Mietin, että tunnistan itsessänikin sellaisen varmaankin vietin, että jonkinsortin vimma on saada se nainen. Ja ei sitä voi oikein järjellä selittää. Se on varmaan sama, kuin kissalla se puuhun kiipeäminen. Karvinenkinhan aina nousee sillointällöin puuhun, eikä sitten osaa tulla edes alas. :oD
Naisilla voisi kuvitella tälläisen olevan vaikka se biologinen kello... Haluaa sen muksun? En tiedä?
Mutta selkeästi tämä vietti on sotkenut mun päätä ja ajatuksia/tunteita paljonkin. Enkä taatusti ole ainoa mies, veikkaan, että tämän takia on palstan sisältökin aika karseeta luettavaa välillä (aina) ja tämän saman ilmiön takia treffipalstoillakin on naisella montasataa viestiä vs miehen muutama viesti... (jos sitäkään)
Minä ainakin ymmärrän naisia, että tälläinen on varmasti ärsyttävää, että joka tuutista ollaan vonkaamassa ja koita siinä sitten katsella, että kuka on järkipäinen, kun kaikki tuntuu samanlaiselle...Toisaalta miesnäkökulmasta, vaikkakin olen funtsinut kaikenlaista tässä, niin silti tää on aika vaikeaa myös täältäsuunnalta. Milloin olen järjen kanssa ajatellut, milloin on tämä vietti vienyt?
Naisilla voisi kuvitella tälläisen olevan vaikka se biologinen kello... Haluaa sen muksun? En tiedä?
Mutta selkeästi tämä vietti on sotkenut mun päätä ja ajatuksia/tunteita paljonkin. Enkä taatusti ole ainoa mies, veikkaan, että tämän takia on palstan sisältökin aika karseeta luettavaa välillä (aina) ja tämän saman ilmiön takia treffipalstoillakin on naisella montasataa viestiä vs miehen muutama viesti... (jos sitäkään)
Minä ainakin ymmärrän naisia, että tälläinen on varmasti ärsyttävää, että joka tuutista ollaan vonkaamassa ja koita siinä sitten katsella, että kuka on järkipäinen, kun kaikki tuntuu samanlaiselle...Toisaalta miesnäkökulmasta, vaikkakin olen funtsinut kaikenlaista tässä, niin silti tää on aika vaikeaa myös täältäsuunnalta. Milloin olen järjen kanssa ajatellut, milloin on tämä vietti vienyt?
Vastaukset 88
Vanhimmat
Kissa kiipeää puuhun turvaan vaaran uhatessa ja ehkä evästä hankkiessaan.
Tuollainen voimakas pariutumisvietti on varmaan ihan hyvästä jos oikeasti haluaa pariutua, silloin tulee oikeasti tehtyäkin jotain asian eteen. Mutta onko se pelkkää viettiä vai onko takana jotain muutakin?
No sitähän mä olen miettinytkin kovasti. Jos tietäisin, niin olis varmaan joku parisuhde-nobel jo kourassa. :oD (ei taida olla sellaista kategoriaa, sitä vois vaikka koittaa saada. )
Niin, se on vaan jotenkin veitsenterällä kävelyä tää miehenä oleminen... Itsekin oikeasti funtsin kaikenlaista niin monelta kantilta vaan kuin voin...en ole ehdoton mielestäni mihinkään. Mietin mielelläni asiaa naisten puolelta ja miesten puolelta. Itsellä ei ole oikeastaan kuin se oma vietti, tai mikä liekään, joka hiukan sotkee ihan täysin neutraalia käyttäytymistä. Johan sunkin pyllyä taputtelin kuvitteellisesti...se on sitä viettiä... :o)
Mulla kun ei juurikaan ole pariutumisviettiä, tai jos on niin aika rauhallinen sellainen, niin tuli mieleen, josko siinä olis ihan yksinolon välttämisestäkin kyse, seurasta sinänsä, vai siitä rakastumisen ja ihastumisen tunteesta? Mietin vaan, kun muistelisin sun käyvän tai käyneen tosi ahkerasti treffeillä. Mun näkökulmastani se vaikuttaa vähän ...epätoivoiselta? Ei olis mukavaa olla tän vuoden deitti nro 21. Voisko siihen deittailuunkin tulla liikaa rutiinia, mikään ei tunnu enää miltään eikä mikään riitä?
No mitenkäs minä tutustuisin siihen oikeaan muuten? Istun vuoden perunakellarissa ja sit treffaan yhden naisen ja jos ei ole oikea, vetäydyn taas vuodeksi perunakellariin? :oD
Ja olen treffannut monta naista, kyllä. Mutta jos ottaisin vaikka sen 10 viimeisimmän kohdalta otannan. Niin 2 antoi mulle rukkaset, niistä toisella taisi olla itsetunnon kanssa ongelmia, toinen ei vaan saanut kipinää alkujaankaan. 8 näistä taas oikeastaan kärsi tuosta samasta kuin tuo toinen mulle rukkaset antanut. Itsetunto nollissa, tai sitten kuvia oli otettu 10 vuotta sitten. Joku kiukkusi mulle pitkään, kun ei kelvannut heti ekoilla treffeillä. Yksi puhui aidanseipäästä, kun mä halusin keskustella aidasta. Jollain oli niin kiire, että en tiedä, mitä ihmettä se mulla ois tehnyt? Joku otti vastaan tyyliin, että ei vois miehet vähempää kiinnostaa... Siis, ei se naisenkaan löytäminen ole niin helppoa, että tuosta vaan mukavasti kirjoittava ja viehättävännäköinen otetaan...
Otat vaan rennosti ja olet cool kun menet ulos. Juttelet ihmisten kanssa ja erityisesti naisten. Jos jonkun ämmän kanssa jutut natsaa ja ulkonäkökin miellyttää puolin ja toisin niin eiköhän asiat lähde etenemään omalla painolla... :)
Sellainen kilometrien päähän näkyvä naisen ja pariutumisen tarve on tosiaan aika epätoivoista sukupuolesta riippumatta.
No joo, oot ihan eri tyyppinen ihminen muutenkin kuin minä. Kokeilin joskus nettitreffejä, ja ne ei sitten todellakaan ollu mun juttuni. Ihmisiin tutustutaan ihan väärästä päästä ja touhu on tosi pinnallista. Suurin osa harrasti sitä treffailua. Häkellyttävintä tais olla "lahjusten jakaminen", tai jonkun kirjan lainaaminen, jolloin oli vielä pakko tavata ainakin yhden kerran, vaikkei yhtään olis huvittanut. Tuokin oli siis ihan asiaan kuuluvaa, mutta mulle ihan uutta ja kamalaa. Ja jo lähtökohtaisesti se, että tapaat vieraan ihmisen joka tulee siihen eteen parisuhdekelpoisuus-arvosteltavaksi, ja sama itsellä, eih...
Aikamoinen tuuri pitää olla, että sellainen sopiva osuu kohdalle netissä. Kun kaikki kuitenkin on vasta siinä, kun toisen tapaa, miten sen toisen kohtaa jne.. Musta ihmisestä saa ihan väärän kuvan, kun lähtee netti-ilmoituksesta liikkeelle. Niillä ilmoituksen asioilla ei oikeasti ole mitään merkitystä sitten oikeassa elämässä, kun toiseen tutustuu. Jatkossa kuitenkin vähemmän kai kirjoitellaan mukavia kun toinen on siinä vieressä, eikä jonkun ilmoittama "hyvä huumorintaju" tai "urheilullisuus" kuitenkaan ole sitä omasta mielestä ;)
Ihmisten ilmoille siis. Tapahtumiin ja harrastuksiin. Silmät auki :)
No ei mulla enää ole mihinkään kiire. Joskus oli. Ja joskus tää vietti vei ja mies vikisi. :oD
Ei tämä sinäänsä minulle enää ole ongelma. Kun siis tiedän, että joku meinaa vängätä mut ajatuksista sivuun. Ja mietin tätä myös ihan yleisestikin. En ole tosiaankaan ainoa mies, mutta toisaalta haluisin tiedostaa tämän kokokuvan.
Ja totta puhut, että tämä kaikenmaailman treffisivustot ja tinderit vääristää luonnollista tapaa tutustua ihmisiin. Varmaan se on asettanut tämän vietinkin ihan toisiin sfääreihin. Nyt on niin helppoa pistää se uistin järveen, kun vaan tekaiseee profiilin. Ja se varmasti on tälläkin palstalla saanut hirmuisesti noita ääripäitten edustajia tännekin.
Ai että on mielenkiintoinen aihe. :oD
"No mitenkäs minä tutustuisin siihen oikeaan muuten? Istun vuoden perunakellarissa ja sit treffaan yhden naisen ja jos ei ole oikea, vetäydyn taas vuodeksi perunakellariin? :oD"
Tuo on hiton hyvä taktiikka vaikka tarviteeko sitä nyt noin tiheään treffeillä hypätä? Eikä siihen sitäpaitsi mitään perunakellaria tarvita, riittää kun et notku liikaa yleisillä paikoilla vaan tulet suoraan töistä kotiin, kaupoissa käyt nopeasti sivuille vilkuilematta, et puhu etkä varsinkaan hymyile kenellekään etz. niin saat kyllä vältettyä väärät naiset aika hyvin. Tuossa taktiikassa on ainoastaan se pieni ongelma että se mahdollinen oikeakin menee ohitse mutta kun se kuitenkin olisi jo varattu, sillä olisi toisille tehtyjä lapsia tms. esteitä niin ei siinä hirveästi häviäkään.
Tuossa sun suunnitelmassasi oli paha turvallisuusriski - työssä käynti. Sielläkin voi olla jotain potentiaalista. Kannattais lopettaa työntekokin ihan varmuuden vuoksi. Ja tilata ruuat netistä.
No oikeestaan vaihtaisin perunakellarin työpaikkaan...:oD Täällä kun sais nykymaailmassa viettääkin aikaansa aina. Ne kellä töitä on, niitä onkin sitten ihan urakalla. :oD
Mutta siis kyllä minä tarvitsen sitä rakkautta. Sitähän mä haluun löytää, ehkä toi pariutuminen terminäkin kuullostaa kamalalta ja kliiniselle. Mutta se vietti... se sotkee varmasti tätä munkin hommaa ihan jonkinverran. Vaikka unohdettas kokonaan tuo treffihommakin... Ja mennään siihen, että se kiva on löytynyt ja alkaa seurustelu. Flaviokin siitä tuolla laittoi... Että viekö tää vietti sitten esimerkiksi myöntymään jonkun tärkeän asian suhteen? Minähän myönnyin tavallaan edellisessä pitemmässä suhteessa vastavuoroisuudesta luopumaan. Se ei ollut sellaista luonnollista vastavuoroisuutta... Ja miten sen voikaan huomata? Jos kumpikin on alussa niin innostuneita toisistaan?
Tää ajatus vaan leviää. :o)
Ai katsos...en huomannut ollenkaan harmiksen tulleen väliin... Sori... :oD
Kuulostaa menovoittoiselta tuollainen tarjoamasi. Pitäähän sitä nyt vähän töissä käydä jotta saa hieman rahaa jota voi sitten jemmata tyynyn alle jotta voi tarjota puitteet tutustumiseen sille kiltille & kunnolliselle & kauniille naiselle joka tulee kotoa hakemaan, ikäväähän se olisi häneltä esim. treffit evätä varattomuuteen vedoten.
Mä luulen, että nuo vääränlaiset myönnytykset tulee peliin niin pikkuhiljaa, ettei niitä edes huomaa. Ja sitten niihin on jo tottunut ja niitä pitää normaalina, vaan joku tuntuu silti pahalta. Joku terapeutti joskus kirjoitti, että parisuhdetta pitäis hoitaa kuin yritystä. Vaikka kerran viikossa palaveri siitä, miten meillä menee. Ei kai sekään huono olis, jos siihen oikeasti varaisi ajan. Silloin ei ehkä tulis niitä "hei en mä nyt millään jaksa... ihan sama... joojoo" -reaktioita.
Ei Ikis, se tulee just silloin kun olet töissä! Eikä tuu sit enää uudestaan. Montakohan kunnollista naista sinäkin oot missannut, kun ahneena vaan painat töitä? Treffeille voi lähteä vaikka termospullon kanssa kävellen läheisen järven rantaan.
Joo mutta koska naisten hypergamia siinä termospullomiehessä pitää olla ainakin siintämässä mahdollisuus viedä se termari ja nainen jonnekin eksoottiseen paikkaan termoskahveille, muuten ei tule parisuhdetta.
Niin. No siksipä esimerkiksi minä kyllä haluan tutustua tarkkaan naiseen. Jutellta ja tutustua vaikka mitä välineitä käyttäen mahdollisimman hyvin. Ja siksi itsekin kerron itsestäni kaiken.
Ja tosiaan en halua tottua mihinkään.... En tosiaan halua parisuhteeseen johon kehkeytyy jokin rutiini...yäk... Kuullostaakin joltain arjelta...arjen rakkautta...hyi saakeli miten kuvottava termi... Siis kyllä mulla arki on ihan muuta kuin rakkautta. Se on raatamista ja kaikkea muuta, kuin mitä ikinä haluisin sotkea parisuhteen syvimpään ideaan... Siihen arjen jaksamiseen se rakkaus voi olla kiva lisä, mutta muuten niitä en sotkis yhteen... Ihan kuin sotkis aamupalapuuron ja päivällispitsan keskenään, että kumpikihan tulee joskus syötyä, että sama nielaista samassa kasassa... :oD
Samaa mieltä siitä nettitreffailusta. Erittäin vaikeaa siellä viidakossa löytää se itselle sopiva ihminen. Minulla oli ihan kokeilun vuoksi ensiksi profiili viikon ajan useassa deittipalvelussa ja sitten 1 vrk suomi24 pelkästään. Niin viikon aikana sain reilu 1000 viestiä yhteensä ja jälkimmäisen vrk aikana 300 lisäksi. Eihän tuollaisessa järkyttävässä tungoksessa edes tee mieli lähteä itse katsomaankaan kenenkään profiileita, lähinnä ahdistusta koin. Puhumatta vielä että jaksaisi kaikkien taivedes 10 (otoksen) kansaa kirjoittelisi ja vielä kamalampi jos joutuis ravaamaan treffeillä....
Mut sit huomasin sattumalta yhden viestin, joka kiinnitti huomiota. Ja sen takana oli mielettömän rikkaan sisäisen maailman omaava ihminen. Joka osoittautui livenäkin erittäin miellyttäväksi, fiksuksi, komeaksi ja ja ja 😂😉😅
Niin itse ajattelin, että kun toinen tai itse suunnittelee treffailla jonkun, niin hällä on muitakin vaihtoehtoja taatusti. Kaikkia vaihtoehtoja tapaava , liukuhihnatreffaaja vaikuttaa... hmmm... ei kiinnostuneelta tutustumaan juuri sinuun, vaan se katselee ja pohtii... niin itse en ainakaan suostu olemaan se jota pidetään jonain vaihtoehtona paremman puutteessa.... enkä itse koskaan näin halua suhtautua kenenkään 😁 Mut toki tAas kerran: tuo on mun näkökulma vain 😂
Ajattelen aika pitkälle saman suuntaisesti, jos nyt oikein ymmärsin sun kirjoituksen. Mulla on oma elämä hyvällä mallilla, sitä en ole muuttamassa. Mutta tuohon mahtuu kyllä se just siihen paikkaan sopiva, joka ei liikoja häiritse mun elämääni, jolla on kans oma elämänsä :)
Otan muuten sanani takaisin. Muistelin, että joskus olen tuota palaveria kokeillut, eikä siitä mitään tullut. Jos ei ollut mitään ihmeellistä sanottavaa, ihan ok ja tavallista arkea, toinen valitti etten ota tätä tosissani. Jos taas huomautin jostain epäkohdasta, tuli riita. Ja jos en just silloin tuntenut suurta rakkautta, siitäkin tuli sanomista. Toi on muuten kans ärsyttävää, että sitä rakkaudentunnustusta tullaan vonkaamaan just silloin, kun on ihan ylivittuuntunut aivan kaikkeen, kumppaniin kans. :)
Nykyisessä elämäntilanteessa tuo palaveri ei missään nimessä toimisi mulla. Ei mun ole pakko kenenkään kanssa olla, jonka kanssa ei ole hyvä olla.
Annatko sille komeallesi pyllynreikää ;)
Vai vielä eksoottiseen paikkaan... No vie se suolle hyttysten syötäväksi, aika ekstootinen kokemus pullan tuoksuiselle korkokenkänaiselle. Mut mä luulen, että se järvenranta on oikein hyvä idea.
Joo, olet kokenut tämän miesten vietin varjopuolen... vahvan varjopuolen.
Joo, en minäkään tarvitsisi kuin sen yhden ainoan oikean viestin, joka kertoisi kaiken. Mutta sitä ei luultavasti enää tule...rehellisyyden nimissä. Se ei voi tulla yhdessä läpi mitä mä haen ja haluun löytää. Nyt on aika tarkka jo mitä mä haluan. :o)
No treffailu on toisaalta kivaakin, kun sen vietin saa himmennettyä. Sitä tosiaan keskittyy siihen naiseen ihan ihmisenä... Se ois hirveen tärkeää ainakin minulle. :o) Mutta kyllä se saattaa se vietti sieltä vaan puskee silti läpi, voitko uskoa? ;oD
Mulla oli kuvaton profiili, ja siihenkin tuli muistaakseni 100 viestiä alle viikon. Älytöntä. Voi vaan kuvitella, kuinka monelle ne kaikki 100 lähtettelee niitä samoja viestejään :)
Hui kun tuli jotain dejavuuta... :o/
Mutta nyt toisaalta alan hoksaamaan tosiaan itseäni edellisessäkin suhteessa. Se vastavuoroisuus on mulle tärkeää. Ei se tarkoita ihan sellaista silmä silmästä-tyylistä, mutta tosiaan mitään ei minusta pitäisi edes pyytää... mistä on sanonut joskus pitävänsä, sitä saa tavallaan aina kun on antanut itse jotain toiselle...ainakin jossainvaiheessa.
Mutta en minä aiokkaan tyytyä enää ihan mihin vaan. :o)
Eikö sua yhtään epäilytä, että siellä nettitreffeillä on just sellainen täyden kympin tyyppi. Joka siis löytäis naisen ihan mistä vaan, mutta sattui nyt ihan vaan just sulle kirjoittamaan? Mä inhoon tätä, mutta "jos joku on liian hyvä ollakseen totta, se ei ole totta".
Niin. Suurin osa onkin copypastattuja ihan takuulla ja ymmärrettävästä syystä. Mutta silti likaiseksi itseä tuntee. Sitten niitä miks et vastaa, olet ylimielinen huora, otatko rahaa yms.... ei oikein...
Mutta se mikä on surullista, siinä varmasti joukossa on mielettömiä tyyppejä. Rikkaita sieluja joilla olisi paljon annettavaa toiselle. Mutta he jäävät siinä tungoksessa huomaamatta koska suurin osa on elämäänsä kypsyneitä, naisiin pettyneitä, alkoholisoituneita miehiä :(
Mä oon niin iloinen, et se yksi viesti kiinnitti huomiota. Ja siitä kiitos taas tälle palstalle ja jopa MA teorialle 😁
Epäilyttää toki. Mutta saa nähdä. Olin jo päättämässä katkeroitua koko miesmaailmalle, etsin siihen vahvistusta laittamalla ne ilmoitukset. En siis oikeasti kumppania etsinyt.
Tuo tyyppi... (toivottavasti en ihan liian pahasti erehtynyt) on hyvä ihminen. Ja hänen arvomaailma, siltä osin mitä olen häneen tutustunut, on lähellä minun maailmaani. Mikä on harvinaista. Enkä edes yrittänyt huijata itseäni. Itseasiassa tapasin hänet ekaa kertaa siksi, että halusin sairaalla tavalla osoittaa itselleni olevani kelvoton ja liian hankala sekä syvällinen saadakseni kumppania... odotin siis tiettyjä asioita. Petyin kyllä totaalisesti, mutta eka kerta olen tosi iloinen siitä pettymyksestä 😂
Mitähän silläkin tiedolla teet?
No pakko sotkea väliin, mutta tuolla ajatuksella voi olla hiukan vaikea löytää sitä oikeasti hyvää? Ehkä tässä törmätään niihin ennakkoluuloihin, mitkä monesti sotkee hyvätkin suhteenmahdollisuudet. :o)
Mä taas ymmärrän tuon lauseen hyvin, olen monesti myös peiliin katsoessani kiukutellut itselleni että miksi ihmeessä en koskaan muista sitä, että se mikä on liian hyvä ollakseen totta, ei ole totta.
Mutta tyyppi, johon tutustuin ei olekaa liian hyvä, vaan ehkä juuri sopiva. Eikä se ainakaan yrittänyt tehdä vaikutusta olemalla muuta kuin on, tai sitten hän osaa roolipelaamista liian hyvin :). Aika näyttää :)
Ei mun mielestäni. Jos joku on liian hyvä ollakseen totta, se ei ole aito. Aidolla ihmisellä on huonojankin puolia ja se kehtaa näyttää niitä. Hyvä feikki (narsisti) osaa myötäillä toista niin, että vaikuttaa täydelliseltä. Täydellinen ei siis käy, se on täysin viallinen. Mutta sopivasti viallinen on täydellinen. Ymmärrätkö? :) Eihän siinä mitään, jos joku tuntuu hyvälle, katsomaan vaan asioita eteenpäin, mutta järki päähän. Jos joku osaa sanoa just sen mitä haluat kuulla, pitäisi hälytyskellojen soida ;)
Niin... olen kanssasi samaa mieltä 🙂 Täydellisiä ei ole olemassa 🙂 Jäitä hattuun keräilen 😂
No joo, kyllä mä tiedän mitä tarkoitat, mutta mä taas tarkoitan, että antaa sen ajan näyttää sen onko oikeesti joku hyvä vai ei. En itse ainakaan jätä sen oikeasti hyvänkään ihmisen tulla mun elämään, pelkästään siksi, että se tuntuis liian hyvälle ollakseen totta. :o)
" olen monesti myös peiliin katsoessani kiukutellut itselleni että miksi ihmeessä en koskaan muista sitä, että se mikä on liian hyvä ollakseen totta, ei ole totta. "
Niin, sen edellisen "löytösihän" kohdalla jotain taisin palstalla mainita ja sitten osoittautui että niinhän se olikin että valitettavasti taas olin oikeassa. Kunhan ei nyt vaan jälleen kerran taas lähihistoria toistaisi itseään? Taidat olla vähän liian sinisilmäinen, liian paljon hyvänä uskova niin että realismintaju katoaa sulta kokonaan kun uskot ihastuneesi johonkin.
Sinä taas luovutat ennen kuin edes yrität. Muilla on sentään jotain toivoa, sulla ei oo. :) Miehän, millaisia mukavia tunteita ja tapahtumia siinä matkan varrella kokee. Vaikka se sitten loppuiskin, niin aina jotain hyvääkin jäi.
*Mietihän*
Ne naapurin marsut sakkaa mun näppiksen. Pitääkin vastata Pikkukakkoselle...
Edellinen kerta... oli vähän... noh...
Mä ajattelin että minun täytyy lopettaa olemaan hankala ja syvällinen ja hyväksyä sen, mikä muutkin olisivat hyväksyneet.
Sitten psyykkasin itseäni (olin yhden kerran aiemmin ihastunut) että sellainen ihminen, jolla ei ole ajatuksia, tahtoa , tarmoa, mielipiteitä on normaali ja minä taas en. Etten voi olla ylimielinen vaan se on hyvä aviomiesaines ja mun on lopetettava tuo "itseni löytämisen kriisin" siihen paikkaan. Onnistuin huijaamaan itseni noin kk ajan. Mitään en ole miehelle toki kertonut...
Nyt olin ihan muilla ajatuksilla liikkeellä kuin parin löytäminen. Enkä ehkä suhteeseen edelleenkään halua. Mutta tämä ihminen viehättää kovasti. Kaikin puolin. Eniten hänen mieli 😍
Mut olit oikeassa silloin. Ja otin kyl opiksi. Mielipiteesi lisäksi sen, ettei itseä voi huijata 🙂
Niin ja ehkä sitä voi katsoakin tään kortin, mutta nyt rauhassa. Muistaa, että innostuneena voi syöksyä helposti liikaa suhteeseen. :o) Mutta onhan sille toisellekin annettava mahdollisuus päästä viereen... Lähelle ei saa ihmistä, jos pysyttelee kaukana. Kohtuus kaikessa. :o)
Näin se on 🙂 Totta turiset 😂 Kerrankin 😂😂
Plääh. Näitä oon turissut jatkuvasti. Mutta täällä menee suurinosa noitten ennakkoluulojen takia just toisesta korvasta sisään ja soisesta ulos. :o)
toisesta... Perhana osaa kirjoittaa ees enää näppikselläkään. :oD
”Hyvä feikki (narsisti) osaa myötäillä toista niin, että vaikuttaa täydelliseltä. Täydellinen ei siis käy, se on täysin viallinen. Mutta sopivasti viallinen on täydellinen.”
Joo, mutta tässä maailmassa se, että on hyvä, ei riitä. Pitää olla täydellinen feikki, koska hyvä (täysin viallinen) on liian helppo tunnistaa. Paljon vaikeampaa on tunnistaa täydellinen feikki, joka osaa esittää juuri sopivasti viallista uhrilleen täydellisesti räätälöidyllä tavalla, tehden vioistaan inhimillistä taidetta.
Itse en kyllä pelkää outojakaan ihmisiä. Voihan se olla, että sit naisissa niitä ei ole niin paljon, tai sit vaan oon tyhmä kun päästän ihan kenet vaan lähelle. Mutta minusta vaan minä en pääse ikinä kenenkään todelliseen sielunmaisemaan, jos en itse avaudu myös. Ja mitä mä siinä menetän? Yksi ihminen lisää tietää millanen minä oon???? Ei minua haittaa... jos jostakusta on sit kiva kailottaa se koko Suomelle, niin so what?
Se ei pelaa joka pelkää on ehkä huono sananlasku tähän...mutta tyhjän saa pyytämättäkin vois käydä. Ja pään kun tunkee puskaan, on vaikea nähdä maailmaa...
Mua kiinnostaa oudot ihmiset, niiden ajatukset. Jotkut kyllä pelottaakin, kaikenlaiset avohoitopotilaat voivat olla tappamassa mörköjään ihmisten seassa. Yksityisyydestäni olen aika tarkka, enkä ihan kaikkea ole heti valmis kenelle vaan kailottamaan, se vaatii vastavuoroisuutta ja samaa aaltopituutta, tietynlaista luottamusta toiseen. Yleensä ihmiset ovat luotettavia siinä mielessä, että en nyt tarkoita että kaikkia epäilisin.
Toi on hyvä pointti, ei siinä mitään menetä, kun itsetunto on terveellä tolalla. Oon huomannut, että mulle on nykyään paljon helpompi avautua ihmisille, kun joskus nuorempana. Liika umpimielisyys oli ainakin mulla sellaista itseeni käperymistä, itseni tarkkailua, eli oikeasti itsekeskeisyyttä ja herkkänahkaisuutta. Siinä tuli otettua liikaa toisilta vastaan, myötäiltyä, elettyä toisten tunteet, hukattua omansa. Tasapainon löytäminen ei varmaan onnistu multa koskaan, mutta siinä ympärillä voi keinutella.
Oon luullut että sulla oli kuvallinenkin profiili
Ei ollu, enkä edes lähettänyt kuvaani kenellekään. Ei se kuva mitään kerro ihmisestä.
Eräs nainen vaan olisi sopinut juuri sinuksi. Minä en nyt voi alkaa mielikuvaani muuttamaan
Joo, naisena varsinkin kannattaa hiukan olla varpaillaan. En mäkään täällä esimerkiks halua yksityisyyttäni paljastaa. Tää ja muu on ihan eri maailma. No tämä yksi tapaaminen oli hetken päähänpisto, mutta kävi aikalailla tuuri, että siellä oli mukava nainen takana. Mutta sen jälkeen tulikin nää palstasekoilut täällä, niin nyt pysyn varmalla täällä piilossa kuin kusi sukassa. :o)
Niin. Mä en ole itse ollut ikinä silleen sulkeutunut, enkä mielestäni ole mitään suojamuureja rakennellut. Välinpitämätön olen ollut joskus aikoinaan exälle, kun silloin oli sama mitä teki, niin aina tuli sanomista. Minä en vaan ole kokenut sellaisesta mitään hyötyä. Jos haluan omaa aikaa, niin mä meen ihmisten luota pois. Mutta on tässä varmasti itselläkin tekemistä....joskus vois hiukan tosiaan himmatakin mitä itsestään pälpättää. :o)
Monelle.
En ole itse nettitreffeillä, mutta voin paljastaa miesten puolelta miten homma oikeasti toimii (kaverit ovat näyttäneet).
Esim. Tinderissä he selaavat pikakelauksella profiilit läpi, yleensä lukematta tekstejä. Mahdollisesti saatetaan katsoa näkyykö punaisia lippuja kuten "yh". Jokainen suurin piirtein kelvollisen oloinen swaipataan oikealle.
Nettitreffeillä periaate ei juuri poikkea tästä, vaikkei ihan samaa sarjatulitaktiikkaa voikaan käyttää. Vähintäänkin kaikki suurin piirtein kelvollisen näköiset joilla ei ole selkeitä varoitusmerkkejä, saavat viestin.
Ytmit, kun etsivät panoseuraa, toimivat pitkälti samoin. Parisuhdetta ytmit harvemmin netistä hakevat.
Vaihtoehtoja ei juuri ole; ellei pelaa numeropeliä, treffeille pääsee tuurilla kerran vuodessa. Ja toisaalta mitä useampi mies sarjapommittaa, sitä nirsommiksi naiset tulevat yliarvioidessaan sen paljonko todellista kysyntää on.
Treffeillä miehet haluavat yleensä jatkaa ellei nainen ole täysi kammotus. Osa siksi koska seksi kelpaa vaikkei nainen muuten kiinnostaisi, osa siksi koska tavismiehellä ei ole varaa vaatia salamasytyttämistä tai muuten jää ilman.
Peli on kovaa.
"Joka+osoittautui+livenäkin+erittäin+miellyttäväksi,+fiksuksi,+komeaksi+ja+ja+ja"
Höpöhöpö. Valitsin palstatuttavuuden takia. Toki kuvankin katsoin, mutten ollut menossa tapaamiseen parisuhde mielessä 🙂
Palstatuttavuuden takia..?! Toivottavasti et vaan tarkoita Perttiä. *pirunkarkoitusmerkki*
Toivottavasti en tarkoita 😂😂😂 ainakaan erinimimerkin se mulle kertoi käyttävänsä, muttei täällä tiedä hu is hu... 😂
Sähän olit ihastunut Pertsaan.
No en todellakaan. Sehän on täys narisisti, tiedän tyypin. Toivon vaan, ettei MyLMyL mee halpaan. Musta tuo on ihan asiallinen varoitus, itsekin haluaisin että joku varoittais jos kumppaniehdokas olisi sellainen. Tietäis viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan oudolta, missä on vika.
Eli en siis ole ihastunut suhun. Tuskinpa kellään muulla olisi tullut mieleenkään tulla tuollaisia kirjoittelemaan ellei ihan Pertin itse. No ehkä jonkun sitkeän palstatrollin, mutta ero on...?
*MyLMyRRR* Mulla on ärrävika tänäään.
Silmä on ainakin erilainen 😁 Mitä Akiperttikukasenytonkaan ja tyypin, jonka tapasin tekstit luin ja keskenään vertasin niin erilaiset ajatukset heillä. Tuo tapaamani on herkkä, huomaavainen eikä jutellut maitorauhasilleni, vaan mulle 😍
Kunhan ei näytä tältä:
https://www.google.fi/search?q=Rudolf Nurejev&rlz=1C1AFAB_enFI620FI620&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjYruPDsJzUAhWGDSwKHaT0DIoQ_AUICigB&biw=1366&bih=662
Pertti kertoi omaavansa tuollaisia piirteitä tuossa keskustelussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14841145/kenelta-julkkikselta-naytat
On sillä tuon näköä.
Jos Pertti on vaalea niin mulle kyl kirjoitti samannäköinen vaalea mies muutama viikko sitten... jos on tumma niin... tuo tapaamani kyl muistuttaa Rudolfia myös jonkinverran... hmmm... jutut vaan on erilaiset täysin onneks...
Niin tai sitten ne jutut on sulle erilaisia, koska... Eikä kukaan tuollaisia oikeassa elämässä juttele. Mutta nyt ainakin osaat olla varuillasi, oon velvollisuuteni tehnyt varoituksen suhteen. Toivon että kysessä on joku muu :)
Kiitti 🙂 No niin minäkin toivon sillä en pidä narsisteista vaikka he osaavat olla hyvinkin hurmaavia ja manipuloida viestittelyn... hmmm.... A.Palstamäki saattoi kyllä kirjoittaa jokin aika sitten Exn38:lle... Ai saakeli... :D jos se oli hän, niin komea on kyllä hän tämän aikakauden kauneusihanteiden valossa.
Tapaamani mies on minua nuorempi vähän. 😂
"Pertti" taitaa olla vähän alle 50 vee, eli ei taida ihan mennä kolmekymppisestä enää :)
Huh helpotus, mulle ehti jo tulemaan kurja olo sun puolestasi, heh.. :) Pidä hyvää huolta siitä palstalaisesta ;)
Ei pahalla, mutta täällä voi kuka tahansa sanoa olevansa vaikka mitä. Mutta jokainen itse tekee kuitenkin omat valintansa, sanoipa joku mitä tahaansa.
Pitää muistaa, että nää on loppujenlopuksi vaan avatareja täällä... jokaisen taustalla olevan ihmisen tietää ihminen itse... (jos sekään)
Sad but true...
Mä koitan 😁 Pitää hyvää huolta siltä osin, miltä saan :)
Ai vähän alle 50... 48 vuotias mies ... hmmm 😂 Joku joka ei halunnut paljastaa henkilöllisyyttänsä ja jätin saapumatta treffeille.
A.Palstamäki olitko sinä kirjoittanut mulle 😤 Tai siis Exn38:lle? Sähköpostiviestejä?
Mitäs pahaa tai surullista tuossa on? Noinhan täällä homma menee. Me luodaan mielikuvia toisistamme ja koitamme olla paljastamatta henkilöllisyyttämme palstaroolin takaa, ainakin suurin osa on tarkkoja yksityisyydestään. Uudet palstalaiset paljastaa välillä itsestään ehkä vähän liikaa, vahingossakin, kun eivät tunne palstan huonoja tapoja ;)
"Toivo parasta mutta varaudu pahimpaan". Tuonkin voi omasta asenteesta riippuen nähdä joko negatiivisena tai positiivisena. Mulle se on ollut aina positiivinen voima, kun on ollut varatie toiseen reittiin tai määränpäähän jos kaikki ei sujukaan alkuperäisellä suunnitelmalla niin kuin toivomus oli. En lamaannu, vedän ehkä hetken henkeä ja vaihdan suuntaa. Toisaalta joskus vois olla hyväkin kokemus heittäytyä ihan tyhjän päälle. Hmmm...
Mulla on kaveri, jonka motto taitaa olla "toivo parasta ja varaudu vielä parempaan". Se sopii sen luonteelle :) Se rakastui yhdessä vaiheessa muutaman kk välein tulenpalavasti, ja pettyi aina. Mutta heti taas ylös ja uudestaan! Ehkä se on vähän ahdistava ja pelottava siinä täydessä rakkaudessaan toisen mielestä, se on niin kokonaisvaltaista kun se iskee sille päälle.
....Ja jos nyt sattuisi olemaankin niin, että MyLMyRin deitti olisit sinä, niin oikein kiva :)) Ootte hyviä tyypejä kumpanenkin.
Siis siinä on surullista, että tiedän MylMyrin olevan aito aina. Ja hän on sanonut, että ei ymmärrä miksi ei olisi muutkin. Täällä pitää ymmärtää sekin, että jotkut täällä palstalla sanoo muuta kuin mitä oikeasti onkaan.
Mutta uskon, että MylMyr aikuisena ajattelevana ja fiksuna naisena kyllä osaa tehdä kuinka parhaaksi näkee. Ja hän on ystäväni vaan, täällä ja irl. Me ei ihan sovita toisillemme, mutta pidän hänestä paljon. Että joku muu palstalainen nyt kyseessä. 😊
Onko Exn38 eri henkilö kuin N38? Kaappihan treffasi N38 nimimerkin.
Ei kai aitous tarkoita, että pitää paljastaa henkilöllisyytensä täällä muille? Mun mielestäni aito voi olla muulla tavalla, kertomalla keskusteluissa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan... Kyllä niistä kirjoituksista saa aika hyvän kuvan ihmisistä. Aika moni tosin uskottelee itseään paremmaksi kuin mitä onkaan, mutta sekin on varmaan sitä aitoa ihmistä siellä hahmon takana. Mun mielestäni ei ole epäaitoa, jos ei halua kaikkea jakaa muille.
Ymmärrän oikein hyvin, jos ei lähde treffeille ihmisen kanssa, joka ei suostu edes kertomaan kuka on. En minäkään lähtis.
Tai sitten en ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit, mutta olit kuitenkin vähän huolissasi MyLMyRistä?
Sama http://keskustelu.suomi24.fi/t/14836773/palsta-on-iskussa-d
Siis minä pidän mielellään täällä kanssa hiukan skeptistä asennetta päällä aitouden suhteen. Joistain kyllä näkee, että ovat aitoja ja se näkee vapautena kertoa jutut ns. Lonkalta. En kuitenkaan täällä itse ole siksi, että täältä löytäisin ketään...täällä kirjoitteluun on muut motiivit...mutta oishan se hauska löytää täältä oma naisensa...😊 Että en sano ehdottomuuksia.
Niin. En tiedä nykyään, että uskoisinko kenenkään tuntemattoman varaan kaapin paljastumista? MylMyr sattui olemaan oikea ihana nainen, mut nyt on sen verran suurennuslasin alla, että ois vaikea tutustuu tätäkautta keneenkään. 😊
No siis en mä huolissaan ole hänestä, mutta sanoin vaan, että täällä voi olla vaikka minkälaisia ihmisiä nimimerkkien takana... Kyllä hän osaa irl selvittää mikä mies on miehiään. 😊
Mä luulen että aloittaaksesi mitään tasavertaisena naisen kanssa tuollainen vimma pitäisi pystyä ajattelemaan pois. Tuolta kantilta tällainen palsta voi olla hyödyllinenkin. Voi miettiä naisten motiiveja. Mihin ne miestä tarvitsee? Mitä sellaista sinulla on mitä ei olisi kenellä tahansa tyrkyllä olevalla miehellä? Mikä on heidän elämänsä tyhjä kolo jota ollaan tilkitsemässä? Ja mikä on oman elämän tyhjä aukko?
Niinpä. Tuo Linerin mainitsema pariutuminen kuullostaa pesänrakennukselta ja joltain alkukantaiselta uros/naaras liitolta. Sitä en enää hae. Mutta onko tämä minun vietti kuitenkin sellaiseen tehty? Se sotii sitä vastaan mitä todella suhteelta haluaisin. Haluaisin sellaisen suhteen, että tarpeeni täytettäisiin ja toisaalta täyttäisin itse vastapuolen tarpeet luonnostaan, ilman mitään ihmeellisiä venymisiä...
Mutta mielenkiintoinen mietinnänaihe sattuikin päähän pätkähtämään. :oD
Mitä kauemmin on sinkkuna, niin sitä enemmän se alkaa tuntumaan normaalilta olotilalta
Tuonkin olen huomannut. :o)
Mutta oletkos itse huomannut viettihommia itsessäs?
No ainakin normaalin heteromiehen vietit on
Niin, tietenkin. Mutta huomaatko, että siitä olis myös haittaa? :o)
Kokeile perseseksiä teknodonnan kanssa.
Perseseksi on enimmäkseen homojen hommaa. Tässä ainakin toinen etsii naista itselleen.
Homo se on, kuten sinäkin.
Homotutka hommissa,löytyy se reikä joskus sullekkin.
Tässä tulee myös vastaan sekin ajatus, että monesta naisesta taas varmaan mies, jolla tälläistä viettiä ei ole, ei taas innostuta. Olisiko tässä muuten selitys sille "jännämiehelle" ? Ja kiltit miehet taas on niitä, jotka tekee tään vietin puolesta mitä vaan...vaikka pakastavat sen mummonsa? :oD
Ätmit voi olla ujoja ja epävarmoja itsestään ja vietti veisi, mutta pettymykset pettymysten jäkeen saa vihan nousemaan?
Näitä varmaan riittäis.... :o)
Kyllä se hymyileminen ja hyvät käytöstavat kannattaa muistaa siellä kauppa reissullakin. Ei sitä tiedä josko se elämänne nainen astelee ohi...ja tiedä sitten josko ne treffit oliskin onnistuneemmat sen " normi tilanteessa" bongatun ladyn kanssa kun treffi sivustoilta..
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Kaikki tarvitsemme tiettyjä asioita. Olla hyväksyttyjä, olla rakastettuja, tarpeellisia, haluttuja, kauniita jollekin, arvostettuja, kunnioitettuja. Synnymme ja kuolemme yksin itsessämme, koemme elämän yksin sisimmässämme, haluamme kuitenkin jakaa asioita jonkun kanssa joka välittää.
Jännää että vaikka kaikki pohjimmiltaan haluamme samaa, asiat jonka kautta koemme itseämme esimerkiksi tärkeiksi ovat erilaisia. Esim minä koen itseäni tärkeäksi toiselle, jos toinen käyttää minun huomioimiseen kalleinta mitä sillä on - omaa aikaa. Saatan alkaa itkeä liikuttuneena jos saan metsässä pomitun kukkakimpun joka voi olla karu ja kömpelön näköinen, mutta tiedän että toinen ajatteli minua sen sisältämien kukkien keräämisen ja asettelemisen aikana, ajatteli silloin kuin suunnitteli lähtevänsä metsään poimimaan niitä, kun käveli sieltä takaisin ja miettii miten antaa sen minulle. Silloin koen itseäni hirmun tärkeäksi hänelle, antaahan hän minulle kslleintansa-tilaa ajatuksissa. Taas joku kamalan kalliit timanttikorvikset joita toinen ohimennen minulle antaa synttärilahjakdi eivät merkitse minulle mitään tai kiireessä "voihelvettiunohtui" tilassa ostettu iso ruusunpuska. Toiselle taas nuo minulle tärkeät asiat eivät merkitse mitään vaan juuri ne toiset merkitsee, jotka eivät merkitse minulle. Siinä se vaikeus on. Miten löytää ihmisen, joka kokee maailmaa samoin. Ja jolla on sama arvomaailma. Se koen hankalaksi ja syyksi siihen, miksi niin moni on onneton suhteessa tai ilman.
No minulla on ihan samanmoisia ajatuksia. Ja epäilemättä monella muullakin täällä. Ääritapaukset on ääritapauksia, niihin ei toinna puuttua. Mutta että löytää sellaisen, joka koskettaa jokatavalla, on opeteltava oikeastaan löytämään... ei etsimään. Siinä on aikamoinen ero. Itse ainakin on huomannut, että minun on opeteltava tunnistamaan se oikea ihminen... mistä se koostuu...mitä hänen on tosiaan täytettävä minussa, että hän on se oikea. Ja ei niitä asioita oikein voi vaan keksiä, ne on opeteltava tuntemaan. Enhän tiennyt miltä oikea rakastaminenkaan tuntuu, ennenkuin sen oikeasti koin. Aikaisemmin ennen edellistä suhdetta luulin tietäväni...
Illemmalla löytyy. Spesiaali.
Laitoin otsikoksi suomi24 spesiaali. Huomasin miten suomi24 ylläpito tuli vastaan tässä asiassa niin videon otsikko muuttuu. Kaikki viittaukset suomi24 suuntaan lähtee pois. Uutena otsikkona tulee suomi24 spesiaali keskusteluissa, mutta videosta kaikki viitteet pois.
Oletko nainen.. jos olet, anna persettä.
Onhan sul itelläki. Kokeile onnistuuko.
Hän on sitä mieltä, että jos kuluu kauan ennen kuin mitään tapahtuu niin motivaatio alkaa lopahtaa aika lailla. Hänessä on lisäksi se ominaisuus että pärjää hemmetin hyvin yksinkin eli hänen elämänilonsa ei ole riippuvainen ihmissuhteista.