Sekavia erotunteita

Minkä takia sinä odotat että vaimo muuttaa sen paskan arjen toisenlaiseksi?
Kyllä juttu on niin että jokainen voi muuttaa itse elämän paremmaksi kunhan tajuaa mistä kiikastaa. Sitten alkaakin se varsinainen työ, raskaittenkin päätösten tekeminen johon liittyy ehkä juuri eron ottaminen.

Oudoksuttaa tuo että miksi aviopuolisot ihmettelevät että miksi tuo toinen ei tee mitään! Vuodesta toiseen, ehkä kymmenenkin vuotta, kyttäillään puolisoa ja odotetaan että se tekee ratkaisun ettei vain minun tarvitse nähdä vaivaa.

Useimmat taitavat jäädä siihen paskaan arkeen, koska, kuten erääseen ketjuun vastannut kirkon edustaja vastasi vanhan sanonnan mukaan, ''tuttu helvetti on parempi kuin vieras taivas''.
Toisinsanoen, raskaitten ratkaisujen tekeminen vaatii ja kysyy rohkeutta ja viitseliäisyyttä. Monet kuitenkin jäävät paikoilleen koska omille jaloille nouseminen on niin työlästä.
Siinäpä ne vuodet taas vierivät, vinkuessa ja valittaessa, ja ihmetellessä että ihme kun tuo puoliso ei tee mitään....

Lähentyminenhän on hyvä merkki. Huomaatko, kumppanisi oli/ on rinnallasi kun tukea tartet eli tunteita on. Ilmaise pienillä teoilla vaimollesi että hän on sinulle tärkeä. Oletko kysynyt mitä mieltä hän on hellyydettömästä suhteestanne? Haluatko itse jatkaa sellaisessa liitossa? Kliseeltä kuulostaa, mutta keskustelkaa. Vaimollasihan on oikeus tietää mikä hiertää mieltäsi.

Onnea elämääsi, niin parisuhteeseen kuin terveyteesi.

Tuota minäkin ihmettelen kun yhteisiä vuosia ollut monta. Minä kyllä näytän tunteeni ja puoliso vastaa myös. Tuskin se tätä kulissia vetäisi vain sen takia ettei muut tiedä. Uskon rakkauteen ja puolison hyvyyteen. Niin kauan kun toisin ei todisteta niin elän sitten kuplassani jos kerta te " pahat ihmiset ette kykene todistamaan puolisoni väärin näyttelemistä. Mitä te tiedätte meidän suhteesta ette paskaakaan. Kysy vaikka puolisoltasi miltä tuntuu olla kanssasi kyllä se näyttää sen.

Hei !

Kerrot liitostanne, jossa ollut jo eroajatuksia. Nyt sairastuminen on jollain lailla lähentänyt teitä, mutta pelkäät, ettei suhteenne ole pohjimmiltaan korjaantunut.

Minulle tuli mieleen, voisitteko käyttää tätä tämän hetkistä lähentyneisyydettä tilaisuutena päivittää ja korjata suhde syvemminkin? Kuulostella, mitä te kumpikin toivotte toisiltanne, mitä odotatte, haluatte, millaisia tarpeita teillä on, tulevaisuudensuunnitelmia, tunteita ja ajatuksia? Mihin kenties toivotte muutosta, mihin olette pettyneitä, mitä negatiivisia tunteita ehkä on jäänyt käsittelemättä? Näitä voi halutessaan turvallisesti käydä läpi pariterapiassakin tai erilaisilla parisuhdekursseilla. Voi olla, että yksikin viikonloppukurssi mahdollistaisi uuden, oikeasti toimivan parisuhteen etsimisen siitä tutusta omasta kumppanista, mutta uudessa valossa. Mm. Parisuhde Kataja järjestää näitä.

Mitä tuumaat?

Merja, diakoni

Se nyt vaan kuuluu asiaan ettei ihmistä jätetä pahimman hädän hetkellä, se on jopa lähimmäisen rakkautta. Monesti suhteet kaatuu sairastumiskriisien ym.jälkeen. Ehkä siinä on kyse erilleen kasvamisestakin, toinen kasvanut henkisesti, näkee asioiden merkitykset eri tavoin.

Komppaan edellistä...joskus se sairastuminen tai iso kriisi perheessä voi myös olla se viimeinen pisara..... oman lapsen vakava sairastuminen herätti todellisuuteen, että tälläisessako suhteessa oikeesti haluan elää... miehellä pienikin hellyyden hakeminen ja läheisyyden kaipuu ninun puoleltani =merkki seksin tarpeesta, 60 sekunttia ja se oli taas siinä. Lasten kasvattaminen, yhteiset harrastukset, toiveet ja suunnitelmat ei vaan kiinnostanu- ei edes keskustelu niistä tai mistään muustakaan. Puhumista toivon parisuhteesenne, toisen ja omien toiveiden ja tarpeiden päivittämistä ja onko halua yhteiseen tulevaisuuteen. Zemppiä ; )

Ehkä vaimokin on miettinyt eroa jo pitkään? Muttei sinun sairastumisesi myötä ole saanut aikaiseksi? Mitä vaimo miettii, liitostanne, elämästä yleensä, kysypä?

Tämä on niitä hommia, ettei se miettimisellä parane. On tehtävä ratkaisu erosta, jos todella haluat muutosta etkä elää "paskaa arkea". Vai olisiko elämäsi kurjuutta kummempaa eronkaan jälkeen? Mistä ajattelet nauttivasi erossa eniten? Mikä sinua vielä on pitänyt liitossanne?