastuu jakaannu molemmille. Miehesi kostaa eron lapsen kautta. Koettelee jaksamistasi. Laita moinen vätys muualle loisimaan. Vai haluatko paapoa aikuista miestä kuin lasta? Menetät yh tukiakin kun sama osoite.
Opiskeleeko miehesi "miten elää tynnyrissä 101" vai " kuinka parhaiten elää loisena 101" ?
Kuinka maailamassa sinä ensinkään olet levittänyt polvesi tuolle idiootille????!!!
"nii mutku ei se alussa ollu tommone" - ei ole tarpeeksi hyvä vastaus. Varmista nyt ettet enää lisävnny sen kanssa.
Miehen VELVOLLISUUS on osallistua lastensa elämään, halusi tai ei. Sinä yksinkertaisesti vain laitat lapset isänsä kanssa ulos lenkille tai hiekkalaatikolle ja menet itse korvatulppien kanssa päiväunille.
Kerrot miehesi olevan niin todellisen yksinkertainen tollo että ellei se ala osallistumaan enemmän kodin ja lastenhoitoon, on parempi että potkaiset tuon "opiskevan" loisen ulos taloudestanne.
Sukusi ja yhteiskunnan tuella pystyt elättämään, kasvattamaan, ohjaamaan ja rakastamaan lapsiasi paljon paremmin kun tuo tollo ei ole koko ajan vaatimassa sinun palvelujasi.
Ja LOPETA lisäätyminen!!!
Koska kerran olette eroamassa, niin silloin hän on vapaa tai ainakin vapautumassa. Hänellä on nyt vapauden huuma meneillään. Hänestä tuntuu että koko maailma on hänelle avoimena, mahdollisuuksia miljoonittain, ja nuoret naiset jonottaa päästäkseen hänen tyttöystäväksi.
Samalla kaikki vanha avioliittoon liittyvä on hänestä ahdistavaa, nuhjuista.
Sinä taas olet juuttuneena lasten kanssa kotiin. Tunnet varmaan olosi kateelliseksi ja tilanteen epäoikeudenmukaiseksi kun seuraat miehen touhuja; hän kun innoissaan kuopii lähtökuoppia.
Muista että lapset kasvaa koko ajan ja heidän kanssaan viettämäsi aika on sinulle pelkkää plussaa vaikkei siltä aina tunnukaan. Mies taas menettää hyvin paljon. Hän tajuaa sen sitten kun vapaudenhuuma paljastuu pelkäksi kuplaksi. Siinä vaiheessa sinä olet jo järjestänyt elämäsi lasten kanssa hyvälle mallille.
Tässä vaiheessa moni isä herää isyyteensä ja alkaa vaatia lapsia luokseen kun oma elämä on alkanut olla pelkkää tyhjyyttä.
Jos palvelet häntä ja teet ruokaa, siivoat, niin se on täysin oma valintasi! Hyväksikäyttösuhde on aina kummankin syy: Toinen asettautuu / suostuu hyväksikäytettäväksi, ja toinen hyväksikäyttää sumeilematta kun toinen siihen kerran on suostuvainen. Ymmärrä tämä!
Äläkä kiinnitä mitään huomiota miehen treffailuhaaveille, tuollainen on hänen oma asiansa. Pääset kyllä ajan mittaan miehen toimien tarkkailusta eroon. Nyt vielä sinulla on tunneside mieheen, sitä kautta reaktiosi on ihan ymmärrettävä.
Opit kyllä itsenäisemmäksi mutta sinun täytyy ottaa asia käsittelyyn. Älä odota mieheltä mitään, huomiota, hienotunteisuutta, tjms, älä riipu äläkä vingu, sillä mitä nopeammin pääset oman elämän alkuun, sen parempi.
Olin kuin miehesi vähän aikaa sitten...kannattaa muistaa että vastoin naistenlehtien käsitystä ero ei ole hyvinvointiautomaatti.
Suurin osa avioliitosta on jossan harmaalla alueella oleilua.
Itse kyllästyin baareihin ja vaihtuviin naisiin. Tiedän olevani kivityksen arvoinen. Olemme siis vaimon kanssa ainakin vielä saman katon alla.
Minulla ei ole selkeitä vastauksia mihinkään, ikää tullesa se tulee vain selkeämmäksi.