Elämä on vaikeeta

nuorilikka02 kirjoitti:

Hei! Olen 15-vuotias tyttö.Mä en tiedä johtuuko tää vaan murrosiästä vai mistä mut mulla on noin kokoajan pahaolo(henkisesti).oon vähän lihava ja se ei haitannut mua ennen paitsi nyt noin vuoden ajan koska vanhempani ja sisarukseni ja tätini haukkuvat minua kokoajan. Mulla on vaan muutama kaveri mutta jotenkii tuntuu että en voi olla oma itteni niitten seurassa tai kertoo niille kaikkia mun huolia ja sen takia mulla on pahaolo niittenkin seurassa. Mä oon juonnu vaan kerran kännit enkä ikinä oo polttanut tai mitään. Tykkään muutenkin olla vaa omisoloissani mun huoneessa. Oon kavereitten kanssa ehkä kerran tai kaks viikossa. Kotona mulla on sellanen ongelma että mun veljet ovat vähän ongelmallisii ja ne riitelee kokoajan porukoitten kanssa. Se vaa tekee mun mieltä vielä pahemmaks. Porukat riitelee myös paljo keskenää ja silloin tavaroit saattaa lentää. Pienestä asti ne aina riiteli ja mun huoneeseenkin saatto lentää jotain tavaroita ja ne lopetti vasta kun mua pelotti niin paljon että kävin itkemään. Mä yritän olla se hyvä , 'onnistunut' lapsi suorittamalla koulun hyvin ja auttamalla porukoita niitten askareissa ja ne saatta olettaa multa jo liikaakin ( mun ois kai pitäny soittaa meijän koiralle eläinlääkäri). Mulla on just silleen niinku mun isällä et mä en suutu helposti mut sitte kun mä suutun niin sitte paiskotaa ovii rikotaa tavaroit ja pää tuntuu halkeevan ja yrität hillitä ittes mut et vaan pysty. Mulla on myös pakkooireita kuten tavarat on aina pakko iltaisin järjestellä tai joku kuolee. Itken itteni uneen noin 3-5 kertaa viikossa. Oon yrittänyt puhuu äitille mun pakkooireista mutta se vaan nauraa mulle joten en voi oikein puhua kellekkään ja siksi kirjotan tänne että voisin purkaa ajatuksiani. Haluisin mennä puhuu ihan jollee ammattilaiselle mutta kun pelkään että ikisin siellä vaan kokoajan enkä usko että sitäkään pätkääkään kiinnostaisi. Porukat sanoo että me lapset aiheutetaan niille tosipaljon stressii mutta ne ei ymmärrä kuinka paljo mä stressaan niitten takia ja mun veljien. Kouluunkaan en jaksaisi enää mennä mutta yritän jaksaa ja päästä lukioon. Kumpikaan vanhemmista ei ole käynyt lukiota ja ne sanoo että hyvä jos menen lukioon mutta ei sillä ole väliä. Olen myös todella eläinrakas ja se on yksi ainoista asioista joista vielä nautin. Rakastan vaan katsella metsässä erilaisia eläimiä. En ole miettinyt mitään itsemurhaa tai että tekisin itselleni mitään pahaa mutta tuntuu vain että haluaisin todella kauas täältä. Rakastan vanhempiani enemmän kuin mitään muuta enkä vaihtaisi heitä keneenkään muuhun mutta he eivät vain ymmärrä kuinka paha mulla on olla. Mulla on myös sellaista että kyllästyn todella helposti kaikkeen esim. Kavereihin , vaatteisiin ja harrastuksiin mutta se kai kuuluu murrosikään. En usko että kukaan on jaksanut lukea tätä loppuun mutta se ei minua haittaa koska tärkeintä oli että pääsin purkamaan stressiäni tänne. Von vaan sanoa että jos joku tulee kirjottamaan että tapa ittes niin se on mulle ihan sama koska en ota sitä itteeni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä