pöytäkellot ja herättäjät
Minä pidän vanhan ajan kelloista, kuten herättäjistä. Ostin menneenä vuonna pöytäkellon, mutta pettymys oli se, ettei kellossa ollut äänen voimakkuuden säätöä, vaan kello veisaa joka tunti kovaan ääneen. Muutama päivä takaperin tilasin sitten sen pöytäkellon, jossa on äänen voimakkuuden säätö, tasatuntisoitto, soiton saa pois päältä ja paljon muuta. Kello ei ollut läheskään yhtä tyyris, kuin edellinen, mutta sitä huomattavasti erilaisempi koneistoltaan. Ulkomuoto molemmissa puuta. Lisäksi eroavaisuus on seuraava kahden kellon välillä, toinen soittaa pitkiä sävelmiä, kuten nocturnea ja muuta, toinen soittaa klassisesti vain westminster Abbeyn sävelmää, johon olen tottunut. Toisessa kello hiljenee automaattisesti öisin, toisessa kellon äänen voi hiljentää tai ottaa kokonaan napista pois päältä. Lisäksi toisen voi nostaa seinälle, toinen on vain pöytäkello. Molemmat ovat käytössä pöydällä. Molemmista pidän kovasti. Soittoa kaivatessa laitan päälle kaappikellon ja soittelen aikani, kunnes tulee uusi päivä ja vain pöytäkello soittaa.
Just joo, hienoa.
Eikös miellyttänyt mielipiteeni. Toiset pitää emännästä, toiset tyttäristä, molemmat ovat onnellisia, vai mitä. Jos toinen ihminen kuuntelee kelloa mielellään ja toinen tv:tä, ero on äänen voimakkuudessa ja jatkuvuudessa. Kello, myös pöytäkello soi kerran tunnissa, ainakin minulla, tv pauhaa koko pitkän illan ja koko viikon yhteen menoon.
Jos taas minä, päin vastoin kuin muutamat lukijat, pidän kaappikelloista, silloin en koe jääneeni paitsioon, vaikka toinen ei ihastuisi heti kellon ääneen. Kelloja, myös patterikelloja on erilaisia. Suosittelen ostamaan kaappikellon. On tosi vekotin ja äänen saa kuuluville.
Kun oppii kuuntelemaan hiljaisuutta, on vaikeaa opetella kuuntelemaan kovaäänisiä kelloja. Minä löysin hyvin hiljaisen vanhanaikaisen kaappikellon, joka dingdongaa joka tunti ja olen siitä iloinen. Nykyaikaa on sekin, että automaattisesti on yösoitto pois päältä ja kello tietää, milloin aloittaa taas soittaa uutta aamua. Mutta minun kelloni on vanhanaikainen mekaaninen kello. Soiton saa pois vipua kääntämällä. Minäkin pidän kelloista.
Minä kuuntelen kelloja rauhoittuakseni ja mielen kohennukseksi. Joskus vanhan käsin veivattavan kaappikellon ääni on korvia hivelevä verrattuna kirkasääniseen kilkattavaan patterikelloon. Jos valita pitää, aina ensimmäinen minulle on mekaaninen käsin vedettävä kaappikello tai lattiakaappikello. Kun kuuntelet hiljaista kaveria seinällä, et voi olla surullinen, kellon ääni on kuin puhetta, sitä kuuntelee mielellään.
ihanaa!
Etpä taida tietää kelloista mitään. Varsinkaan kaappikelloista. Minä taas olen kokeillut ja ostanut hermle, junghans ja rhytm-kaappikelloja, jotka käyvät aikaa ja ovat kuuluvia ja näkyviä. Niiden soittoa kuuntelee mielellään ja patteria ei tarvitse vaihtaa vuoden välein. Naapurini innostui ostamaan itselleenkin lattiakaappikellon, näin kait se meni. Suosittelen muutakin, kuin nälvimään yhden lauseen verran joissain väleissä. Minä otin selvää ja pidän kelloista, toivon sinun käytävän upeimman ajan käyttäjän, mitä voit kuvitella.
1 VASTAUS:
Naapurisi osti kaappikellon vain osoittamaan kuinka kusipäistä sellaista paukutinta on kodissaan pitää naapurien riesaksi. Sairaushan tuo on jos ylimääräisestä melusta pitää.
En usko sairaudeksikaan, vaan enemmänkin haluksi saada kotiin kello, joka kuuluu ja talon väki kun pitää kellosta, niin mitäs se muille kuuluu. Ei sen luulisi naapurisopua haittaavan, jos joku kaappikellon ostaa, ellei ole sairaalloisen herkkiä kuuntelijoita. Sairautta sekin on, jos pitää tietää kaikki naapurien asiat. Kyllä olen naapurieni puolesta onnellinen, olivat ketä hyvänsä, missä hyvänsä.
Parannamme palvelua
