Vanhempien merkitys lapsen opiskelu motivaatioon ja uravalintaan on merkittävä. Kannoitko omasta mielestäsi vastuun ja sait jälkikasvun parhaaseen mahdolliseen opinahjoon?
Saitko koulutettua lapsesi hyvään ammattiin?
137
1573
Vastaukset
- Mikäs.tässä
Parasta mahdollista, vielä parasta kun löyti upporikkaan miehen nyt ei millään mitään väliä.
Jos pitäisi valita jälikasvulle puoliso rikkaan tai köyhän väliltä, niin suosittelisin rikkaampaa. Toki muutkin seikat merkitsevät, puhumattakaan rakkaudesta, mutta yleensä elämä on helpompaa varakkaana.
mennäporvooseen kirjoitti:
Jos pitäisi valita jälikasvulle puoliso rikkaan tai köyhän väliltä, niin suosittelisin rikkaampaa. Toki muutkin seikat merkitsevät, puhumattakaan rakkaudesta, mutta yleensä elämä on helpompaa varakkaana.
Mieluummin rikkaita ja terveitä, kuin köyhiä ja kipeitä. Jälkikasvun parhaita puolia on elättää perheensä toimillaan ja olla tyytyväisiä elämään - onnellisia.
- r-r
Koulutetut vanhemmat kouluttavat myös lapsensa.
Varmaan pitkälti näin, mutta ei välttämättä. Minun on ollut helppo opettaa jälkikasvulle asioita, joita olen oppinut hyvin opiskeluissani. Ja olen kannustanut paljon kouluttautumaan.
- Kunnolla
Kodin merkitystä ei pidä väheksyä nykyäänkään!
Vanhempien koulutustaso ja ammatit vaikuttavat kodin ilmapiiriin ja keskustelun aiheisiin ja sävyyn.
Painottamatta on tiettyjä itsestäänselvyyksiä jotka puuttuvat vähemmän koulutetuista kodeista.
Eräs itsestäänselvyys on asennoituminen koulunkäyntiin jo alusta alkaen ja tietenkin opiskeluun. Ei siinä ole mitään "vihreän oksan tavoittelua" vaan kyse on perusasenteesta.
Köyhän työläisperheen kasvattina totesin tuon jo 50-luvulla ja nykyinen polarisoituminen on tainnut pahentaa tilannetta peruskoulusta huolimatta. Mahdollisuudet ovat kaikilla samat. Kodin eväät eivät.
Huolimatta kansakoulupohjaisesta kassatyötaustasta ja minun metallin sekatyöläishistoriastani oli omille lapsillemme itsestään selvää koulun käyminen vakavassa mielessä sekä jatko-opinnot.
Alle 10-vuotisina teetätimme jo lapsillamme suuren osan ok:n töistä. Kerran tyttäremme rilahti lukiovaiheessa tiskauksesta ( ei ollut konetta ) että hänellä olisi lukemistakin. Vastasin, että jos lukiomenestys on tiskiviikosta kiinni niin sitten amikseen!
Molemmat penskamme ottivat lukion lopuksi stipendit ja menivät kertayrittämällä korkeakouluihin haluamilleen linjoille.Pitkäaikaistyöttömyyskin tavallaan periytyy joissain tapauksissa. Jos lapset saavat kotoa mallin että molemmat vanhemmista ovat työttömiä eikä koulunkäyntiin tai työnhakuun kannusteta, riksi kotiinjäämisestä on suuri.
Jos lasta ei opiskelu kiinnosta niin vaikea on pakottaa.
Tytär opiskeli ja on pärjännyt hienosti elämässään. Poika ei ollut lukumiehiä, mutta käytännön töissä oli erittäin taitava, hän perusti yrityksen, teki remontteja ja kiinteistöjen huoltoa. Hän alkoi ostella halvalla asuntoja, remontoi ne ja kauppasi sitten kalliimmalla. Ennen sairastumistaan oli jo seitsemän työntekijää. Hänellä oli enemmän omaisuutta kuin monelle opiskelleella. Valitettavasti syöpä vei hänet liian aikaisin, mihin olisikaan ehtinyt jos elonpäiviä olisi riittänyt.
Käytännön töitä väheksytään ihan turhaan, loppupelissä niistä on enemmän hyötyä kuin paperien pyrittämisestä.Samaa mieltä, ei voi pakottaa. Pitää kannustaa mutta kuulla myös lasta itseään ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ja toiveitaan. Jos vaaitaan kotoa liikaa, siinäkin voi käydä lapselle loppujen lopuksi huonosti. Lapsilla on oma elämä, se ei ole olla vanhempien toteutumattomien toiveiden toteuttajana olo.
Minun lapseni kävivät molemmat korkeakouluopinnot, mutta myös ammattikouluopinnot. Molemmat ovat työllistäneet itsensä ja se on tärkeintä. Moni akateeminen on työttömänä tänä päivänä ja yliopistotutkinto taskussa ei paljoa lämmitä jos ei ole töitä.Olet niin oikeassa, ei todellakaan voi pakottaa, mutta varmasti kannattaa kannustaa. En yhtään aliarvio kädentöitä tekeviä ja arvostan aina ammattimiestä tehtiin sitten mitä tahansa työtä. Myös insinööri voi olla ammattimies ja arvostettu tehtävässään.
Ikävä kuulla poikasi tarinaa, tuntuu erityisen pahalta kun oma lapsi kuolee ennen vanhempiaan. Se vaan on, niin niin...luonnotonta.siilenä kirjoitti:
Samaa mieltä, ei voi pakottaa. Pitää kannustaa mutta kuulla myös lasta itseään ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ja toiveitaan. Jos vaaitaan kotoa liikaa, siinäkin voi käydä lapselle loppujen lopuksi huonosti. Lapsilla on oma elämä, se ei ole olla vanhempien toteutumattomien toiveiden toteuttajana olo.
Minun lapseni kävivät molemmat korkeakouluopinnot, mutta myös ammattikouluopinnot. Molemmat ovat työllistäneet itsensä ja se on tärkeintä. Moni akateeminen on työttömänä tänä päivänä ja yliopistotutkinto taskussa ei paljoa lämmitä jos ei ole töitä.Tuo kaksoistutkinto on hieno asia nykyaikana. Ei minun nuoruudessa kukaan ajatellut opiskelevansa muuta kuin yhtä alaa. Ehkä siksi niitä korkeakoulu työttömiä onkin niin paljon? Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että olen koulutusta vastaavassa työssä ja olen ollut koko työurani.
mennäporvooseen kirjoitti:
Tuo kaksoistutkinto on hieno asia nykyaikana. Ei minun nuoruudessa kukaan ajatellut opiskelevansa muuta kuin yhtä alaa. Ehkä siksi niitä korkeakoulu työttömiä onkin niin paljon? Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että olen koulutusta vastaavassa työssä ja olen ollut koko työurani.
Sama täällä. Olen siinä työssä ollut koko ikäni, mihin aikoinaan opiskelin/valmistuin ja töitä on ollut niin että kahdella työnantajalla nämä kaikki vuosikymmenet.
Nykysinhän nuoret jo opiskelee ylioppilaaksi ja ammattiin samaan aikaan. Ja tulevaisuudessa taitaa olla niin että ammatteja tuleekin olemaan useita.
- mekkk
VAikka olisi kuinka kouluttettu niin se ei takaa mitään vaan pitää saada se kunnon työpaikka joka vastaa kouluttusta niin sitten vasta pärjää elämässään. Suomessakin on paljon kouluttettuja henkilöitö jotka eivät ole saaneet sitä koulustavastaavaa työpaikka tai ollenkaan töitä mutta jos sen työpaikans saa niin helpotta elämää huomattavasti.
Mutta useimmiten koulutus antaa paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. Peruskoulun päästötodistus ei riitä enää mihinkään ammattiin. Kaikissa työpaikoissa on etuna, jos on koulutusta, mieluummin tietysti alaa vastavaa, mutta joskus käy muukin. En näe ylikouluttautumista miksikään ongelmaksi, hyvin harvoin jää rannalle ruikuttamaan sen vuoksi, että on liian hyvät paperit.
mennäporvooseen kirjoitti:
Mutta useimmiten koulutus antaa paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. Peruskoulun päästötodistus ei riitä enää mihinkään ammattiin. Kaikissa työpaikoissa on etuna, jos on koulutusta, mieluummin tietysti alaa vastavaa, mutta joskus käy muukin. En näe ylikouluttautumista miksikään ongelmaksi, hyvin harvoin jää rannalle ruikuttamaan sen vuoksi, että on liian hyvät paperit.
On joillekin sanottu että on ylikoulutettu kun on hakenut jotain työpaikkaa. Työnantaja vissiin pelkää ettei pysy työssä, johon on ylikoulutettu.
siilenä kirjoitti:
On joillekin sanottu että on ylikoulutettu kun on hakenut jotain työpaikkaa. Työnantaja vissiin pelkää ettei pysy työssä, johon on ylikoulutettu.
Koulutus silti ei mene koskaan hukkaan.
Väärin se menee silloin, jos vanhempien kunnianhimo ajaa lasta johonkin tiettyyn ammattiin.
Kyllä ainakin minun lapseni tiesivä itse jo varhaisessa vaiheessa mitä he haluavat elämässään tehdä. Ei sen kummempaa kannustusta tarvinnut, mutta en estellytkään.
Heidän elämänsä eikä minun.
Puolison valintakin tuolla tuotiin esille. Valita köyhän tai rikkaan välillä? Suositella rikasta? Voi herran pieksut! Mitä aikakautta perintörahoilla ostamallaan mersulla ajeleva oikein elää?- Tää.on.tätä
Nii etsin kunnon keskustelua turhaan jospa lähden etsimään kätevää remppa miestä jostain muualta, täytyy muistaa ajaa varovasti ettei poliisi pysäytä.
- kiitosjanäkemiin
Tää.on.tätä kirjoitti:
Nii etsin kunnon keskustelua turhaan jospa lähden etsimään kätevää remppa miestä jostain muualta, täytyy muistaa ajaa varovasti ettei poliisi pysäytä.
Helpolla pääsee kun moittii kaikki yhdessä viestissä.
- Parempaakin.tekemistä
Ei jaksa osallistua tyhjänpäiväseen keskusteluun, hyh hyh antaa olla.
Parempaakin.tekemistä kirjoitti:
Ei jaksa osallistua tyhjänpäiväseen keskusteluun, hyh hyh antaa olla.
Tuon jaksoit kuitenkin käydä kirjoittamassa vielä viimeisillä voimillasi.
Sekin parempi kuin ei mitään.
- Psykoterapeutitar
Mielenkiintoista! Mikä on "hyvä ammatti"? Aikoinaan opiskelin ammatin, jossa ajattelin töitä tekeväni ja vastaavan kykyjäni. Kouluttauduin lisää aina kulloisenkin tilanteen mukaan, joita jatkuvat organisaatiomuutokset vaativat. Loppujen lopuksi olin tosi kaukana siitä ammatista, jota halusin tehdä, eikä työ enää mitenkään antanut minulle sitä, mitä alunalkaen tein ja halusin tehdä.
Työelämä elää jatkuvassa muutoksessa, eikä mikään ole varmaa! Olen yrittänyt opettaa lapsilleni muutoksiin ja työelämään sopeutumisen. En ole erityisemmin maininnut omaa mahalaskuani työelämässä. Olen yrittänyt antaa työelämästä positiivisen kuvan, edes jotenkin.
Töissä ovat jatkuvasti olleet ja vaihdelleet työpaikkoja välillä vapaaehtoisesti ja välillä organisaatiomuutosten takia, mutta toivottavasti jotenkin muuttuvaan työelämään sopeutuen.Olet silti ollut leivän syrjässä kiinni, vaikka kaukana alkuperäisestä ammatista. On minullakin työtehtävät vuosien saatossa vaihtuneet, mutta en lähtenyt missään vaihessa lisäkouluttautumaan työnantajan pyynnöistä huolimatta. Ehkä siksi olenkin ehdottomasti urani huipulla työelämän loppupuolella ja olen varsin tyytyväinen nykyiseen työtehtävääni.
Lapsille tuo muutoksiin tottuminen on varmasti helpompaa, kun koko ajan tulee esim.tietotekniikassa uutta ja osaamisen täytyykin lisääntyä. Sama meikäläisellä, että opastan myönteisiä puolia työelämästä jälkikasvulle. On ikävä seurata joidenkin nuorten kohdalla, kun annetaan periksi ja mennään vaan kortistoon.- Psykoterapeutitar
Nimenomaan "leivänsyrjässä", vaikka viimeiset kymmenen vuotta olikin jatkuvaa työpaikkojen kanssa venkslaamista ja sopeutumisen yrittämistä. Pakko oli kouluttautua, kun työt hävisivät. Ei ollut enää töitä, mihin alkuun kouluttauduin. Työelämän "huippuni" oli seitsemännessä kerroksessa!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Nimenomaan "leivänsyrjässä", vaikka viimeiset kymmenen vuotta olikin jatkuvaa työpaikkojen kanssa venkslaamista ja sopeutumisen yrittämistä. Pakko oli kouluttautua, kun työt hävisivät. Ei ollut enää töitä, mihin alkuun kouluttauduin. Työelämän "huippuni" oli seitsemännessä kerroksessa!
Ai, onko teilläkin korkeastipalkatut ylimmissä kerroksissa?
- Psykoterapeutitar
Palkasta ei ole mitään puhumista, vaan uran huipusta!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Palkasta ei ole mitään puhumista, vaan uran huipusta!
Okei, ajatukseni harhailivat vaan omaan työympäristööni. Työpaikkojen jatkuva venkslaaminen on kyllä kirottua, rasittavaa ja aiheuttaa stressiä enemmän mitä jotkut ede pystyvät kestämään.
- köyhämuteikipee
No joo.....kyllä hän kouluttautui ihan omasta halustaan ammattikorkeassa.......ennen sitä esitin vaan toiveen että ei hakeudu sille alalle missä itse olin ja onneksi tettijaksojen myötä oli tullut samaan tulokseen.......onneksi pääsi kotikaupungin opinahjoon niin ei tarvinnut ottaa lainaa ja lähteä muualle.....
Eivät ne toiveet aina kuuroille korville mene, kyllä lapset mielellään ottavat mallia vanhemmistaan, jos vaan arvostusta löytyy. Sama meidän pojalla asuu vielä kotona, mutta on korkeakoulussa Hesassa. Tulee opiskelut paljon halvemmaksi.
- 6155
Pidettiin mieheni kanssa itsestään selvänä, että jotain koulua käydään. Itsellämme oli opistotason koulutus ja töitäkin koulutusta vastaavasti lasten kasvaessa. Kannustin, mutta jätin vastuun koulusta lapsille itselleen etenkin siinä lukiovaiheessa. Lapset kävivät lukion ja toinen meni ammattitkorkeaan ja toinen yliopistoon. Toisen koulutus sivuaa mieheni koulutusta, mutta työ on ihan muuta kuin itse olemme tehneet. Samoin työsuhteet ovat lyhyempiä ja nuoret vaihtavat työpaikkaa "koko ajan".
Puolisotkin ovat löytäneet jo parikymppisinä. Appivanhemmat ovat käyneet vähemmän kouluja, mutta töitä tehneet hekin ennen eläköitymistään. Itsellä meni työpaikka joitain vuosia sitten. Teen nyt osa-aikahommaa jonkin aikaa vieraalta alalta. Tuskin enää vakihommaa löydän, mutta olen tyytyväinen siihen, että lapsilla menee hyvin. Itse ovat polkunsa valinneet, en ole ikinä painostanut mihinkään.Työelämä on muutenkin muuttunut hyvin paljon 30 vuoden aikana. Hyvin harva ammatti tai työtehtävä tulee säilymään sellaisenaan, vaan koko ajan ollaan muutoksen kourissa. Olis varmaan hyvä harkita oppiaineeksi, muutoksen hallinta tai jotakin millä muutosvastarintaa saataisiin madallettua.
Omituien kysymyksen asetelu "Saitko koulutettua".
Esikoinen koulutti itse itsensä työn ohessa.
Kuopus haki tänä keväänä jatkokoulutukseen ja aikoo tehdä työtä opiskelun ohella.
Olisiko äidin esimerkki ollut taustalla. Ei tule velkaa maksettavaksi kelleen.
Peruskoulutus meillä kaikilla yo. Kuopusella kaksoistutkinto.Omituinen on mieskin, joten voi odottaa vain omituisia kysymyksiä.
Ammativalinta voi joillakin lapsilla olla selvä jo hyvin nuorena, mutta vanhempien kannattaa tukea ja olla mukana, jos lapselle tulee pohdittavaa, jossa vanhempi voi auttaa.mennäporvooseen kirjoitti:
Omituinen on mieskin, joten voi odottaa vain omituisia kysymyksiä.
Ammativalinta voi joillakin lapsilla olla selvä jo hyvin nuorena, mutta vanhempien kannattaa tukea ja olla mukana, jos lapselle tulee pohdittavaa, jossa vanhempi voi auttaa.Päivän selvyyksiä kaikille vastuun tuntoisille vanhemmille.
korppis kirjoitti:
Päivän selvyyksiä kaikille vastuun tuntoisille vanhemmille.
Poikani ei vielä tiedä mikä hänestä tulee isona, olemme vähän huumorinkin varjolla heitelleet erilaisia vaihtoehtoja. Mitä monipuolisempi koulutus, sitä varmempi työnsaanti, ainakin periaatteessa.
mennäporvooseen kirjoitti:
Poikani ei vielä tiedä mikä hänestä tulee isona, olemme vähän huumorinkin varjolla heitelleet erilaisia vaihtoehtoja. Mitä monipuolisempi koulutus, sitä varmempi työnsaanti, ainakin periaatteessa.
Kuopukseni tietää mitä hän haluaa isona tehdä, mutta hän etenee omia latujaan. Kaikki aikanaan tyyppi. En puutu poikieni elämään sillä he elättävät itsensä ja vastaavat tekemisisistään tai tekemättä jättämisistään. Esikoinen on edennyt step by step urallaan, työ on ollut hänen paras opettaja nykyiseen asemaansa.
Itse perehdyin aikoinani jatkuvan kouluttautumisen ja oppimisen ohjelmaan, suorittaessani aikuiskasvatusen approa.
Leveä tietotaitopohja haluamalleen alalle on paras valtti muuttuvilla työmarkkinoilla.mennäporvooseen kirjoitti:
Poikani ei vielä tiedä mikä hänestä tulee isona, olemme vähän huumorinkin varjolla heitelleet erilaisia vaihtoehtoja. Mitä monipuolisempi koulutus, sitä varmempi työnsaanti, ainakin periaatteessa.
Tuollaista opiskelua en vain ymmärrä, ettei ole mitään selvää hajuakaan siitä minkälaiselle alalle aikoo (tai mitä isi haluaa), mutta korkeakouluun pitää mennä, että olisi kunniaksi vanhemmilleen.
Eikö se ammattialasuuntaus pitäisi olla hyvästi selvillä jo korkeakouluaineitaan valitessaan?
Luultavasti hänestä tulee sellainen ikuinen opiskelija, tyhjäntoimittaja, joka on ikänsä käynyt korkeakouluja asuen vanhempiensa peräkammarissa likaamatta koskaan käsiään töissä. Sitten lopulta isi saa fixattua hänelle sen rikkaan vaimon, jonka siivellä hän elää kansaneläkeikäänsä asti.korpikirjailija kirjoitti:
Kuopukseni tietää mitä hän haluaa isona tehdä, mutta hän etenee omia latujaan. Kaikki aikanaan tyyppi. En puutu poikieni elämään sillä he elättävät itsensä ja vastaavat tekemisisistään tai tekemättä jättämisistään. Esikoinen on edennyt step by step urallaan, työ on ollut hänen paras opettaja nykyiseen asemaansa.
Itse perehdyin aikoinani jatkuvan kouluttautumisen ja oppimisen ohjelmaan, suorittaessani aikuiskasvatusen approa.
Leveä tietotaitopohja haluamalleen alalle on paras valtti muuttuvilla työmarkkinoilla.Samaa mieltä tuosta tietotaitopohjan luomisesta, tulevaisuudessa se tulee olemaan etu. Minun nuoruudessani kouluttauduttiin usein vin yhteen ammattiin ja sillä mentiin loppuelämä. Olen erittäin onnellinen, että se on kantanut minua koko työurani.
Pojalla on se hyvä, kun mahdollisuus opiskella opettajaksi, ulkomaankirjeenvaihtajaksi, toimittajaksi tai vaikka kirjailijaksi, hänellä on tulevaisuus täysin avoinna ja olen hyvilläni hänen puolestaan opiskelun antamista lukuisista eri vaihtoehdoista.mennäporvooseen kirjoitti:
Samaa mieltä tuosta tietotaitopohjan luomisesta, tulevaisuudessa se tulee olemaan etu. Minun nuoruudessani kouluttauduttiin usein vin yhteen ammattiin ja sillä mentiin loppuelämä. Olen erittäin onnellinen, että se on kantanut minua koko työurani.
Pojalla on se hyvä, kun mahdollisuus opiskella opettajaksi, ulkomaankirjeenvaihtajaksi, toimittajaksi tai vaikka kirjailijaksi, hänellä on tulevaisuus täysin avoinna ja olen hyvilläni hänen puolestaan opiskelun antamista lukuisista eri vaihtoehdoista.Mink ikäinen poikasi on?
Mahdollisuus kijoitit. Mahdollusuuksia on paljon, mutta tie päämäärään ei ole sitä että menee yliopistoon ja lukee tiettyjä aineita ja yrittää toivomaansa ammattiin.
Opettajaksi voi opiskella, mutta esim. toimittajaksi tai kirjailijaksi vaatii jo paljon muutakin kuin lukemista.
Media-alat ovat huippu suosittuja vain kovalla työllä voi edetä. Kirjailijaksi....mmmm ...Voihan sitäkin ajatella..korppis kirjoitti:
Mink ikäinen poikasi on?
Mahdollisuus kijoitit. Mahdollusuuksia on paljon, mutta tie päämäärään ei ole sitä että menee yliopistoon ja lukee tiettyjä aineita ja yrittää toivomaansa ammattiin.
Opettajaksi voi opiskella, mutta esim. toimittajaksi tai kirjailijaksi vaatii jo paljon muutakin kuin lukemista.
Media-alat ovat huippu suosittuja vain kovalla työllä voi edetä. Kirjailijaksi....mmmm ...Voihan sitäkin ajatella..Tuo kirjailijaksi opiskeleminen minunkin silmääni häiritsi.
Onhan niitä itsekustantavia "kirjailijoita" maailma pullollaan, joitten kirjan sitten sukulaiset ja hyvät ystävät ostavat, mutta ihan silleen ammattikirjailijaksi, joka sillä tienaisi koko toimeentulonsa, niin kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin kuin opiskeltu kirjoittamisen tekniikka.Tellukka kirjoitti:
Tuo kirjailijaksi opiskeleminen minunkin silmääni häiritsi.
Onhan niitä itsekustantavia "kirjailijoita" maailma pullollaan, joitten kirjan sitten sukulaiset ja hyvät ystävät ostavat, mutta ihan silleen ammattikirjailijaksi, joka sillä tienaisi koko toimeentulonsa, niin kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin kuin opiskeltu kirjoittamisen tekniikka.Sama pätee toimittajan ja ulkomaan kirjeenvaihtajan työhön.
Valmistua toimittajaksi ja erikoistua ulkomaankirjeenvaihtajaksi.
Ei ihan helppo tavoite.
Erikoistuminen alalle pitäisi aloittaa jo lukiossa ollessa kesätöiden myötä.
Siksi kysyinkin aloittajan pojan ikää.
- Heikunkeikku
Huomenta!
Olen Täysin samaa mieltä, että vanhempien merkitys on valtaisa lapsen motivaatioon ja uravalintaan.
Näin jälkeenpäin ajatellen ei voi muuta kuin huokaista ja sanoa, että Huh huh, mikä "show" olikaan lapsien kera heidän keskittyessään omiin projekteihin. Molemmat pojat ovat erilaisia, kuin yö ja päivä, mutta kummatkin ovat osanneet ja voineet keskittyä niihin asioihin, jotka ovat olleet heidän juttujaan. Minä ja mieheni pyrimme kaikin tavoin kannustamaan ja auttamaan näissä heidän innostuksissaan.
Myös minua itseään on aikanaan kannustettu ihan satasella. Melkein jo liikaakin:)
Olen täysin, kertakaikkisesti Täysin, varma, että esim. nuorin pojista ei olisi päässyt Taideteolliseen korkeakouluun, ellei hän olisi saanut jo pienestä pitäen "harjoitella" ja "opetella" luovuuden antamia mahdollisuuksia, erilaisia taitoja ja ennenkaikkea Rohkeutta luottaa omaan sisäiseen luovuuteen ja uskaltaa tehdä jotakin erilaisempaa. Pyrkijöitä oli tuhottomasti ja viikon kestävät pääsykokeet paikan päällä ennakkotehtävien perusteella valituista pyrkijöistä, olivat hyvin haasteelliset. Joka päivä osa pyrkijöistä pudotettiin pois ja osa sai jatkaa seuraavana päivänä uusilla testeillä.
Lopulta kouluun valittiin vain 2 opiskelijaa.
Poika on nyt juuri sellaisessa ammatissa, kuin halusikin ja hän on työssään hyvä.
Vanhempi poika on myös omassa työssään päässyt pitkälle.
En tahdo/voi/viitsi selittää tarkemmin.
Vielä sen sanon, että omassa työssäni on pilvin pimein esimerkkejä, miten suuri merkitys on vanhempien osallistumisesta lapsensa harrastukseen, joka saattaa kannustaa lasta valitsemaan myöhemmin harrastuksensa ammatiksi. Hyvin lahjakaskin lapsi saattaa lyödä hanskat tiskiin, jos kumpikaan vanhemmista ei ole laisinkaan kiinnostunut lapsen opinnoista.
Sellainen on kauhistus, että lasta pakotetaan tai kannustetaan sellaiseen asiaan, josta lapsi itse ei ole kiinnostunut, vaan vanhemmat itse ovat kiinnostuneet jostakin ja suorastaan pakottavat lasta esim. soittotunneille, koska aikanaan vanhemmilla ei ole ollut mahdollistuutta musiikkia opiskella.Huomenta Heikunkeikku,
Tuollainen satasella kannustaminen auttaa ihan varmasti, kun lapsi huomaa vanhempien olevan kiinnostunut ja elävän mukana siinä muutoksessa, mitä jälkikasvu parhaillaan tekee.
Hymyilin kommentillesi "...en viitsi selittää tarkemmin...". Kyllä sinä melko tyhjentävästi asian kävit läpi. Kiitos.- Heikunkeikku
mennäporvooseen kirjoitti:
Huomenta Heikunkeikku,
Tuollainen satasella kannustaminen auttaa ihan varmasti, kun lapsi huomaa vanhempien olevan kiinnostunut ja elävän mukana siinä muutoksessa, mitä jälkikasvu parhaillaan tekee.
Hymyilin kommentillesi "...en viitsi selittää tarkemmin...". Kyllä sinä melko tyhjentävästi asian kävit läpi. Kiitos.Vai hymyilytti:)
Minä tarkoitin oikeastaan sitä, että en tarkemmin selitä, että Missä ammateissa nämä mun lapseni ovat. Esim. toi nuorin poika ei ole joku talulujen maalaaja, vaikka Taideteollisesta onkin valmistunut.
Lasten kannustamisessa meidän perheessä oli suurin homma kaikkien materiaalien ynnä muiden vehkeiden hankinnassa. Myös joitakin erikoistyökaluja ja sen semmosia. Kaikkia muitakin hyvin "omituisia" hankintoja.
Ei vaan pelkästään suullista myötäilyä ja sanomisia, että joo joo toi on hyvä harrastus. - suvenkorento12
Heikunkeikku kirjoitti:
Vai hymyilytti:)
Minä tarkoitin oikeastaan sitä, että en tarkemmin selitä, että Missä ammateissa nämä mun lapseni ovat. Esim. toi nuorin poika ei ole joku talulujen maalaaja, vaikka Taideteollisesta onkin valmistunut.
Lasten kannustamisessa meidän perheessä oli suurin homma kaikkien materiaalien ynnä muiden vehkeiden hankinnassa. Myös joitakin erikoistyökaluja ja sen semmosia. Kaikkia muitakin hyvin "omituisia" hankintoja.
Ei vaan pelkästään suullista myötäilyä ja sanomisia, että joo joo toi on hyvä harrastus.Minä kyllä ymmärsin oikein hyvin tuon Taideteolliseen korkeakouluun pyrkimisen prosessin, haasteellinen tehtävä. Joka siitä selviää, on todella hyvä. Onnea! Kaikki Suomen tunnetuimmat muotoilijat ovat sen käyneet, ja hehän ovat niitä innovaattoreita, jotka keksinnöillään ja ideoillaan luovat työtä muille. Tai Lahden muotoiluinstituutti on myös tuottanut hyviä osaajia.
Heikunkeikku kirjoitti:
Vai hymyilytti:)
Minä tarkoitin oikeastaan sitä, että en tarkemmin selitä, että Missä ammateissa nämä mun lapseni ovat. Esim. toi nuorin poika ei ole joku talulujen maalaaja, vaikka Taideteollisesta onkin valmistunut.
Lasten kannustamisessa meidän perheessä oli suurin homma kaikkien materiaalien ynnä muiden vehkeiden hankinnassa. Myös joitakin erikoistyökaluja ja sen semmosia. Kaikkia muitakin hyvin "omituisia" hankintoja.
Ei vaan pelkästään suullista myötäilyä ja sanomisia, että joo joo toi on hyvä harrastus.Ymmärretty.
*hymyilee*
Tässäkö voi kehua sekä itsensä että lapsensa, koulutukset ja ammatit.
Työtä ja leipää on riittänyt, sekä itsellä että lapsella, toinen onkin tk-eläkkeellä.Tässä keskustelussa voi kehua, vaikka koko suvun, jos siltä tuntuu. Paljon on nykyään puhetta työttömyydestä, hyvä ettei ole kohdannut perhettäsi.
mennäporvooseen kirjoitti:
Tässä keskustelussa voi kehua, vaikka koko suvun, jos siltä tuntuu. Paljon on nykyään puhetta työttömyydestä, hyvä ettei ole kohdannut perhettäsi.
Siltä vähän näyttikin, on minun sisareni sentään erik.sairaanhoitaja.
Me maalaiset olemme pelkkiä loispummeja, uuninpankolla enimmäkseen makoiltu, nyt eläkeläisinä varsinkin.
Omaishoitajana joudun joskus sieltä alas laskeutumaan ja vaipan vaihtamaan.- Heikunkeikku
Ancelina kirjoitti:
Siltä vähän näyttikin, on minun sisareni sentään erik.sairaanhoitaja.
Me maalaiset olemme pelkkiä loispummeja, uuninpankolla enimmäkseen makoiltu, nyt eläkeläisinä varsinkin.
Omaishoitajana joudun joskus sieltä alas laskeutumaan ja vaipan vaihtamaan.Niin ja eikös se joku sun sukulainen ole Polllliisi.
Jäänyt jostakin syystä mieleen:)
Taisit nakata huumoripläjäyksen, kun kirjoitit, että maalaiset enimmäkseen makoilee uuninpankolla. Minulla on aivan erimoisia mielikuvia landepaukuista (mainio sana eikö olekin).
Sulla omaishoitajana on varmaan hommaa jos toistakin. Tuskin Pankolla Pankoilet Paljonkaan. Heikunkeikku kirjoitti:
Niin ja eikös se joku sun sukulainen ole Polllliisi.
Jäänyt jostakin syystä mieleen:)
Taisit nakata huumoripläjäyksen, kun kirjoitit, että maalaiset enimmäkseen makoilee uuninpankolla. Minulla on aivan erimoisia mielikuvia landepaukuista (mainio sana eikö olekin).
Sulla omaishoitajana on varmaan hommaa jos toistakin. Tuskin Pankolla Pankoilet Paljonkaan.Polliisi on jo edesmennyt, Kajjaanissa elänyt.
No joo, täällä kun ilmeisesti pitäisi olla aina niin tosissaan, hilpeydestä sanktioita saa.
Tänään aiotaan laittaa perunat multiin, ellei sada, sitä toivon, ei tarvitsisi turhaan Kontioita jalkoihinsa kiskoa ja yks kirjakin on kesken.- Heikunkeikku
Ancelina kirjoitti:
Polliisi on jo edesmennyt, Kajjaanissa elänyt.
No joo, täällä kun ilmeisesti pitäisi olla aina niin tosissaan, hilpeydestä sanktioita saa.
Tänään aiotaan laittaa perunat multiin, ellei sada, sitä toivon, ei tarvitsisi turhaan Kontioita jalkoihinsa kiskoa ja yks kirjakin on kesken.Ei tarvitse aina olla niin tosissaan, sanon ma jos multa kysyttäis.
Hilpeys ja positiivisuus ja muu hassuttelu on mukavempaa, kuin noiden vastakohdat.
Minä meen kans pihalle harvan kanssa heilumaan. Isoihin piharuukkuihin (joita on paljon) vaihdan uudet mullat. Tai oikeastaan niin, että ruukun pohjaan jätän vanhaa multaa ja uutta sitten lisäilen sopivasti, että taimet ihastuvat, kun istutan ne uuteen pesäänsä. Ne oikein kiljuvat riemusta, näin olen kuulevinani joka kevät.
Vielä pitää mainita yks asia.
Mulla on nyt vihdoinkin Kirsikkapuu puhjennut kukkaan. Myöhäisestä keväästä viiveellä, mutta nyt se loistaa kauneudellaan, että sitä jaksaa vahdata vaikka kuinka kauan aikaa. Mehiläiset pörrää. Niitä on sata ainaskin puun kimpussa. Heikunkeikku kirjoitti:
Ei tarvitse aina olla niin tosissaan, sanon ma jos multa kysyttäis.
Hilpeys ja positiivisuus ja muu hassuttelu on mukavempaa, kuin noiden vastakohdat.
Minä meen kans pihalle harvan kanssa heilumaan. Isoihin piharuukkuihin (joita on paljon) vaihdan uudet mullat. Tai oikeastaan niin, että ruukun pohjaan jätän vanhaa multaa ja uutta sitten lisäilen sopivasti, että taimet ihastuvat, kun istutan ne uuteen pesäänsä. Ne oikein kiljuvat riemusta, näin olen kuulevinani joka kevät.
Vielä pitää mainita yks asia.
Mulla on nyt vihdoinkin Kirsikkapuu puhjennut kukkaan. Myöhäisestä keväästä viiveellä, mutta nyt se loistaa kauneudellaan, että sitä jaksaa vahdata vaikka kuinka kauan aikaa. Mehiläiset pörrää. Niitä on sata ainaskin puun kimpussa.Tänä keväänä olen joutunut hilpeyttä vähän enemmän haeskelemaan, mutta toistaiseksi sitä on jostain kivenkolosta löytynyt.
Eilen Lappeenrannasta palatessa näin kukkivan kirsikkapuun, todella kaunis.
Olisi pitänyt opiskella puutarhuriksi, mutta aika hyvin näilläkin taidoilla pärjää.
Pihalla ja puutarhassa onkin jo mukavasti puuhailemista.Heikunkeikku kirjoitti:
Ei tarvitse aina olla niin tosissaan, sanon ma jos multa kysyttäis.
Hilpeys ja positiivisuus ja muu hassuttelu on mukavempaa, kuin noiden vastakohdat.
Minä meen kans pihalle harvan kanssa heilumaan. Isoihin piharuukkuihin (joita on paljon) vaihdan uudet mullat. Tai oikeastaan niin, että ruukun pohjaan jätän vanhaa multaa ja uutta sitten lisäilen sopivasti, että taimet ihastuvat, kun istutan ne uuteen pesäänsä. Ne oikein kiljuvat riemusta, näin olen kuulevinani joka kevät.
Vielä pitää mainita yks asia.
Mulla on nyt vihdoinkin Kirsikkapuu puhjennut kukkaan. Myöhäisestä keväästä viiveellä, mutta nyt se loistaa kauneudellaan, että sitä jaksaa vahdata vaikka kuinka kauan aikaa. Mehiläiset pörrää. Niitä on sata ainaskin puun kimpussa."Heikunkeikku"
Olen avannut hilpeily-ketjun aikoja sitten.
Siihen saa laittaa hilpeätä musiikkiakin.
Jopa renkutuksen ylitsekin. :)
H.hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Olen avannut hilpeily-ketjun aikoja sitten.
Siihen saa laittaa hilpeätä musiikkiakin.
Jopa renkutuksen ylitsekin. :)
H.Minusta hilpeys ja renkutus eivät kuulu samaan kategoriaan.
On älytöntä mennä johonkin oikein vartavasten tehtyyn ketjuun hilpeilemään tai renkuttamaan.
Kun se ei "parempiin aloituksiin" muka sovi.Ancelina kirjoitti:
Minusta hilpeys ja renkutus eivät kuulu samaan kategoriaan.
On älytöntä mennä johonkin oikein vartavasten tehtyyn ketjuun hilpeilemään tai renkuttamaan.
Kun se ei "parempiin aloituksiin" muka sovi."Ancelina"
Hilipatihippan täräräräräijäää...
Eikös tuo ole silkkaa hilpeätä renkuttelua?
Taikka Irwin Goodman, rokki ja humpatti?
-
Renkku-aloituksia on oikeastaan kaksi.
Toinen niistä ei tosiaan ole minun.
H.hunksz kirjoitti:
"Ancelina"
Hilipatihippan täräräräräijäää...
Eikös tuo ole silkkaa hilpeätä renkuttelua?
Taikka Irwin Goodman, rokki ja humpatti?
-
Renkku-aloituksia on oikeastaan kaksi.
Toinen niistä ei tosiaan ole minun.
H.hunksz
Tämä aihe ei kuulu tähän aloitukseen, mutta hilpeys voi olla iloista ja onnellista, renkutus yleensä hassunhauskaa vinoilua tai jopa pilkallista.Ancelina kirjoitti:
hunksz
Tämä aihe ei kuulu tähän aloitukseen, mutta hilpeys voi olla iloista ja onnellista, renkutus yleensä hassunhauskaa vinoilua tai jopa pilkallista."Ancelina"
Vai ei kuulu?
Heikku halusi hilpeyksiä.
Hän on niihhauska aina.
H.hunksz kirjoitti:
"Ancelina"
Vai ei kuulu?
Heikku halusi hilpeyksiä.
Hän on niihhauska aina.
H.hunksz
Tässäkin ketjussa voi hilpeillä, enkä usko aloittajan siitä loukkaantuvan.
Sinun romanttis-renkutusketjusi ovat ihan jossain muualla.
Sotkit ne mukaan vain kääntääksesi huomion niihin.
:)- Heikunkeikku
Ancelina kirjoitti:
Tänä keväänä olen joutunut hilpeyttä vähän enemmän haeskelemaan, mutta toistaiseksi sitä on jostain kivenkolosta löytynyt.
Eilen Lappeenrannasta palatessa näin kukkivan kirsikkapuun, todella kaunis.
Olisi pitänyt opiskella puutarhuriksi, mutta aika hyvin näilläkin taidoilla pärjää.
Pihalla ja puutarhassa onkin jo mukavasti puuhailemista.Kiva, jos kivenkolkosta hilpeyksiä löytyy.
Vähän riippuu ihmisestä, että miten niitä kivenkoloja lähtee koluamaan.
Jotkut eivät löydä iloa paljon mistään tai sitten jos jonkun pienen löytääkin, niin ne kalpenee kun on valtaisa määrä epäkohtia. Tuntuu, että jotkut ei teekään muuta, kun etsivät mistä valittaa.
Sinä et kuulu tuohon ryhmään, vaan uskon sinun löytävän sopivasti hilpeyksiä elämäsi riemuksi.
Kävin pikaisesti eilen pojan luona ja lähtiessä sinne muistutin itselleni, että muistaisin katsoa, miten nuorimmalle lapsenlapselle ostamani kirsikkapuu (suklaakirsikka) on lähtenyt kasvamaan ja onko kuinkakin monta kukkaa. Mutta niin siinä vaan kävi, että en yhtään muistanut kun perille pääsin. Aina mukamas niin kova hässäkkä, kun sinne menen. Koira klapajaa kintuis ja odottelee mitä tuliaisiksi annan. Muu väki kans omiaan selittää, että ei ihme jos unohdan. Muistissanihan ei ole mitään vikaa:) Muiden syy, kun unohtelen:) - Heikunkeikku
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Olen avannut hilpeily-ketjun aikoja sitten.
Siihen saa laittaa hilpeätä musiikkiakin.
Jopa renkutuksen ylitsekin. :)
H.Joo tai Jaa pitäiskö sanoman.
Minusta aloituksesi ei hilpeyksillä maiskuttele.
Niin kovin helposti suollat minun mielestäni negatiivista palautetta.
Jopa vähättelyä.
Musiikki on siitä "kummallinen", että siitä ei voi suuremmasti arvostella. Sun mielestäsi renkutus on jonkun toisen aarre ja siksipä ei ole suotavaa kovin karskilla kouralla arvostella muiden laittamaa musiikkikappaletta. Mun laittamat musiikit ovat järjestään sinun kauhistuksiasi ja niiden kanssa pitäisi Lujaaaaa kyytiä siirtyä johonkin toiseen ketjuun:)
Minä en semmosista lappaamisista piittaa.
Makuja on niin monelaisia. Niinhän sinäkin puputat ku pupujussi pakastevihanneksia ja oot tosi iloinen niitä rouskuttaessasi, kun taas minä katson halveksien esikypsytettyjä mauttomia porkkanoita, mutta en niistä kamalan suurta numeroa tee. Syö mitä syöt.
Noh, paitsi nyt tän kerran niinku esimerkinomaisesti :)
Kyllä mä aika-ajoin käväsenkin ketjussasi. Kokeilen, mites nyt sormet (sinun) sanoo ja jos ne sanoo pakastevihanneksia, niin tälläydyn pitkäksi aikaa pois, mutta jos arkkusi (sanojen) kolahtaa edes himpun verran asialliseen suuntaan, niin jos hyväksyn sen, niin kyl´mä sit taas voin hetken jatkaa.
Se on molemminpuolista toimintaa nääs. Heikunkeikku kirjoitti:
Joo tai Jaa pitäiskö sanoman.
Minusta aloituksesi ei hilpeyksillä maiskuttele.
Niin kovin helposti suollat minun mielestäni negatiivista palautetta.
Jopa vähättelyä.
Musiikki on siitä "kummallinen", että siitä ei voi suuremmasti arvostella. Sun mielestäsi renkutus on jonkun toisen aarre ja siksipä ei ole suotavaa kovin karskilla kouralla arvostella muiden laittamaa musiikkikappaletta. Mun laittamat musiikit ovat järjestään sinun kauhistuksiasi ja niiden kanssa pitäisi Lujaaaaa kyytiä siirtyä johonkin toiseen ketjuun:)
Minä en semmosista lappaamisista piittaa.
Makuja on niin monelaisia. Niinhän sinäkin puputat ku pupujussi pakastevihanneksia ja oot tosi iloinen niitä rouskuttaessasi, kun taas minä katson halveksien esikypsytettyjä mauttomia porkkanoita, mutta en niistä kamalan suurta numeroa tee. Syö mitä syöt.
Noh, paitsi nyt tän kerran niinku esimerkinomaisesti :)
Kyllä mä aika-ajoin käväsenkin ketjussasi. Kokeilen, mites nyt sormet (sinun) sanoo ja jos ne sanoo pakastevihanneksia, niin tälläydyn pitkäksi aikaa pois, mutta jos arkkusi (sanojen) kolahtaa edes himpun verran asialliseen suuntaan, niin jos hyväksyn sen, niin kyl´mä sit taas voin hetken jatkaa.
Se on molemminpuolista toimintaa nääs."Heikunkeikku"
Sinä unelmoit ihan väärää aloitusta.
Höpö-aloitukseni nimessä on sana Renkku.
En minä siinä pahemmin kiukuttele.
Lutu kehittää nyt sinne jonkun klassikkonsa.
yst.
H.- Heikunkei
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Sinä unelmoit ihan väärää aloitusta.
Höpö-aloitukseni nimessä on sana Renkku.
En minä siinä pahemmin kiukuttele.
Lutu kehittää nyt sinne jonkun klassikkonsa.
yst.
H.Aijaa.
Inhoan Renkku-sanaa.
Jos autolla ajaessani minun mielestäni tulee Renkkua, niin ei kauaa nokka tuhise, kun meikäläisen koura tarrautuu radion kanavavalikoimanäppäimiin. Kanavan-valitsija-painikkeisiin siis ja knapsasee toisen kanavan kuuluville.
Sitäpaisi näin meidän kesken. Jos sinun ketjusi Otsikko on joku esim. Hötötintä juu renkkua tai Hölömöä rekutiraaraa tai muuta vastaavaa, niin tietenkään en tunne halua kiiruhtaa semmoseen aloitukseen. Jos kiiruhtaisin, toisin mielipiteenäni esille, että Minun mielestäni hömpöti-höötä suollan ja renkuttia viljelen.
Oon kirjoittanut aikaisemminkin, että minä EN kirjoita Hömppää, minun musiikkini EI ole Renkkua. En edes osaa kirjoittaa hömppää.
Niin! Heikunkeikku kirjoitti:
Kiva, jos kivenkolkosta hilpeyksiä löytyy.
Vähän riippuu ihmisestä, että miten niitä kivenkoloja lähtee koluamaan.
Jotkut eivät löydä iloa paljon mistään tai sitten jos jonkun pienen löytääkin, niin ne kalpenee kun on valtaisa määrä epäkohtia. Tuntuu, että jotkut ei teekään muuta, kun etsivät mistä valittaa.
Sinä et kuulu tuohon ryhmään, vaan uskon sinun löytävän sopivasti hilpeyksiä elämäsi riemuksi.
Kävin pikaisesti eilen pojan luona ja lähtiessä sinne muistutin itselleni, että muistaisin katsoa, miten nuorimmalle lapsenlapselle ostamani kirsikkapuu (suklaakirsikka) on lähtenyt kasvamaan ja onko kuinkakin monta kukkaa. Mutta niin siinä vaan kävi, että en yhtään muistanut kun perille pääsin. Aina mukamas niin kova hässäkkä, kun sinne menen. Koira klapajaa kintuis ja odottelee mitä tuliaisiksi annan. Muu väki kans omiaan selittää, että ei ihme jos unohdan. Muistissanihan ei ole mitään vikaa:) Muiden syy, kun unohtelen:)Heikunkeikku, kivasti kirjoitit, aivan kuin tuntisit minut.
Meidän suklaakirsikkapuussa on paljon nuppuja, mutta hyvin vähän lehtiä.
Sisareni toi tänään Ahkeraliisan taimia, niitä istuttelin ja tulihan ne perunatkin piilotettua multiin.Ancelina kirjoitti:
hunksz
Tässäkin ketjussa voi hilpeillä, enkä usko aloittajan siitä loukkaantuvan.
Sinun romanttis-renkutusketjusi ovat ihan jossain muualla.
Sotkit ne mukaan vain kääntääksesi huomion niihin.
:)Ancelina
Aloittaja ei yhtään loukkaannu, vaikka aloituksessani hilpeiltäisiin, päinvastoin.mennäporvooseen kirjoitti:
Ancelina
Aloittaja ei yhtään loukkaannu, vaikka aloituksessani hilpeiltäisiin, päinvastoin.Arvasin siis oikein, luotto pelaa, kiitos.
Meillä toi lasten koulutushomma on takkuillut paljonkin. Poika on nyt kolmatta kertaa opiskelemassa ja nyt toivomme että hän onnistuu saamaan opintonsa päätökseen saakka. Hän on hyvä oppilas ja saa hyviä arvosanoja , mutta keskittyminen ei aina niin helppoa ja lievä adhd tekee elämästä helposti kaoottista. Tytär koulutti lopulta itsensä ammattiin etäisopinnoilla ja puolivauhtia, mutta nyt ei ole varma onko sittenkään tehnyt oikeaa uravalintaa.
Minulla on ollut työkaverini, jolla on ADHD-sairaus ja tiedän siksi saiarudesta paljon. Siinä on myös paljon hyvää, mutta opiskelut ovat keskittymisvaikeuksien vuoksi hankalia.
mennäporvooseen kirjoitti:
Minulla on ollut työkaverini, jolla on ADHD-sairaus ja tiedän siksi saiarudesta paljon. Siinä on myös paljon hyvää, mutta opiskelut ovat keskittymisvaikeuksien vuoksi hankalia.
ADHD ei ole sairaus.
korppis kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus.
"korppis"
ADHD on sairaus.
Kaikki mikä ei ole normaalia enemmistöä on sairasta.
ADHD-henkilö on pahasti epä-normaali.
Silkkoa ei saas pois puhumalla kauniisti.
H.korppis kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus.
On se jonkinlainen sairaus. Vaikeuttaa ainakin paljon jokapäiväisiä toimintoja.
ADHD voi ilmetä mm. seuraavanlaisina ongelmina:
keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
työmuistin häiriöt ja unohtelu
uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
mielialojen ailahtelu
toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
luovuus ja intuitiivisuus
alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[19][20]
ADHD oireilee lisäksi levottomuutena tai hermostuneen oloisena energisyytenä, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[19][21] Osa ADHD-oireista selittyy sillä, että liikehtiminen auttaa ADHD:tä sairastavia suorittamaan keskittymistä vaativia tehtäviä[22]. (wikipediasta kopsattua)
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöPaloma.se.co kirjoitti:
On se jonkinlainen sairaus. Vaikeuttaa ainakin paljon jokapäiväisiä toimintoja.
ADHD voi ilmetä mm. seuraavanlaisina ongelmina:
keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
työmuistin häiriöt ja unohtelu
uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
mielialojen ailahtelu
toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
luovuus ja intuitiivisuus
alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[19][20]
ADHD oireilee lisäksi levottomuutena tai hermostuneen oloisena energisyytenä, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[19][21] Osa ADHD-oireista selittyy sillä, että liikehtiminen auttaa ADHD:tä sairastavia suorittamaan keskittymistä vaativia tehtäviä[22]. (wikipediasta kopsattua)
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaushäiriö
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöllä (ICD-10 F90, entinen MBD eli lievä aivotoiminnan häiriö) viitataan toimintakykyä alentaviin tarkkaavaisuus- eli keskittymishäiriö ADD:hen (attention deficit disorder) sekä aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö ADHD:hen (attention deficit and hyperactivity disorder).[2][3] Aktiivisuuden häiriöllä viitataan hyperaktiiviseen käytökseen ja impulsiivisuuteen, joita esiintyy etenkin poikalapsilla.[4] Osalla potilaista esiintyy pelkkää ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ilman tarkkaavaisuuden ongelmia. Lyhenne ADHD viittaa kaikkiin edellä mainittuihin häiriöihin. ADHD ja ADD siirrettiin Yhdysvalloissa käytettävässä tautiluokituksessa vuonna 2013 käyttäytymishäiriöiden luokasta aivojen kehityksellisten häiriöiden luokkaan[5].
ADHD:n oireet johtuvat nykykäsityksen mukaan aivojen energiavajeesta. Aivojen puutteellinen verenkierto johtaa hapen ja glukoosin puutteeseen aivojen eri osissa[6], mikä näkyy muun muassa vireystilan ja työmuistin heikkenemisenä. Lisäksi ADHD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[7][8][9][10] ADHD-oireisten ihmisten aivojen toiminnassa voidaan havaita alueellisia aivotoiminnan puutoksia sekä aivojen muuta toiminnallista poikkeavuutta työmuistia vaativien tehtävien suorittamisen aikana[11]. ADHD:hen liittyvän ylivilkkauden ja elämyshakuisuuden ajatellaan johtuvan siitä, että ihminen yrittää nostaa aivojensa vireystilaa aktiivisen toiminnan ja voimakkaiden aistiärsykkeiden avulla.- KorppistaViisaampi
korppis kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus.
ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö on sanana monelle tuttu. Se herättää mielikuvan vilkkaasta ja levottomasta lapsesta, sellaisesta kuin Vaahteranmäen Eemeli. Myös se, onko ADHD sairaus vai lapsen ominaisuus, on herättänyt keskustelua.
Onko ADHD oikea sairaus, lastenpsykiatri Janna Rantala?
– Tapaan viikoittain vanhempia, jotka pyytävät tutkimaan, onko heidän lapsellaan ADHD. Joskus he tulevat omasta aloitteestaan ja toisinaan koulun lähettäminä. Olen huomannut, että kaikille ADHD:n käsite ei ole selvä. Ensinnäkin pitäisi muistaa, että ADHD ei ole synonyymi levottomuudelle.
– ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jota ei voi tutkia verikokeilla tai magneettikuvilla. Joukko asiantuntijoita on määritellyt diagnoosikriteerit ja jos lapsi täyttää nämä kriteerit, hänen voi sanoa sairastavan ADHD:ta. Paloma.se.co kirjoitti:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaushäiriö
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöllä (ICD-10 F90, entinen MBD eli lievä aivotoiminnan häiriö) viitataan toimintakykyä alentaviin tarkkaavaisuus- eli keskittymishäiriö ADD:hen (attention deficit disorder) sekä aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö ADHD:hen (attention deficit and hyperactivity disorder).[2][3] Aktiivisuuden häiriöllä viitataan hyperaktiiviseen käytökseen ja impulsiivisuuteen, joita esiintyy etenkin poikalapsilla.[4] Osalla potilaista esiintyy pelkkää ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ilman tarkkaavaisuuden ongelmia. Lyhenne ADHD viittaa kaikkiin edellä mainittuihin häiriöihin. ADHD ja ADD siirrettiin Yhdysvalloissa käytettävässä tautiluokituksessa vuonna 2013 käyttäytymishäiriöiden luokasta aivojen kehityksellisten häiriöiden luokkaan[5].
ADHD:n oireet johtuvat nykykäsityksen mukaan aivojen energiavajeesta. Aivojen puutteellinen verenkierto johtaa hapen ja glukoosin puutteeseen aivojen eri osissa[6], mikä näkyy muun muassa vireystilan ja työmuistin heikkenemisenä. Lisäksi ADHD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[7][8][9][10] ADHD-oireisten ihmisten aivojen toiminnassa voidaan havaita alueellisia aivotoiminnan puutoksia sekä aivojen muuta toiminnallista poikkeavuutta työmuistia vaativien tehtävien suorittamisen aikana[11]. ADHD:hen liittyvän ylivilkkauden ja elämyshakuisuuden ajatellaan johtuvan siitä, että ihminen yrittää nostaa aivojensa vireystilaa aktiivisen toiminnan ja voimakkaiden aistiärsykkeiden avulla.http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/nyt-on-pakko-kysya-onko-adhd-oikea-sairaus/
Osallistuin jokin aika Psykiatri Lappeteläisen rajua keskustelua herättäneeseen artikkeliin jossa hän arvosteli nykyajan vanhempien lastensa käytöshäiriöistä ja niiden perusteella liian huteroin perustein annetuista ADHA- diagnoseista.
Miten selittynee se,kin, että ADHD-diagnoosit ovat moninkertaistuneet sitten 1980-luvun. Yhdeksi syyksi hän arvio kännykät ja tietokoneet perheiden arjessa. Sairaus, ehkäpä sittenkin.
Sairaus on tietty kova juttu.
ADHD on pääsääntöisesti nuoruusiän käyttäytymishäiriöitä. Sairaus laimenee iän myötä.
No, kai ADHD: stä voi selviytyäkin 😊kuten muistakin sairauksista.korppis kirjoitti:
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/nyt-on-pakko-kysya-onko-adhd-oikea-sairaus/
Osallistuin jokin aika Psykiatri Lappeteläisen rajua keskustelua herättäneeseen artikkeliin jossa hän arvosteli nykyajan vanhempien lastensa käytöshäiriöistä ja niiden perusteella liian huteroin perustein annetuista ADHA- diagnoseista.
Miten selittynee se,kin, että ADHD-diagnoosit ovat moninkertaistuneet sitten 1980-luvun. Yhdeksi syyksi hän arvio kännykät ja tietokoneet perheiden arjessa. Sairaus, ehkäpä sittenkin.
Sairaus on tietty kova juttu.
ADHD on pääsääntöisesti nuoruusiän käyttäytymishäiriöitä. Sairaus laimenee iän myötä.
No, kai ADHD: stä voi selviytyäkin 😊kuten muistakin sairauksista.ADHD dg. lasten vanhemmat tunsivat helpottuneen dg.n saatuaan ja sama välinpitämättömyyden meno arjessa jatkuu. Sairaus on sairaus, sille ei mitäään voi..
korppis kirjoitti:
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/nyt-on-pakko-kysya-onko-adhd-oikea-sairaus/
Osallistuin jokin aika Psykiatri Lappeteläisen rajua keskustelua herättäneeseen artikkeliin jossa hän arvosteli nykyajan vanhempien lastensa käytöshäiriöistä ja niiden perusteella liian huteroin perustein annetuista ADHA- diagnoseista.
Miten selittynee se,kin, että ADHD-diagnoosit ovat moninkertaistuneet sitten 1980-luvun. Yhdeksi syyksi hän arvio kännykät ja tietokoneet perheiden arjessa. Sairaus, ehkäpä sittenkin.
Sairaus on tietty kova juttu.
ADHD on pääsääntöisesti nuoruusiän käyttäytymishäiriöitä. Sairaus laimenee iän myötä.
No, kai ADHD: stä voi selviytyäkin 😊kuten muistakin sairauksista."korppis"
"ADHD on sairaus.
Kaikki mikä ei ole normaalia enemmistöä on sairasta.
ADHD-henkilö on pahasti epä-normaali.
Silkkoa ei saas pois puhumalla kauniisti."
-
Hienoa tyttöseni.
Sinä alat ajattelemaan syvemmin ja pikkuisen viisaammin, kun pikkuisen painostaa.
H.Kyllä ADHD:tä esiintyy myös aikuisiässä, vaikka monet (etenkin jos häiriö ei ole paha) kasvavat "ulos" siitä jossain vaiheessa. Olen ollut tekemisissä ADHD:n ja muiden lievien neurologisten häiriöiden rasittamien lasten ja nuorten kanssa koko elämäni; tein opettajakorkeakoulussa aikoinaan gradutyön MBD:stä, joksi häiriötä silloin kutsuttiin (Minimal Brain Dysfunction) ja oppilaideni joukossa ylivilkkaita ja keskittymishäiriöisiä lapsia ja nuoria on ollut paljon..
Toiset selviytyvät, toiset ei: mielialahäiriöt, masennus jne. tulevat usein seurauksena. Itsemurhat ja onnettomuudet ovat tavallisempia tässä ryhmässä. Lääkitys on olemassa, mutta elimistö tavallaan tottuu siihen ja lääkkeet eivät aina pitkällä juoksulla tehoa. Toisaalta poikkeavuus ei vaikuta älykkyysosamäärään ja usein nämä lapset ovat multilahjakkaita. Poikani on positiivinen ja valoisa luonne, taiteellisesti ja kielellisesti lahjakas ja hänellä on suuret yleistiedot ja hyvä sosiaalinen kompetenssi. Hänen tiensä ei ole ollut helppo (hän joutui keskeyttämään IT-alan opiskelunsa Lontoossa pahan huimauksen takia; samaan syssyyn avokki otti ja lähti koska ei jaksanut sairaan miehen tukemista) ) mutta uskon että hänestä tulee hyvä ja pidetty kieltenopettaja lukiossa, koska hänellä kaikesta huolimatta on suuret edellytykset siihen.Paloma.se.co kirjoitti:
Kyllä ADHD:tä esiintyy myös aikuisiässä, vaikka monet (etenkin jos häiriö ei ole paha) kasvavat "ulos" siitä jossain vaiheessa. Olen ollut tekemisissä ADHD:n ja muiden lievien neurologisten häiriöiden rasittamien lasten ja nuorten kanssa koko elämäni; tein opettajakorkeakoulussa aikoinaan gradutyön MBD:stä, joksi häiriötä silloin kutsuttiin (Minimal Brain Dysfunction) ja oppilaideni joukossa ylivilkkaita ja keskittymishäiriöisiä lapsia ja nuoria on ollut paljon..
Toiset selviytyvät, toiset ei: mielialahäiriöt, masennus jne. tulevat usein seurauksena. Itsemurhat ja onnettomuudet ovat tavallisempia tässä ryhmässä. Lääkitys on olemassa, mutta elimistö tavallaan tottuu siihen ja lääkkeet eivät aina pitkällä juoksulla tehoa. Toisaalta poikkeavuus ei vaikuta älykkyysosamäärään ja usein nämä lapset ovat multilahjakkaita. Poikani on positiivinen ja valoisa luonne, taiteellisesti ja kielellisesti lahjakas ja hänellä on suuret yleistiedot ja hyvä sosiaalinen kompetenssi. Hänen tiensä ei ole ollut helppo (hän joutui keskeyttämään IT-alan opiskelunsa Lontoossa pahan huimauksen takia; samaan syssyyn avokki otti ja lähti koska ei jaksanut sairaan miehen tukemista) ) mutta uskon että hänestä tulee hyvä ja pidetty kieltenopettaja lukiossa, koska hänellä kaikesta huolimatta on suuret edellytykset siihen."Paloma.se.co"
ADHD ei ole sairaus josta toivutaan.
Sitä voidaan korjata kyllä.
Tavallaan kuin leikkauksella kiinteytetään riippu-rinnat.
Näyttää hyvältä mutta totuus piilee edelleen.
Arvet vilahtelevat, jos rinnat laitetaan kovan eteen.
Aloita uusi jankutus, ei tähän enää viitsi kirjoittaa.
90% samaa jankutusta samoin ajatuksin.
Kuten korppikselle kirjoitin, kauheaa totuutta kaunistellen.
Wikipediaa lueskellen.
Näytellen.
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
ADHD ei ole sairaus josta toivutaan.
Sitä voidaan korjata kyllä.
Tavallaan kuin leikkauksella kiinteytetään riippu-rinnat.
Näyttää hyvältä mutta totuus piilee edelleen.
Arvet vilahtelevat, jos rinnat laitetaan kovan eteen.
Aloita uusi jankutus, ei tähän enää viitsi kirjoittaa.
90% samaa jankutusta samoin ajatuksin.
Kuten korppikselle kirjoitin, kauheaa totuutta kaunistellen.
Wikipediaa lueskellen.
Näytellen.
H.Voi olla, että koska en ole tehnyt ulkomaan gradua piimätetran avaamisesta, enkä tiedä super-älykkään poikasi sairauksista olen väärä ihminen kommentoimaan asiaa, luen teidän viisaampien kopiointeja, samalla etsin vastineuta Wikistä😁
Tulee dg.t kirjoitettua oikein.korpikirjailija kirjoitti:
Voi olla, että koska en ole tehnyt ulkomaan gradua piimätetran avaamisesta, enkä tiedä super-älykkään poikasi sairauksista olen väärä ihminen kommentoimaan asiaa, luen teidän viisaampien kopiointeja, samalla etsin vastineuta Wikistä😁
Tulee dg.t kirjoitettua oikein.Tää oli Palomalle.
korpikirjailija kirjoitti:
Voi olla, että koska en ole tehnyt ulkomaan gradua piimätetran avaamisesta, enkä tiedä super-älykkään poikasi sairauksista olen väärä ihminen kommentoimaan asiaa, luen teidän viisaampien kopiointeja, samalla etsin vastineuta Wikistä😁
Tulee dg.t kirjoitettua oikein.:)
Superälykkään ja superlahjakkaan.
Kommentoida saat toki; minä itsehän olen asian julki tuonut.
Minä linkitän wikiä koska se tiivistää helppotajuisesti sen minkä itse jo tiedän, mutta en osaa pukea sanoiksi yhtä hyvin.. Siitä oireiden listasta KAIKKI pätevät poikaani.Paloma.se.co kirjoitti:
:)
Superälykkään ja superlahjakkaan.
Kommentoida saat toki; minä itsehän olen asian julki tuonut.
Minä linkitän wikiä koska se tiivistää helppotajuisesti sen minkä itse jo tiedän, mutta en osaa pukea sanoiksi yhtä hyvin.. Siitä oireiden listasta KAIKKI pätevät poikaani.Jos pojallasi on kaikki nuo oireet vielä lähes viiskymppisenä, uskotko ihmeeseen?
Nyt halua painottaa sitä, että toit poikasi ongelman palsta tietoisuuteen ja luin siitä eka kertaa. Kukaan ei voi syyttää minua yksityisasioittesi tuomiseen palstalle kuten aikaisemmin eräs palsta kirjoittaja väitti. Ja väitti väärin.korpikirjailija kirjoitti:
Jos pojallasi on kaikki nuo oireet vielä lähes viiskymppisenä, uskotko ihmeeseen?
Nyt halua painottaa sitä, että toit poikasi ongelman palsta tietoisuuteen ja luin siitä eka kertaa. Kukaan ei voi syyttää minua yksityisasioittesi tuomiseen palstalle kuten aikaisemmin eräs palsta kirjoittaja väitti. Ja väitti väärin.Lähempänä neljää kuin viittä :)
Mihin ihmeeseen? Että hän valmistuisi koulusta? Ei se ole mikään ihme, mutta hieman hankalampaa kuin muilla. Hyvin hänellä on mennyt koulussa luokkansa parhaimpia. Tekee sijaisuuksia siinä sivussa.
***
Älä viitsi tuoda vanhoja juttuja tänne. Facebookin kuvista jos levittelee tietoa täällä ilman asianomaisen lupaa niin silloin ollaan kyllä heikoilla jäillä.Paloma.se.co kirjoitti:
Lähempänä neljää kuin viittä :)
Mihin ihmeeseen? Että hän valmistuisi koulusta? Ei se ole mikään ihme, mutta hieman hankalampaa kuin muilla. Hyvin hänellä on mennyt koulussa luokkansa parhaimpia. Tekee sijaisuuksia siinä sivussa.
***
Älä viitsi tuoda vanhoja juttuja tänne. Facebookin kuvista jos levittelee tietoa täällä ilman asianomaisen lupaa niin silloin ollaan kyllä heikoilla jäillä.Tällä palstalla olet kertonut elämästäsi enempi kuin facebook kuvillasi.
Sitä paitsi sivustosi on julkinen. Minä kirjoitin poikasi puvuntakin kauluksen trinkkeleistä, en hänen sairauksistaan.korppis kirjoitti:
Tällä palstalla olet kertonut elämästäsi enempi kuin facebook kuvillasi.
Sitä paitsi sivustosi on julkinen. Minä kirjoitin poikasi puvuntakin kauluksen trinkkeleistä, en hänen sairauksistaan.Ei pitäisi olla enää.
Joka tapauksessa, sallithan että valitsen itse sen minkä haluan kertoa omasta elämästäni?korppis kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus.
ADHD on siinä mielessä sairaus, että sitä pyritään hoitamaan narkeilla.
Liian monille vilkkaille lapsille niitä mömmöjä tosin syotetään ihan turhaankin. Jättäisivät lapsille kofeiinin antamisen (kahvin, energiajuomien ja muitten kofeiinia sisältävien) vähemmälle, niin jo siitäkin rauhoittuisivat.
Toisaalta taas, jos älykkyysosamäärä on ihmisellä normaalia korkeampi, niin eihän sitäkään katsota sairaudeksi vaikka ei ole silloin "normaali". Taikka tiedä sitäkään, sillä niitä huippuälykkäitähän on varmasti kautta aikojen kuskattu hullujenhuoneille drogattaviksi.Tellukka kirjoitti:
ADHD on siinä mielessä sairaus, että sitä pyritään hoitamaan narkeilla.
Liian monille vilkkaille lapsille niitä mömmöjä tosin syotetään ihan turhaankin. Jättäisivät lapsille kofeiinin antamisen (kahvin, energiajuomien ja muitten kofeiinia sisältävien) vähemmälle, niin jo siitäkin rauhoittuisivat.
Toisaalta taas, jos älykkyysosamäärä on ihmisellä normaalia korkeampi, niin eihän sitäkään katsota sairaudeksi vaikka ei ole silloin "normaali". Taikka tiedä sitäkään, sillä niitä huippuälykkäitähän on varmasti kautta aikojen kuskattu hullujenhuoneille drogattaviksi.Olen hieman ristiriitainen.
Tiedän vain yhden ADHD:n, joka on älykäs, mutta ei hän ole päässyt vielä yli nelikymppisenä kunnianhimoisiin päämääriinsä.
Muut, joita tiedän pyörivät ja hyörivät paikoillaan. Kaikilla niin tällä älyköllä kuin muutamilla muilla joita tiedän on yhteistä yhteiskunnan tuilla eläminen.
Aspergerit luokitellaan älykkäiksi, mutta epäsosiaalisiksi.- Pirrepäjuupas
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei pitäisi olla enää.
Joka tapauksessa, sallithan että valitsen itse sen minkä haluan kertoa omasta elämästäni?Veljeni kahdella pojalla on tuo oireyhtymä diagnosoitu, vanhempi pojista ei oikein ole pärjännyt, ei halunnut syödä lääkkkeitään; ei hänellä älyssä mitään vikaa mutta on rauhaton ja päämäärätön, nyt jo aikuinen.
Toinen ADHD poika syö lääkkeensä ja pärjää koulussa hyvin, on sellainen kympin oppilas, ainakin matikassa ja varmasti pärjää elämässään tulevaisuudessakin.
Uskon että poikasi on tulevaisuudessa erityisen hyvä opettaja, muistaakseni erityisopettaja, ja siinä työssä jos missä tarvitaan luovimistaitoa ja ymmärrystä :) Pirrepäjuupas kirjoitti:
Veljeni kahdella pojalla on tuo oireyhtymä diagnosoitu, vanhempi pojista ei oikein ole pärjännyt, ei halunnut syödä lääkkkeitään; ei hänellä älyssä mitään vikaa mutta on rauhaton ja päämäärätön, nyt jo aikuinen.
Toinen ADHD poika syö lääkkeensä ja pärjää koulussa hyvin, on sellainen kympin oppilas, ainakin matikassa ja varmasti pärjää elämässään tulevaisuudessakin.
Uskon että poikasi on tulevaisuudessa erityisen hyvä opettaja, muistaakseni erityisopettaja, ja siinä työssä jos missä tarvitaan luovimistaitoa ja ymmärrystä :)Nää lapset ja nuoret tarvitsevat pitempään aikuisen tukea ja kannustusta päästäkseen elämässä eteenpäin. Mutta jos he innostuvat jostain asiasta niin he voivat päihittää kirkkaasti kenet tahansa. Maailma on täynnä menestyneitä ADHD-kkoja.
http://www.health24.com/Medical/ADHD/About-ADHD/Ten-of-the-most-successful-people-with-ADHD-20140718
Nyky-aikainen ihminen ei lapsiaan kouluta.
Korkeintaan opettaa käytös-tapoja.
Koulun alku on pakollista ja sitten lapset jatkavatkin omia polkujaan.
Minun lapsistani yksikään ei ole tullut minulle valittamaan valintojaan.
Liekö valittavat toisaalla.
Aloituksen aihe kuuluu 30 palstalle.
Siellä ei olla nykyään järkeviä.
Elokuva-ohjaajaksi ja näyttelijäksi sekä taiteisiin siellä lapsia kannustetaan.
H.- hehehehee
Anna ny @hunlsz-setä noiden nikkarointi&ompeluseurassaan kehuskella itseään ja lapsiaan.
En mäkään tuu näille kahvikekkereille naureskelemaan, vaikka tämän keskustelun sävy ja tyyli naurattaakin hehehehee
@hunkszia vaan pikaisesti piipahdin torumassa - Ompeluseurassa
hehehehee kirjoitti:
Anna ny @hunlsz-setä noiden nikkarointi&ompeluseurassaan kehuskella itseään ja lapsiaan.
En mäkään tuu näille kahvikekkereille naureskelemaan, vaikka tämän keskustelun sävy ja tyyli naurattaakin hehehehee
@hunkszia vaan pikaisesti piipahdin torumassaOnkko hunkilla uusi kesämekko se onkki kesänmerkki.
- Heikunkeikku
hehehehee kirjoitti:
Anna ny @hunlsz-setä noiden nikkarointi&ompeluseurassaan kehuskella itseään ja lapsiaan.
En mäkään tuu näille kahvikekkereille naureskelemaan, vaikka tämän keskustelun sävy ja tyyli naurattaakin hehehehee
@hunkszia vaan pikaisesti piipahdin torumassaMikä tarkalleen ottaen tässä ketjussa sinua häiritsee?
Mainitsit sävy ja tyyli.
Mikä sävy ja tyyli pitäisi olla, että rohkenisit kahvikupin kouraan ottamaan ja ruveta reippaasti juttelemaan? Heikunkeikku kirjoitti:
Mikä tarkalleen ottaen tässä ketjussa sinua häiritsee?
Mainitsit sävy ja tyyli.
Mikä sävy ja tyyli pitäisi olla, että rohkenisit kahvikupin kouraan ottamaan ja ruveta reippaasti juttelemaan?Ei hän osaa muuta kuin hekottaa.
- hehehehee
Heikunkeikku kirjoitti:
Mikä tarkalleen ottaen tässä ketjussa sinua häiritsee?
Mainitsit sävy ja tyyli.
Mikä sävy ja tyyli pitäisi olla, että rohkenisit kahvikupin kouraan ottamaan ja ruveta reippaasti juttelemaan?@Heikunkeikku
Vastaan, kun kysyit.
Otsikko ja aloituksen teksti jo STOPpaa. Ikäänkuin elämä olisi hallittavissa, ei se ole. Ikäänkuin se, että omasta mielestä itsellä ja jälkikasvulla menee huisin hyvin, olisi oma saavutus, kun on ollut niinmaanperusteellisen esimerkillisen hyvä vanhempi ja kantanut vastuun.
Nyt täytyy todeta ensimmäisen kerran, että @korpikirjailija oli tässä kohtaa oikeassa kompastuessaan nimimerkkiini, että aivan helppo ei ole selittää, mikä minusta tässä keskustelun sävyssä ja tyylissä ei innosta.
(Käytän tätä nimimerkkiä maailman tappiin, koska nautin, nautin NIIN, kun jotkut leimaavat kirjoittajan nimimerkin mukaan ja joitakin nauraminen ärsyttää ihan vietävästä, tai @Heikunkeikku sanoisi IHAN SATASELLA) hehehehee kirjoitti:
@Heikunkeikku
Vastaan, kun kysyit.
Otsikko ja aloituksen teksti jo STOPpaa. Ikäänkuin elämä olisi hallittavissa, ei se ole. Ikäänkuin se, että omasta mielestä itsellä ja jälkikasvulla menee huisin hyvin, olisi oma saavutus, kun on ollut niinmaanperusteellisen esimerkillisen hyvä vanhempi ja kantanut vastuun.
Nyt täytyy todeta ensimmäisen kerran, että @korpikirjailija oli tässä kohtaa oikeassa kompastuessaan nimimerkkiini, että aivan helppo ei ole selittää, mikä minusta tässä keskustelun sävyssä ja tyylissä ei innosta.
(Käytän tätä nimimerkkiä maailman tappiin, koska nautin, nautin NIIN, kun jotkut leimaavat kirjoittajan nimimerkin mukaan ja joitakin nauraminen ärsyttää ihan vietävästä, tai @Heikunkeikku sanoisi IHAN SATASELLA)Sitähän minä olen nimimerkkisi mainitsemisella ajanutkin takaa, että pidä ihmeessä nimimerkkisi se on niin sinua ihteäsi. 😅 Niin sinullahan ei ole kuin yksi lapsi, ei taida olla lukumiehiä.
- Pirrepäjuupas
hehehehee kirjoitti:
@Heikunkeikku
Vastaan, kun kysyit.
Otsikko ja aloituksen teksti jo STOPpaa. Ikäänkuin elämä olisi hallittavissa, ei se ole. Ikäänkuin se, että omasta mielestä itsellä ja jälkikasvulla menee huisin hyvin, olisi oma saavutus, kun on ollut niinmaanperusteellisen esimerkillisen hyvä vanhempi ja kantanut vastuun.
Nyt täytyy todeta ensimmäisen kerran, että @korpikirjailija oli tässä kohtaa oikeassa kompastuessaan nimimerkkiini, että aivan helppo ei ole selittää, mikä minusta tässä keskustelun sävyssä ja tyylissä ei innosta.
(Käytän tätä nimimerkkiä maailman tappiin, koska nautin, nautin NIIN, kun jotkut leimaavat kirjoittajan nimimerkin mukaan ja joitakin nauraminen ärsyttää ihan vietävästä, tai @Heikunkeikku sanoisi IHAN SATASELLA)Oletkohan "hieman" katkera tai kateellinen, koko ajan pitää syödä ja nälviä palomaa, joka kertoilee omasta- ja perheensä elämästä varmaan ihan vilpittömin mielin, ei kehuakseen tai ylemmyyttä näyttääkseen.
Pirrepäjuupas kirjoitti:
Oletkohan "hieman" katkera tai kateellinen, koko ajan pitää syödä ja nälviä palomaa, joka kertoilee omasta- ja perheensä elämästä varmaan ihan vilpittömin mielin, ei kehuakseen tai ylemmyyttä näyttääkseen.
Mistä sinä nyt paloman siihen vetäisit?
- reppuriika
Kun minulla ei niitä biologisia lapsia olen, niin laitan korteni kekoon auttamalla maailman köyhimpiä lapsia kouluun. Tällä hetkellä on kummityttö Fidan kauttaKenian maaseudulta jolla ei olisi mitään mahdollisuutta käydä koulua ilman ulkopuolisen apua. Olin keräämässä Eväät elämään kevätkampanjan kautta ja sain kokoon ihan kivan summan, jolla voi taata neljän - viiden lapsen koulunkäynti Afrikassa.
En täyttänyt aikoinaan vanhempieni toivomusta opiskelujen ja ammatin suhteen, kun en lähtenyt akateemiseen maailmaan, mutta omaa elämää minä elän ja ei asiani ole täyttää vanhempien täyttymättömiä unelmia. Tämä tie on ollut se oikea ja elän hyvää ja täysipainoista elämää.Hyvin harvoin enää kuulee vanhempien haluavan lapselleen akateemista koulutusta. Meidän ikäluokkamme taitaa tietää, että se ei suinkaan ole toiveiden täyttymys, vaan jossakin tapauksessa jatkuvaa kilpailua, stressiä ja masennusta. Kukapa sellaista haluaisi.
Nostan hattua sellaiselle, joka tekee pyyteetöntä työtä köyhimpien avuksi. Olet aarre.
- Hupsheijakkaa
Saimme lapsemme koulutettua. Toisella oli kova tahto,runsas ahkeruus ja nyt toimeentulo kiitettävä- ja rahaa pistetään menemään myöskin sen mukaan,nauttii on tyytyväinen elämäänsä.Toinen ei välittänyt niin paljon opiskella,ei raha ole hänelle tärkeää,mutkassa pysyy.Molemmilla on ollut samat eväät ja niillä nyt taplaavat.
Lapsenlapsilleni olemme opettaneet , niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin,ettei tärkein ole raha ,mutta itsensä pitää elättää.Tärkeämpää on työnsä oma arvostus ja muu onnellisuus mitä siihen voi vaikuttaa
.Tyytyväinen omaan työhönsä on elämän yksi tärkeimmistä asioista. Raha tulee siinä sivussa.
- Psykoterapeutitar
Onhan se pettymys, kun työ oli lopulta kaameaa pakkopullaa. Ei sitä pettymyksen tunnetta mikään raha korvaa.
En minä ole yrittänyt edes lapsiani opiskelemaan mitään tiettyä ammattia tai oppiarvoa; vanhempana voin vain tukea ja neuvoa, ohjata ja edesauttaa, mutta valinta ei ole minun. Vastuukaan ei ole minun, ei sen jälkeen kun lapset ovat aikuisia. Olen aina kantanut vastuuni lapsistani, käytännöllisesti katsoen yksin, mutta se ei tarkoita sitä että olisin pakottanut kumpaakaan heistä mihinkään muottiin: heidän elämänsä on heidän, ei minun ja jos he tarvitsevat apua, niin oveni ovat aina auki ja soppaa riittää kattilassa.
Ei vanhempi loppupeleissä voi kuin kannustaa ja tukea, mutta aito myötäeläminen lapsen nuoruudessa voi kantaa hedelmää. Tuo että ovi on auki ja soppaa riittää kattilassa on tärkeätä, koska suhteiden tulehtuminen voi auheuttaa, että ikäisemme katkaisevat suhteensa jälkikasvuunsa ja se oli mielestäni pahinta mitä voisi tapahtua.
Iha omal surkial olemuksel motivoisi vanhema lika koulun penkkii kuluttama .
Se katteli tyämiähe arkee ja risasii vaattei ja päät et toi ei oo häne osa elämäs.
Nys se o kaupunkil johtavas asemas ja vävyki kuittailee osinkoi ,ei passaa valittaa .- Pirrepäjuupas
Siperiaki on hyvä opettaja, muutaman vuoden kun nuori nielee hitsauskäryjä, tekee kummasti hakemaan lisäopiskelupaikkaa..
Hyvin olet vävysi kouluttanut, kun pörsiskin kuittailee.. :) Itsekin joskus työmiehen roolia kokeilleena ja ei-minua varten havainneena, kerron tarinaa siitä minkälaisia hommia olisi mukava tehdä koko elämänsä ja siitä mitä työstä maksetaan.
- Pirrepäjuupas
En tiedä, oliko minulla/ meillä kovinkaan suurta roolia, mutta leipää ovat syöneet ja kukaan kolmesta ei ole koskaan ollut työtön, hyvät ja ahkerat lapset meillä on ollut.
- ei.kuulu.minulle
Ihan ovat itse saaneet päättää mihin kouluttautuvat ja mitä elämältään haluavat. Niin myös ovat tehneet ja ihan hyvin pärjänneet.
Kuuntelivat mutta eivät alussa tajunneet, tytär kuitenkin joka luki myös Kanadassa, poika myös insinööri lisäopinnoilla. Tästä on aikaa, vuodet kuluvat. Molemmilla hienot talot ja lapset.
Minä juopoksi haukuttu, totesin tänäänkin omaisuuden kasvaneen hyvin.Ehkä joskus sen ymmärtäminen, että vanhemmat haluavat lapsen parasta saattaa kestää? Olet silti ylpeä omistasi, kuten me kaikki.
Muakin on haukuttu juopoksi, hyvin yleistä ja kohdistuu usein suomalaiseenmieheen.
- hytinäx1
Silloin aikoinaan kun lapseni olivat kouluiässä saivat he jo peruskoulun ala-asteella tutustua parina päivänä/lukuvuosi vanhempiensa työpaikkoihin. Silloin oli myös koulun oppisuunnitelmassa ennen ylä-asteen päättymistä parin viikon ajan praktiikkaa todellisilla työpaikoilla. Esim. kaupassa, kampaajalla,lastentarhassa, konttorissa. Näin he saivat hieman esimakua mitä he itse haluaisivat tehdä "isona". Myös kesätyöpaikat ja harrastukset ovat muovanneet heidän opiskeluhalujaan ammatteihinsa. En tiedä kuinka suuri merkitys meillä vanhempina oikeastaan oli heidän opiskeluvalinnoissaan, vai oliko ammatinvalinnan ohjaajalla tai kaveripiirillä suurempi merkitys.
Molemmat lapseni ovat vaihtaneet ammattiaan, toinen opiskeli ensin matkailualalle, mutta ei ollut päivääkään työssä alalla, vaikka oli valmistunut vaan lähti lastenhoitoalalle töihin ja siitä eteenpäin kunta koulutti varhaiskasvatuksen ammatilaiseksi. ja toinen opiskeli IT-alalle johon kyllästyi ja alkoi opiskelemaan 41-vuotiaana viiden vuoden lukion aineopettajan linjaa. Nyt on kolmas vuosi loppumassa, yksi vuosi vielä luentoja ja tenttejä ja sitten gradutyö.
Miten paljon minä olen vaikuttanut heidän valintoihinsa.....luulen että se on ollut epäsuoraa vaikutusta, ollen ollut koulumaailmassa työssä melkein koko aikuisikäni ja isä oli myös opettaja. Kirjastot ja kirjat ovat olleet aina osa elämäämme.- New-age
En voi vastata aloittajan kysymykseen yhdellä sanalla kyllä. Lapsi meni
hyvällä yo-todistuksella ammattiopistoon valitsemalleen alalle, hyvin todistuksin hän jatkoi korkeakouluun samalle alalle, josta valmistui nopeasti hyvin todistuksin. Kuriositeettina: hän kertoi ammattiopiston antaneen paremmat taidot kuin kk. Työtilanteet ovat olleet vaihtelevia, koska sivuaa taiteita ja ala epävarma. Vaihto-oppilaana opiskeli Jenkkilässäkin.
En koe, että koulutin. Lapsi itse opiskeli, kuunteli sydäntään, mutta tukenut olen monin tavoin.
Koska omaan valintaani vaikutti isän nyrkin pamaus ruokapöytään, ettei taivaanrannanmaalareita tarvita, päädyin siistiin sisätyöhön. Tästä johtuen lapseni annoin vapaasti valita, tuskin oli uraputki silmissään. Motivaatio on ollut erinomainen.
Maailma on koko ajan muutoksessa, joten mikään varma ei ole varmaa.
Se, mitä kenestäkin tulee on avoin kysymys, mutta lapselleni toivon vahvistuvia siipiä. Paloma.se.co kirjoitti:
Molemmat lapseni ovat vaihtaneet ammattiaan, toinen opiskeli ensin matkailualalle, mutta ei ollut päivääkään työssä alalla, vaikka oli valmistunut vaan lähti lastenhoitoalalle töihin ja siitä eteenpäin kunta koulutti varhaiskasvatuksen ammatilaiseksi. ja toinen opiskeli IT-alalle johon kyllästyi ja alkoi opiskelemaan 41-vuotiaana viiden vuoden lukion aineopettajan linjaa. Nyt on kolmas vuosi loppumassa, yksi vuosi vielä luentoja ja tenttejä ja sitten gradutyö.
Miten paljon minä olen vaikuttanut heidän valintoihinsa.....luulen että se on ollut epäsuoraa vaikutusta, ollen ollut koulumaailmassa työssä melkein koko aikuisikäni ja isä oli myös opettaja. Kirjastot ja kirjat ovat olleet aina osa elämäämme.Kaikilla ei siitä itsensä sivistämisestä meinaa loppua tulla.
Yksi niistä on vanhempi tyttäreni. Valmistui opettajakorkeasta jotain kaksitoista vai kolmetoista vuotta sitten lukion ruotsin-englannin opettajaksi ja on siitä asti tehnyt kokoaikatyötä. Mutta ei sillä hyvä, hän on jatkuvasti opiskellut osa-aikaa siinä rinnalla lisää kieliä; italian ja japaninkielen alkeitten opettajan pätevyyden ja kaikenlaisia täydennyskursseja opettajan työhön.
Kyllä välillä on tehnyt mieli toppuutella, että älä hyvä ihminen hukkaa nuoruuttasi. Jostain hänellä silti on riittänyt aikaa ja energiaa vielä kaikenlaisiin kultturelleihin hippaloihin ja matkusteluun.
Sitten hän alkoi kokoaikatyönsä rinnalla opiskelemaan osa-aikaisesti spec. pedagogiikkaa.
Nyt tuli raja vastaan, kun oli siihen päälle taas ne jokakeväisten nationella provien tarkistamiset ja korjailemiset viikonloppuisin ja iltaisin. Valitti, ettei ehtinyt edes kiekon MM-kisoja katsomaan. Se oli pahinta ...
Nyt hän päätti laskeutua katederilta joksikin aikaa ja otti pestin kokoaikaisesti pelkkänä mentorina, että jää aikaa spec.ped. opiskeluun. Kestää kuulemma puoliaikaisesti kolme vuotta. Hänellä on aina ollut lähellä sydäntään sellaiset selvästi älykkäät oppilaat, joilla kuitenkaan syystä tai toisesta ei meinaa opiskelu onnistua (esim. asbergerit adhd:t ja muut ...), joita hän haluaisi osata paremmin putata eteenpäin (ja jonkinverran sitä tekee nytkin ihan työaikansa ulkopuolella).Tellukka kirjoitti:
Kaikilla ei siitä itsensä sivistämisestä meinaa loppua tulla.
Yksi niistä on vanhempi tyttäreni. Valmistui opettajakorkeasta jotain kaksitoista vai kolmetoista vuotta sitten lukion ruotsin-englannin opettajaksi ja on siitä asti tehnyt kokoaikatyötä. Mutta ei sillä hyvä, hän on jatkuvasti opiskellut osa-aikaa siinä rinnalla lisää kieliä; italian ja japaninkielen alkeitten opettajan pätevyyden ja kaikenlaisia täydennyskursseja opettajan työhön.
Kyllä välillä on tehnyt mieli toppuutella, että älä hyvä ihminen hukkaa nuoruuttasi. Jostain hänellä silti on riittänyt aikaa ja energiaa vielä kaikenlaisiin kultturelleihin hippaloihin ja matkusteluun.
Sitten hän alkoi kokoaikatyönsä rinnalla opiskelemaan osa-aikaisesti spec. pedagogiikkaa.
Nyt tuli raja vastaan, kun oli siihen päälle taas ne jokakeväisten nationella provien tarkistamiset ja korjailemiset viikonloppuisin ja iltaisin. Valitti, ettei ehtinyt edes kiekon MM-kisoja katsomaan. Se oli pahinta ...
Nyt hän päätti laskeutua katederilta joksikin aikaa ja otti pestin kokoaikaisesti pelkkänä mentorina, että jää aikaa spec.ped. opiskeluun. Kestää kuulemma puoliaikaisesti kolme vuotta. Hänellä on aina ollut lähellä sydäntään sellaiset selvästi älykkäät oppilaat, joilla kuitenkaan syystä tai toisesta ei meinaa opiskelu onnistua (esim. asbergerit adhd:t ja muut ...), joita hän haluaisi osata paremmin putata eteenpäin (ja jonkinverran sitä tekee nytkin ihan työaikansa ulkopuolella).Minä peukutan tyttäresi uraa ja opiskelunhaluaan. Erityisopettajista on suuri pula tässä maassa.
Paloma.se.co kirjoitti:
Minä peukutan tyttäresi uraa ja opiskelunhaluaan. Erityisopettajista on suuri pula tässä maassa.
Hän ainakin romuttaa hulppeasti sen käsityksen, että jos vanhemmilla on negatiivinen käsitys koulusta, eivätkä ole itse välittäneet opiskella, niin lapsetkaan eivät välitä opiskella peruskoulua pitemmälle.
Itse kävin lukion loppuun vain sillä houkutuksella, että isä osti minulle mopon, ettei tarvitse ajaa bussilla kouluun, kun vänkyröin etten halua jatkaa koulua, kun minua alkaa oksettamaan bussissa (vaikka ei se nyt ihan koulukyllästymiseni pohjimmainen syy ollut).
Aina inhonnut koulua ja kaikkea sellaista pakonomaista tietojen päähän pänttäämistä. Jo eka luokalla pidin koulua laittomana vapaudenriistona, kunnes minulle kerrottiin, että siihen vapaudenriistoon onkin oikein laki olemassa.
Ei heidän isänsäkään mikään innokas lukumies ollut. Taisi lukea Jerry Cottonia ja länkkäreitä korkeintaan. Kansakoulun oli läpäissyt nippa nappa.
- henrjii
kahdella on yliopisto käytynä, tai nuorinmaisella on vielä yksi tentti käymättä,
loppu työ on jo tehty.
vanhinta ei yliopisto kiinostanut, mutta on käynyt kaksi ammattitutkintoa, hevosopistosta
lähtien- henrjii
no joo ja jaa, nuorimmainen on ollut oman alan töissä opiskelun
lomassa, ja on ollut tosi tykätty. helsigissä kun on senverran kalliit vuokrat.
Keskimmäinen on tähänsaakka tehnyt viraapeli hommia,
mutta nyt alkaa päästä alan hommiin.
Vanhin kyllästyi hevosista päästyään ypäjältä, oli helsigissä töissä toisessa ammatissaan,
mutta muutti tänne kotiseudulle.
Meidän perheessä menestys ei ollut arvo, eikä poikia erityisesti kannustettu opiskeluun.
Meille riitti, että tulivat toimeen itsensä ja muiden kanssa.
Ammatin/ammatit saivat valita ihan itse ja muutamien kokeilujen jälkeen molemmat päätyivät sosiaalialalle. Työtähän siellä riittää - ja kuormitusta, mutta eipä tarvitse turhautua, tehdä sitä "tarpeetonta, vahingollista tai nollatyötä" (vrt. Eero Paloheimo).
Molemmat ovat heittäneet leipätyön ohessa musiikkikeikkoja ja olen todella tyytyväinen, ettei kumpikaan valinnut muusikon uraa päätyökseen.Kuulostaa kummalliselta, että vanhemmat kouluttaisivat lapsensa omasta mielestään hyviin ammatteihin. Miten kummassa se tapahtuu?
Koska en ole jumala, en voisi kuvitellakaan tekeväni tärkeitä valintoja aikuistuvien tai aikuisten lasten puolesta. En olisi voinut tietää, mikä olisi ollut jälkikasvulle paras vaihtoehto muuttuvassa maailmassa.
Olen voinut avata näkökulmia ja olemme keskustelleet jatkuvasti vuosien varrella kaikesta mahdollisesta, erilaisista mahdollisuuksista, kiinnostuksen kohteista, taipumuksista, vahvuuksista, omien erityistaitojen kehittämisestä ja hyödyntämisestä, maailman kuvasta, inhimillisyydestä, humanismista, tieteistä, tekniikoista, tutkimus- ja kehitystyöstä eri tasoilla, kansainvälisyydestä, yhteiskunnasta, koulutuksesta, kouluttautumisesta, eri koulutustasoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista, palkkatasoista, toimeentulosta, yhteiskuntaluokista, ihmisten asemista ja asenteista eri puolilla maailmaa ym. ym.
Ammatteja voi vaihtaa vaikka useampaan kertaan elämän varrella. Aina voi opiskella, tai on oikeastaan pakkokin opiskella yhtä ja toista, jos haluaa seurata aikaansa ja säilyttää osaamisensa vaativalla tasolla. Maailma muuttuu ja arvoissakin tapahtuu muutoksia, samoin palkkatasoilla. - Iloitsen sitä, ettei minun tarvitse olla huolissani jälkikasvun pärjämisestä. Tiedän, että jokaiselle aktiiviselle ihmiselle löytyy oma paikkansa, jos itse haluaa. - Elämä kantaa, vaikka saattaa välillä kuljettaa outojenkin mutkien sekä ylä- ja allamäkien kautta.
Iloitaan kaikesta hyvästä ja toivotaan, että jälkikasvumme saisivat elää meitä kauemmin.- EnMinäVaanHeItse
Meillä lapset ovat kouluttautuneet ihan itse. Lukion jälkeen lähtivät omilleen, opiskelun ohessa ovat ansainneet itse elantonsa. Evääksi saivat taustatuen ja oman pienen asunnon opinahjonsa läheisyydestä. Nyt ovat jo pitkään olleet mieleisissään ammateissa, ja uusi sukupolvikin on jo aloittanut opintiensä.
- Yliopiston_kansleri
Ketä kiinnostaa idioottimainen aloitus. Koiria ja kasveja koulutetaan.
- KaiSeJotain
kiinnostaa kun on 123 vastausta
- 268682
Vaihteleva on menetys. Joku tekee uraa työttömänä, joku lakimiehenä, joku diplomi-insinöörinä. Mikä siinä lie ollut se ero.
- KaiSeJotain
kiinnostaa kun on 122 vastausta?
- MoneONmahdollisuudet
Mikä on ollut ero? Halu osallistua, opiskella, ottaa vastuuta - myös itsestään.
Jos tekee uraa työttömänä, joutuu pohtimaan, miten saa ilmaista rahaa mahdollisimman pitkään ym.
Lakimies ja diplomi-insinööri pystyvät työskentelemään monenlaisissa tehtävissä ja voivat halutessaan ryhtyä yrittäjiksi. He voivat myös vaikuttaa monella tapaa maailman parantamiseen ja kehitellä erilaisia kuvioita..
- sekametalli
Tuohan on täysin arvostuskysymys!
Kunhan vanhempien omat, ehkä totutumattomat haaveet eivät johda varhaisessa vaiheessa painostukseen niin eiköhän tilanne ole hyvä?
Yritimme vain valmistella penskojamme itsenäiseen, oman vastuunsa tuntevaan elämään.
Molemmat lähtivät kirjoitusten jälkeen Helsinkiin opiskelemaan.
Hankkivat vuorra-asuntonsa ja kustansivat itse opiskelunsa ja elämänsä.
Poika ei voinut edes nostaa opintotukea kokonaan. Tyttö otti yhdelle vuodelle opintolainaa.
Olin itse metallin sekatyömies ja vaimoni istui viimeiset parikymmentä vuotta marketin kassalla lyhennettyä työaikaa joten emme katso oikeudeksemme arvostella meterologin ja teknisen fysiikan di:n ammattien "hyvyyttä". - Xrek
Sain minäkin lapseni (3) koulutettua hyviin ammatteihin. Tai en minä sitä tehnyt, vaan ihan itse sen tekivät, minä vain annoin heille taloudellisesti mahdollisuudet. Avitin myös ensiasuntojen hankinnassa, mutta jo pärjäävät hyvin omillaan ja asuvat omakotitaloissa. Eivät kuitenkaan ole omahyväisiä ja ylimielisiä.
Vanhempi poikani toimii päällikkötehtävissä suuressa kansainvälisessä yhtiössä ja matkustaa ympäri maailmaa. Remonttitaitoisena ehtii kuitenkin pitää talonsa ja kesämökkinsä loistavassa kunnossa, mutta kaikkea ei itse ehdi, vaan hän teetti uuden katon urakoitsijalla. Pian sen jälkeen hän osti uuden Mersun. Tuskin se remonttitaito kuitenkaan ollut ainoa kriteeri kun hän avioitui.
Tytär ja vävy ovat monessa erilaisia, talousihmisiä kumpikin. Ovat molemmat vaihtaneet työpaikka monesti, mutta ammattinimike on pysynyt samana, vävyllä talousjohtaja ja vuositulot reilut pari sataa tuhatta. Ostivat Helsingistä uuden suuren ok-talon, jossa ei remonttitarpeita ole, mutta sen sijaan mökillään aina jotakin remontoidaan tai rakennetaan. Tytär kyllä arvostaa, että miehellä pysyy työkalut kädessä.
Vävy vaihtaa aina autonsa uuteen kolme vuoden välein. Aja nyt Volvolla kuten minäkin, mutta sanoi, että seuraava tulee ehkä olemaan laadukas länsi-Skoda noin 60 tuhannen hintaluokassa. Samalla rahalla saisi perus Mersun, mutta Skodasta saisi enemmän vastinetta rahoilleen. Samoin olen ajatellut minäkin.- eipeltiäkehuva
Johan rupesi oma kehu haisemaan! Nuoremman poikasi unohdit. Onko hän se suvun musta lammas, jonka ansio on päästä omakotitaloon asumaan isän tuella?
Suvun uskonto on siis materialismi ja omakotitalossa asuminen? Et kerro seuraavasta sukupolvesta mitään eli elämä on siltä osin jäänyt elämättä, kun on pitänyt keskittyä omakotitalon hankintaan ja uraan. Ja autoihin! - Xrek
eipeltiäkehuva kirjoitti:
Johan rupesi oma kehu haisemaan! Nuoremman poikasi unohdit. Onko hän se suvun musta lammas, jonka ansio on päästä omakotitaloon asumaan isän tuella?
Suvun uskonto on siis materialismi ja omakotitalossa asuminen? Et kerro seuraavasta sukupolvesta mitään eli elämä on siltä osin jäänyt elämättä, kun on pitänyt keskittyä omakotitalon hankintaan ja uraan. Ja autoihin!Ymmärsit hiukan väärin. Ei ollut tarkoitus itseämme kehua, mutta alkoi ärsyttää aloittajan pitkät ylimieliset ketjut.
"Saitko koulutettua". Kuten sanoin, en ole ketään kouluttanut, vaan ihan itse ovat sen tehneet. Muistin myös ketjun, jossa hän Mersu miehenä järisyttävästi ja halveksivasti nauroi naapurin uudelle Skodalle.
Seuraavan sukupolven tekemiset eivät enää kuulu minulle. Lastenlapseni (6) ovat vasta teinejä. Toki seuraan heidän kehitystä ja iloitsen heidän menestystään, mutta vastuuta heistä en ota.
Olet oikeassa siinä, että oma elämäni on osin jäänyt toisarvoiseksi, kun lasteni hyvinvointi aina on ollut etusijalla. Mutta niin se taitaa olla monella isillä ja äideillä riippumatta kulkuneuvosta, Mersu, Skoda tai polkupyörä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 844013
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?1043367- 923131
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä432445- 882222
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441850Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou3351824Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651816- 261800
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau621660