laittanut kokonaan välit poikki exään, vaikka hän olisi halunnut olla ystävä?
miksi olet
erottuasi
172224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
exäni oli/on narsistinen psykopaatti joka ei varmaan tänäkään päivänä ymmärrä todellista syytä eroon. ensijärkytyksen jälkeen käänsi ja väänsi ja veivasi ja sai kaikki asiat mieleisekseen omassa pikku päässään ja autuaasi tilannetiedottelua kaikille tarjoili, miten HÄN oli tullut siihen tulokseen että meidän voisi olla parempi erota.
totuus kuitenkin oli ja on se, että minä olin se, joka ilmoitin muuttavani pois seuraavana päivänä. syynä exäni "hullu persoonallisuus". toisin sanoen narsistinen psykopaatti ja kaiken lisäksi sairaaloisen mustasukkainen ja väkivaltainen.
"ystäviä" olisi halunnut olla joo... tosin hänen käsityksensä ystävyydestä poikkeaa aika tavalla keskivertoihmisten käsityksistä.
no, vielä puoli vuotta lähtöni jälkeen tuli perässä ja rusikoi autoni rautakangella katkeruuksissaan.... onneksi löysi pian sen jälkeen itselleen uuden alistettavan eikä minun ole tarvinnut sen päivän jälkeen yrittää vältellä ja olla vastaamatta puheluihin.
siis siksi.
Joskus niin vain on helpompaa. Esim. oman (tai toisen) tuskan vuoksi. Antaa itselleen rauhassa aikaa käsitellä asioita.
Kovin usein sanat "pysytään, hei, ystävinä" sanotaan vain siksi, että ne ikäänkuin kuuluu sanoa - valitettavan usein jäävät vain sanahelinäksi.
Itse katkaisin välit kokonaan, jotta saan rauhassa työstää surun, tuskan ja pettymyksen. Exällä ei ollut enää minulle mitään annettavaa.
Ei tuohon kysymykseesi voi antaa mitään yleispätevää vastausta, kaikki erot ja syyt välien katkaisemiseen ovat niin yksilöllisiä.
Neuvon annan: Jos toinen haluaa katkaista välit, kunnioita toivetta!
itse vielä 3v eron jälkeen yritin olla ystävä ja ex käytti hyväkseen joissakin töissänsä,mutta nyt vasta kieltäydyin.Siitä hän suuttui ja sanoi että älä koskaan tule hänen silmiensä eteen,ihmettelen mikä mättää!Vaikka hänellä jo uusi puoliso.Luuliko että olen hänen apulainen loppuikäni.
Siksi laitoin välini poikki ex:ään, koska hänelle ei mennyt tajuntaan, että suhde on OHI.
Ei vaikka aloitin uuden suhteen, ei vaikka menimme naimisiin.
Exälläni oli merkillinen tapa osoittaa halunsa olla ystävä. Ystävyys ei ole yksipuolista, ystävä ei halua vahingoittaa toista, ei millään tavalla, eikä tämän uutta elämää/uutta suhdetta.
Ystävyys ei käsitä sanaa kostonhalu.
Ja miksi pitäisi olla ystävä ex:n kanssa. Se aika on ohi, sillä oli ns. HETKENSÄ, hetki meni jo !, meni jo ajat sitten ennenkuin avioero astui voimaan.
En HALUNNUT olla exän ystävä. Olimme aviopari, emme ystäviä. Ja kun liitto on ohi, miksi ystävystyä, minulla on kyllä ystäviä.
Periaatteesta, että jos en kelpaa olla vaimo en kelpaa sitten ystäväksikään.
En edes morjesta tai ole tuntevinanikaan. En käsitä sitä, että miksi sitten erotaan, jos pitäisi olla ystävä?? Outoa??
Mies jätti täysin yllättäen. Nyt olen lasten kautta saanut viestinpoikasta, että hän haluaisi olla yhteydessä, kahvitella jne.
Mutta, jos en kerta kelpaa vaimoksi,niin minkä ihmeen takia sitten ystäväksi. En kaipaa häneltä iltakahvitteluja ja kuulumisten vaihtoa.
Se mitä kaipaisin olisi rehellinen anteeksipyyntö ja mahdollisuus aloittaa uudelleen ja samalla mahdollisuus korjata omia virheitä. Nyt sitä mahdollisuutta ei annettu missään vaiheessa. Puhumattakaan että ukko myöntäisi, että hänessäkin on vikoja...
Naiset yleensä haluaa olla "ystäviä" exmiehensä kanssa kytätäkseen miesten elämää ....... (varma tieto)
Onko nyt niin,että eron jälkeen se entinen puoliso ei enää merkitsekkään mitään,vaikka on oltu naimisissa ja kenties lapsiakin.Kyllä täytyy olla ihmeellinen paperi tuo eropapari jos näin vaikuttaa.Minulle ainakin exäni on maailman tärkein ihminen vielä kolme vuotta eron jälkeenkin yhdessä lapseni kanssa.
Ihmettelen sitä exien mollaamista,olisko kaikkien parempi katsoa itse peiliin,taitaa se isoin vika löytyä sieltä.Lapsellista nuo psykopaateiksi,väkivaltaiseksi ja muut nimittelyt.
Olette varmaan itse ollut aiheuttamassa kyseiseen
asiaan.
kirjoitit: "Lapsellista nuo psykopaateiksi,väkivaltaiseksi ja muut nimittelyt."
niin että sinustako on uhrin syy jos kokee perheväkivaltaa?
Miksi mollata ketään enää jälkikäteen,taitaa olla vaan omaa itsetunnon kohentamista.
Eikähän väkivältaisella käyttäytymiselläkin ole aina syynsä,siihen voi olla esim. pitkäaikainen kiusaus,henkinen väkivalta ym. Vai oletko sitä mieltä,että väkivaltaisesti käyttäytynyt kayttäytyy myös muissa suhteissa väkivaltaisesti.
(NÄIN EI OLE,VAIKKA USEIN TÄLLÄINEN KANTA ESITETÄÄN,SAMOIN KUIN,ETTÄ MIES JOS LYÖ KERRAN,LYÖ MYÖS TOISTENKIN)voi tietenkin olla mahdollista,mutta ei voi yleistää.
En puolusta väkivaltaa,enkä hyväksy missään olosuhteissa,enkä ole itse harrastanut,enkä kokenut.
No ohnan hyvä jos on tälläinen foorumi,missä voi haukkua exiään,mitenkähän ne haukkujat ovat aikoinaan sellaisen puolisoksi valinnut,ei kai ketään ole pakotettu?
että itse olen ainakin yrittänyt olla loppuun asti aikuinen ja kantaa vastuuni omalta osaltani erosta. Mutta kyllä ottaa koville. Toisesta on kuoriutunut pieni lapsi, jonka vanhemmat kannustavat eroamiseen. On tunneelämältään selvästi aivan sekaisin. Yhteiset ystävämme ovat hänestä huolissaan. Koville ottaa minullakin, ja tiedän, että tästä jää ikuiset tuskat, mutta eteenpäin on pyrittävä. Kaikkea ei vain voi ymmärtää.Keskimmäinen kysymys on: miksi näin piti tapahtua, kun molemmat rakastaa.
"Onko nyt niin,että eron jälkeen se entinen puoliso ei enää merkitsekkään mitään" Ei kai se nyt ihan niin ole. Mikäli puolisot merkitsevät toisilleen jotain, niin ei kai sitä eroa edes harkita? Minun ex-puolisoni ei loppunut merkitsemästä minulle mitään eropaperin myötä, vaan paljon aikaisemmin. En halua olla exäni kanssa ystävä, minulla on niitä jo ihan hyvin muutenkin. En kuitenkaan halua olla exäni kanssa riidoissa, koska meillähän on ollut hyviäkin aikoja. Mutta yllätys, yllätys, on olemassa myös välimuoto! Eli käyttäytyä kun aikuiset ihmiset ne kerrat kun törmäätte toisiinne, kysyä kuulumisia ja jutella niitä näitä, kun ihan "tavallisen" tutun kanssa. Ja sen jälkeen sitten vain toivottaa hyvää päivänjatkoa ja jatkaa matkaa. Helposti käy, lapsetkin tykkäävät kun on "hyvissä väleissä" eikä pahaa oloa tai vääriä odotuksia tule kenellekään.
No sinulla voi olla helppoa toimia noin,olet varmaan aika tunteeton ihminen,jollet mitään muuta tunne miehestä jonka kanssa olet kuitenkin elänyt ja joka on lapsiesi isä,et ole tainnut koskaan rakastaakkaan häntä vai mihinkä ne tunteet on lähtenyt.
No meitä on erilaisia ihmisiä,onneksi
tarkoitatko ihan tosissasi, että ihmisellä ei ole erottuaan kuin kaksi vaihtoehtoa, joko olla lähin sydänystävä exän kanssa tai sitten inhota sitä sydämmensä pohjasta????? Voi on sinulla vaikea elämä, jossen sanoisi.
En todellakaan olisi eronnut miehestäni, jos olisi ollut tunteita häntä kohtaan vielä siinä vaiheessa. Harkitsin monta vuotta eroa, ja tulin/tulimme siihen tulokseen, että kun ei ole enää sitä rakkautta, niin sitä ei sitten vain voi väkisinkään vängätä. Joten parempi meille molemmille, että eroamme. Eikä exmiehellänikään ollut kovinkaan paljon sitä vastaan. Asiallinen oli eroprosessikin.
En katso, että on edes reilua nykyisille kumppaneillemme, että me esiinnyttäisiin exmiehen kanssa sydänystävinä joka paikassa. Eikä vain sellaisia tunteita edes ole, kummankaan osalta. Ystäviä on, rakkaita sellaisia, kummallakin ihan riittävästi muutenkin. Olemme exän kanssa tätä nykyä ihan vain hyviä tuttuja, ja se sopii meille. En kuitenkaan tunne olevani tunteeton, enkä koe exäänikään tunteettomana, vaikka emme ylistä tai haukuta toisiamme mennen tullen ja palatessa. Onneksi ei tarvitse jokaisesta ihmisestä tuntea suurta rakkautta/vihaa, olisi se arkipäivä aika raskas.
harvoin näin käy, mutta nyt kävi... sait TODELLA MINUT SUUTTUMAAN!!!!!
voisitko pitää omat pikkuaivoiset mielipiteesi ominasi, kun ei sinulla näköjään ole MINKÄÄNLAISTA KÄSITYSTÄ VÄKIVALTAISESTI KÄYTTÄYTYVÄSTÄ MIEHESTÄ! ei siihen turpaansaamiseen, kuristamisen kohteeksi joutumiseen, potkituksi tulemiseen, alasti pakkasessa pidetyksi joutumiseen ja aseella uhatuksi tulemiseen (JA TÄTÄ LISTAA VOISI JATKAA LOPUTTOMASTI, OMALTAKIN KOHDALTANI) todellakaan johtaneet mitkään kiusaamiset tai henkiset väkivallat omalta taholtani.
kyllä se oli exäni joka sen henkisen väkivallan ja alistamisen aloitti yli kahden vuoden liiton jälkeen, hiljalleen, vähä vähältä pidemmälle mennen. aivan sama oliko samaa mieltä tai eri mieltä tai ei mitään mieltä. tekikö vai jättikö tekemättä. menikö vai tuliko vai ei kumpaakaan.
SAIRAS KEKSII AINA SYYT JOTTA VOI TODISTAA OMAN YLIVERTAISUUTENSA JÄLLEEN KERRAN. ja kun on niin "pikkumunainen", ettei muuta keinoa älyä olevan olemassa parisuhteen hoitoon kuin piinata akka hiljaiseksi. tavalla tai toisella.
ja KYLLÄ!!! VÄKIVALTAISESTI KÄYTTÄYTYNYT KÄYTTÄYTYY VÄKIVALTAISESTI KAIKISSA MUISSAKIN SUHTEISSAAN, ELLEI KYKENE NÄKEMÄÄN VIKAA OMASSA TOIMINNASSAAN JA KOKEMAAN TARVETTA MUUTTAA KÄYTÖSTAPOJAAN!!!
niin oli omakin exäni hakannut kaikki aikaisemmatkin tyttöystävänsä, jopa leipäveitsellä höystettynä kiivennyt parvekkeen kautta silpomaan kaiken mikä eteen osui. onneksi ei osunut se vastakkaisen sukupuolen edustaja. (tämänkin kaiken sain minä tietää vasta kun olin jo ottanut hatkat) ja juu, turpaan on kiskonut minun jälkeeni tullutta naista, jopa hänen ollessaan viimeisillään raskaana.
eikä tämä mies todellakaan ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus, kyllä näitä on jumalauta nähty muitakin. joten MINÄ KYLLÄ ALLEVIIVAAN SEN, ETTÄ HAKKAAVA ÄIJÄ HAKKAA AINA. ellei sitten jostain kummallisesta syystä koe herätystä. uusi suhde ei siihen riitä, itsestään se on se tolkku löydyttävä ja apua haettava. valitettavasti näitä miehiä on vain liian vähän, mutta hatunnosto kaikille heille.
että siinä sulle kuule vähän realiteetteja, pahvi.
nykyinen ihana aviomieheni ei ole KOSKAAN kovimmankaan riidan keskellä nostanut kättään minua tai lapsiamme vastaan. onneksi maailmassa on tervepäisiäkin miehiä.
Rt voi yleistää tätä.Valitettavasti on varmasti
tälläisiä miehiä ja naisia,se on valitettava
tosiasia,mutta tiedän kokemuksesta,että on myös
toisenlaisia(mies ei ole ollut väkivaltainen,ei
henkisesti,eikä fyysisesti enää 10 vuoteen,vaikka löikin minua kerran 10v sitten.
Tosin olin itsekkin aiheuttamassa omalla käyttäytymisellä sitä.Usein ammattiapu auttaisi.