Millaisessa tilanteessa hyödyttää tehdä ns periorbitaalinen rasvansiirto? Laskeeko toimenpide liikaa kulmakarvaseutua, jos kulmat ovat alkujaankin liian raskaat? Toiveissa olisi, että ainakin expl vastaisi :).
Periorbitaalinen rasvansiirto
pdllpd
198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hoitomenetelmät, joita plastiikkakirurgi nykyisin pääasiassa noudattaa kasvojen ja silmien ympärysalueen ulkonäön parantamiseksi ovat pitkän kehitysprosessin tulos. Suomalaiset plastiikkakirurgit ovat olleet vahvasti mukana ottamassa uusia menetelmiä käyttöön ja kouluttamassa uudenlaiseen ajatteluun.
Kasvojen tähystysleikkausten myötä huomattiin, mikä merkitys paitsi kasvoluiden muodolla, myös päällä olevan pehmytkudoksen muodolla ja paksuudella on hyvän ulkonäön säilyttäiseen. Ikääntyessä luuston muodon muutos on vähäistä verrattuna pehmytkudoksen kuihtumiseen. Ihonalaisen rasvan ja lihasten ohentuessa päällä oleva iho alkaa liukua painovoiman vaikutuksesta alaspäin ja menee poimuille. Siksi leikkausmenetelmät keskittyvät kasvojen kudosten ripustamiseen takaisin paikalleen ja kudoksen tilavuuden palauttamiseen, mutta välttävät ihon liiallista kiristämistä, koska johtaa yleensä lyhytaikaiseen tulokseen ja levenneisiin arpiin.
Erityisen merkityksellinen ihon alaisen rasvakudoksen tuki on silmien alueella. Vaikka ylä ja alaluomen turpeus tuo mieleen ajatuksen, että siellähän on liikaa rasvaa ja turvotusta, asia ei kuitenkaan ole korjattavissa pelkästään tämän rasvakudoksen poistolla. Tärkeämpää on tukea tämä turvotukselta näyttävä kudos paikalleen. Se tehdään osin ripustamalla se sinne ja osin tukemalla ihon alle laitettavalla oman rasvasiirteen tuomalla täytteellä. Niinpä silmäluomien, poskipäiden, kulmakarvojen ja otsan ikämuutoksen hoidossa rasvansiirto n melkein aina tarpeen.
Kasvojen alueen rasvasiirre ei ole varsinaisesti mitään uutta. Jo 1990 Tampereella ISAP:in kokouksessa puhuttiin siitä (José Guerrerosantos, México). Varsinaisesti rasvansiirto kasvoihin yleistyi vuosituhannen vaihteesta, kun amerikkalainen Sidney Coleman julkaisi mikrorasvansiitotuloksensa. Suomessa kävi 2003 nykyisin sveitsilänen Frank Trepsat näyttämässä, miten pelkällä kasvojen rasvansiirrolla, ilman faceliftia voi saada hyvän tuloksen lievissä ikämuutoksissa. Hoitotekniikat ovat sen jälkeen vielä tarkentuneet, kun käyttöön on tullut nano-rasvansiirto, jota käytetään nimenomaan alaluomien tummuutta poistamaan laittamalla pienijakoista rasvasiirrettä ihon alle. SNIF –rasvasiirrossa taas laitetaan rasva pienellä terävällä neulalla ihon sisään uurteen kohdalla ja saadaan pieniä ihopoimuja oikaistuksi.
Aikaisemmin silmäluomileikkauksessa pääosana ollut kudosten, ihon ja silmäkuopan esiintyöntyvän rasvan ja ylimääräihon poisto. Nyt rasvansiirto eri tekniikoilla on tärkeä osa hoitoa.