Sinkkuelämäni alun suurin älynväläys on ollut matkailuauton hankkiminen. Vaikka hankinta oli vielä hieman vaiheessa, niin silti jo aistin maisemien vaihtelun ja varjojen viivoittaman iltatien levittäytyvän edessäni - kunnes polttoaine loppuu ja vapauden tunne haihtuu.
Ehkä moottoripyörä olisi parempi vaihtoehto? Olen luonteeltani vähäeleinen ja askeettinen ihminen, joka ei mukanaan paljon roinaa raahannut. En tosin ymmärrä, minne sukelluslaitteeni moottoripyörässä asettaisin. Niitä oli pakettiautollinen, joten ehkä pakettiauto oli moottoripyörää parempi ja törmäystilanteessa turvallisempi vaihtoehto.
Henkilökohtaisesti kyllä inhosin pakettiautoja. Jo pelkkä sana sieppasi kaikessa paketillisuudessaan. Kuka haluaisi asua osoitteettomassa peltisessä postipaketissa, jossa oli renkaat alla? Ei kukaan muu kuin sarjamurhaaja tai kirpputorinpitäjän alihankintaosaston suorittava ja täten mobiili porras.
Lopulta päätin lähteä mökille
Laittaisin saunan kuumaksi ja joisin odotellessa pullon olutta. Ei tien päällä voinut asua. Ihmisen nomadiperinteiden katkettua tästä oli tullut laiska ja ponneton, kaikkea epäilevä surkimus kusipiirissään. Ihmisestä oli tullut mitätön. Tämä kaikki heijastui esiin vertailukelpoisena vapaudenkaipuussa, joka oli siirtynyt verkon olemattomaan fyysiseen tilaan tai toimintakenttään, jossa vapauden moninaiset kasvot toteuttivat itseään rajatta, mutta jonka fyysistä rajallisuutta huolsi ja ylläpiti yhteisöllisyyden elementit ja sen perustavat teemat, infrastruktuuri.
Purskahdin nauruun.
Ehkä moottoripyörä olisi parempi vaihtoehto? Olen luonteeltani vähäeleinen ja askeettinen ihminen, joka ei mukanaan paljon roinaa raahannut. En tosin ymmärrä, minne sukelluslaitteeni moottoripyörässä asettaisin. Niitä oli pakettiautollinen, joten ehkä pakettiauto oli moottoripyörää parempi ja törmäystilanteessa turvallisempi vaihtoehto.
Henkilökohtaisesti kyllä inhosin pakettiautoja. Jo pelkkä sana sieppasi kaikessa paketillisuudessaan. Kuka haluaisi asua osoitteettomassa peltisessä postipaketissa, jossa oli renkaat alla? Ei kukaan muu kuin sarjamurhaaja tai kirpputorinpitäjän alihankintaosaston suorittava ja täten mobiili porras.
Lopulta päätin lähteä mökille
Laittaisin saunan kuumaksi ja joisin odotellessa pullon olutta. Ei tien päällä voinut asua. Ihmisen nomadiperinteiden katkettua tästä oli tullut laiska ja ponneton, kaikkea epäilevä surkimus kusipiirissään. Ihmisestä oli tullut mitätön. Tämä kaikki heijastui esiin vertailukelpoisena vapaudenkaipuussa, joka oli siirtynyt verkon olemattomaan fyysiseen tilaan tai toimintakenttään, jossa vapauden moninaiset kasvot toteuttivat itseään rajatta, mutta jonka fyysistä rajallisuutta huolsi ja ylläpiti yhteisöllisyyden elementit ja sen perustavat teemat, infrastruktuuri.
Purskahdin nauruun.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Osoittaakseni kuinka vaikeaa todellisuudessa on irtautua tästä omituisesta ihmishalusta, niin huomaan jatkuvasti liimaavani toisiinsa kiinni sanat vapaus ja kaipuu, vaikka ei pitäisi.
Ihminen nyt vain on sellainen, eli ristiriitainen.
(hirn)
En henkilökohtaisesti osaa kuvitella, millaista on naisen sinkkuus. Nainen sinkkuna on käsitteistössä oudompi kuin sinkkumies. Miehelle sopii nomadi- ja soturiluonne yhden miehen armeijoissaan paremmin kuin naiselle, joka perinteisesti on ollut sidottu kiinni muihin naisiin ja heimohierarkiaan. Naisen tavarana pitäminen on edesauttanut sitä, että hän on yhteisöllisyyden peruselementti. Kun miehet huseeraasivat kahinoimassa toistensa kanssa hengenasioistaan, naiset ylläpitivät kaikkea sitä, joka oli kokonaisuuden idea yhdessä papiston kanssa, joka keskittyi vain hengenasioihin, joilla ei juuri ollut tekemistä mitään itse kokonaisuuden kannalta.
Tällä nojalla sinkkunainen on varsin uusi keksintö, tai tuote, tai vääjäämättömyys, jolla ei ole historiallisia esikuvia. Ja jos oikein kaivamalla kaivaa, niin saattaa pari hullua tai huumattua oraakkelia löytää, mutta loput ovat sitten jumalolentoja, eikä sellaisia olla tiettävästi tavattu maanpäällä. Mutta mikä tässä on oleellista, on se että sinkkunaisen syntymään on liittynyt vahvasti yhteisölliset perinteet. Oikeastaan voidaan väittää, että sinkkunainen on vanhin mahdollinen keksintö, ei uusi, jos asiaa tarkastelee avoimin mielin. Naiset ovat hoitaneet aina kaiken mahdollisen yhteiskunnan todellisessa luonteessa, eivät miehet. Sinkkuuden käsitettä olisi näin laajennettava koskemaan kaikkia naisia. Kaikki naiset ovat sinkkuja.
(hirn)
Omissa mielikuvissani pääkaupunkiseutulainen sinkkunainen pakkaa juuri tällä hetkellä rantakassiinsa kaikenlaista aurinkotarviketta ja pohdiskelee samalla, että pysyisikö lierihattu päässä lautalla vai ei. Ei varmaan kannattaisi istua kannella, sillä lautoilla tuuli aina. Kuitenkin sisätiloissa istuminen ei tulisi kuuloonkaan. Se oli täydellinen noups.
Mielestäni tällainen on naisellinen sinkkuristiriita, joka ei ulospäin näy. Ulospäin perussinkkunainen on harkitsevan tyyni ja rauhallinen, läsnäoleva elementti, jota ilman ilman olisi mitään.
(hihitystä)
Itseäni miellyttävä sinkkunaisen sinkkuprofiili olisi erittäin yksinkertainen slaissi älyllistä pintaa olemuksen päältä. Ihmiset ovat yksinkertaisesti niin laiskoja ja itseään täynnä, että yhdelläkään ihmisellä ei ole inspiraatiota tutkia toista sen enempää kuin vanhaa puhelinluetteloa vesisateessa. Ihminen on pintansa. Tutkitaan ja tunnustellaan sitä mitä on, ei sitä mitä on vaikea nähdä tai tavoittaa. Ja mitä parempi tämä pinnallisuuden muuri on, niin sitä kauemmas todellinen tavoite jää.
Itse olen aina neuvonut itseäni välttämään seikkoja, jotka liittyvät fyysiseen olemukseen tai tuotannolliseen verbaliikkaan. Ne ovat minun alueitani. Niillä olen kiistattomasti paras - siis omasta mielestäni.
Mutta mitä muuta jää jäljelle?
(naurua)
Kuvitellaan että istun vastapäätä sinkkunaista, jolla on rantakassi ja joka pitelee tuulessa lierihattuaan räpläten samalla puhelintaan peukalolla. Naisella on aurinkolasit, kesämekko ja tyyriiltä näyttävä neule yllään. Värit voisivat olla jotain kesäistä niittyä, villiä sellaista. Ei mitään synkkää, sillä synkkä päivä meni jo, vaikka lautta saattaisi upota hetkenä minä hyvänsä, tai taivaalta pudota kaiken tuhoava neutronipommi tai meteoriitti.
Istun siis naista vastapäätä ja janoan oudolla tavalla saada nähdä hänen kasvonsa kokonaan. Ilmassa lepattaa aivan liikaa vaatteiden liepeitä ja mustia laseja kuvajaisineen, että en saa kiinni hänen kokonaisuudestaan. Kieltämättä hän on kaunis, vaikkakin hieman tärkeän oloinen ja sisäänpäin kääntynyt; ehkä syystä tai sitten syyttään. Mutta kuitenkin yksinkertainen ja alaston kuva naisesta puuttui. Tilbehööriä oli aivan liikaa naisen yllä, jotta edes jonkinlaista kuvaa voisi hänestä saada.
Miehenä ajattelen, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta häneen, vaikka hän istuu nenäni edessä yksin kuin tarjottimella. Ei mitään muureja tai bändäreitä ympärillään. Yksin rantakassinsa kanssa. Nainen. Saavuttamaton, mietin ja luen meilini.
(reps)
Stage 2
Pikkunäppärän lörpöttelyn ja joutavuuksien jälkeen lautta saapuu laituriin. Alkaa yleinen hälinä. Kaikki koolla oleva alkaa valmistella rantautumistaan. Köysiä kiedotaan pollareihin ja ajoramppeja asetellaan paikoilleen. Keskustelumme on tullut siihen vaiheeseen, jossa se on lopetettava, sillä lautalta poistuminen vaatii kaiken huomion. Se ikään kuin on sen arvoista, että siihen on panostettava. Matkan alku ja sen päättyminen ovat lauttamatkailun kohokohtia. Yksilöllisyys näissä tapahtumissa on sulautunut massaan. Massa liikkuu sisään ja se liikkuu ulos. Matkustajat ovat yhdenvertaisia, tai yksi yhteinen suunta yhdessä olemuksessa.
Persoonallisuusjargoniin ei ollut tilaa tai mahdollisuutta. Kysyin kuitenkin, että minne nainen hatussaan aikoi suunnata saarella. Tämä vastasi, että ei ollut ajatellut asiaa. Aurinko paistoi kaikkialle, paitsi luoliin ja tunneleihin. Käsitin tämän seksuaaliseksi viittaukseksi hänen omiin tunneleihinsa, ja päätin ehdottaa, että kävelisimme samaa matkaa sinne, minne hän sitten ikinä päätyisikin. Se sopi hänelle varsin mainiosti, sillä osakkeeni olivat nousujohdanteessa. Ja vaikka nyt en naiselta pillua saisikaan, niin voisin laajentaa saamaani kuvaa hänestä varsin vaivatta, sillä kaikki naiset pitivät siitä, että saivat avautua ventovieraille. Syytä tähän en käsitä.
(naurua)
Ihminen on hänen historiansa. Historia taas on kronologinen teos, joka alkaa muistikuvista ja tuntemuksista, joita on hankala käsitellä vuosien kuluttua. Historia myös värittyy kaiken aikaa, eikä siihen siten ole järkevää nojata. Henkilöhistoria on siinä mielessä vaikea asia hahmottaa, että se ei ole CV, vaan vaapaasti muotoiltu ja kulloiseenkin tilanteeseen sopiva esteettinen teos ihmiselämästä. Aikamääritelmät, ajankohdat ja perusasiat jokainen ihminen luettelee noin minuutissa esseeksi itsestään. Mutta jonkin alun ja tämän hetken välinen aika on käsitettäväksi liian pitkä, olit sitten minkä ikäinen tahansa. Ihminen on itsensä värittämä typistys, eräänlainen luonnos, jos häneltä kysymykseen vastauksen saa. Irrationaalisista seikoista vahvin on tämän hetkinen todellisuuskäsitys, josta lukemalla saa suuntaa antavan ksäityksen siitä, mitä keskustelukumppani osaa tai tietää. Missä hän ikään kuin kulkee, voisi sanoa. Maa allamme ei ole meille sama.
Kiinnitin huomiota naisen kävelytyyliin. Se oli paljon puhuva. Oikeastaan joidenkin ihmisten keho kielii näistä enemmän kuin nämä itse osaisivat kertoa. Lisäksi hän riisui pois kenkänsä ja soni, että näin hän pääsi aikamatkalle lapsuuteensa. Hänellä on varmaan ollut onnellinen lapsuus, ajattelin ja seurasin jalanjäljissä ylös kallioille, joiden takaa meren horisontti tulvahti esiin kaikessa loistossaan. Sydämeni oli pysähtyä. Se tulee aina niin yllättäin, meri.
(hirn)
Ihmismieli on siitä kummallinen kapistus, että siinä kallioilla istuskellessamme ja hänen puhettaan kuunnellessani minulle tuli mieleen auton vahaus. En ole luultavasti koskaan vahannut autoa, mutta nyt näin hänet vahaamassa autoni konepeltiä.
Sitä näkyä kyllä kelpasi katsella. Ongelmana yleensäkin on se että oli vaikea saada toteutetuksi päähänpistojaan, sillä ne harvemmin noudattivat yleisiä ajatuslinjoja. Maailam meni tavallaan, ja se kaikki oli jonkinlainen kompromissi siinä kiemurtelevista puroista. En minä ainakaan ole nähnyt yhtään luonnonpuroa, joka kulkisi sotatantereella viivasuoraan.
SIlti, ihana näky.
(reps)
Välittömästi tämän huomion jälkeen ymmärsin säätäväni hänestä muodostuvaa henkilökohtaista mielikuvaa. Olihan erittäin harvinaista se, että pihalla nainen hieroo autoa. Eihän sellaista tapahdu. Tällaista tapahtuu vain miesten märissä päiväunelmissa, joissa esiintyy jonkinlainen vähäpukeinen nainen, jolla on mitä esittää. Tämähän oli show, jota en ollut edes itse keksinyt, vaan se oli luultavasti lähtöisin Amerikan mantereelta, pohjoiselta sellaiselta, jossa autot olivat jonkinlainen hevosen korvike, jota suittiin ja taluteltiin, vaihdeltiin toiseen ja kilparatsastettiin. Naisen ulottuvuus on siten melko laaja, jos hän painoi tissinsä lämpimään peltiin, ja nuoli näkemäänsä yleisöjoukon sisällä.
Minusta on väistämätöntä se, että miehen on seksualisoitava naaraansa nähdäkseen tämän. Naaraan omat, sisäiset impulssit oli sivuutettava, ja tuotava hänen käyttöönsä miehen omat, jotka taas liittyivät ainoastaan siihen, kuinka hän itse esiintyi miesjoukossa. Auto itse asiassa esiintyi ulkoisettuna miehenä kuvasarjassa, jota hinkattiin ja puunattiin. Periaatteessa siinä äiti pesi lastaan, tai vaimo kasvin tasolle valahtanutta aviopuolisoaan.
(hihitystä)
Vahvistan tätä näkemystä vaihtamalla auton naisen alta toiseen. Laitetaan siihen vaikka perin juurin tavallinen koulubussi.
Sellainen keltainen.
(hirn)
Mielestäni suurin syytä tallaiseen "mykistämiseen" on naisten tapa esittää asiansa. Tai lyhyesti: puhetapa.
Naiset rakastavat puhumista. Miesten fantasioissa naiset eivät juuri esittele asioita tai varsinkaan spekuloi niillä, sillä asiat jo ovat. Ei niitä tarvitse enää spekuloida. Ja jos uusia asioita putkahtaa framille, niin ei niihin nyt tarvitse mitään sanoa. Kyllä ne on ennenkin hoideltu. Naisten rönsyilevä ja luotaava, hajanainen ja päämäärätön tapa ajatella on ääeimmäisen raskas kokemus speksivetoisessa maailmassa, jossa kaikki on jo valmiina. Jos jotain epäselvää oli, se voitiin hahmottaa testaamalla se jossain labrassa. Ja kas, jälleen meillä oli uusi tulos, joka taas sopi hyvin kuvioon.
Naiset
Naiset pälpättävät niitä ja näitä, ovat siellä ja täällä ja tuolla samaan aikaan, tirauttavat välillä kyyneleen tai kihisevät harmista, mutta tämäkin mieluummin yksin ja bikineissä konepellillä. Maailma oli visuaalinen. Teksti siinä oli proosallisuudessaan täysin turhaa.
(hirn)
Emotionaalinen teksti on sitä että se sisältää emootioita. Emotionaalisuus pahimmillaan on solvaus, joka ei johda mihinkään.
Naiset mielellään sovittelevat palikoita erilaisiin reikiin. Eikä se mitään haittaa, vaikka ei mahtuisikaan. Naiset ymmärtävät valikoiman laajuuden, koska he ovat itse sen luoneet itselleen.
(naurua)
Tämä viimeinen kommentti koski kokonaisuudessa minua ärsyttämään jäänyttä keksintöä siitä, että naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.
Olen samaa mieltä. Nainen on evoluution huipputuote, jota ei liiemmälti enää voi parantaa. Naiseuden ympärillä levittyvä luomistarina on sitäkin moniväritteisempi ja ulottuvuuksiltaan hämmentävämpi, mitä enemmän sitä tutkii.
Ja mikä tähän kaikkeen on syynä on se, että naiset kautta historian ovat suosineet moniselitteistä maailmaa, jossa kaikilla on tilaa elää. Tämä ajatus on hyvä ja toimiva, mutta hieman vanha ja elinkelvoton. Tästä johtuen he itse ovat korjanneet tiedostamattaan asian omalta osaltaan alkamalla sinkuksi, jollaisella ei ole niin käyttöä lapsille, seksille tai miehelle ylipäätään.
Autotalli tiedottaa
Autotalli on itseasiassa elämysmatkailua. Tälläkin hetkellä ollaan vaiheessa siinä, mihin kohtaan mikäkin ruuvi tuli.
(Naurua)
Harkitse kirjailijan uraa. Sehän oli hyvä.
Olen harkinnut koko aamun kuvakokoelmaa rakkaudesta, jossa ei olisi murtumakohtaa. Yleensä havaitsen murtumakohdan ennen ensimmäisen särön ilmestymistä, ja osaan sanoa, mihin se miloinkin ilmaantuu ja miksi.
Absoluuttisessa rakkaudessa mikään ei voi säröillä, sillä rakkaus on jakautumaton, jakamaton ja ikuisuudessaan virheetön ilmiö tai tila.
Päästyäni näin pitkälle ajattelussani huomasin, että tulin juuri keksineeksi jumalan uudelleen. Ihmisen kuuluu hajota, koska hän on hajoamisen idean perillinen. Kaikenlainen muunlaisuus on ikuista, eli jumaluutta.
Lisäksi olen ajatellut paljon Sofia Coppolaa.
(naurua)
Sofia on ottanut esille minulle erittäin vaikean teeman, ja se on naisten kilpailu miehestä. Uudelleenfilmatisoinnin taustalla on Yhdysvaltojen sisällissota. Sota pysyy taustalla sen jälkeen, kun sieltä on tipahtanut banaani nälkäisten apinanaaraiden keskelle.
Erityisen vaikeaa tämä on minulle siksi, että on äärimmäisen vaikea hyväksyä se tosiasia, että kaikenlaisessa laumakäyttäytymisessä sen perusedellytys on tasapainon säilyttäminen ja siten mahdollistuva elämän jatkumo. Konflikteja on ja pitää olla, mutta kokonaisidea on horjumaton ja vankka. Jos lauma kadottaa tämän koossapitävän voiman tai ominaisuuden, niin se tuhoutuu. Nainen, naiseus tai naaraus näyttelee tässä pääosaa.
(hirn)
"Naaraus"
(hihitystä)
Minusta tämän stoorin ympäristö ja aikakausi on valintana lähes väistämätön. Perusteita on monia. Itse olisin halunnut alustaksi Koivukylän, mutta Sofia ei ole tiettävästi kuullut Koiviksesta, vaikka olemme keskustelleet puhelimitse yhtäjaksoisesti lähes vuorokauden.
Tosi sääli.
(reps)
Maistelkaa tuota sanaa.
Koivukylä
Eikö ole hieno sana? Se on lähes täydellinen suomalainen sana.
(naurua)
Itse voisin asettua sellaiseen miespääosan esittäjän rooliin, jossa kaatuisin esimerkiksi kännipäissäni hissistä keskelle vapaiden naistoimittajien pikkujoulua vain siksi, että olin asetusten ja määräysten vastaisesti nojannut hissinoveen, ja lisäksi painanut itseni vahingossa kerrokseen 13.
Elämä on sattumia, sanoi kissa kun puolikasta hiirtä järsi.
(reps)
Kataja koivikossa
Samoillessani pitkin tiettömiä vaaroja tieltä oikealta poikenneena, saavuin valoa tulvivaan koivikkoon synkän hyisistä kuusimetsistä ja polttavan kuumilta ja raskailta honkakankailta. Olin ilon mahlaa täynnä, vehreyttä ja viileyttä naiseuden, siinä keskellä heitä kauniita.
Ote suomalaisesta "naturalistisesta" hengenpalosta.
(hirn)
Oikeastaan olisi hienoa kirjoittaa jokin sellainen laini, että joku misu jossain saisi päähänsä, että tuli mitä tuli, niin tuo oli minun.
Mielestäni kaikki kirjoittaminen on, monella tapaa, valintatehtävä.
(naurua)
Realistina kuitenkin käsitän sen että tällainen ei ole mahdollista. Sana on voimakas, mutta ontto. Sanat eivät oikestaan kerro mitään. Sanat ovat viittauksia, joita on ripoteltu polulle kuin kanttarellejä. Kun näkee kanttarellin, ajattelee kastiketta.
Aika simppeliä hommaa.
(hirn)
Äärimmilleen vietynä sanat ovat lukijansa. Ilman lukijaa ei ole mitään. Tätä ei ole vaikea käsittää.
(hirn)