Olen tässä yrittänyt 3 kuukautta ymmärtää yhden miehen aivoituksia mutta vaikeaa se on. Neuvokaa rakkaat ihmiset mitä teen.
Tarina alkaa näin: Viime kesänä tutuistumme parhaan ystäväni luona, meistä tuli hyvät kaverit ja joskus aina ollaan liikuttu ystäväni ja tämän miehen kanssa nelistään.Sitten meni 4 kuukautta että ei tavattu ollenkaan, kun olin töissä toisella paikkakunnalla. Soiteltiin kuitenkin joskus ja läheteltiin toisillemme terveisiä ystäviemme välityksellä.
Itse erosin todella vaikeasta suhteesta viime syksynä. Suhteessa alkoholi oli kuningas ja pettäminen joka viikkoista, sitä ei kestänyt kuin puoli vuotta mutta ero sattui...luottamus miehiin katosi
Nyt kun palasin taas kotikonnuille olemme törmänneet ystävieni luona.Olimme yhdessä mökkeilemässä ja muutenkin iltoja on vietetty aina silloin tällöin nelistään. Olemme molemmat olleet yksinäisiä noin 10 vuoden ajan (lukuunottamatta tuota 1/2:n vuoden koettelemustani) Meillä synkkaa edelleen hyvin ja olemme viettäneet aikaa kahdestaankin. Muutaman kerran hiprakassa on tullut suukoteltua, mutta ei muuta. Emme ole puhuneet missään vaiheessa mitään sellaista että meistä tulisi jotain. Ystäväni tosin välillä ihmettelee missä me oikein menemme. Pari viikkoa sitten pidimme viini-illan ja tämä mies yllätti minut täysin kun alkoi puhumaan epämääräisesti tunteistaa (näin sen ainakin tulkitsin)Hän sanoi ensin että meistä ei voi koskaan tulla paria koska hän ei halua sitoutua kehenkään. Sitten kuulin kuinka minulle ei kelpaa mikään, se mitä hänellä olisi tarjottavana ei ole mitään ihmeelistä. Yritin sanoa että olen kuvitellut kokoajan että hän ei tunne minua kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Johon hän sitten heti ilmoitti että ei tietenkään koska pitää minua ystäväni ystävänä ja on ihan kiva kun voidaan olla kavereita. Kuitenkin hän sanoi vielä hetken kuluttua kun tilanne oli jo vähän rauhoittunut että pelkää omia tunteitaan kun ei halua ketään komentelemaan itseään. Aamulla yritin ottaa asian puheeksi(kyllä jäin sinne yöksi, mutta nukuin alakerran sohvalla) ilmoitti hän ettei muista mitä on puhunut. Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen kuviossa pyörii vielä kaksi naista jotka ovat hyviä jätkiä ja asuvat meistä noin 150km päässä. Molemmille naisille hän on minusta kertonut ja toinen näistä onkin kysynyt ystävältäni mikä minun roolini on kun minusta puhutaan kokoajan ja erittäin kauniisti...Ystäväni mukaan nämä naiset ovat tosiaankin vain hyviä jätkiä...
Omat tunteeni tätä miestä kohtaan ovat eriitäin sekavat, pidän hänestä erittäin paljon, mutta tuo vanha suhde kummittelee mielessä vielä niin että luottaminen on vaikeaa ja omien tunteiden näyttäminen on kovin vaikeaa. Itseasiassa olen torjunut hänet kokoajan täysillä...
Mutta kuitenkin tämä kaikki on nniin äärettömän sekavaa, jos jolu osaisi sanoa jotakin olisin kovin onnellinen... Hienoa olla tasapainoinen 38 vuotias :)
Tarina alkaa näin: Viime kesänä tutuistumme parhaan ystäväni luona, meistä tuli hyvät kaverit ja joskus aina ollaan liikuttu ystäväni ja tämän miehen kanssa nelistään.Sitten meni 4 kuukautta että ei tavattu ollenkaan, kun olin töissä toisella paikkakunnalla. Soiteltiin kuitenkin joskus ja läheteltiin toisillemme terveisiä ystäviemme välityksellä.
Itse erosin todella vaikeasta suhteesta viime syksynä. Suhteessa alkoholi oli kuningas ja pettäminen joka viikkoista, sitä ei kestänyt kuin puoli vuotta mutta ero sattui...luottamus miehiin katosi
Nyt kun palasin taas kotikonnuille olemme törmänneet ystävieni luona.Olimme yhdessä mökkeilemässä ja muutenkin iltoja on vietetty aina silloin tällöin nelistään. Olemme molemmat olleet yksinäisiä noin 10 vuoden ajan (lukuunottamatta tuota 1/2:n vuoden koettelemustani) Meillä synkkaa edelleen hyvin ja olemme viettäneet aikaa kahdestaankin. Muutaman kerran hiprakassa on tullut suukoteltua, mutta ei muuta. Emme ole puhuneet missään vaiheessa mitään sellaista että meistä tulisi jotain. Ystäväni tosin välillä ihmettelee missä me oikein menemme. Pari viikkoa sitten pidimme viini-illan ja tämä mies yllätti minut täysin kun alkoi puhumaan epämääräisesti tunteistaa (näin sen ainakin tulkitsin)Hän sanoi ensin että meistä ei voi koskaan tulla paria koska hän ei halua sitoutua kehenkään. Sitten kuulin kuinka minulle ei kelpaa mikään, se mitä hänellä olisi tarjottavana ei ole mitään ihmeelistä. Yritin sanoa että olen kuvitellut kokoajan että hän ei tunne minua kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Johon hän sitten heti ilmoitti että ei tietenkään koska pitää minua ystäväni ystävänä ja on ihan kiva kun voidaan olla kavereita. Kuitenkin hän sanoi vielä hetken kuluttua kun tilanne oli jo vähän rauhoittunut että pelkää omia tunteitaan kun ei halua ketään komentelemaan itseään. Aamulla yritin ottaa asian puheeksi(kyllä jäin sinne yöksi, mutta nukuin alakerran sohvalla) ilmoitti hän ettei muista mitä on puhunut. Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen kuviossa pyörii vielä kaksi naista jotka ovat hyviä jätkiä ja asuvat meistä noin 150km päässä. Molemmille naisille hän on minusta kertonut ja toinen näistä onkin kysynyt ystävältäni mikä minun roolini on kun minusta puhutaan kokoajan ja erittäin kauniisti...Ystäväni mukaan nämä naiset ovat tosiaankin vain hyviä jätkiä...
Omat tunteeni tätä miestä kohtaan ovat eriitäin sekavat, pidän hänestä erittäin paljon, mutta tuo vanha suhde kummittelee mielessä vielä niin että luottaminen on vaikeaa ja omien tunteiden näyttäminen on kovin vaikeaa. Itseasiassa olen torjunut hänet kokoajan täysillä...
Mutta kuitenkin tämä kaikki on nniin äärettömän sekavaa, jos jolu osaisi sanoa jotakin olisin kovin onnellinen... Hienoa olla tasapainoinen 38 vuotias :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
...kuulla se että mikään ei muutu siitä mitä se on nyt parikymmpisenä.
Minä olin joku aika sitten vähän samankaltaisessa tilanteessa mies osapuolena mut olin vaan niiin auttamattoman ujo että en saanut edes aikaiseksi sen vertaa että oisin iskeny hänet. Aattelin kuitenkin että turvallisempaa pysyä vaan ystävinä, rakkaus suhteissa on niin paljon mutkia.
Mut luulen, että jos vaan alat painostaa hänätä pikkaisen kiipeämällä vaikka syliin ja pussaamalla niin siitä seuraava käytös selvittää kyllä paljon hän joko kummastuu tai kauhistuu. Ja jos aivan totaalisen negatiivista palautetta ei tuu niin se on selvä merkki edistykselle. :D meillä tää ratkaisu jäi selvittämättä kun seuralaisen piri juosta oksentamaan. Vieläki on jääny miettimään että entä jos.....
jos se mies on homo?herää epäilykset kun tollasta empimistä,naiset on vaa hyviä jätkiä sille ym.itse seurustelin aikanaan miehen kans joka ilmeisestikin on homo vaikkei sitä suoraan ole suostunut koskaan myöntämäänkään...