onko se rakkaus että nuorena rakastuu aidosti vain kerran ja perustaa kodin ja perheen ja elämän rakkaansa kanssa ja jos se ei kestä niin toiset ovat vain toisia että ehkä ei edes halua parisuhdetta enään tai jos haluaa suhteen niin ei siihen halua sitoutua ja jos menetät niin ei sillä väliä aina on joku jonka kanssa hengailla eli se ensimmäinen on aito rakkaus ja sitä rakastaa vieläkin ja muitten kanssa voi leikkiä kun aina löytyy uusi tarvittaessa eli voiko toista tai kolmatta tai neljättä tai 52detta rakastaa aidosti
onko rakkaus samaa vanhemmiten
kerran.rakastuuko
22426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei voi kertoja laskea.
Kesti kuan lukea että ymmärsin mikä tän tekstin pointti mutta siis kysyt että voiko sen ensimmäisen rakkauden päättymisen jälkeen oikeasti rakastaa niitä seuraavia kumppaneita?? Kyllä voi tottakai.. harvalla ensimmäinen nuoruusrakkaus kestää loppuelämää ja myöhemmin löytää jonkun jonka kanssa se vielä paremmin toimii jne. Äitini ja isäni erosivat noin 2 vuotta sitten ja olivat naimisissa ehkä 15 vuotta.. mutta en ymmärrä miksi ihmeessä ne päätti ikinä mennä naimisiin tai perustaa perhettä, ymmärtääkseni ne ei tuntenut kuin ehkä muutaman kuukauden ennenkuin menivät naimisiin todella fiksua, koska en ikinä nähnyt mitään osoituksia niiden välillä että rakastais toista. Ei halia pientä pusua ei mitään ja ne vaan riiteli ja huusi koko lapsuuden ja nuoruuteni.. nykyään äiti on sinkku ja isällä on uusi nainen ja isä on onnellisempi ja elämä pyyhkii paremmin sillä kuin ikinä mun äidin kanssa, hän on lopettanut alkoholilla ryyppäämisen ja tupakoinnin ja on iloisempi kun nähdään, huomaan että nyt hänellä on todella onnellinen hyvä rakkaus suhde.
Ehkä uusia rakkauksia löytyy mikäli niitä haluaa, mutta itse ei voi enää palata siihen moodiin missä oli nuoruuden perhe-elämässä.
Uusinta on aina uusinta, ei siinä ole samaa uutuudenviehätystä.
Minusta se ei katso ikää, koska sen ensirakkauden kokee. Ja ensirakkaus ei tarkoita ekaa jonka kanssa seurustelee, vaan rakkautta. Ihan oikeaa rakkautta ja rakkaussuhdetta, jossa rkkautta on molemminpuolisesti. Niinpä totean, että rakkaus on iätön. :)
Niin+ja+kyllä+seuraaviakin+voi+rakastaa.+Mutta+tuskin+se+mennytkään+rakkaus+ihan+100%++unohtuu,+vaikkei+se+estäisi+elämän+jatkumista+ja+uudelleen+rakastumista+ja+rakastamista.+Kyllä+minä+ainakin+muistan,+ketä+olen+oikeasti+rakastanut+ja+keihinkä+vain+ihastunut.+Mutta+samalla+tajuan+että+miksi+se+kaikki+päättyi+ja+esteet+rakkauden+sellaisenaan+jatkumiselle.+Joten+tunteet+ja+järki,+kyllä+se+järki+lopulta+mulla+ainakin+vie+voiton,+mikäli+rakkaus+jotakin+kohtaan+on+mahdoton+rasti.
niin kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa mutta jos jostakin syystä se ei kestäkkään koko loppu elämää niin voiko toiseen uuteen kumppaniin rakastua kuin ekaan eli onko se rakkaus sama kuin ekassa vai onko se että kerran rakastui johonkin eli siihen ensimmäiseen ja vaikka ero tullut niin silti rakastaa ekaa ja toiseen ei rakastu vaan pikemminkin ihastuu eli se on aina se toinen rakkaus ja jos kolmas niin jopa toista rakkautta rakastaa enemmän kuin kolmatta niin yritän ymmärtää sinkkuja ja jopa tinderiläisiä kun kerran eronnut ei halua suhdetta tai muuttaa yhteen tai kun rupeaa myymään itseään niin sitten sen voisi ymmärtää kun se tosi rakkaus ei kestänytkään ja joutuu tyytymään muihin niin kai se sitten on sama mitä tekee esim myy itseään tai vaihtaa kumppaneita kun heihin ei rakastu vaan ihastuu hetkeksi ja kun laantuu niin vaihtaa uuteen ihastukseen eli rakastuuko ihminen vain kerran tosi rakkauteen ehkä joskus voi rakastua toiseen mutta periaatteessa rakastuu palavasti vain kerran ja sitä rakastaa hautaan asti eli se yksi on elämän rakkaus ja muut ei ole sitä
Ei se ainakaan mulla ole ihan samanlaista, kun jokainen rakkauteni kohdekin on ollut erilainen. Mutta se rakkauden tunne on yhtä todellinen ja voimakas ollut jokaista kohtaan. Eikä se näköjään ole ainakaan menettänyt tehoaan tai voimakkuuttaan, vaikka en nyt ensirakkauteni kanssa olekaan. Eka rakkauteni oli epätoivoista, mutta vahvaa. Toka rakakuteni oli onnea ja auvoa, mutta se loppui tienhaarassa, jossa olisi pitänyt olla vahva kummankin ja koittaa enemmän. Jotta se olis voinut elpyä ja jatkua. Mahdollisuus oli olemassa...taidot ja tahto vaan puuttui. Suututti hirveästi, että se meni niin kun meni. Oli vaikeaa se eroaminen henkisesti, vaikka pidin pääni. Kaiveli pitkään mieltäni.
Tänään näin ohimennen tuon entiseni, en kaivannut hetkeäkään meitä. Mutta olin iloinen, että hän voi hyvin ja vaikuttaa onnelliselle. Toivon aina ja ikuisesti hänelle kaikkea hyvää. Hieno ihminen ja mies, vaikka meidän matka ei jatkunutkaan.
Nyt taas...aika näyttää. Mä en usko, että lakkaan rakastamasta heikolla hetkelläkään, mutu. Toisesta en voi mennä takuuseen. Molempien panos tarvitaan, jotta toimii ja kestää.
Mutta en missään kohtaa tunne tyytyneeni mihinkään. Jokainen ihminen on aina mulle yksilö ja mun tunteet sitä ihmistä kohtaan aitoja. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ehkäpä se järkikin puuttuu peliin ja asettuu sen rinnalle, jonka kanssa se rakkaus tuntuu paitsi oikealle ja hyvälle, myös järkevälle? Eli tuntuu sille, että täähän toimii ja jatkuu vaikka elämän tappiin saakka. Puhuisin realistisesta rakkaudesta, joka voi onnistua ja sitten on semmoista ripustautuvaa rakkauttakin, jonka ehkä tietää jo sisällään että ei tuu jatkuman ikuisesti, mutta kun se tunne ajaa pysymään....kunnes joku sitten tekee siitä lopun. Ehkä se järki lopulta puuttuu peliin ja epätoivoinen rakastaminen loppuu?
vaikea asia pukea järkevästi sanoiksi. :)
no jos rakastuit toiseen eniten niin mietit sitä usein jopa vertaat nykyistäsi häneen salaisesti mielessäsi jopa olette ehkä tekemississäkin vielä tai kun tapaat hänet niin hän saa sydämmesi pomppimaan ja nykyiselle sanot et tunne mitään vetoa mutta oikeasti se ei olekkaan niin ja jos elämäsi rakkaus tuleekin juttelemaan niin nykyinen ja muutkin ihmiset näkevät teidän silmänne loistavan ja kipinää on ja kumpikin ihastuu ja rakastuu uudelleen ja jos elämäsi rakkaus ehdottaa seksiä niin ehkä suostut ja nykyinen suhteesi jos siihen kaatuu niin kaatukoon ja jos elämäsi rakkaus onkin sinkku tai vaikka ei olisikaan niin kumpikin haluaisi uudelleen suhteeseen ja tiedätte molempi että kummatkin rakastatte toistanne mutta järki sanoo uuden kanssa on talot autot ja kaikki että ei kannattaisi pilata tätä nyt täytyy pitää järki päässä mutta sydän sanoo rakastan rakastamaani miestä se on elämäni rakkaus ja itse olet myös miehen
En itseasiassa vertaile miehiä enää keskenään noin. Joskus nuorena vertailin ja siksi etten enää tekisi samoja virheitä (ts. valitse samoja ongelmia ja piirteitä) uudessa kumppanissa. Joista sain huonoja kokemuksia.
Niin, sen voisi helposti olettaa olevan tuolleen. Mutta juuri koitin sanoa, että en enää mieti hetkeäkään meitä. Syyllisyys oli se yksi syy miksi kesti piehtaroida niissä potutuksissa. Se, että en rakasta exääni enää, kuten ennen ei kuitenkaan pois sulje sitä, että edelleen tiedostan ja arvostan hänen hyviä piirteitään ihmisenä. Joita oli hänessä paljon. On varmaan edelleen. Pidän hänestä varmaan aina ihmisenä.
Se tuskin muuttuu koskaan, mutta mitään haikeutta tai kaipuuta en tunne hänet nähdessäni tai hänen seurassa ollessani. Enkä vetoa tai halua koskettaa tai olla mitään intiimiä. Hänenkään silmissä ei kaipuu kipinöi, eikä tunteet laukkaa. Pystytään kuitenkin olemaan asiallisia ihmisiä menneistä huolimatta. :)
Seksi on edelleen mulle asioista turhempia, joten sen perässä tai takia en ketään jättäs tai ole jättänyt. Tai kehenkään koskaan tykästynyt. Kai mä olen jollain tasolla aseksuaali, vaikka kykenen seksistä nauttimaankin. Mutta nähtävästi vain tämän nykyiseni kanssa....eli jos se vetovoima ja kipuna on tärkeää, sittenhän se on tämä se oikea. ;)
Kyllä se on tämä nykyinen joka on aamulla ekana ja illalla vikana, päivällä päässä ja aina mielessä. Siitä ei ole epäilystäkään. Mun on hyvä olla tässä ja eilen just asiasta hänelle kerroinkin. Annoin vuolaasti tulla tunteistani häntä kohtaan ulos. :)
Mun tunteita ei kukaan pysty horjuttamaan...mies itse ainoastaan. Ulkopuoliset ei, ei uudet eikä vanhat. Se tunne on selvääkin selvempi.
Menneet on menneitä ja en halua niihin palata. Vaikka ne aina muistankin.
Järki ja tunteet. Kumpikin on hyvästä. Ihmisistä voi tykätä hirmusti, vaikkei heitä haluakaan kumppanikseen.
Ihan ensiksi pitäisi määritellä mitä se "aito rakkaus" oikein tarkoittaa. Asiasta ei taida olla oikein yksimielisyyttä.
Olen lukenut määritelmiä ja niissä aito rakkaus on hyvin subjektiivinen kokemus. Kohteelta ei edellytetä mitään. Kuin pullo viinaa: kiva ensikänni nuorelle ja sitten myöhemmin kuin alkoholistille joka ei ilmankaan osaa olla.
Ei ole mitään rakkautta olemassakaan. Parisuhteesen aletaan sen takia että saisi hyötyä taloudellisesti toisista. Naiset ei halua olla sellaisen miehen kanssa jolla ei ole rahaa ja resursseja vaikka se olisi kuinka kiva ja hyvä tyyppi.
Noh, Näinhän se tuntuu Useimmiten olevan.. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.. Eli hyvin monet suhteet ovat ns. HyötySuhteita.. Ja jos ja kun HyötyTaso heikkenee tiettyyn pisteeseen, niin tulee ero.. Ja/tai jos "Parempaa" olisi ns. NurkanTakanaTarjolla niin tulee ero.. Jne..Jne.. ;D
Tuossa on sellainen dileema, että kaikkien muiden miesten on silloin täytynyt kehittää itseään jollainlailla paremmaksi, ja se joka jätetään, ei ole kyennyt kehittymään. Tai sitten se jätetty on taantunut parisuhdekelvottomaksi, jos muut kerran pyyhältävät ohi vasemmalta ja oikealta. Ihan ymmärrettävää silloin, että kelvoton jätetään, oli syyt sitten henkiset tai toisilla arvoilla olevilla materialistiset. Itsehän sen kumppanin on aikoinaan valinnut omille arvoilleen sopivaksi, ei siinä auta muita syytellä kuin itseään.
NarsuMarsuilla, BonoBoilla ja muille Nilviäisillä ja ÖhköMönkiäisillä Just näin.. Ei mitään Lisättävää.. Kuvasit Hyvin Heidän SielunMaisemaa.. ;D.. Eli ei ole mitään Dilemaa.. ;D
kyllä sitä voi uudenkin rakkaan elämänkumppanin löytää,niinkuin yksi tuttuni, joka 44 vuoden avioliiton jälkeen,ja puolison kuollessa, löysi uuden loppuelämän kumppanin,itse en jaksa etsiä ketään,jos tulee vastaan ja natsaa niin ok
No varmasti se voi olla kestävää, että sitä rakastaa kerralla sitä oikeaa, mutta itse ainakin ihastuin ja rakastuin ihan väärään ihmiseen. Hänen kanssaan perustettiin perhe ja elettiin se kaikki mitä ihminen pitää olevinaan tärkeänä. No mulla tietenkin jäi siitä kaksi upeaa muksua, mutta se rakkaus siinä olikin vaan työtä ja tottumista. Se oli varmasti rankkaa molemmille ja se näkyi ja tuntui.
Vilpittömän rakkauden sain tuntea vasta eron jälkeen. Se sai minut tutkimaan itseäni ihan toisessa valossa. Ehkä nyt tiedän vasta mitä rakkaus on, kun puolet elämästä on jo mennyt? Ja saapahan se rakkaus tuntua luissa ja ytimissä vieläkin enemmän, mitä on kerennyt tuntua...aina se on tuntunut vaan enemmän, mitä paremmin on itseään tuntenut. Ehkä siinä onkin se juttu? Ei toinen vaan oma itsensä on tunnettava, että voi kokea jotain hienoa tunnetta ulkopuolelta? Mene ja tiedä, mutta näin uskon itse. :o)
Rakkaus+on+ulkonäkö+ja+raha.+Naiset+rakastaa+ihan+vääristä+syistä+ja+siksi+liitot+ei+kestä.+Naisten+aloitteesta+usein+erotaan+ja+kuitenkin+50%+liitoista+päätyy+eroon.+Kovin+harva+tietää+edes+mitä+rakkaus+on.
Miehen "rakkaus" on sentään ulkonäkö, seksi ja itselle tuleva hyvä.
Välimerkit...
Hyvä+kysymys.+Veikkaan+että+ensirakkautta+voi+rakastaa+100%:sesti,+sitten+aina+mitä+enemmän+tulee+seurustelu/panoseuraa+sirä+enemmän+myös+aidon+rakkauden+prosentti+pienenee.+Sadan+panon+saija+rakastaa+korkeintaan+enää+yhdellä+prosentilla+mutta+on+se+silti+kova+kone,+pyörii+panorinkeleissään+99%:n+hyötysuhteella.
Eiköhän ole aika selvää, että ihmiset varioivat tuossakin suhteessa. Joku ei pääse jostain teiniflingistään ikinä ylitse, joku toinen löytää sen jonka todella haluaa vasta myöhemmällä iällä. Omista kokemuksistaan on turha vetää mitään yleistä sääntöä, joka kattaa koko ihmiskunnan.