Kirjoitukseni koskee lähinnä mieheni siskoa. Hän yrittää väkisin tunkeutua elämäämme ja puuttuu joka hemmetin asiaan. En pysty ymmärtämään, mistä tämä kaikki johtuu, koska hänellä on omakin elämänsä. Ovat kuulemma hekin naimisiin lähiaikoina menossa ja akka suunnittelee jo häitä, vaikka hänen ukkonsa viimeksi nähdessämme kertoi, että siihen nyt on vielä aikaa. Enkä moiti häntä yhtään. Kumma vaan, että he vieläkin ovat yhdessä, vaikka akka on mikä on, kaakattava kakara.
Aloitin opiskelut uudelleen tehtyäni lapset. Mieheni sisko oli tässä vaiheessa omassa työssään, ammattitutkinnon suorittanut. Nyt kuitenkin aloitettuani opiskelut yliopistossa, on mieheni sisko jo parin vuoden ajan epätoivoisesti pyrkinyt opsikelemaan, milloin mihinkin oppilaitokseen. Ei ole päässyt, koska mielestäni hän on väärällä alalla muutenkin. Hän apinoi minua muutenkin joka asiassa. Samanlaisista vaatteista samanalaisiin harrastuksiin. Sairasta!
Ihmettelen vain, mistä tämä kaikki johtuu. Onko hän kateellinen minulle jostakin vai mitä? Päin naamaa hän osaa olla niin nilkki kuin vain ihmisen voi kuvitella olevan. Selän takana hän kehuskelee minua parhaaksi ystäväkseen. (Yleensähän se menee toisinpäin..)
Jos tarkemmin ajatellaan, kälyni on anoppini pienoiskoossa. Suhteeni molempiin on huonontunut viimeisen vuoden aikana monien erinäisten syiden takia, joita en viitsi tässä luetella. On mahdollista, että syynä anoppini lueskelee tätä palstaa.
Kirjoituksestani ei oikeastaan selvinnyt anoppi -ja kälyvihani perimmäinen syy, mutta olisi kiva lukea muidenkin kokemuksista kyseisestä asiasta.
Aloitin opiskelut uudelleen tehtyäni lapset. Mieheni sisko oli tässä vaiheessa omassa työssään, ammattitutkinnon suorittanut. Nyt kuitenkin aloitettuani opiskelut yliopistossa, on mieheni sisko jo parin vuoden ajan epätoivoisesti pyrkinyt opsikelemaan, milloin mihinkin oppilaitokseen. Ei ole päässyt, koska mielestäni hän on väärällä alalla muutenkin. Hän apinoi minua muutenkin joka asiassa. Samanlaisista vaatteista samanalaisiin harrastuksiin. Sairasta!
Ihmettelen vain, mistä tämä kaikki johtuu. Onko hän kateellinen minulle jostakin vai mitä? Päin naamaa hän osaa olla niin nilkki kuin vain ihmisen voi kuvitella olevan. Selän takana hän kehuskelee minua parhaaksi ystäväkseen. (Yleensähän se menee toisinpäin..)
Jos tarkemmin ajatellaan, kälyni on anoppini pienoiskoossa. Suhteeni molempiin on huonontunut viimeisen vuoden aikana monien erinäisten syiden takia, joita en viitsi tässä luetella. On mahdollista, että syynä anoppini lueskelee tätä palstaa.
Kirjoituksestani ei oikeastaan selvinnyt anoppi -ja kälyvihani perimmäinen syy, mutta olisi kiva lukea muidenkin kokemuksista kyseisestä asiasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minulla meni välit viimeisen parin vuoden aikana täysin solmuun anopin ja kälyn kanssa. Ero tuli eteen, kun mies kuuntelee sukuansa enemmän, eikä halua uhmata heitä olemalla kanssani, vaikka rakastaakin. Mitä tämä kertoo miehestä?
elämääsi. Mitä se sinua liikuttaa, jos toinen sanoo menevänsä naimisiin ja toinen, että ei vielä. Ei sinun siihen pidä ottaa kantaa, sano vain joo. Jos joku nyt matkii sinua, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Pidä kohteliaasti etäisyyttä, hoida opiskelusi ja suhteesi, äläkä käytä energiaa pikkuasioiden mietiskelyyn.
Onkohan Sinulla opintosi ja lapsesi noussut hieman "päähän"?Et suinkaan itse kadehdi kälysi tulevaa onnea?Et suinkaan halua olla se ainoa opiskellut suvun naisjäsen,jota kaikkien pitäisi ihailla?
En ole ainakaan huomannut, että olisi päähän noussut. Voi olla, että annoin viestissäni väärän kuvan tilanteesta, koska en kertonut koko tarinaa.
Nyt parin päivän aikana olen saanut kolme puhelua, joista jokainen on koskenut kälyni valheita muille sukulaisille. Olen saanut sietää niin paljon kieroilua ja valehtelua, vähättelemättä mieheni kärsimyksiä tilanteesta, että nyt välini mieheni sukulaisiin ovat katkolla.
Ihailusta vielä sen verran, että voisin vain toivoa sen olevan totta. En ole tarpeeksi hyvä mieheni sukulaisille ja sillä sipuli. En mahda sille enää mitään, ja jos totta puhutaan, sen myöntäminen hieman helpottaa.
En ole koskaan ollut suvun ihailun kohde, vaikka olen joskus jonkinlaista kannustusta toivonut muiltakin kuin omilta vanhemmiltani. Tyytyväinen olen näinkin, kun mies ja lapset tukevat.
Sinuahan ihan selvästi ihaillaan ja siksi matkitaan. jne. Miksi se ärsyttää sinua? Mikähän se vihasi oerimmäinen syy mahtaakaan olla, tästä ei kyllä löytynyt syytä?
Jospa miehesi sisko onkin mustasukkainen veljestään?
Omasta kokemuksesta tiedän senkin olevan mahdollista.
Olimme hyvin läheisiä kaksoisveljeni kanssa ja kun hän sitten meni naimisiin ja menetin "filosofeerauskaverini" olin pitkään hurjan kateellinen hänen vaimolleen. Nyt nuo tunteet naurattavat, mutta eivät silloin.