Minua ihmetyttää Eurooppalaisten ja Aasialaisten autonvalmistajien käsitys koko autoilua kohtaan. Autoista tehdään epämukavia ajettavia optimoimalla ne rataolosuhteisiin, vaikka mielestäni autoilussa ei pitäisi olla kyse hiki otsassa ja stressissä sohumisesta ja suorittamisesta, vaan auton pitäisi ikään kuin olla olohuone, jossa jo ollaan vapaalla, eikä matkalla vapaalle.
Olen ihmetellyt sitä, miksi uudetkin Eurooppalaiset ja Aasialaiset autot on suuntavakaudeltaan niin rauhattomia ajettavia, kovia alustaltaan ja penkeiltään, eikä eurooppalaiset ja aasialaiset saa millään autoihin sitä itseohjautuvuutta kaarteiden kallistuman mukaan, joka on aivan käsittämätöntä, En tiedä sitten voisiko Volvoissa olla samaa, koska Volvo on lähes aina tehnyt autonsa Amerikan markkinat edellä.
Tuntuu taivaalliselta istua 90-luvun alun Amerikkalaisen auton hyvin äänieristetyssä lämminhenkisessä kabiinissa mukavalla plyyssipenkillä, kun pehmeä alustainen auto liitää valtatietä hyvin suuntavakaasti vakionopeuden säädin päällä, ja kallistuvan kaarteen tullessa vastaan auto kääntää ja palauttaa täsmällisesti suurimmaksi osaksi itse, niin että kädellä pitää hellästi vain tukea menoa, ei käskyttää. Ajelen usein 10-20 vuotta uudemmilla Euro-Fordeilla, Opeleilla, Volkswagenilla ja Hondalla. Ja suorastaan surettaa ja hämmentää se, että ne autot on kaukana sellaisesta mitä itse pidän hyvinä ajo-ominaisuuksina ja matkustusmukavuutena. Kyllähän näillä varmasti se keilojen väistelu sujuu paremmin.
Tämä juttuhan on toki yleistystä kummaltakin suunnalta, joten turha vetää herneitä nenään, jos joku onnellinen Citroen-kuski löysi autonsa edeltävästä kuvailusta.
Mitä edellä mainitsemaani vakionopeudensäätimeen tulee, niin on sikäli tragikoomista, että Amerikkalalaisissa autoissa tuppaa olemaan vakionopeudensäädin ja eurooppalaisissa ei, Kun Amerikkalaiset autot on tyypilisesti hyvin nopeusvakaita tuntumaltaan, kun eurooppalaisten mittaria saa vilkuilla jatkuvasti, ja tiedän kokemuksesta, että asia ei ole tottumus kysymys. Jos auton nopeusmittaria tarvii ensimäisellä ajomatkalla vilkuilla usein, niin sitten sitä saa vilkuilla vielä kahden vuoden omistamisenkin jälkeen. En tiedä mitkä eri tekijät nopeusvakauteen vaikuttaa, Ehkä matalaviritteinen vääntävä iso moottori tuo mukanaan nopeusvakautta.
Ja mitä bensankulutukseen tulee, niin minulla onkin ratkiriemukas esimerkki bensankulutuksesta. Kädessäni on Tekniikan Maailma 7.1.1993. Lehdessä oli Usa-Japani-Eurooppa -vertailu. Autot olivat: Chevrolet Corsica LTZ 3.1L. Chrysler Saratoga 2.5L EFI, Honda Accord 2.0 EXi A, Toyota Camry 2.2L XL, Volvo 240 SE 2.3L ja Lancia Thema 2.0L i.e 8V. Pienin keskikulutus oli suurimalla litratilavuudella varustelussa Chevroletissa, joka oli myös vertailun ainoa automaatti, sekä omamassaltaan kolmanneksi painavin 20kg erolla painavimpaan Chrysleriin, jossa oli vertalun toiseksi pienin keskikulutus ja toiseksi suurin moottori.
"Kulutuksen kärkikaksikko on varmasti pieni yllätys. Kuka olisi uskonut, että amerikanraudat on pienikulutuksisia. Perinteisiä käsityksiä on syytä muuttaa."
Että näin Tekniikanmaailmassa vuonna 1993. Moni Amerikkalaisten autojen malataviritteisyyttä pilkkaava ei tajua, että kulutukseen vaikuttaa enemmän teho, kuin moottorin koko. Matalaviritteisyys tuo myös monia etuja, kuten moottorin kestävyyttä, ja sitkeyttä alakierroksilta asti.
Olen ihmetellyt sitä, miksi uudetkin Eurooppalaiset ja Aasialaiset autot on suuntavakaudeltaan niin rauhattomia ajettavia, kovia alustaltaan ja penkeiltään, eikä eurooppalaiset ja aasialaiset saa millään autoihin sitä itseohjautuvuutta kaarteiden kallistuman mukaan, joka on aivan käsittämätöntä, En tiedä sitten voisiko Volvoissa olla samaa, koska Volvo on lähes aina tehnyt autonsa Amerikan markkinat edellä.
Tuntuu taivaalliselta istua 90-luvun alun Amerikkalaisen auton hyvin äänieristetyssä lämminhenkisessä kabiinissa mukavalla plyyssipenkillä, kun pehmeä alustainen auto liitää valtatietä hyvin suuntavakaasti vakionopeuden säädin päällä, ja kallistuvan kaarteen tullessa vastaan auto kääntää ja palauttaa täsmällisesti suurimmaksi osaksi itse, niin että kädellä pitää hellästi vain tukea menoa, ei käskyttää. Ajelen usein 10-20 vuotta uudemmilla Euro-Fordeilla, Opeleilla, Volkswagenilla ja Hondalla. Ja suorastaan surettaa ja hämmentää se, että ne autot on kaukana sellaisesta mitä itse pidän hyvinä ajo-ominaisuuksina ja matkustusmukavuutena. Kyllähän näillä varmasti se keilojen väistelu sujuu paremmin.
Tämä juttuhan on toki yleistystä kummaltakin suunnalta, joten turha vetää herneitä nenään, jos joku onnellinen Citroen-kuski löysi autonsa edeltävästä kuvailusta.
Mitä edellä mainitsemaani vakionopeudensäätimeen tulee, niin on sikäli tragikoomista, että Amerikkalalaisissa autoissa tuppaa olemaan vakionopeudensäädin ja eurooppalaisissa ei, Kun Amerikkalaiset autot on tyypilisesti hyvin nopeusvakaita tuntumaltaan, kun eurooppalaisten mittaria saa vilkuilla jatkuvasti, ja tiedän kokemuksesta, että asia ei ole tottumus kysymys. Jos auton nopeusmittaria tarvii ensimäisellä ajomatkalla vilkuilla usein, niin sitten sitä saa vilkuilla vielä kahden vuoden omistamisenkin jälkeen. En tiedä mitkä eri tekijät nopeusvakauteen vaikuttaa, Ehkä matalaviritteinen vääntävä iso moottori tuo mukanaan nopeusvakautta.
Ja mitä bensankulutukseen tulee, niin minulla onkin ratkiriemukas esimerkki bensankulutuksesta. Kädessäni on Tekniikan Maailma 7.1.1993. Lehdessä oli Usa-Japani-Eurooppa -vertailu. Autot olivat: Chevrolet Corsica LTZ 3.1L. Chrysler Saratoga 2.5L EFI, Honda Accord 2.0 EXi A, Toyota Camry 2.2L XL, Volvo 240 SE 2.3L ja Lancia Thema 2.0L i.e 8V. Pienin keskikulutus oli suurimalla litratilavuudella varustelussa Chevroletissa, joka oli myös vertailun ainoa automaatti, sekä omamassaltaan kolmanneksi painavin 20kg erolla painavimpaan Chrysleriin, jossa oli vertalun toiseksi pienin keskikulutus ja toiseksi suurin moottori.
"Kulutuksen kärkikaksikko on varmasti pieni yllätys. Kuka olisi uskonut, että amerikanraudat on pienikulutuksisia. Perinteisiä käsityksiä on syytä muuttaa."
Että näin Tekniikanmaailmassa vuonna 1993. Moni Amerikkalaisten autojen malataviritteisyyttä pilkkaava ei tajua, että kulutukseen vaikuttaa enemmän teho, kuin moottorin koko. Matalaviritteisyys tuo myös monia etuja, kuten moottorin kestävyyttä, ja sitkeyttä alakierroksilta asti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä nykyään Euroopassa ja Japanissa osataan tehdä mukavia autoja, mutta ne ovat Suomessa kalliinpuoleisia. Esimerkiksi Toyota Camry on pitkään ollut jenkkeissä yksi myydyimpiä autoja. Isot mersu, bemarit js audit sekä lexukset ovat siellä statuskamaa.
Onhan siinä kyllä perää, että eurooppalaiset jostain ihmeen syystä suosivat sitä mystistä uŕheilullisuutta turhan päiten. Jenkeissä pitkät välimatkat (kilometreissä tai tunneissa) ja hyvät tiet opettavat arvostamaan mukavuutta urheilullisuuden sijaan.
Ilmastointi ja automaattivaihteet ovat kotoisin jenkeistä, samoin jalkatoiminen seisontajarru, joka vapauttaa etupenkkien väisen tilan parempaan käyttöön.
Ainakin Mersu vielä kymmenen vuotta sitten myi Amerikassa autoja Amerikkalaiseen makuun muunnetulla alusta, eli samat mallit ei sielä välttämättä ole teknisesti täysin samanlaisia kuin täälä, vaan täkäläiseen makuun muunnettuja. Sama näkyy myös moottoreissa. Esim. vielä viisi vuotta sitten USA-Golffiin ainoa moottorivaihtoehto oli vapaasti hengittävä 2.5l bensa, samaan aikaan, kun täälä ei perus-Golffiin saanut yli 1.4 litrasta moottoria. Tällä hetkellä USA-golffin moottori on 1.8T.
Olen ollut paljon 2010 vm. E-Mersun kyydissä ja siinäkin on turhan kova alusta. Ajo-ominaisuuksista en voi sanoa mitään. Toyota Camrya olisi kyllä hyvin mielenkiintoista kokeilla.
Pitkät suorat tiet on varmaan saanut Amerikkalaiset tekemään autoista myös niin suuntavakaita, mahtaakohan hyvä suuntavakaus olla asiallisella budjetilla pois kääntösäteestä, kun monissa Jenkeissä tuppaa pyörät kääntymään nihkeesti ja saa vekslata älyttömästi ahtaaksi tehdyillä parkkipaikoilla. Toisaalta taas 84 vm. Buick Electra STW kääntyy kokoonsa nähden pienessä tilassa, en sitten muista, että mahtokohan siinä pyörät taittua kalleleen. On varmasti myös niin, että iso akseliväli tuo suuntavakautta, kun taas pikkuauto on herkemmin rauhaton ajettava suoralla tiellä.
Tuo käsijarruasia on kans niin käsittämätön juttu, että ei voi ymmärtää. Siis minkä ihmeen takia se käsijarru pistetään siihen keskellä viemään turhaan tilaa, kun seisontajarrun voi pistää poljon toimiseksi. Mersu on kaiketi ainoa Eurooppalainen, joka käyttää poljinseisontajarrua autoissaan.
Kummallista vaan, että Amerikkalaiset kuluttajat arvostavat tämän automerkin kaikkein korkeimmalle, mitä kuluttajilta tulleeseen palautteeseen tulee....
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nama-autobrandit-parhaita-jenkkitutkimuksessa/t75MGQi7
http://www.automerkit.fi/autouutiset/autouutiset/3264-japanilaiset-jyraavat-laadukkaimpien-autonvalmistajien-listalla-usassa?limit=12&start=300#!impreza_usa subaru jyrää usa:ssa
Ensinnäkin tuonlaisista tutkimuksista voidaan olla montaa mieltä. Toisekseen Japanilaiset autot on tunnetusti laadukkaita, lukuun ottamatta vanhempien Japsien ruostumista. joten ei ole ihme jos olet löytänyt Amerikkalaisen kuluttajatutkimuksen, jonka mukaan Subaru on valittu laadukkaimmaksi autonvalmistajaksi maailmassa.
Toisessa linkissä puhutaan epämääräisesti parhaasta brandistä, joka sekin oli Subaru, sitten sieltä löytyy menestyjiksi nimettyjen merkkien joukosta GMC:tä ja Buickia.
Ymmärrän kyllä, että harmituksesi on suuri, kun et saanutkaan vastakaikua todistamattomille väitteillesi jenkkiautoista, mutta yritä kumminkin kestää kuin mies. Keksit vaan parempia provoja sitten ensikerralla jookos. onhan sinulla vielä koko elämä edessä, joten keksit niitä kyllä....
Sinun kannattaisi koeajaa joku Amerikkalainen auto, niin ymmärtäisit mistä puhun. En tosin itse ole ajanut 2000-luvun Amerikkalaisilla, joten voin vain uskoa ja toivoa, että Amerikkalaiset ei ole ruvennut apinoimaan Eurooppalaisia, ja alkanut kadottamaan niitä ominaisuuksia, mitä vielä 90-luvun jenkeissä on.
En tiedä onko sinulla luetun ymmärtämisessä jotain vikaa, mutta en ensinnäkään alkujaan puhunut laadusta yhtään mitään. Amerikkalaiset autot on jämerää ja laadukasta maalaisjärjellä tehtyä tekniikkaa ainakin 2000-luvulle asti. Olen saanut sen käsityksen, että laatu on heikentynyt 2000-luvulla nykyisen kertakäyttökulttuurin mukaisesti. En tosin itse ole omistanut yhtäkään, ja muutenkin ollut hyvin vähän tekemisissä 2000-luvun jenkkien kanssa.
Katsastustilastothan ei kerro asiasta yhtään mitään, koska Suomen katsastajat ei osaa katsastaa joitakin Amerikkalaisia autoja, vaan tulkitsee sellaisia täysin turvallisia ja käyttökelpoisia niveliä kuluneiksi, joissa on kyse luontaisesta katsastajan metodeilla havaittavasta väljyydestä sellaisessa kulmassa, joka ei vaikuta kielteisesti auton käyttäytymiseen. Tässä trafin sivuilla tiedote aiheesta: https://www.trafi.fi/tieliikenne/katsastajat_ja_rekisteroijat/katsastuksen_ohjeita/autovalmistajien_ohjeita/dodgekatsastajille.
Voisit pään aukomisen sijaan kertoa minulle Subaru-malli, joka liitää pehmeästi junan lailla hyvin suuntavakaasti, on itseohjautuva kallistuvissa kaarteissa, ja pehmeä alustainen, sekä mukava penkkinen? Ei herran jumala kun esim. viisi vuotta vanhalla Golffilla ei voi puolen päivän mittasta matkaa tehdä, ilman, että perse puutuu ja alkaa tuntua epämukavalle. Tai kerro joku muu Japanilainen tai Eurooppalainen auto, joka on tälläinen? Niin silloin uskon, että automaailmassa on vielä toivoa. Kerro minulle miksi useat uusilla Japanilais ja Eurooppalais -autoilla ajelevat ei edes tiedä mitä tarkoitan sillä, kun autossa on itseohjautuvuutta kaarteiden kallistuman mukaan, niin että menoa ei tarvi kuin parilla sormella avustaa, käskyttämisen sijaan. Muistan nähneeni Topgear-jakson, jossa ne ajo VW Phaettonia Nascar-radalla ilman käsiä, mutta mikä ***** on niin vaikeeta saada saman kaltaista niihin Golffeihin ja Passatteihin. Ehkä sellainen ajo-ominaisuus on pois järkevällä budjetilla jostain muusta, jos se on se kääntösäde.
Ja tosiaan, ne Amerikan Toyotat, Mersut ym. on täkäläiseen makuun pehmeämmällä alustalla ja usein monista muistakin paikoista moottoria myöten Amerikan markkinoille suunnattuja.
Vielä siittä branditutkimuksessa, niin eipä taida Subarulla olla kovinkaa iso markkinaosuus USA:ssa, eli suurin osa Subarua äänestäneistä tuskin on edes ajanut Subarulla. Ulkolaiset autot on tietylle osalle Amerikalaisista muotia, koska ne on heille niin eksoottisia, persoonallisia ja kiehtovia. Iso osa Amerikkalaisista asuu suurkaupungeissa ja niiden laitama-asuinalueilla, joissa kokemani tyypillinen euro ja japsi -autojen kolkkous tulee huonoiten esille. Mitä enemmän mennään maaseudulle päin, sitä suuremmaksi USA-autojen prosenttuaalinen osuus kasvaa, tähän on toki muitakin syitä kuin edellä viitattu syy.
USA:n myydyin auto kuuluu Ford F-sarjaan, toiseksi myydyin on Chevrolet Silverado, ja tulikohan Dodge Ram enään kolmantena, en muista. Tosin nämähän ei ole henkilöautoja. Olikahan se myydyin henkilöauto Toyota Camry. On se ihmeellistä, että täälä päin ei ole edes saatavilla Toyotan mallia, joka myy USA:ssa kuin häkä. Vaikka eipä täälä myydä montaa muutakaan mallia, mitä sielä myydään. Ja jos myydän, niin se ei siltikään ole täysin samanlainen.
minun ei tarvitse todistella sinulle yhtikäs mitään. Asiantuntijat, eli autoilevat Amerikkalaiset tekivät sen puolestani, ja Kauppalehti sen tutkimuksen sitten julkaisi. Sinun raamatun mittainen päänaukomisjuttusi ei muuta mitään. Ainoastaan tekee sinusta pellen, kun et edes pysty laittamaan mitään linkkiäkään päähänpistosi todisteeksi. Maailma on puhetta täynnä, mutta puheiden todistaminen oikeaksi on sitten kokonaan toinen juttu. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Minkä kirjoituksessani mainitseman asian todisteeksi siis kaipaat linkkiä? Voisit tarkentaa, että mikä kirjoituksessani oli mielestäsi valhetta. Ainakin Kaikki TM:t on luettavissa TM:n sivuilla, jos ryhdyt tilaajaksi. Siinä ainakin olisi sitä linkkiä kerrakseen, että ostat vaikka 1000e kunnossa olevan Saratogan ja lähdet ajelulle. Voisit
Voisit lukea tekstini hitaasti uudestaan ja perehtyä tarkemmin sanojen merkityksiin ja siihen mitä en ole sanonut. Tuo sinun "todisteesi" ei ylipäätän kiistä tai täsmää minun käsittelemiin asioihin, jotka vielä tarkensin rajallisen kokemuksen vuoksi 2000-lukua vanhempiin Amerikkalaisiin. Hieman täsmällisyyttä pyydän, eikä tuonlaista harhaista sohumista.
Noista kaipaisin linkkiä jorinoidesi tueksi:
"Autoista tehdään epämukavia ajettavia optimoimalla ne rataolosuhteisiin"
Olen ihmetellyt sitä, miksi uudetkin Eurooppalaiset ja Aasialaiset autot on suuntavakaudeltaan niin rauhattomia ajettavia
"Tuntuu taivaalliselta istua 90-luvun alun Amerikkalaisen auton hyvin äänieristetyssä lämminhenkisessä kabiinissa mukavalla plyyssipenkillä, kun pehmeä alustainen auto liitää valtatietä hyvin suuntavakaasti vakionopeuden säädin päällä, ja kallistuvan kaarteen tullessa vastaan auto kääntää ja palauttaa täsmällisesti suurimmaksi osaksi itse"
"Mitä edellä mainitsemaani vakionopeudensäätimeen tulee, niin on sikäli tragikoomista, että Amerikkalalaisissa autoissa tuppaa olemaan vakionopeudensäädin ja eurooppalaisissa ei"
Minun autossani, joka ei ole Amerikkalainen, on nuo kaikki sinun mainitsemasi "puutteet", joten jo sen takia kaipaisin linkkiä noiden jorinoittesi tueksi, missä kerrotaan päähänpistosi olevan totta.
Oletko tosiaan välttynyt yleisestä Amerikkalaisia autoja koskasta adjektiivasta? Eli pehmeäalustainen (Saksalaisen näkemyksen omaava saattaa käyttää pilkka nimeä löllö, keinuva laiva ym.). Tosin jos iskarit ja jouset on hyvin kuluneet, niin Jenkistä voi tulla ilmavasta ja pehmeästä kyydistä pitävänkin mielestä ei toivotun löllö ja vaappuva. Vastaavasti Eurooppalaiset ja Japanilaiset on monissa tapauksissa hyvinkin kova-alustaisia ja penkkisiä autoja, usein kuulee omistajien itsensäkkin sanovan turhan kovaksi. Tämä siltikin, vaikka auton ei ainakaan ulkoasusta päätellen olisi ollenkaan tarkoitus olla sporttinen auto. Jos et tiennyt, niin kova-alustaisuus on etu rataolosuhteissa, ja mm. tähän viittasi sanani: optimoida rataolosuhteisiin, joka on minun ehkä hieman provokatiivinen näkemys. Pehmeässä alustassahan ei ole kyse pelkästään tien epätasaisuuksien kompensoinnissa, vaan pehmeä alusta tuo sellaista mukavaa ilmavaa tunnetta menoon, niin että auton tuntee kuin liitävän valtatietä pitkin, ehkä tämän voisi selittää paremminkin. Ehkä vahva moottorikin tukee tätä tunnetta.
"Rata olosuhteisiin optimoiminen" näkyy usein myös tyypillisen eurooppalaisen ja Aasialaisen auton ohjauksessa. Moni sanoisi, että kyse on turvallisuudesta, aivan kuten kovassa alustassakin, mutta kyllä sillä jenkilläkin saa tehtyä äkkinäisen ja määrätietoisen väistöliikkeen, vaikka tiheämmin asetettujen keilojen pujottelu voikin jenkeistä jenkeimmillä autoilla käydä vaikeammaksi. Kova-alustainenkin auto voi olla huonompi keilojen pujottelussa kuin pehmeä alustainen, koska tekijään vaikutta moni moni muukin asia. Alusta voi myös olla monella eri tapaa pehmeä tai kova. Ranskalaiset on kulma alustan suhteen toiseksi amerikkaisimpia autonvalmistajia. Itsellä jäänyt kokemus ranskaisista autoista käytännössä nollaan.
En tiedä haluatko jotain youtube-videoita, joissa joku professori armeija sanoo sinulle: näin on närhen munat, vai jotain netissä jaossa olevia autovertailuja, vai kenties lukea toisia keskusteluja. Mutta pikaisella Googlailulla löyty tuommonen IS-kolumni "Autojen urheilullisuus ja mukavuus eivät ole sama asia, ja jälkimmäinen unohtuu harmittavan usein.",:
http://www.is.fi/autot/art-2000000768825.html
Tuossa vaikuttaisi olevan hauska keskustelu Eurooppalaisesta kovuudesta:
https://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/aihe/t6939/ (ja ei, sielä ei ole minua kirjoittamassa)
Tässä erittäin suuntaa antavia ja hyviä otteita aloituksessa viitatusta testistä, iästään huolimatta ja siitä huolimatta, että kyseiset Jenkit ei välttämättä ole monen mielestä niitä "kunnon fullsize-jenkkejä".
"Chevroletin pehmeän alustan geometria on kunnossa. Jousituksen laajoista liikkeistä huolimatta se toimii, vaikka ei olekkaan yhtä osallistuva kuin Lanciassa. Autolla on luontainen taipumus kulkea suoraan ja ohjautuvuus on perimmiltään rauhallista. Ohjausliikkeen jälkeen auto kallistuu reippaasti, ja toimii kuljettajan ohjeiden mukaisesti."
"Meno on varsin äänetöntä, mutta ajonupukivetyksellä saa aikaan rumpumaisen kuminan, mutta värinät on eristetty hyvin. Iso moottori vetää tasaisesti ja hienosti toimivasta automaatista Chevrolet saa ylimääräisen mukavuus pisteen."
Lanciaa kehutaan paljon, jonka jälkeen jatkuu "Myös Chrysler ja Volvo ansaitsevat ajo-ominaisuuksiltaan kiitettävän arvosanan."
"Suoralla ohjausvaste ja tuntuma on hyvä, ja auto menee kuin pitääkin. Ohjaus on samalla aktiivinen ja äärimmäisen tarkka. Chrysler selvittää ääritilanteita jäljittelevän väistökokeen rauhallisin liikkein eleettömästi ja jopa erinoimaisen hyvin.
"Hondan alusta on aidosti kova. Jopa silellä asfalttilla välittyy värinöitä. Mitään hyötyä ominaisuudesta ei ole." "ohjaus hätäinen"
"Toyotan alusta on tarpeettoman napakka terävissä kuopissa. Ei jää epäselväki tuliko kuoppiin osutuksi. Ne lyö tarpeettomasti läpi."
"Monille ihmisille keveys ja tuntojen ohuus on merkitsevät vaivattomuutta. Jos niihin vielä yhdistyy hallintalaitteiden toiminnan keveys ja täsmällisyys, joka on pidetty eräänä Toyotan tunnusmerkkinä, niin ovat valmiit kehumaan autoa kaikin puolin. Vaivattomuus on kuitenkin väärä ilmaisu, sillä Toyotaa täytyy ajaa kaiken aikaa."
Tuo sanasi: päähä pisto on aika hupaisa, kyseessä on ennemminkin kohta toista vuosikymmentä jatkunut autoilun filosofia ja tietämys siitä minkälainen auton pitää omasta mielestäni olla.
Uskon kuule oikein hyvin, että autossasi on vakionopeudensäädin ja vaikka mitä. Vakkari on yleistynyt viime vuosina euroopan ja aasian autoissa, mutta tiedät varmaan, kuinka kiven alla vakkari on vielä 90-luvun autoissa, lukuun ottamatta amerikkalaisia, joissa vakkari ollut lähes itsestäänselvyys 70-luvulta asti ja sitäkin ennen yleinen kalliimman luokan autoissa. Toinen vastaava asia on ilmastointi, joka vasta viime vuosikymmenen aikana on alkanut olemaan itsestäänselvyys täälä päin. Vakkarihan ei ole vieläkään itestään selvyys täälä päin, kuten ei automaattivaihteistokaan. Voit vaikka nettia tutkia USA-autojen varustelutasoa.
Siinä lisää "raamattua" viimeistä merkkiä myöden. Oli oikein mukava kirjoitella ja toivottavasti saan käännytettyä muitakin USA-auto uskoon.
Tarkoitin lopussa nettiautoa*
Tällähän on nostalgian sumentamia setämiehiä muistelemassa tietämättömyyttään ja ilman realismin häivää.
Olen kylläkin 23v mies. Sinulla ilmeisesti ei ole kokemusta Amerikkalaisista autoista, lukuun ottamatta kaverin kaverin leppäjeeppiä, jossa aurauskulmat miten sattuu ja simpukka väljä.
Olen ajanut jenkeillä noin 2.000-3.000km. Omalla mantereellaan ja highwayllä ne ovat aivan ok ajaa. Leveät kaistat, suorat tiet ja alhaiset nopeusrajoitukset. Hyvällä kelillä.
Tosin kerran onnistuin saamaa auton tyylipuhtaaseen vesiliirtoon noin 80 kmh vauhdista vaikka renkaat olivat hyvät. Se oli joku keskikokoinen GMn avoauto.
Suomessa olen ajanut 90-luvun Pontiacilla 400 kilsaa lumisateessa. Vittumaisimmat kilometrit ikinä autonratissa. Ei mitään tuntumaan tienpintaan kaistallapysymiseen sai tehdä työtä kokoajan.
Jos asuisin Arizonassa, voisin ostaa jenkin. Suomessa en ikinä.
He ovat ihan ns oikeita normaaleja ihmisiä . Suomi tuottaa vai alkeellisia protoja .
Ups. Siis Chevroletissa pienin kulutus tasaisissa nopeuksissa, mutta Chrysler kulki käytännössä vähimmällä. Termit suoraan tekstistä lainattuja. Ihmettelinkin tuota Chevyä, sentään tehokkain ja automaatti. Chrysler vähätehoisin kaikista.