Miksi avomies kontrolloi?

Kannattaa miettiä haukkasitko liian suuren palan, jos työsi vie jo nyt sinusta mehut eikä parisuhteelle riitä niitä voimia. Kitinä varmaan loppuu, jos edes jotenkin huomioit miestäsi vaikka sua väsyttääkin, ei kannata jättää toista aivan paitsioon, se ei ole tosiaan hyvä juttu, jos meinaat parisuhteesi säilyttää.

Täytyy sanoa että minä kyllä huomioin häntä. Vietimme koko lauantaipäivän ja illan yhdessä. Syödään yhdessä ja jutellaan joka ilta ja usein käydään ulkoilemassa ja kahvilla. Hänen huomion tarve vaan on erittäin iso.

Mieheni on myls erittäin mustasukkainen ja kuvittelee että työaikana isken toisia miehiä. Hän kyttää kaikkea tekemistäni en saa lukea jos huvittaa ja valittaa jos tapaan vanhempiani...mielestäni terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Ei mikään sihde ole täydellinen jos viettää kaiken ajan yhdessä...

Nyt kuulostaa huonolta. Tottakai parisuhteessa pitää olla "omaa aikaa" molemmilla! Saa olla omia kavereita, ystäviä - ja ystävätkin saavat olla kumpaa sukupuolta vaan. Tottakai saa vanhempiansa tavata ja sukulaisiansa - ja ihan ketä lystää. Ei luottamus sillä rakennu, että toisen telkeää sisälle tai kyttää.

Ja jos kumppani on väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, niin sille pitää kiikuttaa teekuppi käteen ja kaukosäädin/kirja/lehti/yms. toiseen. Lapsellista siinä enää kitistä huomiota itsellensä. Kyllähän se työnteko koituu molemman parhaaksi, niinkuin taloudellisessa mielessä. Kyllä minulta ainakin kitinä ja vaatiminen veisi viimeisetkin halut. Ja niin veisi mieheltänikin. Pitää kannustaa toista huolehtimaan jaksamisestaan. "Tottakai kulta lähdet työkavereitten kanssa risteilylle!""Juu mene vaan päiväksi kaupungille". Hulluksihan sitä muuten tulisi! Sitä rupeaa äkkiä toisen naama ärsyttämään, jos kokoajan tarttee kyljessä kyhnätä. Voihan sitä kotonakin olla niin, että molemmilla on omat jutut, mutta silti ollaan läsnä vaikkakin hiljaa. Ja jos siinä tulee joku juttu mieleen niin sitten sen puhua pukahtaa ja sillä sipuli.

Oletko ajatellut, että mites sitten käy, jos vaikka tahdot lapsia tuon miehen kanssa? Ymmärtääkö mies sitten, ettet ole vain häntä varten olemassa?

Miehellä tuntuu olevan tosi huono itsetunto ja huono luottamus itseen ja sinuun. En usko, että voit siihen omalla käyttäytymiselläsi paljon vaikuttaa, koska vika on miehen pään sisässä.

Kannattaa nyt kynsin hampain pitää kiinni omasta ajasta ja oikeudesta levätä, kun olet väsynyt. Muutoin menee ihan hulluksi tuommoinen meno. Jos sinä rupeat taipumaan siihen, että mies rajoittaa olemistasi ja vaatii sinulta jatkuvaa läsnäoloa ja huomiota, ei suhde kuitenkaan ole kovin pitkäikäinen, tai ainakaan onnellinen. Miehen täytyy oppia kunnioittamaan sinun oman tilan ja ajan tarvetta. Ennemmin tai myöhemmin sinulla tulee muutoin kuitenkin mitta täyteen ja se on siinä sitten.

Tämä kannattaa selvittää, ennenkuin millään tavoin esim. taloudellisesti tai juridisesti tai lapsia tekemällä sitoudut mieheen.

Mitäköhän se oma aika on? Mitä teet silloin?

Nyt pitäis sulla soida hälytyskellot. Miehes on siis mustasukkainen ja siitä tuo kaikki kumpuaa. Kaiken takana on se, että olet työssä ollessasi miehen ulottumattomissa eikä se pääse sua kontrolloimaan. Siitä se on katkera ja epäluuloinen ja vihainen, mutta naamioi sen tietysti siihen, että sulla ei ole muka sille itselleen aikaa. Todellisuudessa sairas mieli punoo mielikuvia, joissa sinä tapaat miehiä siellä työpaikalla ja teet niiden kanssa ties mitä.

Vanhempiasi et saisi tavata sen vuoksi, että mies ei tiedä, mitä ajatuksia ne sun päähäsi ajaa. Kirjoja et saisi lukea, koska niissä voi olla jotain sellaista, mikä havahduttaa sut ajattelemaan omaa tilannettasi, tai sieltä sä voit lukea jostain aivan ihanasta miehestä ja alkaa itsekin haaveilla sellaisesta ja vertailla sitä ja miestäsi. Ja kirjoista voi saada vaikka vihjeitä siihen, miten voi kätevästi pettää puolisoaan. Kaikki on mahdollista.

Tuo tuppaa ajanmittaan vaan pahenemaan joten nyt ala äkkiä miettiä mitä teet. Yhtään et saa antaa miehelle pelivaraa, sun on pidettävä jokaisesta omasta asiastas kiinni. Jos rupeet hellittämään ja alat nöyristellä miehelle, sitä saat sitten tehdä.

Jos olette vielä erittäin nuoria, niin kenties voi olla kyse vain tunne-elämän kehittymättömyydestä ja hapuilusta, mutta jos olette oikeasti jo aikuisia, niin tuo on hälyttävää. Se pahenee ja muuttuu aina vaan hullummaksi.

Kohta alkaa nyrkit heilumaan ja kaikki "miehen" kontrollin ulkopuolinen (eli kaikki paitsi sinä) katoaa elämästäsi. Lähde vielä kun pystyt, narsisteilla kun on tapana päättää suhde tasan yhdellä tavalla. Jep, sillä tavalla että kukaan muukaan ei sua saa.

Komppaan edellisiä kirjoituksia. Oikeasti mieti mitä haluat suhteesta. Älä mene siihen harhaan että hänen luonteensa muuttuisi. Tai lapsi muuttaisi suhdetta. Päinvastoin ote tiukentaa ja olet enemmän kontrollissa.

Minä sanoisin että nyt irti suhteesta. Älä ajattele mahdollista epäonnistumisen tai häpeän tunnetta

Ehkä miehesi on joku neanderthalin ihminen, eikä hyväksy työssäkäyntiäsi. Jos työ antaa sinulle paljon, perustele miehelle että sinä et ole sinä, jollet saa tehdä työtä josta pidät.

Avokkisi pitää etsiä itselleen häntä palveleva kotihengetär. Siinä voi kylläkin käydä niin, että hän saakin plösön sohvaperunan. :D

Kannatta kuitenkin miettiä, voisiko osan liikuntaharrastuksista tehdä yhdessä, kuten lenkkeily? Lapsia ei kannata tuollaisen keskenkasvuisen miehen kanssa alkaa tekemään.

Kuten sanoi tehdään jo monia asioita kuten ulkoilu yhdessä muuta miehelle ei riitä mikään aika tai huomio...lapsia en halua...

Hyvä kirjoitus: oma jaksaminen pitäisi olla ykkösenä. Lepo on tärkeää..
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/parhaiten-tulevaisuudessa-parjaa-se-joka-osaa-levata/748051/

Helevetin äkkiä vaihtoon tollanen mies.