Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että voisi koskaan saavuttaa hyväksyntää uuden kumppaninsa lapsilta, jos nämä ovat tämän itsekkyyden takia kokeneet vanhempiensa verisen eron? Hyväksymällä uuden isä- tai äitipuolen puukottaa automaattisesti selkään oikeaa isää tai äitiä. Sairasta vaatia vielä "kiitosta" siitä, että on varastanut toisen elämästä kaikkein tärkeimmän.
Isä- ja äitipuolet
haisee
483896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Noniin, taas on päässyt katkera ex-puoliso ääneen. Eihän tästä pitäisi jaksaa edes provosoitua. Huh..
"...Hyväksymällä uuden isä- tai äitipuolen puukottaa automaattisesti selkään oikeaa isää tai äitiä."
Ei, vaan: Hyväksymällä uuden isä- tai äitipuolen ja ymmärtämällä, etteivät äiti- tai isäpuolet suinkaan kilpaile asemasta biologisten vanhempien kanssa, kaikkien olo paranee ja elämän jatkaminen helpottuu.
Ja suurin vastuu tässä on ex-puolisoilla, että nämä aikuisina näyttävät tervettä ja hyvää esimerkkiä lapsille siitä, että lasten elämässä voi olla useita lapsille tärkeitä ja läheisiä aikuisia. Ilman mitään kilpailutilannetta, aikuisten keskinäistä haukkumista ja asioiden hankaloittamista...
Nimim. "Äitipuoli uusioperheessä, jossa ex-puolisot ja uudet tulevat hyvin toimeen.."
Anteeksi vaan, mutta en ole mikään ex-puoliso, vaan nimenomaan tällaisten perheenhajoittajien uhri. Ei vähimmäistäkään aikomusta hyväksyä tämä idiootti, joka aivopesi toisen vanhempani, joka nyt puolestaan valehtelee ja tekee kaikkensa sälyttääkseen vastuun muiden hartioille.
Tämä saattaa tulla uutisetna, mutta joillakin tässä maailmassa on sentään vielä periaatteita. Yhteisten vuosien jälkeen ei kyllä ketään täysjärkistä minkä ikäistä tahansa huvita leikkiä mukauusperhettä.
Huoraaminen "vanhemmalta" toiselle on lähinnä säälittävää.
Kyllähän se on niin ,ettei kukaan tule korvaamaan sitä oikeaa isää ja äitiä.
Me aikuiset vaan kevennämme olotilaa luulemalla
että lapsilla on hyvä olla ja lapset sopeutuvat.
Pakkohan niiden on sopeutua.
Vain ydinperhe on lapselle se oikea kasvunpaikka,vaikka ongelmia olisikin.
Jokaisessa uusioperheessä lapset jäävät enemmän
tai vähemmän taka-alalle.Akuisten menot ja tarpeet menevät aina edelle.
Lopetetaan tuo erojen puolustaminen ja ruvetaan kannustamaan ihmisiä sitoutumaan ja yrittämään pitää perhettä koossa.Näin kaikilla on parempi.
Kyllä kuulosti,että itse olet vähän katkera.
Joskus tulet huomaamaan,että olet täysin ulkopuolinen ja miehesi lapset ei välitä sinusta yhtään.Tämä on vain tosiasia mikä sinunkin on hyväksyttävä.
Kaikilla hyvä olla(HYVÄ JOS KUVITTELET NOIN,TOTUUS TAITAA OLLA TOINEN)
Ei erossa lasten isää tai äitiä olla korvaamassakaan.
Lapset eivät todellakaan sopeudu "perhehelvettiin" missä esim. väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) ... mutta eivät myöskään siihen että toinen vanhemmista kärsii ja kituu, oirehtii ja on kykenemätön olemaan täysipainoinen vanhempi lapsilleen.
Toimiva ja terve ydinerhe on lapselle paras, mutta jos ongelmat kroonisia se on helvettiä, vaikkeivat aina kaikki osalliset sitä tahtoisikaan ymmärtää.
Aikuisten menot eivät mene uusioperheissä sen enempää lasten edelle kuin muissakaan perheissä. Mistä moisen yleistyksen päähäsi keksit? Lasten huomiottajättäminen ja tämä asia eivät liity toisiinsa.
Luulen, että sinulla se on sopeutumisen paikka...
Niin, ja monet täällä kannustavat yrittämään, mutta jos peli pelattu ja suhde "ehjäämätön", niin ero on paras ratkaisu.
Se on vain niin,ettei kukaan nainen tai mies voi
kokea sitä äidin/isän rakkautta vieraaseen lapseen,mikä aidon ja tunteenmukaiseen kasvatukseen kuuluu.Kyllä siinä omat menot yleensä edelle menee.Olet aivan oikeassa,eihän mitään helvettiä kenenkään tarvi kestää,mutta kun se helvetti tuntuu usein olevan aika olematonta.
(jos toinen sattuu avioliitossa olemaan vähän erilainen,niin heti on niin vaikeaa)
...ja nimenomaan mistään tai kenenkään korvaamisestahan EN puhunut. Vaan siitä, että lapsella voi ja saa olla elämässään muitakin läheisiä aikuisia, kuin omat biologiset vanhemmat.
Kukaan ei ole biologisten vanhempien paikkaa varastamassa, eihän se ole mahdollistakaan eikä suinkaan tarpeellista! Tästä asiasta voi myös ihan jopa keskustella lasten kanssa, kunhan ovat siinä iässä, että ymmärtävät aiheen! Toimi ainakin meillä!
Muidenkin, omiin hyviin kokemuksiini pohjaten, uusiperhe ja välit molempien ex-puolisoihin, voi toimia oikeinkin mutkattomasti. Se edellyttää, että osapuolina on järkeviä, maltillisia, katkeruuttomia aikusia, jotka eivät luo suuntaan tai toiseen paineita lasten sopeutumiselle, vaan antavat näille aikaa ja ymmärrystä sekä näyttävät esimerkkiä hyväksynnästä ja joustavuudesta..
Tsemppiä teillekin! :)
"Veit jalat suustani"! Puhut totta siis; näin kävi minullekin. Mieheni lapset olivat kuin omiani, omieni rinnalla ja täysin tasa-arvoisessa asemassa perheessämme. Ei ollut kitkaa eikä kinaa mutta.... Kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi (18v) alkoi oma biologinen äiti pommitta että pitäisi saada jo ennakkoperintöä mieheni mahdollisen kuoleman varalta. Mieheni on terve ja ihmettelikin moista. Nyt on ex saanut manipuloitua ettei välillämme ole enään mittän, onhan lapset saatu aikuisiksi. Arvatkaa vaan ottiko millään lailla osaa lasten elämiseen saatikka tapaamisiin????
Viisasta puhetta! Tätä olen minäkin ihmetellyt monesti, mutta näitä mätäpäitä ns.uusioita puolustellaan hamapaat irvessä, ja pahinta vielä että kuvitellaan, että niin se lapsi ajattelee!
Lapsi ei hyväksy, ellei häntä pakoteta hyväksymään. Lapsen elämään ei mahdu ymmärys, että pitää hyväksyä ihminen, joka yrittää syrjäyttää toisen vanhemman.
Olen täysillä tukemassa kirjoitustasi. Juuri näin.
Täältä tulee vahvistusta vielä lisää. Olen aivan samaa linjaa siitä ettei varmaan ikinä lapset hyväksy toista isäpuolta tai äitipuolta nuin vain vaikka olosuhteessa joutuvatkin siihen tyytymään monta kertaa. Säälin niitä lapsia joiden kohtaloksi tämä tulee.Aina vain enenemässä määrin vain uusia tapauksia. Mikähän tätä kansakuntaa riivaa. Eikä taida toinen osapuoli ikinä hyväksyä toisen lapsia kuin omiaan vaikka kuinka näyttelisi. Sen lapset vaistoaa aina ja osaavat sen tuoda sanoillaan julki.
Joku harvinaisempi tapaus voi olla joukossa joka osaa olla isänä myös niille uusille lapsille tai äitinäkin taas tieten,mutta yleensä aika osoittaa ettei voimat ja rakkaus riitä.
Niin,ja miksi puukottaa selkään? Ettekö häpeä ajatella että se joka perheeseen tulee uutena ottaa vastaan avoimin sydämmin ne uusio-lapsensa.Mutta mitä saa..omat koirat purevat..
Kyllä siinä rakkaus vähenee ja huolenpito,saatikka vielä jos se puliso joilla lapset on ja jotka on hylätty ei mitenkään asetu uuden puolison rinnalle. Aika itsekästä ajattelua,onhan uusi vanhepi alittanut peliin elämäsä..hävetkää.
Ja tohon äskeseen vielä,mä en edes tullut tähän perheeseen niin että olisin huorannut ex-kanss.vaan heidän oma äitinsä petti isäänsä ja mä tulin 2 vuotta myöhemmin ja sain puukon selkään..ja ihmettelen mitäpä minua oliskaan voitu hyväksyä, niin tai näin aina väärinpäin..
ei uusio vanhempi aina tule rikkomaan jotakin tai jonkun välejä,eiköhän ne ongelmat ole jotain aivan muuta mikä ei taas lapsen päähän mahdu!
niinpä tosiaankin.. kun miettii että ei se parisuhdekkaan aina kunnossa ole. ja jos mies/nainen vaihtaa kumppania. niin eihän se niitten lasten kanssa seurustele. vaan sen mihen/naisen.
totta tälläinen ei varmaan ikinä mene lasten päähän ennen kun itse ehkä kokevat saman omien lastensa kanssa. (eli joutuuvatkin puolison vaihtamaan) ja kuulemaan omilta lapsilta samaa.
Ainakin inä mielestäni seurustelen myös lapseni kanssa.Eihän se seurustele ja rakkaus ole pelkästään puolisoiden välinen asia,vaan kyllähän siihen kuuluu koko perhe.
toivottavasti et seurustele lapsesi kanssa kuten parteneriesi?! Vai mitä tarkoitat??
Kukahan ja ketä puukotetaan selkään? Kyllä se on se lapsi joka kärsii. Lapsen ei tarvi itseään hävetä, jos joku eukko tulee siihen hääräämään. Eikä lapsen tarvi edes sitä hyväksyä.
Kukaan täällä näistä naisista ei ole kovin avoimin sydämin ja lämpimin tuntein puhunut lapsista tai hänen äidistään, saatikka rakkudesta tai huolenpidosta puhumattakaan. Kyllä ne on ne eukot joiden hävetä pitäisi.
Ei kenelläkään ole oikeutta tunkeutua lapsen elämään, ketä lapsi ei todellakaan halua. Lapsella on isä ja äiti, ei hän tarvi mitään äidin korviketta, sillä kukaan ei sitä korvaa.
Itsekkäitä olette te, jotka kuvittelevat että lapsen elämässä voi aikuinen vaihtua tosta noin vain. Lapsi on tärkein, ja järjetön ja hullu on se joka sitä ei ymmärrä.
niin ... kukaan ei ole äidiksi änkeämässä uusioperheessä miehen lapsille (ja jos on, se on väärin) ... tai päinvastoin.
Kirjoitit "Itsekkäitä olette te, jotka kuvittelevat että lapsen elämässä voi aikuinen vaihtua tosta noin vain." ... siis mikä vaihtumassa? Ei kai siinä mitään vikaa voi olla, jos lapsen elämässä on lisää ihmisiä jotka hänestä välittävät (ja paha jos niin ei ole)... ystäviä ei koskaan liikaa, vanhempia aina vain kaksi.
Ja totta, ei lapsen ketään ole pakko hyväksyä ... mutta vanhempien pakko hyväksyä se, jos lapsi sattuukin hyväksymään vaikka isän "uuden" (eikä äidin oikeus ole syyllistää lasta tästä hyväksymisestä, jos niin on käynyt).
Kyllä vaan täälläkin lähes kaikki uudet kumppanit kutsuvat itseään äitipuoleksi! Itse he sen nimityksen itselleen asettavat, ei lapset. Itse he haluavat säälimättä asettua vieraan lapsen äidiksi. Mikä on täysinkäsittämätöntä.
Enhän minäkään voi lasteni kavereille, tai ystäviemme lapsilla alkaa esittää äitiä. He kutusuvat minua nimeltä.
Näillä naisilla on kauhea hinku sen äitipuoli-sanan turvin saada vaikutusvaltaa vieraaseen lapseen. Kun on äitipuoli omasta mielestä, voi käsitellä ja puhua lähes täyttä paskaa lapsesta. Nämä naiset kuvittelevat, että heillä täysi oikeus lasten asioihin ym. elämään.
Järkyttävää, ei ihme että lapsetkaan eivät enää ole perinteisiä lapsia, vaan lähes jokainen on vieraantunut lapsuudesta, ovat arkoja ja eivät tiedä miten olla, kun joutuvat näiden manipuloijien seuraan. Onneksi itsellämme on asiat hyvin, ja tiedän täsmälleen, mitä lapseni haluavat ja mitä ei. Siihen ei meillä vaikuta kukaan!
Ei lapsi hyväksy isin uutta noin vain, mutta usein hänet siihen pakotetaan. Jos lapsi sanoo isälle, et toi nainen sitten veks tai en tule, niin arvaas kumman se isi luokseen päästää? Aivan varmasti se nainen on aina etusijalla ja lapsi jää toiseksi, tai kolmanneksi!
Ei ne äidit lastansa koskaan ole syyllistäneet, äidit suojelevat lapsiansa kieroon kasvamiselta ja huonoilta vaikutteilta, tosin kuin eräät, joille mikään ei riitä. Viedään isi, haukutaan äiti, ja potkitaan lapsikin isin elämästä. Jos syyllistä etsitään, kyllä se on ne uudet naiset, jotka ovat syypäitä tähän koko sotkuun, eikä suinkaan lapset ja äidit.
Mutta kun se lapsi ei osaa pitää puoliaan, eikä hänen sanaansa kuunneella, niin luullan, että lapsi hyväksyy, vaikka hänen sisällään kiehuu.
Niin, oletko se kovia kokenut lapsi? Eron keskelle joutunut ? ja ikäsi oli ?
Kummallisesti ollaan toitotettu sitä, että EI LAPSEN OLE PAKKO HYVÄKSYÄ SITÄ TAI TÄTÄ. Onkohan kukaan yrittänytkään äidiksi äidin paikalle tai isäksi isän paikalle. Ja tuskin haluaakaan. (nyt lue loppuun!). Kuten monet täällä ovat kirjoitelleet, niin eiköhän se riitä että se isän/äidin uusi kumppani ohjaa sitä lasta eteenpäin elämässä ja on arjessa mukana.
....niin ja uusiokumppaneidenhan pitää hyväksyä ihan kaikki ;)))))))))))))))) niinhän se menee.
Ja eikö ole hyvä, että on tällainen foorumi jossa uusiokumppanitkin saavat sanoa miltä tuntuu olla uusioperheessä: täällä saa haukkua puolison entistä kumppania jos siihen on tarvetta ja täällä saa haukkua kumppanin kakaroita, jos siihen on tarvetta. Eihän niissä lapsissa ja ent. puolisoissa mitään vikaa ole....ei juu. Ei koskaan ;))))))
Ja hello! ei eroa tehdä pelkästään siksi, että ihastutaan johonkin uuteen ihmiseen, ei siksi että halutaan tuoda joku uusi kumppani lasten elämään "hääräämään". Mutta nämähän on niitä tuhannesti pureskeltuja tarinoita, tosin näyttää siltä että joillekin niitä tosiasioita täytyy aina silloin tällöin esittää uudelleen ja uudelleen.
on se hyvä ettei meillä päin isien puolisot noin käyttäydy ... kun nyt yleistämään ruvetaan.
Mutta nyt tää menee nukkumaan täällä maapallon toisella puolella ... "paska duuni, mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä"
Hedelmällisiä keskusteluja !
Onneks mun vanhemmat ovat naimisissa yhä edelleen! Loistovanhemmat, eivät koskaan ole minua ja sisaruksiani jättäneet, eikä toisiansa vaihtaneet! Mulla oli mahtava lapsuus, ei tavinnut elää kieroissa suhteissa ja seikkailla ympäri maakuntaa viikottain.
Siksi olenkin niin tasapainoinen ja hyvä äiti lapsilleni, kun oma lapsuus oli upea.
Kuten sanoin kenelläkään vieraalla ihmisellä ei ole oikeutta puuttua lapsen elämään millään muotoa. Poikkeuksen tekee opettajat koulussa ja harrastuksisa,ym. mutta hitto soikoon, lapselle ei tarvi etsiä uusia vanhempia, koska hänellä ne jo on! Piste.
Vaikka äiti ja isä ei oliskaan niitä loistovanhempia, mutta lapselle se riittää että ne ovat olemassa, eikä kukaan vieras tunge siihen väliin!
Tottakai uusiokumppanien on hyväksyttävä se että isille pitää olla se lapsi tärkein, eikä kukaan saa mennä siitä ohi! Ei kukaan. Jos isi sitä ei ymmärrä, en ymmärrä miksi lapsen se pitäisi sitten ymmärtää! Ensin lapsen toiveet ja tarpeet huomioon, ja viimeiseksi sitten se muija!
Ja valitetttavan usein se on lapsi joka kärsii, joka jää auttamattomasti jalkoihin kun uusiot hyökkää ja jyrää lapsen pois tieltä. Tunnustakaa jo ne tosi-asiat älkääkä aina kaunistelko virheitänne!
Eiköhän usimmiten eron syynä on kuitenki se uusi ihastus.Puhutaan mitä puhutaan
siis seurustelee puolisonsa kanssa ja on ystävä lapsille.
koska biologiset vanhemmat on aina biologiset vanhemmat.
...jos siis avioliitossa ei mene hyvin, silloin on "alttiutta" vilkuilla sivuille, sille toiselle tontille, sille aidan toiselle puolelle-----joten silloin saattaa tulla kuvioon se uusi ihastus. Muulloin ei ole tarvetta uusille ihastuksille. Puhutaan mitä puhutaan.
Aina ei todellakaan mene hyvin, mutta se ei oikeuta ketään käymään toisen aviopuolison kimppuun.
Kyllä suurin osa eroista johtuu juuri näistä ylimääräisistä henkilöistä, jotka siihen viereen hiippaa. Miten muuten selitätte sen, että toisella osapuolella on jumalattoman vaikea selviytyä erosta?
Jos ei ole sitä eron tuskaa, silloin on erottu yhteistuumin, mutta useimmiten nainen se on joka jätetään ja suree vuosikausia miestään, kun toinen tuli väliin! Ja todella erosta toipuminen voi kestää usean vuoden.
Mutta nämä hiipparit lieventävät sillä omantunnon tuskaa, että puolustelevat että kyllä heillä oli jo ongelmia ilman häntäkin.
Juu kyllä aina on ongelmia, mutta erokin olisi voitu välttää, ellei nämä naiset käyttäisivät heikkoja hetkiään hyväksi.
tiesitkö,ett. 70-80% eroista hakee naiset ja kyllähän naisilla on miestä useammin uusi kumppani erotilanteessa.Mutta se tekee erosta
jumalattoman raskaan kun on tunteita toista kohtaa ja menettää hänet ja yleensä lapsetkin(valitettavan useim miehet)Ei joka toinen viikonlopputapaaminen ole mitään vanhemmuutta.
Lapsi alkaa tuntua vieraalta,kun ei ole arjessa hänen kanssa tekemisissä.
Kyllähän siinä menee koko elämä uusiksi ja en ainakaan itse ole vielä neljä vuotta eron jälkeen
yhtään itkutonta päivää viettänyt.
hihihihih....juu kylläpä! minunkin harrastuksiini kuului hiippailla ukkomiesten kintereillä ja iskeä välittömästi kun oli otollinen hetki.
Miksi niin monen jätetyn naisen on vaikea viedä tajuntaansa sitä möjligheteriä että, entäpä jos se ukkokulta on ollut se aktiivinen osapuoli.
NIIIIIN monet naiset aliarvioivat miehiänsä--että ne olisi vietävissä, just like that.
Tässä stoorini lyhyesti:
Tapasin mieheni firman tilaisuudessa. Hän oli vielä silloin naimisissa. Hänellä on 2 aikuista lasta.HUOM! AIKUISTA LASTA. Hänellä oli ollut sivusuhde jo ennen minua
(yksi tai monta sivusuhdetta---se ei minulle kuulu). Hänen tuttavansa, ystävänsä , sukulaisensa, jopa anoppi tiesi että pariskunnalla menee huonosti.
Mies ihastui minuun, minä ihastuin häneen. Ihastuminen kasvoi välittämiseksi, rakkaudeksi, rakastamiseksi.
Mies erosi- lähes välittömästi kun oli aloittanut seurustelun kanssani (ok-meneehän siihen se harkinta-aika yms.)
Vaimolle olisi riittänyt kulissit--no ne hän sai pitää (asunnot ja muut siihen liityvän).
Mitäs vielä haluatte tietää meistä hiippareista?
Mieheni pitää yhteyttä lapsiinsa, tapaa heitä ja avustamme heitä rahallisesti, opiskelijoita kun ovat.
En leiki äitipuolta, en tottavieköön.
Tapaan mieheni lapsia silloin tällöin, ystävyyttäni en tyrkytä, enkä itseasiassa haluakaan heitä yhtään tämän lähemmäksi: heillä on isä ja heillä on äiti.
Heillä kuten minulla on oma ystäväpiiri. Valitettavasti kaikkien ihmisten kanssa ei aina tule toimeen, hyväksyä voi, mutta esimerkiksi en lähtisi mökille ihmisen kanssa josta en pidä, en lähtisi elokuviin ihmisen kanssa, josta en pidä.En tottavieköön lähde ulkomaanreissulle ihmisen kanssa josta en pidä. Keskustella voin ja olla ihmisiksi, mutta "kaveerata" minun ei tarvitse aikuisten ihmisten kanssa (24ja 26v) joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Ei se, että olen heidän isän kanssa naimisissa, tee minusta "kamalaa äitipuolta". En ole kamala, enkä ole aikuisille ihmisille äitipuoli.
Ja siis huom! kotimme on heille aina avoinna, ja huom! osaan käyttäytyä kuten ihmisten, aikuisten ihmisten kanssa käyttäydytään-asiallisesti ja kohteliaasti ja toista kunnioittaen. Minä vaadin myös sitä, aikuisilta lapsilta.
Jos tilanne on se että toinen todella tulee siihen ja siks tulee mukamas ero.. niin kyllä se ero olis tullu muutenkin turhaa silmien ummistamista tosiasioilta toi on.. Ja todellakaan kukaan ei tule ja vie ketään ilman toisen omaa tahtoa. Vai pidättekö te jotkut naiset miehiänne niin aivottomina tomppeleina kun aina vaan jaksatte tuollaista p....a puhua.
Älä sunäkään nyt ole noin mustavalkoinen tämän
asian suhteen.Kyllähän se uuden tuleminen vaikuttaa ratkaisuihin ja sekoittaa perheet.
Tämä maa on pullollaan miehiä,jotka ovat innoissaan miehiä,jotka ovat lähteneet vieraan
naisen(usein nuoremman)mukaan ja kun arki on koittanut,niin tultais mielellään vanhoihin
kuvioihin mukaan.
tuskinpa miehet tulisivat/menisivät vanhoihin kuvioihin mukaan. Onhan se hyvä että jollain jätetytyt vanhat naiset voivat itsetuntoaan lohduttaa.
Terveisin entistä akkaa NUOREMPI, KAUNIIMPI ja PAREMPI, UUSI VAIMO !
Uskomattoman paljon miehet viettävät ex vaimojen kanssa aikaa. Tiedän monta, miten paljon heillä riittää jutun aihetta, ja naureskelemista niistä nykyisistä, ja puhetta siitä, että jospa alettaisi alusta... Niin että ei se kauneus vaan se mitä on päässä ja yhteisessä menneisyydessä. Entisistä vaimoista monikaan mies ei hevillä irti pääse... mutta kunhan nyt joku on jonka kanssa viettää yksinäistä iltaa...
keskarikuppiloissa varmaan tuollaisia tarinoita kuulee kraah, kraah.Ex pariskunnat lipittävät yhdessä KURKO lonkeroa ja muistelevat villiä nuoruutta, milloin herättiin milloin mistäkin puskasta, milloin kenenkin alta. Että sellaista yhteistä menneisyyttä.....
Ei ku oikeesti:
Arvaapa! osuit oikeaan lausessasi:"entisistä vaimoista monikaan mies ei hevillä irti pääse".
Arvaapa miksi? Kun ne entiset, jätetyt naiset eivät halua että heidät unohdetaan! Vähän vaikea on miehen päästä irti entisestä vaimostaan, jos tämä MUISTAA MUISTUTTAA olemassaolostaan.
Säälittäviä ne entiset akat, joille me tyttöporukassa naureskellaan ja haukutaan pystyyn! Meillä miehen kanssa on muutakin puuhaa kuin entisestä akasta puhuminen...ja paljon onkin...siis PUUHAA.
JÄRKI PÄÄHÄN entiset akat. Teidän stoori on historiaa, naamanne on muinaishistoriaa. Here we come ! UUDET ULJAAT NAARAAT ja muhinoimme entisen ukkonne kanssa kaikissa niissä paikoissa, joista te vain unelmoitte. Harrastamme villiä seksiä ja pidämme viriiliyttä ja fiksuutta yllä teatterinautinnoilla, konserttielämyksillä, kynttiläillallisilla, geishakuulilla ja tietokilpailuilla.
SINÄ, ENTINEN NAINEN OLET HEIKOIN LENKKI----HYVÄSTI!
Ei mitään kurkoa lipitetä, ne lipitetään niiden uusien naikkosten kanssa, ex-vaimolle tarjotaan parasta, sitä mitä aina hääpäivänäkin on otettu!
No tyttöporukassa siinä ns. harakkaparvessa nyt onkin niin keskenkasvuisia, ja onnettomia, ettei niiltä voi muuta odottakkaan, kuin teini-ikäisten hihittelyjä.
Naisporukassako te sitä villiä seksiä harrastatte?? No tietokilpailut ovat kyllä teille omiaan, jotta se älykkyysosamäärä hieman kasvaisi, ja kynttilänvalokin riittää jottei näe millaisessa seurassa sitä on. Niin pimeessä tietenkin...!
Meillä UUSILLA VAIMOILLA ja meidän miehillä oli valon päivä tuossa viime sunnuntaina, sinulla se näyttää se pimeys jatkuvan....
Sutinaa sinnekin ja vähän äkkiä. Ettei paikat kuivetu ja jutut pimenny entisestään KRAAH KRAAH.
..asia ole toisin päin. olen monesti törmännyt naisten taholta noihin oheisiin asioihin mutta kun aikansa kuuntelee niin sieltä paljastuu katkera ihminen joka ei osaa päästää entisestä miehestään irti. Aina ei niissäkään tapauksissa ole alussa ollut toista naista kuin ainoastaan sen entisen kuvitelmissa. Ero on siis tullut aivan muista syistä mutta kun ei uskalleta katsoa totuutta silmiin niin syntipukki on etsittävä muualta. Ja kuka se onkaan se oiva kohde.. miehen uusi puoliso joka on astunut kuvioon esim. asumuseron aikana kun ei vielä ole laillista eroa ja entinen kuvittelee saavansa miehensä takaisin.
Monikaan ei kuvittele että saa mihensä takaisin, vaan moni saa ja moni saisi, mutta ei huoli. Kuka niitä käytettyjä huolisi, kun parempiakin on tarjolla.
Ja kyllä se mies monesti nauraa hekottaa ja kertoo niistä väliaikaisista hoidoista niin julman halveeraavasti, että nauruun menaa tikahtua. Mutta itsepähän on tiensä valinnut. Itse en voisi kuvitellakaan ottavani miestä takaisin, jos katumapäälle tulisi. Sen verran olen ylpeä itsestäni ja arvokas, että jos mies lähtee, takaisin ei ole paluuta, minun kanssani yksikään mies ei kierrätä itseään.
ja p....t luulee naiset ittestään liikoja kyllä jos toinen lähtee siks ettei oikeesti kotoa saa mitä kuuluu.. ja kaikki menee päin p:tä niin ei se mies palaa.. Seikkailijat on eri juttu mutta niillähän on niitä naisia joka sormelle ja varpaalle.. mutta niitä mä en edes viitsi kattella....
exäni ottaa lapsemme vain pakosta eli sovittuina päivinä, mutta saattaa tehdä senkin, että ilmoittaa aamulla ettei se käykään(tuli luvattua lähteä bailuihin jonkun hintin kanssa).Onneksi minulla on ihanat vanhemmat, jotka hoitavat lapsiani ja ovat tukeneet minua ämmän lähdettyä etsimään uusia valloituksia, kolmas menossa tällä hetkellä. Olen tosi kiitollinen vanhemmilleni. Uutta naista en ole itselleni etsinytkään, vapaa-aikani omistan VAIN lapsilleni, sillä lapsuusaika on niin lyhyt, kerkiän minä myöhemminkin jos siltä tuntuu.
Eipä meillä ole noin käynyt, eikä monella muullakaan keiden eroa olen seurannut tai siitä kuullut. Mutta kaikenlaista mahtuu ... ja kai ne pahimmat tapaukset mm. täällä mieltään purkavat -- hyvä niin.
Vanhempien "verinen ero" jo lähtökohtaisesti on kauistus ... jos ero lopulta tulee, niin sen "veriseksi" tekeminen ei kenenkään etu, ja todella vaikeata lapsille muutenkin hankalassa tilanteessa.
"Sovussa eroaminen" tai "ystävinä eroaminen" minustakin hieman outoa (miksi sitten erottiin lainkaan) ... mutta asiallisuus ja kohtuus, sekä lasten edun mielessä pitäminen ei minusta kohtuutonta.
Tuo isä-/äitipuoleus sitten ... en nyt tiedä ovatko "titteleinä" kovin onnistuneita tai nykyään aiheellisia. Eihän äidin uusi mies tai isän uusi nainen mitenkään voi olla lapselle "äiti" tai "isä" (edes puoliksi). Meillä kyse siitä, että talossa asuu isän lisäksi toinen aikuinen ... joka lapselleni ystävä ja kaveri, omalla tavallaan myös kasvattaja ... kuin on tätinsäkin, enonsa, ja päiväkodin Anneli. Tilaa puolisoni ei mitenkään ole vienyt lapseni äidiltä, tai hänen miehensä minun isyyttäni ... lapsellani on edelleen vain ja ainostaan kaksi vanhempaa ... ja kotia joita asuttaa jokseenkin vuoroviikoin.
Niin, ja ketään ei "varasteta" elämästä, kyllä lähtemis- ja eropäätöksen tekee se isä tai äiti itse (tai yhdessä)... syystä tai toisesta.
on pointtia. se on totta että minustakin lapselle pitää olla kaveri tai ystävä. mutta ei missään nimessä yrittääkkään olla äiti tai isä.
vaan nimenomaan ystävä.
Olen tässä seurannut tätä keskustelua, ja katsoin aiheelliseksi itse avioerolapsena kertoa omat kokemukseni. Vanhempani erosivat ihan asiallisin menoin noin 12 vuotta sitten, riitaisan avioliiton jälkeen. Minä ja veljeni olimme molemmat helpottuneita, koska siinä tilanteessa ei ollut kivaa lapsena olla.
Molemmat vanhemmat löysivät uudet kumppanit pari vuotta eron jälkeen. Ensin meillä oli vähän vaikeaa hyväksyä varsinkin äidin uutta kumppania (asuimme molemmat äidin luona).
Tämä kumppani ei kuitenkaan millään lailla pakottanut meitä hyväksymään tai rakastamaan häntä, vaan antoi meidän pikku hiljaa tutustua ja ystävystyä häneen. Äitikään ei millään lailla "tuputtanut" häntä meille, vaan pieniä aikoja kerrallaan tutustuttiin häneen äidin "ystävänä". Kaikesta paras kuitenkin oli, että äidin uusi kumppani hyväksyi meitä lapsia ihan täysin.
Nyt valitettavasti äitini ja tämä mies ovat eronneet, mutta minä ja veljeni olemme häneen kuitenkin yhteydessä, jopa enemmän kuin omaan isään, jonka uusi kumppani ei vielä kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen meitä hyväksy. Syy siihen on (salakuuntelun jälkeen=( kun hän on isäni kanssa puhunut)ettei hän voi sietää että isällä on menneisyys....joten emme ole tervettuleita sinne.
Haluan vain sanoa, että tämä lause;
"Eihän äidin uusi mies tai isän uusi nainen mitenkään voi olla lapselle "äiti" tai "isä" (edes puoliksi)" ei missään tapauksessa meidän kohdalla pidä paikkaansa, ainakaan äidin (ex)kumppanin kohdalla. Hän on ollut meille enemmän isä kun biologinen isämme koskaan on ollut. Hän on aina ollut apuna, tukena, turvana kun olemme tarvinneet. Hän on rakastanut meitä ja rakastaa edelleen kuin omia lapsia. Hän kaikille esittää meidät lapsinaan ja kertoo ihmisille, että hänellä on kaksi lasta (eli minä ja veljeni). Ja me pidämme häntä isänä, ostamme isänpäivälahjaa, vietämme viikonloppuja siellä, teemme asioita yhdessä. Eikä ketään meistä olla tähän pakotettu vaan kaikki teemme sen omasta vapaasta tahdosta, koska haluamme. Joten kyllä niitä kauniita "happy endingejäkin" voi löytyä, mikäli halua riittää yrittää!
On todella kammottavaa nähdä ,miten yksi ukottomuus tuhoaa perheen elämää,tuhoaa sen uuden ihmisen elämän joka sattuu hyvää hyvyttään tulemaan miehen rinnalle maksaman talolainat jotta uusperheen lapset saa opiskella ja heillä menisi paremmin,ottaa tavallaan taloudellisesti sen lähteneen puolison paikan.Elatusvelvollisuus kun puolisoilla on tosiaan nähden mutta toisen lapsia kun ei ole pakko elättää.Elättäminen tapahtuu kuitenkin koska tlo ym maksuja maksaa kumpikin ja siten vastavuoroisesti hyötyy kaikki.Uudella puolisolla ei ole muuta virkaa kun olla vihattu,hyljekistty ja paneteltu,villa kiitosta ja tunnustusta uhratusta työstä.
Hän ei saa puuttua isä ja äidin kasvatukseen vaikka näkisi missä todella mennään.
Isä ei saa puolsustaa eikä tukea uutta vaimoaan koska se koskee lapsiin,ja lapset eivät sitä halua.
Voi hyvä jysäys..kyllä elämä opettaa tätäkin kirjoittajaa, ja jos ei opeta on tulevaisuus aika kivikkoinen.
Se on realiteettiä että isillä ja äidillä on tarpeita ja kun se lapsi ei anna vaan ottaa,ja jso antaa se on hyvin miten sen sanois ei vastaa kyllä aikuisen miehehn tarpeita jos vastaa silloin on pahasti joku vialla.
Täytyy nostaa httua sille joka uhraa elämänsä lasten takia.Mutta sille joka uhrataan käsrsii monet havat toisten ilkeyden tähden...
Harvemmin vanhempien eroon on syypää itsekäs isä- tai äitipuoli.
Kyllä hajoavasta liitosta on vastuussa sen liiton osapuolet, ei kukaan kolmas.
Eron jälkeiset suhteet, jotka solmitaan usein vasta aikaa eron jälkeen eivät siis mitenkään voi olla syypäitä itse ydinkokoonpanon hajoamiseen.
Eli lienee ihan perusteltua silloin edellyttää asiallista käytöstä, -ainakin ex-puolison taholta.
Siksi toisekseen, kukaan ei eroa, mikäli suhde, jossa nykyisellään elää on onnellinen, toimiva ja tyydyttävä ja perustuu rehellisyydelle ja avoimuudelle, sekä kunnioitukselle ja rakkaudelle toista kohtaan.
Näin ollen ei voida suoranaistesti väittää, että lapset kokevat eron jonkun kolmannen osapuolen takia.
Hyväksymällä uuden isä- tai äitipuolen ei myöskään edellä mainittujen perustelujen nojalla puukota oikeaa isää tai äitiä.
Ellei sitten oikea isä tai äiti ripusta katkeruuttaan lapsen harteille ja vaadi kieroutuneesti osoittamaan lojaliteettia, ja kieltäydy ymmärtämästä, että nämä "puolikkaat" eivät ole viemässä heidän pakkaansa vanhempina, eivätkä moiseen edes pysty, mikäli vanhemmat itse muistavat olla vanhempia lapsilleen.
Sen sijaan, lapsilla voi olla tärkeitä, luotettavia ja läheisiä aikuisia muitakin, kuin isä ja äiti. Eikä nämä henkilöt ola isän tai äidin "paikasta" pois. Ei suinkaan, vaan pelkästään plussaa ja rikkaus lapselle.
Ei ole lainkaan sairasta vaatia "kiitosta". Tosin käytännössä tämä "kiitoksen" vaatiminen on enemmänkin asiallisen ja kunnioittavan käytöksen vaatimista.
Lapset eivät ole edelleenkään vastuussa vanhempiensa epäonnistumisesta keskinäisessä suhteessaan. Eikä lasten tarvitse kantaa jätetyn osapuolen katkeruutta. Sellainen myrkyttää lapsen mielen ja asettaa lojaliteettiristiriidan.
Laspten syvintoive on usein pitkäänkin eron jälkeen, että vanhemmat vielä palaisivat yhteen. Tämä toive ei sulje pois toimivaa suhdetta lapsen ja vanhemman uudpuolison välille.
Ei, ellei jompukumpi vanhemmista oman epävarmuutensa ja katkeruutensa takia syytä tätä uuspuolisoa "varastamisesta".
Ihmisen varastaminen suhteesta on mahdotonta.
Naulan kantaan!
Olen täysin samaa mieltä. Valitettavan usein vaan käy niin, että epäkypsät ex-puolisot lataavat lasten harteille paljon ristiriitaisia viestejä, vaikka juuri heidän pitäisi AIKUISINA pystyä näyttämään, että mistään sairaasta kilpailusta ei ole kyse. Jos lapsen biologinen äiti kutsuu isän uutta vaimoa esim. huoraksi, siinäpä esimerkkiä kypsän ja turvallisen biologisen vanhemman käytöksestä kerrakseen...
Pidän näkemyksistäsi ja tavastasi kirjoittaa. Tiedän myös aiempia kommenttejasi lukeneena, että sinulla on kokemusta siitä, mistä puhut!
Hyvää jatkoa Sinullekin!
Kertokaapa ihmiset, miksi yleensä aina hyväksytään se mitä nämä uudet isin naiset tekevät, ja lasten äiti saa paskat silmille? Aina sitä äitiä haukutaan ja hän on se joka on "epäkypsä", miksi ihmeessä? Eikö se ole äiti, jota pitää tukea, eikä nämä uudet naiset? Kuinkahan monta todella tulehtunutta suhdetta tällä toiminalla olette aikaan saaneet, jos vielä haukkumisianne ennen, ex puolisot ovat olleet edes jossain puhevälissä! Olette todella hakoteillä, jos ainoa oikein toimiva ihminen on nämä uudet naiset!
Hmm, aika rankkaa yleistystä..
Ja miksi ihmeessä asian pitää olla "joko-tai", miksi se ei voi olla "sekä-että"? Siis niin, että molemmat saavat tukea ja hyväksynnän piiriin kuuluvat niin uudet kuin ex-puolisotkin?
Kovin monesti niitä kaikkein joustamattomimpia, ymmärätmättömimpiä ja sotaisimpia ovat juuri nämä Marisan kaltaiset mielipiteet omaavat. Sukupuolesta viis. Uusi isä- tai äitipuoli on useimmin kuitenkin se, joka saa "tuomionsa ilman tutkintaa"..
Jos perusolettamus on "uusi puoliso = huono puoliso" ja "ex-puoliso = marttyyri" eikä kumpikaan halua antaa toiselle edes mahdollisuutta, siitä ne välit nimenomaan tulehtuvat..
tuossa on aika paljon. se on tosiaankin hassua että jotkut ex puolisot tekee naisesta/miehestä uudesta siis. isän tai äitin kumppanista. lapsilleen paholaisen. kun toise taas hyväksyy sen ja silti on puheväleissä.
mutta kyllä minustakin lapsen vanhempien pitäisi olla ihan lapsen takia puheväleissä. toki jotkut uudet kumppanit ei sitä hyväksy.. kuten tuo avioero lapsi sanoi. että isän puoliso ei heitä hyväksy.
mutta pitäähän se miehen tai naisen jälkeläisetkin hyväksyä ja olla ystävänä jos saa siihen tilaisuuden. koska lapsetkin varmaan oppii jotain uusista tilanteista ja ihmisistä.
totta joillain on vähän pinttyneet ja katkerat mielipiteet ja se on juuri se suuri juttu näissä tulehtuneissa väleissä.. joko ex:illä tai ny:xillä. mutta hei sitä seurustelee sen kumppaninsa kanssa:) eikä exän tai lapsien. toki voi olla kummillekkin ystävällinen eikä vihainen ja katkera miehen tai naisen menneisyydestä. ja käydä sitten morkkaamaan ex:ää tai nyx:ää. olla vaan iloinen toisen puolesta jos jonkun kanssa menee hyvin.
ja tietty olla lapsillekkin vaan kaveri. eikä väkisin tosiaankaan "yritä olla äiti/isä".
Kiitos järkevästä ja oikeudenmukaisesta kirjoituksesta. Oli mukava lukea viisasta tekstiä.
Hyvin moni tuntuu yleistävän asioita. Jokainen tapaus on kuitenkin yksilöllinen, niin ero, uusi kumppani kuin lapsetkin.