Itsekkäät riitelijät

Äärimmäisen stressaavaa ja uuvuttavaa herätä keskellä yötä ja olla valveilla tuntikausia ja senjälkeen olla saamatta unta kuitenkaan, pelossa, että riitely alkaa taas. Huutaminen ja muut riitelyyn kuuluvat äänet, tavaroiden, huonekalujen, ihmisten ym.heittely kuuluu tämän päivän asunnoissa todella helposti. Yllättävää on se, että samat aiheet riidasta toiseen jatkuvat vuosikausia ja jo monesti turpaan saaneena ihmiset palaavat takaisin huutamaan samaa s-tanan huora ym. kaunista ja ottamaan lisää turpaansa. Tästä teemasta riidat eivät etene, joten ihmetys on suuri. Eniten v-ttaa se, että tässä joutuu elämään toisten elämänrytmin mukaan, valvomaan silloin, kun heille sopii, yrittää nukkua silloin, kun heillä on hiljaiset hetkensä. Olla puolikuollut seuraavana työpäivänä. Vieraiden ja lasten istuessa kahvipöydässä, kuulla törkeyksiä..ruokaillessa alkon räjähtelyt vessanpönttöön ei sekään kovin nappaa.
Ei voi ymmärtää, kuinka ihmiset jumittaa samassa liemessä, tappelevat samasta aiheesta vuosikausia ja mitään ratkaisuja ei tehdä tai yritetä edistyä johonkin suuntaan.
Tulppaa korviin on työnnetty aivoihin asti, mutta äänet on sitä luokkaa, että ei auta ollenkaan. Ihmisen oikeuksiin kuuluu saada nukkua, järjestyssäännöissä yörauha jokaisessa kerrostalossa. Joskus karma toteutuu näiden metelöitsijöiden kohdalla takuuvarmasti. On hävinnyt ihmisiltä ymmärrys tajuta, mitä toisille aiheutetaan ja miltä se mahtaa tuntua. Monet itkut on väsyneenä itketty, kun ei saa nukkua, säikähdyksistä tullut sydämen rytmihäiriöitä ja paljon kaikkea harmia. Mutta eihän sitä tappelijat tiedä, eikä heitä kiinnosta.