Olen joutunut olosuhteiden pakosta olemaan äitinä ja isänä, emäntänä ja isäntänä, pomona ja työläisenä ja luulenpa, että em. seikoista sekä luonteenpiirteistäni johtuen minusta on kasvanut keski-ikään mennessä vahva, pärjäävä, itsenäinen nainen, on ollut pakko. Kuitenkin sisimmässäni olen kaivannut Aitoa Miestä rinnalleni, ottamaan siipiensä suojaan, ettei minun aina tarvitsi olla se vahva. Ehkä muutama kaksilahkeinen on "mennyt ohi" juuri ominaisuuksieni takia. Nyt olisi ihana miehinen mies kuvioissa mukana, mutta törmäsin taas samaan aiheeseen. Hän haluaa suojella ja auttaa, minun pitäisi vaan osata olla nainen, antaa hänen olla mies. Haluankin niin, mutta ei ole helppoa muuttaa toimintamallejaan. Jopa seksuaalinen aktiivisuuteni on koettu liian paljoksi. Miehet ilmeisesti haluavat olla valloittajia? Ja tottakai haluan, että minua halutaan!
Kertokaa miehet, miksei naisetkin, ajatuksianne. Mikä on liikaa itsenäisyyttä, vahvuutta? Koetaankohan minut uhaksi ja mille? Kertokaa myös, miltä tuntuu olla se naistaan suojeleva ja auttava, mitä asioita, tunteita se teissä herättää? Minkälainen on henkisesti naisellinen nainen?
Kertokaa miehet, miksei naisetkin, ajatuksianne. Mikä on liikaa itsenäisyyttä, vahvuutta? Koetaankohan minut uhaksi ja mille? Kertokaa myös, miltä tuntuu olla se naistaan suojeleva ja auttava, mitä asioita, tunteita se teissä herättää? Minkälainen on henkisesti naisellinen nainen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.