Lainopillinen tutkielma Lapin yliopistosta "Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema - esimerkkinä kuntouttava työtoiminta", Minna Närhi:
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62732/Närhi.Minna.pdf?sequence=2
"Työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet työttömät tekivät vuonna 2015
yhteensä 366 492 palkatonta työkuukautta. Lisäksi työ- ja koulutuskokeiluissa oli
joka kuukausi keskimäärin 11892 ihmistä ja kuntouttavassa työtoiminnassa joka
kuukausi keskimäärin 18 649 ihmistä." (21)
"Työmarkkinatuen saajat ovat tavallaan erilaisessa asemassa sen mukaan,
osallistuvatko he työvoimapoliittiseen koulutukseen, työharjoitteluun,
työelämävalmennukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan vai ovatko he niin
sanotun passiivisen tuen piirissä. Aktiivitukeen ei yleensä sovelleta
tarveharkintaa, mutta passiivituki voi olla tarveharkintaista tai osittaista.
Passiivisuuden ja aktiivisuuden välinen jännite on aktivointipolitiikan ydin; työttömän tulee olla aktiivinen hänelle määrätyissä asioissa ja toimenpiteissä
mutta passiivinen muissa asioissa sekä itse valitsemissaan asioissa kuten omaaloitteisessa
talkootyössä. Liika aktiivisuus kuten myös liika passiivisuus ovat
rangaistavia, koska molemmat vaikuttavat työttömän perustuslaillisiin oikeuksiin
saada sosiaaliturvaa sekä turvaa työttömyyden varalle." (26-27)
"Lainsäädäntöön on systemaattisesti tehty pieniä muutoksia, joilla on lisätty
työttömien velvollisuuksia. Uudistusten kohteena on ollut erityisesti
työmarkkinatuen ja toimeentulotuen saantiehtojen kiristäminen. Työhön
aktivoivia uudistuksia ovat olleet muun muassa vuonna 1996 voimaan tulleet
työmarkkinatuen määräaikainen pidättäminen ilman koulutusta olevilta nuorilta
sekä toimeentulotuen määräaikainen alentaminen, jos sen saaja ei ota vastaan
tarjottua työtä, 1998 otettiin käyttöön työnhakusuunnitelma ja vuonna 2001
pakollinen aktivointisuunnitelma osana kuntouttavan työtoiminnan lakiuudistusta.
Vuonna 2006 säädettiin ns. työmarkkinatuen aktivointiehto, mikä tarkoitti 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden velvollisuutta osallistua aktiivitoimiin.
Uudistuksiin on kytketty asiakaslähtöisen palvelun tehostamista ja kehittämistä
sekä lisääntyvää kunnan osuutta työttömyysturvan maksamisessa että toiminnan
järjestämisessä.121 Ansiosidonnainen päiväraha on ollut koskematon
nykypäivään saakka; vuonna 2017 päivärahan enimmäisaika lyhentyi 500
päivästä 400 päivään." (32-33)
"Kuntouttavan työtoiminnan kytkeminen työvelvoitteeseen vaikuttaa olevan
ongelmallinen, koska se koskee toimeentulokysymyksen kohdalta työttömien
kohtelun perustuslainmukaisuutta.189 Eri ihmisryhmien tulisi olla lain edessä
samanvertaisia perustuslain 2 luvun 6 § 1 momentin yhdenvertaisuuslausekkeen
mukaisesti.190 Velvoitetyöllistäminen koskee kuitenkin vain pitkäaikaistyöttömiä
henkilöitä. Kansalaisilla tulisi olla aina oikeus vähimmäisturvaan, mikäli heillä ei
ole muuta mahdollisuutta elättää itseään. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin
todennut, että myös toimeentulotukea, eli vähimmäisturvaa, on mahdollista
pienentää juuri työttömien kohdalla. Perustuslakivaliokunnan mukaan, jos
henkilölle, joka on toimeentuloturvan piirissä, tarjotaan mahdollisuus hankkia
toimeentulonsa osallistumalla työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, hänen
voidaan katsoa myös itse kykenevän hankkimaan perustuslaissa tarkoitetun
turvan itse.191 Juuri heidän toimeentulonsa on säädetty eri tavalla muihin kansanryhmiin nähden. Työttömyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät ongelmat
saadaan helposti siirrettyä yksilöiden ongelmaksi yhteiskunnan ongelmien
sijasta." (48-49)
" Kuntouttavan työtoiminnan
vuoden 2013 kyselyyn vastanneista kunnista 81 prosenttia mainitsi kuntouttavan
työtoiminnan jälkeen siirtymän uudelle toimintajaksolle yleisimmäksi
vaihtoehdoksi, 10 prosenttia mainitsi yleisimmäksi vaihtoehdoksi siirtymisen
työttömäksi työnhakijaksi ja vain noin 3 prosenttia työllistymisen." (54)
"Aktivointipolitiikan suurimpana haittapuolena voidaan nähdä sen tapa vastuuttaa
yksilöä koko yhteiskunnan suuresta ongelmasta, eli työttömyydestä." (69)
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62732/Närhi.Minna.pdf?sequence=2
"Työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet työttömät tekivät vuonna 2015
yhteensä 366 492 palkatonta työkuukautta. Lisäksi työ- ja koulutuskokeiluissa oli
joka kuukausi keskimäärin 11892 ihmistä ja kuntouttavassa työtoiminnassa joka
kuukausi keskimäärin 18 649 ihmistä." (21)
"Työmarkkinatuen saajat ovat tavallaan erilaisessa asemassa sen mukaan,
osallistuvatko he työvoimapoliittiseen koulutukseen, työharjoitteluun,
työelämävalmennukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan vai ovatko he niin
sanotun passiivisen tuen piirissä. Aktiivitukeen ei yleensä sovelleta
tarveharkintaa, mutta passiivituki voi olla tarveharkintaista tai osittaista.
Passiivisuuden ja aktiivisuuden välinen jännite on aktivointipolitiikan ydin; työttömän tulee olla aktiivinen hänelle määrätyissä asioissa ja toimenpiteissä
mutta passiivinen muissa asioissa sekä itse valitsemissaan asioissa kuten omaaloitteisessa
talkootyössä. Liika aktiivisuus kuten myös liika passiivisuus ovat
rangaistavia, koska molemmat vaikuttavat työttömän perustuslaillisiin oikeuksiin
saada sosiaaliturvaa sekä turvaa työttömyyden varalle." (26-27)
"Lainsäädäntöön on systemaattisesti tehty pieniä muutoksia, joilla on lisätty
työttömien velvollisuuksia. Uudistusten kohteena on ollut erityisesti
työmarkkinatuen ja toimeentulotuen saantiehtojen kiristäminen. Työhön
aktivoivia uudistuksia ovat olleet muun muassa vuonna 1996 voimaan tulleet
työmarkkinatuen määräaikainen pidättäminen ilman koulutusta olevilta nuorilta
sekä toimeentulotuen määräaikainen alentaminen, jos sen saaja ei ota vastaan
tarjottua työtä, 1998 otettiin käyttöön työnhakusuunnitelma ja vuonna 2001
pakollinen aktivointisuunnitelma osana kuntouttavan työtoiminnan lakiuudistusta.
Vuonna 2006 säädettiin ns. työmarkkinatuen aktivointiehto, mikä tarkoitti 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden velvollisuutta osallistua aktiivitoimiin.
Uudistuksiin on kytketty asiakaslähtöisen palvelun tehostamista ja kehittämistä
sekä lisääntyvää kunnan osuutta työttömyysturvan maksamisessa että toiminnan
järjestämisessä.121 Ansiosidonnainen päiväraha on ollut koskematon
nykypäivään saakka; vuonna 2017 päivärahan enimmäisaika lyhentyi 500
päivästä 400 päivään." (32-33)
"Kuntouttavan työtoiminnan kytkeminen työvelvoitteeseen vaikuttaa olevan
ongelmallinen, koska se koskee toimeentulokysymyksen kohdalta työttömien
kohtelun perustuslainmukaisuutta.189 Eri ihmisryhmien tulisi olla lain edessä
samanvertaisia perustuslain 2 luvun 6 § 1 momentin yhdenvertaisuuslausekkeen
mukaisesti.190 Velvoitetyöllistäminen koskee kuitenkin vain pitkäaikaistyöttömiä
henkilöitä. Kansalaisilla tulisi olla aina oikeus vähimmäisturvaan, mikäli heillä ei
ole muuta mahdollisuutta elättää itseään. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin
todennut, että myös toimeentulotukea, eli vähimmäisturvaa, on mahdollista
pienentää juuri työttömien kohdalla. Perustuslakivaliokunnan mukaan, jos
henkilölle, joka on toimeentuloturvan piirissä, tarjotaan mahdollisuus hankkia
toimeentulonsa osallistumalla työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, hänen
voidaan katsoa myös itse kykenevän hankkimaan perustuslaissa tarkoitetun
turvan itse.191 Juuri heidän toimeentulonsa on säädetty eri tavalla muihin kansanryhmiin nähden. Työttömyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät ongelmat
saadaan helposti siirrettyä yksilöiden ongelmaksi yhteiskunnan ongelmien
sijasta." (48-49)
" Kuntouttavan työtoiminnan
vuoden 2013 kyselyyn vastanneista kunnista 81 prosenttia mainitsi kuntouttavan
työtoiminnan jälkeen siirtymän uudelle toimintajaksolle yleisimmäksi
vaihtoehdoksi, 10 prosenttia mainitsi yleisimmäksi vaihtoehdoksi siirtymisen
työttömäksi työnhakijaksi ja vain noin 3 prosenttia työllistymisen." (54)
"Aktivointipolitiikan suurimpana haittapuolena voidaan nähdä sen tapa vastuuttaa
yksilöä koko yhteiskunnan suuresta ongelmasta, eli työttömyydestä." (69)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti suomi24 rikkoo linkit ääkkösissä. Linkin saa kun maalaa sen kokonaan ja klikkaa sen kohdalla hiiren oikealla "avaa linkki uudessa välilehdessä" tai "siirry osoitteeseen..."