Minulla tulee aina jotain skismaa asiakkaiden ja työ "kavereiden" kanssa. Sanon "kavereiden" sillä inhoan henkilöitä (sekä tunnen vihaa heitä kohtaan), joiden kanssa joudun tekemään töitä. Inhoan heitä erityisen paljon, jos he huomauttavat jostakin tekemästäni työvaiheesta ja sen suorituksesta. Tykkään nimittäin tehdä asiat pikkutarkasti ja hiukan monimutkaisesti täydellisyyttä tavoitellakseni.
Lisäksi raivostun ja huudan helposti asiakkaille ja raivostun myös työ "kavereilleni" ja monesti välit menevät poikki työ "kavereihin" ja johonkin esimieheen, johon raivostun myös.
Muuten olen ihan ok tavallisen näköinen mies! Mutta huono työssä pärjäämiseni aiheuttaa köyhyyttä ja statuksen puutetta! Siksi en varmaankaan pääse sinkkuudestani eroon koskaan!
Lisäksi raivostun ja huudan helposti asiakkaille ja raivostun myös työ "kavereilleni" ja monesti välit menevät poikki työ "kavereihin" ja johonkin esimieheen, johon raivostun myös.
Muuten olen ihan ok tavallisen näköinen mies! Mutta huono työssä pärjäämiseni aiheuttaa köyhyyttä ja statuksen puutetta! Siksi en varmaankaan pääse sinkkuudestani eroon koskaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mutta huono työssä pärjäämiseni aiheuttaa köyhyyttä ja statuksen puutetta! Siksi en varmaankaan pääse sinkkuudestani eroon koskaan!"
Voisiko sinkkuus kuitenkin johtua pikemminkin sosiaalisesta osaamattomuudesta, kun ei edes työkavereiden tai asiakkaiden kanssa osaa olla asiallisesti?
"Lisäksi raivostun ja huudan helposti asiakkaille ja raivostun myös työ "kavereilleni" ja monesti välit menevät poikki työ "kavereihin" ja johonkin esimieheen, johon raivostun myös."
Älä huoli, juuri tuollaisia impulsiivisen ihania, tasapainottomia miehiä suurin osa naisista tuntuu rakastavan. Otat vain pari tatskaa niin kyllä sinä hyvinkin jännämiehestä käyt.
Tuonlaisia tyyppejä on ihan oikeastikin olemassa. Eikä niitä kyllä kukaan kauaa katsele. Eka kilari tai työnteossa jumpittaminen, niin pomo funtsii miten tuon saa pihalle. Eipä tuollaisesta taida olla ihmissuhteisiinkaan, kun pitäisi osata joustaa ja tehdä kompromisseja..
Jos itse ei tykkää kenestäkään, niin ei tarvi ihmetellä ettei kukaan tykkää itsestäkään.
Aina kannattaa vetää kilarit, kun siihen on paikka. Tunteella vaan etiäpäin.
Mielestäni tämä on kyllä enemmän naisilla havaittava toimintamalli, mutta ihan mielenkiintoista seurattavaa.
Johtuuko tämä tasoeroista? Kieli, ajattelu ja osaaminen ristiriidassa?
Miehellä epäonnistunut uraputki takana? Naisella epäonnistunut uravalinta jne.